Pajuojan pata ei neppaile

LIIGA / Haastattelu
Ässien valmentajat ovat olleet Porissa aina suurennuslasin alla. Juha Pajuojan kohdalla suurennuslasi on ehkä normaaliakin tarkempi. Liigassa päävalmentajana debytoivavalta tamperelaiselta vaaditaan tulosten lisäksi myös tyyliä. Juuri sitä viime kaudella löydettyä porilaista tyyliä.

Ässien uudella päävalmentajalla Juha Pajuojalla, 39, on otsassaan erittäin vahva Ilves-leima. Porilaisten silmissä se leima sisältää pikkunäppärää neppailua, lättysyöttöjä, herrasmiesmäisyyttä. Tai vaikkapa löysiä ja laiskanpulskeita veijareita ja virtuooseja kananmunat kainaloissa.

Sellainenkin tapa voi toki saada Porissa hyväksynnän. Onhan Porin Kärpät vetänyt kaukalopallofinaaleissa Isomäen pyhättöön sankoin joukoin väkeä niinä keväinä, jolloin isompaa intohimon lähdettä ei ole ollut tarjolla. Sietäähän sellaista menestyksen hetkillä pari kertaa vuodessa. Mutta kaupungin suurimmalta ja kauniimmalta halutaan aivan toisenlaisia arvoja ja esityksiä. Näppäryys ja älykkyys ovat pelkkiä paheita rouhimisen ja hulluuden rinnalla. Varsinkin viime kauden jälkeen.

Ei olekaan ihme, että tamperelainen Pajuoja herättää ennakkoluuloja fyysisyyden nimiin vannovissa porilaisissa. Nimenomaan juuri nyt, kun patajuna puksutti vihdoin takaisin raiteilleen.

- Aika perinteisen Ilves-linjan valmentajahan minä tosiaan olen. Mutta totuus on, ettei sellaisella kiekolla enää pärjää. Olisimme viime kaudellakin tarvinneet enemmän tunnetta ja rymistelyä. Ilveksestä on puuttunut luonnetta, se on ollut sellaista virkamieskiekkoa.

- Porissa korkean tunnetason löytäminen tietysti korostuu. Sen minä tiedostan ihan hyvin, ja vaihdan mielelläni tyyliäni.

Korkean profiilin valmentajat eivät yleensä hevin tyylistän luovu, menivät sitten minne tahansa. Onko Pajuojan nahkanluonnissa kyse debytantin epävarmuudesta, ympäristön asettamista vaatimuksista vai peliajatuksen aidosta kehittymisestä? Voiko valmentaja ylipäätään uskottavasti muuttaa tyyliään työantajansa mukaan?

- Mielestäni tyyliä on pakko muuttaa vähän sen mukaan, missä valmentaa. Sama tapa ei toimi joka paikassa. Mutta tietysti sen muutoksen pitää olla aitoa, sen pitää lähteä valmentajasta itsestään.

- Ei joukkueiden pelitapoja voi valmentajan mukaan joka vuosi vaihdella. Onkin mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu, kun Doug Shedden yrittää nyt viedä Jokereita täysin toiseen suuntaan, mihin siellä on totuttu. Epäilen, että vaikeuksia tulee, Pajuoja aprikoi rohkeasti.

Toisaalta Pajuojalla itsellään ei liene oikeasti sellaista vaihtoehtoa olemassakaan, että hän pitäisi Porissa kiinni Ilves-kiekon ylväistä perinteistä. Varsinkin värikkään hopeahuuman jälkeen neppailulinjan valmentaja listittäisiin alta aikayksikön. Sikäli kädet vaikuttavat sidotuilta ässä-ilmeen noudattamiseen.

- Jos ei tykkäisi siitä ilmeestä, niin varmaan tuntuisikin, että kädet on sidottu. Mutta minä oikeasti tykkään ja koen sen toimivaksi. Ässä-ilme oli Porissa niin kauan hukassa, että on se selvää, että nyt kun se on löytynyt, siitä on pidettävä kynsin hampain kiinni. Ei silti tuloksen kustannuksella. Kyllä minä mieluummin voitan kuin vain esitän jotain tiettyä ilmettä.

Kaksoiselämää

Pajuojan työt Porissa pääsivät viime keväänä alkamaan oletettua myöhemmin. Joukkue porskutti huumassaan aina finaaleihin saakka, eikä tuoreen päävalmentajan auttanut kuin ihmetellä tapahtumia katsomossa.

