Näytön paikka: kuka pitää tasonsa, kuka romahtaa?

LIIGA / Artikkeli
Viime kauden SM-liigassa leivottiin useita uusia sarjajyriä, jotka takasivat otteillaan oman palkkatasonsa nousun. Jatkoajan SM-liigatoimitus otti jokaisesta joukkueesta kohteeksi yhden Näytön paikka -pelaajan, jonka tason ylläpitämisen varaan joukkue on täksi kaudeksi laskenut huomattavasti enemmän kuin vuosi sitten. Tarkkailu alkaa nyt pienellä ennakkoanalyysilla ja jatkuu maajoukkuetauoilla sekä runkosarjan päättyessä julkaistavien raporttien myötä.

Viime vuonna Jatkoaika tarkkaili Näytön paikka -teemajutuissa menetettyjen lupausten kategoriaan luisumassa olleita pelaajia. Moni kohdepelaaja sisuuntui tällaisesta syyttelystä ja pelasi elämänsä kauden. Etenkin Ville Viitaluoma, Kim Hirschovits ja Kristian Kuusela löivät itsensä voimakkaasti läpi.

Vaikka juuri nämä pelaajat olisivat olleet erinomaisia ehdokkaita tämän vuoden teemaan, Jatkoaika valitsi tarkkailtaviksi eri kasvoja. Toisista joukkueista kriteerit täyttävien pelaajien ei ollut yhtä helppoa kuin toisista. Esimerkiksi Kärppien vahvassa sikermässä suurin vastuu on laskettu sellaisten pelaajien hartioille, jotka olivat todistaneet kykynsä jo ennen viime kautta.

Sen sijaan pienempien seurojen kannattajat odottavat jännittyneinä, jatkuvatko nämä tähdenlennot, koska heidän onnistumisestaan riippuu joukkueen menestys paljon.

Kimmo Pikkarainen, Blues

Kimmo Pikkarainen löi itsensä läpi liigatasolla oikeastaan vasta viime kaudella kypsässä lähes 30-vuoden iässä. Vaikka alkukausi sujui heikosti kuten koko Pelicans-miehistöllä, Pikkarainen paransi suoritustaan huimasti kauden kuluessa. Mies nousi lopulta pussinokkien puolustuksen johtohahmoksi yhdessä Anssi Salmelan kanssa ja kokosi kunnioitettavat 23 tehopistettä.

Täksi kaudeksi Pikkarainen siirtyi hyviä otteita esittäneiden puolustajien hautausmaalle Espooseen. Esimerkiksi sellaiset siirtymistään edeltäneellä kaudella loistaneet puolustajat kuten Sebastian Sulku, Tuomas Eskelinen ja Mika Niskanen ovat viime vuosina soittaneet bluesia espoolaisten puolustuksessa paljon ennakko-odotuksia vaisummin.

Pikkarainen on esiintynyt harjoitusotteluissa edukseen ja ollut Bluesin vammojen runteleman puolustuksen kulmakiviä. Myös tehopisteitä mies on tehnyt kiitettävästi. Nähtäväksi jää, onnistuuko Pikkarainen pitämään tasonsa myös liigapelissä vai saako lupaavien puolustajien hautausmaa jälleen yhden ristin lisää.

Lennart Petrell, HIFK

Nuori Petrell nousi IFK:n viime kauden joukkueessa rooliin, jota moni ei uskaltanut häneltä ennakkoon odottaa. Kovista taklauksistaan ja säntäilevästä tyylistään tunnettu Petrell tiivisti peliään ja nousi myös maalintekijäksi. 12 liigamaalia kolmosketjusta oli hyvä saavutus.

Tällä kaudella Petrelliin kohdistuvat vielä suuremmat odotukset. IFK:n hyökkäysmateriaalissa olisi ison laiturin mentävä aukko ykkös-kakkosketjuissa. Ylemmissä ketjuissa Petrellin pitäisi pystyä pelaamaan hyökkäyspäässä tasaisesti; tehoja ketjuilta odotetaan lähes jokaisessa pelissä. Lisäksi Petrell ei olisi ketjun hyökkäävimmässä roolissa, joten pelin pitäisi sujua myös toiseen suuntaan.

Kauden päätteeksi NHL:äänkin varattu Petrell on mitä todennäköisimmin suuntaamassa Pohjois-Amerikkaan. Hyvä kausi vaativassa paikassa IFK:ssa olisi hyvää valmistautumista Petrellille ja tärkeää seuralle.

Joonas Vihko, HPK

Vihko tuli liigaestradille ryminällä voitettuaan vuoden tulokkaan pystin ensimmäisellä kaudellaan HIFK:n riveissä. Nopea maalintekijä kuitenkin alkoi hiipua kausi kaudelta debyyttinsä jälkeen, kunnes viime vuoden alussa IFK-ura päättyi siirtoon Lappeenrantaan.

