Viime kaudella, josta Turussa ei mielellään puhuta, TPS:lla oli ongelmia osapuilleen kaikessa, missä jääkiekkojoukkueella voi ongelmia olla. Alkava kausi näyttää ainakin teoriassa valoisammalta. Tämän kauden TPS on enemmän Hannu Jortikan joukkueen näköinen kuin viimevuotinen ryhmä. Palloseura on rakennettu selkeän ykkösmaalivahdin ja toimivan koko joukkueen puolustamisen varaan. Paperilla TPS vaikuttaa vahvistuneen lähes joka osa-alueella.
Joukkueen todellinen iskukyky selviää kuitenkin vasta, kun pelit alkavat. Joka tapauksessa viime kauden kaltaiseen mahalaskuun organisaatiolla ei ole varaa millään sektorilla.
Kysymysmerkit leijailevat
Etukäteen ajatellen maalivahtitilanne on TPS:sta puhuttaessa ehdottomasti arvoituksellisin osa-alue. Koko kesän jatkunut epävarmuus ei loppunut, vaikka Jani Hurme raapaisikin puumerkkinsä sopimuspaperiin syyskuun alussa. TPS:n maalivahtipeli rakentuu sen olettamuksen varaan, että Hurme on terve ja huippukuntoinen. Toipuminen on edennyt hyvää vauhtia. Hurme harjoittelee jo jäällä ja on ottanut jonkun verran koppejakin. Todellisuus paljastuu kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun Hurme on ottanu pari kokonaista peliä koppeja TPS-maalilla.
Parhaimmillaan turkulaisilla on liigan paras maalivahti ja pahimmassa tapauksessa… jotain muuta. Tervehdyttyään Hurmeelta joka tapauksessa odotetaan lähes jokaisen pelin pelaamista ja paraatipelastuksia tarpeen mukaan.
TPS lähtee kuitenkin kauteen ilman Hurmetta. Tällä tietoa lokakuun alkuun vastuun kantaa vuokramies Tomas Duba assistenttinaan Juho Santanen. Duba on pelannut harjoitusotteluissa kelvollisesti, joten häneen Palloseuran ei luulisi kaatuvan. Santanen sitä vastoin on täysin katsomaton kortti liigatasolla. Luottaisiko joukkue tiukanpaikan tullen häneen? Entä mitä tapahtuu, jos Hurme loukkaantuu uudelleen vaikkapa helmikuun alussa?
Liigan kovin pakisto?
Turkulaisten puolustuskalusto on vahvistunut Kesällä ja muutamalla muulla pelimiehellä sitten viime kauden. Sillä kuuluisalla paperilla Palloseuran pakisto ei välttämättä kalpene vertailussa millekään toiselle SM-liigajoukkueelle.
Oman pään väännöissä nimet Aki Berg ja Teemu Kesä taannevat sen, että TPS:n maalille ei pääse aivan yhtä helposti kuin parina viime kautena. Palloseura saa halutessaan kolmeen pakkipariin selkeästi hyökkäyksiä tukevan miehen. Puolustuksessa on myös sen verran rutinoitunutta väkeä, että nopean avaussyötön antamisen ei pitäisi tuottaa päänvaivaa viime kauden malliin, jolloin pelivälineen saaminen pois omalta puolustusalueelta aiheutti ajoittain suunnatonta tuskaa. Lisäksi Marko Kiprusoffia lukuun ottamatta kaikki TPS:n puolustajat ovat alle kolmekymppisiä. Etukäteen ajatellen puolustus onkin selkeästi vahvin osa turkulaisjoukkuetta.
Palvelukseen halutaan: ratkaisija
Hyökkäyspeli, tai sen mahdollinen ontuminen, tullee olemaan alkavalla kaudella suurin este TPS:n tiellä kohti liigan kärkikahinoita. Suurimpana ongelmana Aurajoen rannalla on materiaalin tasapaksuus. Kolmos-nelosketjuun riittää kunnollisia pelimiehiä yllin kyllin, mutta ykkösketjuun ei tunnu olevan laadukkaita vaihtoehtoja riittävästi. Joukkuetta kantavat herrat Nurminen, Alatalo ja kumppanit alkavat myös kiistatta olla uransa loppusuoralla.
Mitä tapahtuu, jos he eivät onnistukaan odotetulla tavalla tai loukkaantuvat? Myöskään ykkösketjun Ville Vahalahti ei ole ainakaan toistaiseksi herännyt yöstä, johon mies vajosi pari kautta sitten.