- Lähinnä tarkkailin yksittäisiä pelaajia ja koin sitä huikeaa tunnelmaa. Se oli hieno juttu, vaikka omalta osalta töiden aloitus viivästyikin, Pajuoja muistelee.

- Missään vaiheessa en miettinyt, että sitä vaikeampi minun on tänne tulla, mitä pidemmälle Ässät menee. Olen positiivinen ajattelija, enkä usko, että se tähän kauteen ja minun työhön olisi ainakaan negatiivisesti vaikuttanut, vaikka Ässät olisi voittanut mestaruuden.

Pajuojan ässäpesti varmistui tammikuun lopussa. Ensimmäinen kontakti porilaisseuraan tapahtui silti jo yli vuosi sitten.

- Kari Takolta kyselin silloin epävirallisesti, mikä täällä on tilanne ja ilmaisin kiinnostukseni tulla Mika Toivolan seuraajaksi. Seuraavan kerran olin yhteydessä joulukuun alussa, mutta silloinkin tilanne oli ihan selvä: Mika halusi jatkaa ja Ässät oli totta kai päättänyt pitää hänet, kun joukkueella meni hyvin.

- Aika pian sen jälkeen alkoi yllättäen tapahtua. Tuliko Lukko sitten väliin vai miten lie, mutta Ässät otti minuun yhteyttä ja tammikuun loppuun mennessä neuvottelut oli käyty, Pajuoja myöntää.

Porissa Pajuojasta tulee työnsä osalta käytännössä kaupungin seuratuin henkilö. Jos työn tulokset eivät paikallisia asiantuntijoita miellytä, ei elämä pikkukaupungin julkkiksena ole välttämättä kovin auvoista.

- No, ei kasvot ainakaan vielä ole olleet niin paljon esillä, että minua juuri tunnettaisiin. Ehkä asia vielä muuttuu, mutta sikäli tilanteeni on tietysti hyvä, että on tällainen kaksoiselämä päällä. Vapaa-ajat vietän kuitenkin Tampereella perheen parissa. Jos täällä alkaa arvostelua tulla, niin siellä minua ei sitten taas paljon tunneta, Pajuoja hymähtää.

Porilainen hulluus tullut tutuksi

Pajuoja on varsin kokenut kiekkomies edeltäjäänsä Toivolaan verrattuna. Ikää on kahdeksan vuotta enemmän kuin Toivolalla tullessaan, takana pelaajaura liigatasolla sekä juniori- ja kakkosvalmentajuuden lisäksi kolmen vuoden päävalmentajakokemus Kokkolan Hermeksestä.

- Kyllä minulla on varmaan jostain 14-15-vuotiaasta alkaen jotain ajatusta valmentajaksi ryhtymisestä. Lopullisesti se lähti, kun viimeisellä kautenani pelaajana olin Kokkolassa yksin, peli ei käynyt ja polvet vaivasivat. Päätin lopettaa ja palata Tampereelle.

- Menin Varalaan liikuntaohjaajakouluun sekä Ilveksen C-nuoriin kakkosvalmentajaksi. Minusta tämän tien kulkeminen pitää aloittaa ihan sieltä alkeista. Kukaan ei ole heti peliuran jälkeen valmis valmentajaksi, Pajuoja perustelee valintojaan.

Tampereella mies ehti kääntää hetkeksi takkiaankin hypätessään Tapparan nuorten leiriin. Kirvesrinnoissa hän sai totutella porilaiseen hulluuteen, kun työparina huseerasi Ismo Läntinen.

- Hyvin meillä kemiat Läntisen kanssa toimivat, vaikka erilaisia persoonia olemmekin. Se oli hyvä vuosi. Tapparan A tarvitsi silloin sitä Läntisen tuomaa vaatimustasoa. ”Iipi” todella löi itsensä likoon. Ehkä vähän liikaakin, koska hänen elämänsä oli 25 tuntia vuorokaudessa pelkkää jääkiekkoa. Sellainen syö lopulta miestä, Pajuoja miettii.

Tampereelta nuori valmentaja palasi takaisin Kokkolaan, missä takana oli Ismo Lehkosen aikaansaama pienimuotoinen buumi. Kolmea vuottaan Hermeksessä Pajuoja pitää hyvänä kouluna.

- Nimenomaan opettavaista aikaa. Pienessä seurassa päävalmentaja joutuu olemaan aikamoinen monitoimimies. Hyviä pelaajia Hermeksessä silloin oli ja kohtalaisesti menestyttiinkin. Viimeisellä kaudella saavutettiin pronssia.