SaiPassa Vihko löysi jälleen maalijyvänsä ja takoi loppukauden aikana sputnikeille yhteensä 23 osumaa. Tasonsa ja sihtinsä palaamisen jälkeen vikkelällä laiturilla on mahdollisuus olla taistelemassa jopa maalipörssin kärkipaikoista.

HPK:ssa Vihkolle sovitellaan jopa joukkueen ykköstykin paikkaa, vaikka paikka Ville Leinon rinnalla onkin ainakin toistaiseksi pedattu Jonas Anderssonille. Odotukset ovat korkealla SaiPa-yllätyksen jälkeen.

Jussi Pesonen, Ilves

Jussi Pesosen siirto Jokereista Ilvekseen oli lottovoitto muuramelaislähtöiselle laiturille. Ensimmäinen kausi lähti käyntiin hyvin, mutta sen jälkeen loukkaantumiset ja superketjun Kariya-Stefan-Hyvönen dominointi vähensi "Pessin" vastuuta ja pistesaldokin jäi "vain" reiluun pariinkymmeneen pisteeseen.

Viime kaudella Pesonen räjäytti potin. Suuri vastuu ja hyvät ketjukaverit takasivat sen, että Pesonen nousi pistepörssin kärkikymmenikköön. Pelkästään hyvien ketjukavereidenkaan varaan asiaa ei voi laittaa, sillä aikaisemmista kausista poiketen pelin taso säilyi hyvänä läpi koko kauden.

Isokokoinen Pesonen sai Ilveksessä haluamansa roolin ja lunasti odotukset. Hyvä laukaus ja tinkimätön asenne takasivat sen, että kultakypärä pysyi Pesosen päässä. Kesällä kariutunut NHL-siirto vain sisuunnutti miestä ja ehjänä harjoittelemaan päässyt "Pessi" saa luvan näyttää, että viime kausi ei ollut sattumaa.

Juuso Riksman, Jokerit

Jokereissa on totuttu luottamaan maalivahtiin. Aina 1980-luvulta lähtien seurassa on pelannut aina yksi liigan parhaista maalivahdeista. Viime kauden maalivahtiseikkailujen jälkeen Juuso Riksmaniin kohdistuvat odotukset ja paineet ovatkin valtavat: epäonnistumiseen ei ole varaa.

Kaudella 2005-06 Riksman oli Ässissä yksi liigan parhaista maalivahdeista. Viime kauden tilastojen ja esitysten varjoon jää helposti Riksmanin historia. Aiemmin 29-vuotias veräjänvartija oli ollut SM-liigassa ykkösvahtina vain lyhyen aikaa keväällä 2002. Tätä taustaa vasten on perusteltua kysyä, ovatko odotukset Riksmania kohtaan liiankin suuret.

Tuomas Vänttinen, JYP

Savonlinnassa kiekko-oppinsa saanut ja Lappeenrannassa neljä ensimmäistä liigakauttaan pelannut Vänttinen on JYPin tämän kauden vahvistuksia. Matti Alatalon valmennuksessa hän saanee lisää peliaikaa ja vastuuta, kiekollisia osaajia kun ei jyväskyläläisjoukkueessa ole liikaa. Viime kautensa Vänttinen päätti SaiPassa pudotuspelien yhdeksään tehopisteeseen, ja hiljalleen olisi aika tehdä lopullinen läpimurto liigaeliittiin.

Kiekollisten ansioidensa puolesta Vänttinen pystyy vastaamaan huutoon, mutta läpimurron voivat olla jarruna ajoittaiset asenneongelmat. Hänellä on ollut tapana osoittaa innottomuutensa välillä turhankin selvästi, jolloin luistelu molempiin päihin ei ole oikein maistunut.

Jani Tuppurainen, KalPa

Oululaislähtöinen Jani Tuppurainen, 26, sai edelliskaudeksi hieman yllättäen pelipaikan KalPan liigajoukkueesta. Pieneen rooliin suunniteltu laitahyökkääjä oli kuitenkin lopulta kuopiolaisten suurimpia yllättäjiä.

Ennakkoluulottomasti esiintynyt Tuppurainen teki avauskaudellaan 19 tehopistettä, mikä on hyvä lukema KalPan tasoisessa liigajoukkueessa. Varsinkin kevätkaudella Tuppurainen oli KalPan hyökkäyspään parhaita ja näkyvimpiä pelaajia.

Tulevalla kaudella Tuppuraisella on todellinen näytön paikka. Hän aloittaa kautensa kuopiolaisten kakkosketjun laitahyökkääjänä, rinnallaan KalPan ykköstähdet Martin Sonnenberg ja Matt Davidson. Tämä on hyökkäysketju on juuri se, jonka varaan kuopiolaisten seura- ja valmennusjohto on laskenut paljon. Ketjussa rikkovassa roolissa pelaava Tuppurainen voi onnistuessaan parantaa edelliskauden pistesaldoaan selvästi. Tuppurainen on roolinsa takia kuopiolaisten tärkeimpiä hyökkääjiä.

