HPK:n nuorisoketjun keskushyökkääjänä uurastanut Wirtanen aloitti jääkiekkoilun 8-vuotiaana Hyvinkään korttelikiekkosarjassa. Kavereiden ja isän houkuttelemana pesäpalloa jo ennen kiekkoilua harrastanut nuoriherra liittyi korttelikiekkoseura Hillerien riveihin. Hyvinkään Ahmoissa keskushyökkääjä uurasti C-junioreihin asti.
- Se oli loistavaa aikaa. Meillä oli silloin vaan yksi halli Hyvinkäällä, joten oli aika niukasti jäitä vielä C-junnuissakin. Tuli sitten treenailtua paljon muuta sen takia ja tietysti se aika huipentui SM-hopeaan C-junnuissa. Meillä oli silloin kova jengi ja hyvä meininki, armeijaa käyvä Wirtanen muistelee.
Alusta asti oli selvää, että jossain vaiheessa Hyvinkäältä olisi pakko lähteä kehittymään muualle ja C-junioreiden jälkeen oli aika katsella uusia haasteita. Nuorten maajoukkueen kapteenilla oli silloin vaihtoehtoina Helsingissä Jokerit ja Hämeenlinna, joista vaaka kallistui lopulta HPK:n puoleen.
- Tuli kuitenkin Ahma-aikoina koluttua ne Helsingin kuviot ja ne ovat vähän sellaisia, että sinne on vaikeampi päästä sisään. Tänne oli silloin muutama kaverikin tulossa, joten se sitten ajoi lopulta tänne.
Wirtanen on ollut tyytyväinen ratkaisuunsa ja nyt näyttää siltä, että valittu tie tuottaa myös tulosta. Nuoren leijonan kehityskäyrä on näyttänyt kulkevan kahden vuoden jaksoissa. Jokaisessa ikäluokassa ensimmäinen kausi on ollut pisteiden valossa hyvinkääläiselle hiljaisempi, mutta heti toisella kaudella on tulosta tullut aivan eri tahtiin.
- Me oltiin A:ssa ekalla kaudella nuorempia kuin muut ja seuraavalla kaudella olinkin mukana jo liigaympyröissä, joten sillon pitikin olla vähän erilainen tahti. Yleensäkin kun mennään ikäluokasta toiseen, niin ei se kerta heitolla tule. Kyllä se pykälä kerralaan vaan menee ja sen huomaa varmaan pisteistä ja peliajasta, nelosketjun kapellimestarina häärivä Wirtanen selventää ja jatkaa.
- Minä en pidä itseäni kauheana pisteiden tekijänä. Tasainen koitan olla molempiin suuntiin. En minä elä pelkästään elä pisteille, vaikka en toki sano etteikö niitä olisi kiva tehdä ja etteikö niitä pitäisi tehdä, jos pelaisi isossa roolissa.
Täysosumakausi
Kulunut kausi on ollut miltei täydellinen 183-senttiselle ja 84-kiloiselle ritarille. Kaikkein suurimman ihailun Wirtanen aiheutti nuorten MM-kisoissa, jossa hän toimi pikkuleijonien kapteenina. Joka pelissä kovalla prosentilla aloituksia kahminut lupaus keräsi muun muassa päävalmentaja Hannu Aravirran varauksemattomat kehut. Kapteenin nauha ei jälkeenpäin katsottuna ollut lainkaan väärällä kaverilla.
- Kapteenius on aina kunnia. Se oli hieno kunnianosoitus joukkueelta ja valmentajilta, hyvinkääläinen kiittelee.
Vaikka Suomessa ei kovinkaan moni uskonut nuorten menestymismahdollisuuksiin MM-kisoissa, päättyi turnaus yllättäin pronssijuhliin. Pronssiottelussa yhtenäisenä joukkueena taistelleet nuoret kyykyttivät USA:n tähtimiehistön ja yksi avainpelaajista maalivahti Tuukka Raskin ohella oli puolustavassa roolissa taistellut Wirtanen.
- Se oli kyllä todella hieno kokemus. Meillä oli tosi tiivis jengi ja uskottiin koko ajan alusta alkaen, että se mitali sieltä otetaan. Se huipentui sitten siihen viimeiseen otteluun USA:ta vastaan. Pari peliä ennen sitä oltiin ehkä altavastaajina, mutta viimeisessä pelissä jopa hallittiin USA:n staroja vastaan.
