Keskeinen teema Turun Palloseuran kauden 2006-07 joukkueen markkinoinnissa ja juhlavissa puheissa on kunnian palauttaminen. Kilvenkiillotusta kaipaavat niin yksilöt, joukkue kuin koko organisaatio.
| analyysi TPS:n pelillinen iskukyky on vielä arvoitus
[lue lisää] |
Uutta nousua on helppo julistaa, mutta siirtyminen sanoista tekoihin saattaa olla hankalaa, kun taudinkuvaan kuuluu sitkeää uupumusta, haluttomuutta sekä henkisten ja aineellisten voimavarojen hiipumista. Aina avulias Jatkoajan kiekkoanalyytikko suoritti syväluotaavan diagnoosin ja tarjoaa lääkkeet TPS:n maineen restaurointiin.
Uskottavuus
Koko TPS:n organisaatiota on viime vuosina vaivannut uskottavuusvaje. Puute on näkynyt kaikkialla: johtoportaan toimissa, joukkueen johtamisessa ja Palloseuran esityksissä jäällä. Kyseessä on materiaalisten vajeiden ohella kenties pahin ongelma organisaation toiminnassa.
| ajankohtaista TPS vahvisti hyökkäystään
[lue lisää] |
Jos ja kun TPS:ssä mielitään palauttaa seuran kunnia ja kansa jäähallille, korjattavaa riittää monella saralla. Pelaajien ja valmennuksen tulee kyetä esiintymään edukseen oman ammatinharjoittamisen parissa, seurajohdon taas pitää pystyä tuottamaan konkreettista katetta hyvältä kuulostaville puheille.
Ainakin johtoportaassa tämä oivallus on ilmeisesti koettu ja toimintaan on palautettu terve tekemisen meininki. Olkoonkin, että pieniä kompasteluja on vielä sattunut (ks. Hurme, Jani). Itse ydintoiminnan eli jääkiekkoilun osalta uskottavuuden palauttaminen on työlästä, mutta ei järin monimutkaista. Riittää, että mustavalkoinen joukkue on urheilullisesti kilpailukykyinen ja esityksiltään vakavasti otettava. Siihen tulevan(kin) kauden joukkueella on hyvä edellytykset.
Kiinnostavuus
Uskottavuuden ohella keskeinen elementti matkalla kohti parempaa huomista on ydintuotteen kiinnostavuuden palauttaminen. Tältäkin osin operaatio on hieman vaivalloinen, mutta luonteeltaan yksinkertainen. Mielenkiintoiseen ottelutapahtumaan ei ensisijaisesti tarvita massiivista viihdespektaakkelia, tanssityttöjä tai uusia valoja. Nekin toki auttavat asiaa jonkun oletetun kohderyhmän osalta, mutta olennaisen muutoksen on jälleen tapahduttava kaukalossa.
Turkulaisen kiekkoyleisön väitetään usein olevan menestysvuosina pilalle hemmoteltua nirppanokkaista kansanosaa, jolle ei kelpaa juuri mikään. Suurella todennäköisyydellä viime vuosien karut kokemukset ovat kuitenkin koulineet laatutietoisimmankin TPS-kannattajan odotuksia arkirealismin suuntaan.
Mustavalkoinen kiekkoyleisö ymmärtänee vaikean tilanteen suosikkiaan hylkäämättä, kunhan kansan rahoille on tarjolla kiinnostavaa vastinetta. Kun entisen kaltaisia tähtisikermiä ei enää ole tarjolla, vauhtia ja väriä on hankittava jäälle muilla keinoin.
Tässä mielessä joukkueen rakentamisessa on jo onnistuttu jossain määrin tulevalle kaudelle. Profiilipelaajien hankinnat ovat resurssit huomioiden onnistuneita, joukkueessa on myös mielenkiintoisia nuoria nimiä – joskin myös vanhaa painolastia jonkin verran. Kokonaisuutena joukkueessa on aineksia kääntää yleisön huomio pois viime aikojen ulko-urheilullisesta saippuaoopperasta, ja takaisin itse asiaan.
Pitkäjänteisyys
Menetetyn uskottavuuden paikkaaminen tai kiinnostavan – saati menestyvän – joukkueen rakentaminen ovat pitkäkestoista ajanvietettä. Ruissalon komentokeskuksessa on jo oivallettu, että oikotietä onneen ei voi ostaa. Se tie pitää yleensä itse rakentaa.
Suuria kiekkodynastioita ei enää rakennella missään päin Suomea. Pelaajien ja joukkueen kehitystyön hedelmistä ei nykypäivän SM-liigassa kukaan pääse nauttimaan kovin pitkään. Pitkäjänteinen, välitöntä lähitulevaisuutta pidemmälle katsova pelaajapolitiikka on silti kutakuinkin ainoa mielekäs tapa rakentaa menestyvää joukkuetta.
| Haastatteluja Ramstedt hakee läpimurtoa
[lue lisää] Hurmeen pitkä kotimatka
[lue lisää] Kesä Turussa
[lue lisää] |
TPS:n tilanteessa tällainen lähestymistapa on elinehto. Suuren budjetin osto- ja myyntiliikkeen ajat ovat historiaa, mutta menneiden aikojen laskujen maksun aika on nyt. Joukkuetta on rakennettu tavalla, joka ei välttämättä kanna makeaa hedelmää tällä kaudella, mutta muutamat nuoret pelaajat saattavat kohota menestymisen kulmakiviksi hieman kaukaisemmassa lähitulevaisuudessa.