Juhamatti Aaltonen, Kärpät

Aaltonen on oululaisen juniorityön helmi, joka onnistui viime kaudella vakiinnuttamaan paikkansa edustusjoukkueessa. A-junioreissa edellisinä vuosina kovia lukemia takonut laituri keräsi ensimmäisellä liigakaudellaan tehot 13+12.

Taitava Aaltonen pääsi tänä syksynä sovittelemaan päällensä myös leijonapaitaa, kun hän teki ensiesiintymisensä maajoukkueessa Tsekin turnauksen yhteydessä. Edessä on kuitenkin toinen liigakausi, joka on monelle pelaajalle vaikea. Peliaikaa ja vastuuta hänellä on kuitenkin luvassa tasaisella tahdilla, joten tehopisteitä voi kertyä varsin mukavasti.

Petri Lammassaari, Lukko

Petri Lammassaari oli melkeinpä ainoita valopilkkuja Lukon kehnosti menneellä edelliskaudella. Tuulennopea laituri vakiinnutti paikkansa pelaavassa kokoonpanossa ennakkoluulottomalla ja yleisöönmenevällä pelityylillään. Loppuun asti yrittäminen palkittiinkin seitsemällä liigaosumalla.

Tällä kaudella Lammassaaren odotetaan kehittävän peliään vielä entisestään. Maalipaikkoihin pääsy ei varmastikaan tule tuottamaan ongelmia, mutta viimeistelyssä on vielä ajoittain havaittavissa pientä hätäilyä. Maalipaikkoihin pääsyä edistää varmasti myös uudet sääntötulkinnat, jotka ovat kuin tehty Lammassaaren kaltaisille nopeille ja taitaville pelaajille.

Ainona uhkana Lammassaaren läpimurrolle voidaan pitää Lukon selvästi vahvistunutta pelaajamateriaalia. Näillä näkymin Lammassaari aloittaa kautensa kolmosketjun laidassa, eikä ylivoimakenttiin pääseminenkään ole mikään itsestäänselvyys. Lammassaaren taidoilla paikka kuuluisi kuitenkin olla ratkaisuketjuissa, eikä olisikaan mikään ihme, jos hän sen paikan pystyisi valtaamaan kauden edetessä.

Tuomas Santavuori, Pelicans

Kärsimättömästi Pelicansin omista junioreista kunnon liigapelaajia odottaneet lahtelaiset saivat viimein palkintonsa viime kaudella, kun nuoret Tuomas Santavuori ja Jesse Saarinen löivät kerralla läpi. Santavuori oli lopulta joukkueen paras pistemies tehoilla 11+20. Tällä kaudella vastuu tehopisteiden tekemisestä jakaantuu tasaisesti Pelicansin hyökkäävissä ketjuissa, mutta Santavuorelta ei ole syytä odottaa huonompaa pistesaldoa kuin viime kaudella. Kevääseen 2008 asti ulottuva sopimus takaa hänelle työrauhan.

21-vuotias Santavuori on fyysistä peliä mieluiten kaihtava taitopelaaja, jonka pelisilmä ja etenkin kiekonkäsittelytaito ovat huipputasoa SM-liigassa. Hän ei ole suorassa luistelussa nopea, mutta hänen potkulautakaarroksensa hyökkäysalueella tuottavat tiukennetulla tuomarilinjalla monet ylivoimat Pelicansille.

Etukäteen lupaavalta vaikuttavan kauden pahin uhkatekijä Santavuoren kannalta on oikeantyyppisten ketjukavereiden puute. Pelicansin hyökkäävissä ketjuissa ei ole yhtään fyysisesti vahvaa likaisen työn tekijää, joka raivaisi tilaa kevytrakenteiselle Santavuorelle, vaan muut laitahyökkääjät ovat hänen tavoin lyhyitä ja näppäriä pelureita. Santavuori ei ole maalintekijätyyppi vaan enemmänkin syöttelijä, eikä kokemattomassa joukkueessa ole Marko Jantusen ohella sellaisia pelaajia, joilla olisi vuosien rutiini pistää kiekko varmasti häkkiin.

Kimmo Koskenkorva, SaiPa

Pitkän ykkösdivisioona- ja SM-liigauran Oulun Kärpissä tehnyt ja sen jälkeen Tampereen Tapparassa kolme kautta viihtynyt Kimmo Koskenkorva nousi viime kaudella pelillisesti aivan uudelle tasolle. Lappeenrannan SaiPaan siirtynyt kokenut Koskenkorva löysi nopeasti yhteisen sävelen ketjukavereidensa Ville Viitaluoman ja Joonas Vihkon kanssa, mistä kertoo omaa kieltään miehen uusi piste-ennätys: 11+20=31 tehopistettä 47 runkosarjan ottelussa.