- Paikka oli hieno ja puitteet oli hienot. 18 000 katsojaa huusi Suomea, kun pelattiin USA:ta vastaan. Kyllä sieltä varmasti sellaisia kokemuksia jäi, joita ei unohda koskaan.
Pikkuhiljaa alkoi kulkemaan kotoisessa liigassakin. Olympiatauon jälkeinen aika oli HPK:n nuorisoketjun esiinmarssin aikaa. Jari Sailio ja Joni Lappalainen laidoillaan Wirtanen piiskasi ketjunsa hurjaan vireeseen. Loukkaantumisten takia kasvanut hyökkäysvastuu toi mukanaan onnistumisia ja sitä mukaa myös itseluottamus kasvoi. Runkosarjan viimeisillä kierroksilla nuorisoketju oli poikkeuksetta ritareiden paras koostumus.
- Kyllähän ne nuorten kisat varmaan vaikutti pelaamiseen ja sitten saatiin myös pelata vähän pidempään samalla ketjulla Lappalaisen ja Sailion kanssa. Tietysti kauden aikana on koko ajan saanut kokemuksia ja joka pelissä on vähän valmiimpi, joten kai se alkaa nyt kauden vanhetessa maksamaan vähän takasinkin, sentterilupaus uskoo.
Kerhon nuorisoketjun roolitus on hyvin mielenkiintoinen. Hyvänä puolustavana hyökkääjänä Wirtasen kontolle jää puolustustehtävät, mutta tämän lisäksi hän osaa rakentaa peliä. Lappalaisesta on kehittymässä hyvää vauhtia parin hiljaisemman vuoden jälkeen hyvä viimeistelijä ja Sailio on pienestä koostaan huolimatta erinomainen taklaamaan, karvaamaan ja ärsyttämään.
- Se on kyllä ihan mielenkiintoinen kombinaatio. Meillä kaikilla on aika samanlainen filosofia - tehdään töitä, liikutetaan kiekkoa, karvataan ja lauotaan. Ihan peruspeliähän se on kaikilla, kun ei kukaan osaa eikä tarvitse mitään kikkoja. Kun auttaa kaveria, pääsee aika pitkälle, ketjun primus motor selvittää ketjun pelaamista.
Kaverit vastassa
Neljännesfinaaleissa Wirtanen saa vastaansa Perttu Lindgrenin ja Tuukka Raskin, jotka molemmat ovat tuttuja myös nuorten MM-joukkueesta. Rask on jatkanut hyviä otteitaan liigajäillä nuorten kisojen jälkeen ja Lindgren on ottanut loukkaantuneen Raimo Helmisen paikan Ilveksen ykkössentterinä. Pudotuspeleihin HPK:n loukkaantuineiden lista lyhenee, joten nuorisoketjun rooli voi alkaviin pudotuspeleihin taas hiukan kaventua.
- Kyllä me ollaan valmiita hoitamaan se rooli, mikä meille annetaan - oli se sitten 5 minuuttia, 15 minuuttia tai jotain siltä väliltä. Ei sen roolin pitäisi yhtään meidän peliin vaikuttaa. Siellä on yleensä kuitenkin aina vastustajan kolmos- tai neloskenttä vastassa, niin kyllä meidän ne pitää haastaa 5 vastaan 5 pelaamisessa.
Yksi ennakkoon uumoiltu tehtävä saattaa olla Ilveksen pelätyn ykkösnyrkin eliminointi. Hyvinkääläinen ei usko, että Lindgrenin ketjun pysäyttämiseen olisi mitään ihmeellisiä taikatemppuja. Selvää on kuitenkin se, että ketju on ollut vaarallisen tehokas runkosarjan viimeisillä kierroksilla.
- He ovat pelanneet todella hyvin tämän kauden. Kyllä meidän aktiivisella viisikkopuolustamisen liikkeellä pitää heidät pysäyttää. En usko, että siihen mitään miesvartointia keksitään. Jos meidän ketjua vastaan tulevat pelaamaan, niin kyllä meidän pitää normaalissa viisikkopelaamisessa heidät vaientaa, Wirtanen lupaa.
Hyvänä aloittajana tunnettu nuori ritari saattaa nousta arvoon arvaamattomaan, kun tiukkoja otteluita aletaan ratkaista pienissä asioissa. Poikkeuksetta aloitusvoittoja kahmimaan tottunut sentteri saattaa olla valmennusjohdon papereissa yllättävänkin korkealla, kun aletaan tapella tärkeistä oman pään aloitusvoitoista.