Kilpailun puute saattaa aiheuttaa päämäärätöntä hiihtelyä, jota viime kaudella nähtiin liiankin kanssa. Toisaalta massasta on mahdollisuus nousta ratkaisijan rooliin. Ykkösketjussa ikinuori Kai Nurminen varmasti luovuttaisi mieluusti ykköspyssyn manttelin eteenpäin.
Yksi mahdollinen manttelin lunastaja on Forssasta tullut Tuomas Suominen. Harjoitusotteluissa hän on muodostanut yhdessä Jussi Makkosen kanssa varsin tehokkaan duon. Toisaalta on vielä kyseenalaista, paljonko odotuksia yhteensä 73 runkosarjaottelua pelanneen kaksikon harteille voi kasata. Harjoituspeleissä TPS:n parhaaksi osaksi nousseen ketjun täydentää Mika Alatalo, joka on myös esiintynyt harjoituspeleissä varsin positiivisesti.
Kokonaisuutena TPS:n senttereissä ja duunariosastolla on riittävää leveyttä. Toisaalta ykkösketjuun tarvitaan uusia miehiä tai sitten nykyisten täytyy osoittaa olevansa paikkansa arvoisia.
Ylivoimasta salainen ase?
Monien mielestä TPS:n suurin ongelma viime kaudella seisoi vaihtopenkin takana. Päävalmentajan tehtävä on saada joukkue pelaamaan ja siinä tehtävässä Hannu Jortikka epäonnistui viime kaudella perusteellisesti. Nyt Jortikalla on kaikki paineet harteillaan ja hän tietää sen. Hänen on pakko todistaa jääkiekkoa seuraavalle yleisölle olevansa edelleen huippuvalmentaja. Edes Jortikan palli ei kestä toista perättäistä kautta sellaista konttausta, jota viime kaudella Artukaisissa nähtiin.
Kesän aikana nähtiin vaihdoksia myös TPS:n penkin takana, kun Esa Keskisen tilalle tuli Kalle Kaskinen. Kaskinen opettelee vasta talon tavoille. Suuret pelilliset linjat ovat edelleen Jortikan sekä TPS:n pelikirjasta pitkälti vastaavan Hannu Virran käsissä.
Tulevalla kaudella erikoistilanteet tulevat olemaan entistä tärkeämmässä roolissa. Erikoistilannepelaaminen saattaakin pitkälti olla se paikka, jossa valmennuksen osaaminen ensi kaudella punnitaan. Mikäli haluaa SM-liigassa menestyä, valmennuksen täytyy osata luoda sellaiset ylivoimakuviot, joilla tulosta syntyy.
Harjoitusotteluissa tilanne onkin näyttänyt TPS:n osalta melko valoisalta. Pääsääntöisesti tulosta on tullut. Toisaalta myös alivoimamaaleja Palloseuran verkkoon on tehty, joukkue ei ole pahemmin tuuletellut tasakentällisin pelatessa ja joukkueen oma alivoima on ollut vaihtelevaa.
Yhteenveto
TPS on alkavalla kaudella hyvin mielenkiintoisessa tilanteessa. Joukkueen on petrattava merkittävästi viime kaudesta. Kannattajat odottavat paluuta kärkikahinoihin tai ainakin perusteellista kasvojen pesua, vaikka odotukset eivät välttämättä ole kaikin osin täysin realistisia. Joukkueessa on kohtuullisesti jatkuvuutta, mutta jos joku virittelee mestaruusjuhlia ensi kevääksi, joutuu hän pettymään.
Ruissalon suunnalla ahkerasti markkinoitu ”operaatio kunnianpalautus” saattaa onnistua hyvinkin, mikäli vahvaksi rakennettu puolustus kestää, mutta asioiden mennessä pieleen päivä ei tule paistamaan Ruissalon tammien katveeseen. Parhaassa tapauksessa TPS palaa tulevalla kaudella lähelle liigan kärkeä. Pahimmillaan joukkue konttaa viime kauden malliin.
Moniin kysymyksiin saadaan vastauksia jo syyskuun aikana. Liigakauden alku on TPS:lle erityisen tärkeä. Koska TPS on muuten voittanut viimeksi kauden avausottelunsa? Aivan, syyskuun 16. päivä vuonna 1999.