Menestyksekkään talven jälkeen vaihtuvuus SaiPan joukkueessa oli jälleen runsasta, ja kärkipään pistenikkareista ainoastaan Koskenkorva jäi seuraan. Väsymättömänä pörrääjänä ja nopeana luistelijana tunnetulle Koskenkorvalle lienee luvassa vastuuta niin paljon kuin tämä vain jaksaa kantaa. Paineet ovat varmasti entistä kovemmat, mutta vähintään viime kauden pistesaldon uusimisen pitäisi olla pirteästi harjoituspeleissä esiintyneelle ”Kossulle” täysin mahdollista.

Marko Kauppinen, Tappara

Ruotsista SM-liigaan palannut Kauppinen tehtaili heti ensimmäisellä Tappara-kaudellaan uuden piste-ennätyksensä. Entinen TPS:n paidassa tehty saldo parani reilusti, peräti yhdeksällä pisteellä. Kauppinen ei ole pelin avaajana kovinkaan kaksinen, mutta peruspelaaminen on luotettavaa. Suurimmat avut hänestä on viivalla, laukaus on hyvä ja mies liikkuu erinomaisesti. Liike onkin Kauppisen yksi suurimpia etuja, jota mies ei häpeä käyttää hyödykseen.

Viime kaudella Kauppinen sai Tapparassa runsaasti ylivoima-aikaa, mistä piste-ennätyksenkin kasvaminen pitkälti johtui. Tulevalla kaudella ylivoiman määrä tiukan tuomarilinjan vuoksi vain kasvaa ja kun Janne Grönvall on poissa ainakin marraskuulle, on Kauppisella paikka pelata toinen hyvä kausi ja näyttää viimeisillekin epäilijöille.

Jussi Makkonen, TPS

21-vuotias Jussi Makkonen oli viime kauden ainoa positiivinen yllättäjä murheen alhossa tarponeessa turkulaisjoukkueessa. Ensimmäisellä täydellä liigakaudellaan nuorukainen merkkautti tehot 5+11 ja esitti kaiken kaikkiaan pirteitä otteita, vaikka askel alkoikin hieman painaa keväällä.

TPS:n hyökkäyskalustossa on alkavalla kaudella leveydestä huolimatta tilaa ratkaisijoille, joten myös Makkoselta odotetaan entistä enemmän tehoja. Syksyn harjoitusottelut ovatkin sujuneet valoisissa merkeissä. Makkonen on ollut joukkueensa tehokkaimpia pistenikkareita ja muodostanut toimivan ketjun yhdessä Mika Alatalon ja Tuomas Suomisen kanssa.

Makkosella onkin kaikki mahdollisuudet kehittyä todelliseksi huippupelaajaksi, ehkä jo alkavalla kaudella. Hän on isokokoinen ja käyttää kokoaan hyvin, pysyy tasapainossa ja taitaa mailankäsittelyn hyvin, jotta kiekko kulkee. Tulevalla kaudella hänen suurin henkilökohtainen haaste onkin vakiinnuttaa pelisuorituksensa hyvälle perustasolle.

Patrik Forsbacka, Ässät

Kun Suomi-sarjastakin vauhtia hakenut Ässien oma kasvatti Patrik Forsbacka ansaitsi viime kauden harjoituspelien näytöillään pelipaikan liigaringissä, oli monella kiekkofanilla ihmettelemistä. Ihmettelyä lisäsivät Forsbackan otteet harjoituspeleissä, miehen pelillisiä vahvuuksia pidettiin vähintäänkin rajallisina.

Ennakkoluuloton Forsbacka näytti kaikille omat vahvuutensa. Hän käänsi nopeasti monen patamiehen pään porilaisiin vetoavalla rymistelevällä pelityylillään. Vastustajia jo olemuksellaankin ärsyttänyt naureskeleva voimalaituri myös kehittyi viime kaudella hurjasti. Ne samat kädet, joista vielä kauden alussa epäiltiin kasvavan oksia, tekaisivat runkosarjassa 11 tehopistettä ja pudotuspeleissä syntyi viisi pistettä. Siinä sivussa luonnollisesti hämmennettiin vastustajia raivon partaalle.

Tulevalla kaudella hänen roolinsa on suurempi. Odotettavissa on silti laitoja ryskyttävää pelityyliä, sillä vaikka peliaika kasvaa ja pisteitä odotetaan hieman enemmän, on miehen aina syytä muistaa vahvuutensa. Jalkakikoista on turha haaveilla, raskaan työn raatajana ”Valkoinen intiaani” on liigan kärkeä.

» Lähetä palautetta toimitukselle