SM-liiga on kasvattajasarja. Tilanteeseen on ajauduttu vetovoiman, tarkoittaen tässä tapauksessa rahaa, ja huippulahjakkaiden pelaajien puutteen takia. Suomalaisten vaatimaton näkyvyys viime vuosien NHL-varaustilaisuuksissa on osoittanut, että suurin osa tulevaisuuden supertähdistä tulee muista maista.
Tämä suuntaus on valitettava kansainvälisen menestyksen ja näkyvyyden kannalta, mutta tässä sodassa on myös suomalaisia voittajia. Jos SM-liigaseurat pystyisivät houkuttelemaan riveihinsä tukuittain ulkomaalaisia nimimiehiä, moni läpimurto olisi jäänyt tai jäisi tekemättä. Tylsistä taustoistaan huolimatta uudet kotimaiset tähdet ovat yleisön rakastamia. Hämeenlinnalaiskatsojat palvovat savonlinnalaislähtöistä Ville Leinoa ja tämän valkoisia luistimia, ja Isomäen hullut porilaiset ovat ottaneet ”Seinäjoen pikajunan” eli Kristian Kuuselan omakseen.
Kenties esimerkkipelaajat kiekkoilevat jo ensi kaudella pääkaupunkiseudun seuroissa tai ulkomailla ja tekevät sievoista tiliä. Se on palkinto siitä, että SM-liiga kasvattajasarjana on suonut heille mahdollisuuden kehittyä.
Kasvattajasarjan status on syytä hyväksyä mutinoitta. Niin kauan kuin avokätisiä kummiyrityksiä ei löydy samaan malliin kuin kilpailevissa maissa ja juniorivalmennus laahaa nykyisellä tasolla, korkeammalle ei ole syytä kurkottaa. Osansa vaikuttavat myös muihin maihin verrattuna pienet yleisömäärät, jotka eivät ole alennustilan seuraus vaan syy. Suomalaiseen kansanluonteeseen ei vain kuulu vaeltaa suurin joukoin uskollisesti jokaiseen suosikkiseuran kotiotteluun, vieraspeleistä puhumattakaan.
Kaikesta huolimatta SM-liiga voi paremmin kuin vuosiin, sillä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta liigaseurat ovat menneet talouden sektorilla eteenpäin. Pelin taso on hyvä, ja uudet sääntölinjaukset palvelevat tuotteen kehittämistä entisestään. Puheet palkkakatosta ja Mestis-draftista ovat mielenkiintoisia keskustelunavauksia, mutta juuri nyt akuuttia tarvetta radikaaleille muutoksille ei ole. Sitä paitsi sääntöjen ja sarjajärjestelmien muutokset tyssäävät aina henkilökeskeiseen päätöksentekokoneistoon.
Tärkein kehittämistä kaipaava kohde on suomalainen juniorivalmennus. Koska tähtiä ei voi hankkia muualta, ne pitää tuottaa itse. Suomella on aikuisten sarjoissa huipputason valmentajia, mutta tärkeimmässä kehittymisiässä olevia nuoria kiekkoilijoita ei osata kehittää oikein.
Varhaisteini-ikäisiä taitoniekkoja pitäisi kannustaa yksilöllisten taitojen kehittämiseen ennen tiukkaan joukkuekuriin alistamista. Ihan suoraan Venäjästä ei kannata ottaa esimerkkiä, sen kertoo punakoneen viime vuosien kansainvälinen menestys, mutta maltillinen kannustaminen itsenäiseen taiteiluun olisi hyvästä. Nuori Suomi jalon tasapäistämisaatteensa kera on hidaste, muttei este.
Näin Suomi voisi päästä oikealle polulle: sen sijaan, että täällä on kasvattajasarja, tämän pitäisi olla kasvattajamaa. Silloin SM-liiga voisi taas nauttia oikeista kansainvälisen tason supertähdistä.