- Talouden ehdoilla siellä mentiin ja välillä oli palkat maksamatta. Vaimo hoiti jäähallin ravintolaa ja iltaisin kassaa laskettaessa teki kyllä joskus mieli ottaa saataviaan sieltä, Pajuoja naureskelee.

Kokkolasta tie vei taas Ilvekseen, kun valmentajakursseilla tutuksi tullut porilaislähtöinen Ari-Pekka Selin pyysi Pajuojaa liigajoukkueen kakkosvalmentajaksi. Ensimmäinen kausi sujui kelvollisesti, mutta toisena vuotena kohtaloksi koitui uran toistaiseksi ainoat potkut.

- Vaikea kausi alusta alkaen. Oli loukkaantumisia ja pelaajilla siviilipuolen murheita. Jalon Ristoa painostettiin omistajataholta antamaan meille potkut ja kyllähän ne ihan ymmärrettävät oli. Selinin kanssa olimme sopineet, että molemmat lähtevät, jos sellainen tilanne tulee eteen.

- Se lämmitti, kun potkujemme jälkeen Ilves sukelsi Teijo Räsäsen johdolla vielä syvemmälle. Se osoitti, ettei huono menestys ihan vain valmennuksen virheistä johtunut, Pajuoja sivaltaa.

Toimettomana miehen ei tarvinnut olla kuin kuukauden, kunnes Jalo kutsui valmentajan takaisin töihin. Nyt vaikeuksissa olleen Ilveksen A:n peräsimeen. Sen projektin ohessa Pajuoja valmensi myös poikien maajoukkuetta. Ilveksessä homma huipentui A-nuorten SM-kultaan 2005.

- Se on kovin meriittini tähän menessä. Olen tosi ylpeä siitä saavutuksesta.

Päävalmentajan paikan liigassa tavoitteekseen asettanut Pajuoja palasi taas viime kaudeksi Ilveksen kakkosvalmentajaksi. Nyt työparina oli Sveitsistä Suomeen palannut Kari Eloranta, joka alun perin halusi aisaparikseen toisen miehen.

- Olisin etsinyt muita paikkoja, jos en olisi Ilveksen kakkoseksi päässyt. Päävalmentajaksi liigaan nousee kuitenkin yleensä juuri kakkosvalmentajien paikoilta. Vaikka Mestiksestä olisi kuinka hyvät näytöt, paikkoja ei vain aukea.

- Se on mielestäni aika yllättävää, koska ei Mestis-valmentaminen vaatimuksiltaan paljon liigasta eroa. Kaupallisuutta tulee tietysti mukaan ja pitäisi osata puhua samoista asioista hienommilla kielikuvilla, Pajuoja pohtii.

Pajuoja pitää viime kautta antoisana, vaikka lähtökohdat olivat tavallaan hankalat ja omat ajatuksetkin alkoivat hyvissä ajoin harhailla Porin kuvioissa.

- Elorannan kanssa oli mukava toimia, koska hän antoi kakkosvalmentajalleen ihan oikeasti vastuuta. Kyllä minä koko keväänkin ajan yritin keskittyä vain Ilveksen asioihin, vaikka tietysti sivusilmällä ehti Ässiäkin seurata.

Kuka käskee?

Porissa Pajuojan mahdollisuuksia on epäilty myös miehen persoonan vuoksi. Nuorten pelaajien kehittäjäksi profiloitunut Pajuoja on kiistatta mukava mies. Mukavien miesten historiaa Ässien peräsimessä ei vain voi sanoa pitkäksi tai menestyksekkääksi.

- Itse en epäile yhtään auktoriteettini riittävyyttä myös miesten joukkueen päävalmentajana. Eikä kaikki ole muutenkaan aina ihan sitä, miltä julkisuuteen näyttää.

- Ei minun tarvitse julkisesti meuhkata tai haukkua pelaajiani, mutta se on aina eri asia, mitä pukukopissa tapahtuu. Kyllä siellä välillä joutuu ääntään korottamaan ja sen myös teen tilanteen niin vaatiessa, patapiiskuri lupaa.

Pajuoja on itsekin kuullut väitteet siitä, että Jari Härkälä palkattiin Ässien toiseksi valmentajaksi huolehtimaan nimenomaan kurinpidosta. Sille ajatukselle tamperelaisvalmentaja ei lämpene laisinkaan.