Tällainen lähestymistapa vaatii odotusten suhteuttamista realismiin kaikilta osapuolilta. TPS ei ilman täysin optimaalista onnistumista välttämättä hätyyttele sarjan kärkisijoja tälläkään kaudella. Sadonkorjuun aika on kenties vasta seuraavalla kaudella – olettaen, että TPS-laivan kurssi pysyy ennallaan, eivätkä isompien vesien kalastajat käy ennenaikaisesti Auran apajilla.
Edellä luetellut keinot tepsivät pääosin pitkällä aikavälillä. TPS:n tapauksessa jonkinlaisia tuloksia uudesta ilmeestä on kuitenkin saavutettava välittömästi. Siihenkin on onneksi lääkitys olemassa.
Valmennus
Kaiken sekasotkun keskellä TPS:n viime kauden ”näyttävin” epäonnistuminen tapahtui valmennussektorilla. Ennakkoon joukkueen vahvuudeksi arvioitu valmennus osoittautui kenties heikoimmaksi lenkiksi urheilullisen kokonaisuuden hatarassa ketjussa.
Hannu Jortikan palattua ruoriin suunnan piti olla oikea. Karu totuus kuitenkin on, että kolme viimeistä TPS:n päävalmentajaa, Jortikka mukaan lukien, on kukin vuorollaan epäonnistunut raskaasti tehtävässään. Nyt olisi tilausta toisenlaiselle suoritukselle.
TPS-valmennuksella on petraamisen paikka kahdella tasolla. Pääkäskijä Hannu Jortikan on aika näyttää, että valmennustyö sujuu ja kiinnostaa edelleen. Viime kaudella tämä ei valitettavasti ollut aivan selvää. Päävalmentajan leipätyön ulkopuoliset aktiviteetit vaikuttivat ajoittain häiritsevän joukkueen suorituksia enemmän kuin väitetyt ulkoiset häiriötekijät.
Toisaalta Jortikan adjutantteineen pitäisi saada joukkue pelaamaan toimivaa jääkiekkoa 2000-luvun malliin. Viime kaudella TPS ei missään vaiheessa esiintynyt pelillisesti järin vakuuttavasti. Tässä suhteessa katseet kääntyvät tiukasti myös Palloseuran pelitapastrategin Hannu Virran suuntaan. Virta on arvostetussa asemassa suomalaisessa valmentajahierarkiassa, mutta seuratasolla hänen oppinsa eivät ole purreet.
Nyt on julkisuuden valokeilasta suojaan vetäytyneellä ”Hantallakin” näytön paikka, Palloseuralla ei ole varaa antaa tippaakaan tasoitusta kilpailijoille toimimattoman pelitavan vuoksi.
Ammattipelaajat
Yhtä lailla näytön paikka on TPS:n pelaajistolla. Vaihtuvuutta on ollut, mutta monella vanhalla pelaajalla on toivottavasti kirkkaana muistissa viime kauden pohjanoteeraus. TPS:n kunnian palauttamisessa kaikkein olennaisin asia on lopulta se, miten ammattipelaajat kunnioittavat kantamaansa pelipaitaa.
Käytännön tasolla merkittävä kysymys on se, haluavatko kaikki pelaajat niin sanotusti pelata valmentajalleen – asia, josta ei viime kaudella voinut ollut aivan varma. Joka tapauksessa kiekkoammattilaiset pelaavat kannattajille ja maksavalle yleisölle. Siinä suhteessa hyväksyttäviä tekosyitä haluttomalle esiintymiselle ei yksinkertaisesti ole.
Perusasetelmasta huolimatta pelaajatkin ovat inhimillisiä olentoja ja TPS:n tilanne joukkueen henkisen tasapainon suhteen lienee edelleen herkkä. Palloseura-aiheinen saippuaooppera on tosin osoittanut hiipumisen merkkejä, joten tällä erää todellinen työrauhakin saattaa olla toistaiseksi taattu.
Resurssit
Iso kohtalonkysymys koko TPS:lle on aineellisten resurssien riittävyys lähitulevaisuudessa. Nykyisellään seurajohdolla ei ole tippaakaan varaa höntyilyyn tai varomattomiin siirtoihin. Maltillisesti edeten ja edellä esitetyissä kohdissa onnistuen kurimus kääntynee kuitenkin hiljalleen kohti valoisampaa huomista.
Urakkaa riittää, mutta TPS:n asema talousalueellaan ja kannattajien keskuudessa on pohjimmiltaan niin vankka, että henkistä pelivaraa riittää. Kunhan vain kehityksen suunta kääntyy ensitilassa positiivisempaan suuntaan.
Vaikka taloudelliset resurssit ovat ainakin toistaiseksi niukkoja, henkisissä voimavaroissa TPS-organisaatiossa on paljon käyttämätöntä potentiaalia. Energiaa, joka toistaiseksi on hukattu aivan vääriin asioihin.
Kaiken kaikkiaan Turun suunnalla kannattaa muistaa, että pohjaan palanutta soppaa ei saatu aikaiseksi vuodessa, joten jälkien korjaamiseenkin saattaa kulua tovi jos toinenkin. Maine ja kunnia on helppo hukata, mutta niiden palauttaminen on huomattavasti hitaampaa.
TPS:n taudinkuva on vakava. Oireet ja määrättävät lääkitykset ovat moninaisia, paranemisennuste on kuitenkin lohdullisesti kohtuullisen hyvä. Toisaalta TPS:llä organisaationa ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin pyrkiä parantumaan, jos Turussa aiotaan pelata kunniallista SM-liigakiekkoilua tulevaisuudessakin.