- Kyllä meillä on kuitenkin vahvoja aloittajia ja yleensä sinne laitetaan vähän kokeneempia kavereita tiukkoihin paikkoihin. Jos sinne kuitenkin laitetaan, niin joka kerta ne aloitukset pyritään voittamaan.
Wirtanen uskoo, että Kerhon kotietu koituu ratkaisevaksi tekijäksi tulevissa neljännesfinaaleissa. Myös kauden aiemmissa kohtaamisissa HPK on ollut niskan päällä voittaen neljä joukkueiden kohtaamisista. Materiaalin leveyskin tuntuisi olevan hämeenlinnalaisten puolella.
- Kotietu on tärkeä. Me oltiin kuitenkin liigan toiseksi paras kotijoukkue eikä tänne ole vastustajan varmaan koskaan kiva tulla. Uskon, että leveämmällä materiaalilla ja runkosarjan pienoisella niskalenkillä se hoidetaan.
Pykälä kerrallaan
Kun puhe kääntyy tulevaisuuteen, on vaikea olla huomaamatta kuinka fiksusta nuoresta pelaajasta on kyse. Aika valtion palveluksessa loppuu heinäkuussa ja sen jälkeen on suunnitteilla jonkinlaisen opiskelupaikan metsästys ylioppilaslakin kaveriksi. Jääkiekkourallaan Ahmojen kasvatti haluaa edetä rauhassa tässä hetkessä ja vuosi kerrallaan.
- Mä olen pyrkinyt menemään urallani joka vuosi pykälän eteenpäin, enkä miettinyt sen pidemmälle. Tähän asti se on tuottanut tulosta ja kehitys on mennyt tasaisesti ylöspäin, ei mitään superhyppäyksiä, muttei mitään taantumavaiheitakaan.
Nöyryys ja johtajuus ovat aina kulkeneet Wirtasen mukana. Kyse ei ehkä ole pelaajasta, joka pukukopissa pitää kaikkein eniten meteliä, mutta kentällä hyvinkääläinen pistää itsestään kaiken peliin. Kaikilta ei nöyryyttä löydy, mutta kaikesta mitä nuori hyökkääjä kentällä tai sen ulkopuolella tekee, huokuu tunnollisuus.
- Kyllä se on melkein kaiken lähtökohta. Jäällä pitää tietysti olla vähän itsekäs, mutta kyllä se sieltä lähtee. Ei tässä auta kauheasta alkaa henkseleitä paukuttelemaan. Se on sitä pitkäjänteistä ja nöyrää duunia eteenpäin ja sillä saa parhaimmat tulokset. Sellainen mä olen, joten miksi sitä lähtisi muuttamaan?
Nuorten MM-kisojen ja hienosti menneen ruonkosarjan lopun jälkeen varmasti monikin NHL-seura on kiinnostunut nuoren lupauksen otteista. Pohjois-Amerikan taalajäät eivät vielä suuria tunteita nuoressa miehessä aiheuta. Varaus tullee seuraavassa varaustilaisuudessa, mutta kierroksella ja numerolla ei Wirtaselle ole merkitystä.
- En mä niitä oikeastaan mieti. Siellä on vähän systeemit muuttuneet, eikä sitä tiedä miten ne Euroopasta nykyään varaa. Nykyäänhän se on niin, että 22-vuotiaana ilman varausta saat neuvotella minkä tahansa seuran kanssa.
- Varauksella ei lopulta ole kauheasti merkitystä. Sillä on merkitystä tuleeko susta hyvä pelaaja vai jäätkö sä tälle tasolle. Jos susta ei tule ihan helvetisti parempi pelaaja, niin et sä sinne koskaan pääse, terveesti ajatteleva sentteri muistuttaa.
Seuraavalla kaudella koko nuorisoketju on taas vuoden viisaampi ja kokeneempi. Loistavasti puolustavan hyökkääjän roolin taitava Wirtanen toivookin, että tulevaisuudessa tulee mahdollisuus myös hyökkäävämpään rooliin. Vaikka vahvuuksilla pelaamisella onkin tullut hyviä tuloksia, on eväitä vielä paljon pidemmällekin olemassa.
- En ainakaan halua jämähtää siihen puolustavan keskushyökkääjän rooliin. Koen, että olisi eväitä monipuolisempaankin rooliin. Kyllä tämä kausi liigassa ja viime kausi A:ssa on antanut viitteitä, että pitäisi pystyä jotain muutakin tekemään kuin roiskimaan, keskushyökkääjä toteaa.