- Roolijako ei voisi mitenkään toimia noin. Kyllä sen täytyy olla ykkönen, joka runttaa asioita läpi. Sen jälkeen kakkosen tehtäväksi jää aina se asioiden pyöristely. Itse asiassa Jari on toistaiseksi ollut hyvinkin humaani persoona, Pajuoja naurahtaa.

Crombeen ihastuttaa

Uuden joukkueensa iskukykyyn Pajuoja suhtautuu luonnollisesti luottavaisesti, vaikkakin tiettyjä kysymysmerkkejä on ilmassa. Täysin haluamaansa kokoonpanoa hän ei käsiinsä saanut, vaikka sopimusratkaisuihin pääsikin suuresti vaikuttamaan.

- Tuskin kukaan valmentaja koskaan aivan haluamaansa joukkuetta saa. Meillä tietysti budjetti sanelee ehdot sekä se, että tulossa on hyviä oman kylän poikia, joille pitää löytyä tilaa.

- Muutamia viime kauden ässäpelaajia olisin halunnut pitää, mutta oli sitten sellaisiakin, joiden jatkoa seurajohto ehdotti, mutta minä en suostunut. Tahdon joukkueeseeni urheilullisia tyyppejä, joten esimerkiksi Mikko Rautee ei ollut sellainen tapaus, jonka olisin voinut hyväksyä, Pajuoja kertoo.

Omat sanelunsa Ässien pakkaan jättää myös Dallas Stars. Pääsääntöisesti hyvässä mielessä, mutta realiteetti on, että välillä Ässien on otettava vastaan muitakin kuin täsmähankintoja. Sen osoitti myös tuorein tulokas Aleksandr Naurov. Sen sijaan B.J. Crombeen kääntää valmentajan suupielet hymyyn.

- Crombeen tuo meille omanlaistaan gloriaa. Kaikesta näkee, että hän on kiekkoilun emämaasta. Jos tekee maaleja samaan malliin kuin harjoituspeleissä, vastustajat varmasti yrittävät provoisoida häntä. Mutta B.J. ei helpolla ärsyynny, vaan ajattelee aina joukkueen etua.

- Mitään poliisia Crombeenista ei tule. Lukkoa vastaan hän olisi voinut mätkiä niiden tshekkiä, mutta siinäkään tilanteessa ei lyönyt kertaakaan ylimääräistä, Pajuoja hehkuttaa ammattimaista vahvistustaan.

Päänvaivaa valmennukselle on tuottanut sopivan tutkaparin löytäminen Crombeenille. Näillä näkymin kakkossentterinä aloittaa Ville Hirvonen, mutta toisenlaistakin ratkaisua on pyöritelty.

- Kivenmäki ja Kuusela ovat sen verran kova parivaljakko ja pelaavat kiekkoa paljon juuri toisilleen, joten ei siinä sentterin tarvitse tavallaan kuin pysyä pois jaloista. Voidaankin miettiä pärjäiskö heidän keskellään joku muukin kuin Häppölä ja saataisiinko Tonista sitten sopivaa voimaa Crombeenin rinnalle, Pajuoja kaavailee.

- Ylivoimissakin ykköskentällisessä on näyttänyt olevan vähän liikaakin taitoa. Luodaan vain peliä, mutta kukaan ei juuri lauo. Siksi sitä onkin vähän herätelty kokeilemalla esimerkiksi Forsbackaa maskimiehen roolissa.

Palasia Pajuojan palapelissä on siis, jos ei nyt hukassa, niin ainakin paikoilleen loksahtamatta. Se suurin palenen ja tärkein menestyksen suunnannäyttäjä on eittämättä Juuso Riksmanin korvaajan löytäminen. Ykkösvahdin paikka on pedattu Matti Kaltiaiselle, vaikka Pajuoja onkin myöntänyt, ettei espoolaisen otteet ole vielä olleet aivan toivotulla tasolla.

Torstaina pitäisi kuitenkin olla. Seurana Ässillä ei ehkä ole nyt uskottavuutensa puolesta yhtä pakonomaista tarvetta saada räväkkää alkua kuin Mika Toivolan vuosina. Mutta tulokasvalmentaja Pajuojalle sellainen tekisi hyvää. Vihollisen leiriin siirtyneen Toivolan kukistaminen heti kättelyssä olisi aloitus, joka saisi porilaisepäilijöiden peukalot terhakkaasti pystyyn. Ainakin hetkeksi.

» Lähetä palautetta toimitukselle