Maajoukkueessakin maalivahtivalmentajana toiminut Kaarela on luottavainen kauden kynnyksellä. Liigan nuorin maalivahtikaksikko tulee miehen mukaan vastaamaan huutoon, vaikka täysiä liigakausi molemmilla on takanaan vasta yksi. Kaarelan mukaan HPK:lla on kaksi erittäin lahjakasta nuorta nykypäivän maalivahtia.
- Molemmat ovat nykytyylin pelaajia eli aika vahvoja v-tyylin torjujia, isokokoisia ja nopeita, luettelee Kaarela ja jatkaa.
- Oikeastaan suurimmat erot ovat luonteessa. Vaikka molemmat ovat rauhallisia, niin molemmilta löytyy silti sellainen räiskyvä puolikin. En osaa kyllä yhdellä sanalla kertoa, miten luonteet toisistaan poikkeavat, mutta eivät ne kuitenkaan ihan samasta muotista tehtyjä ole.
Hämeenlinnassa on kesän aikana puhuttu paljonkin nykyisen kaksikon henkisestä kantista ja sen kestävyydestä. Huoli kannattajapiireissä on todellista ja ehkäpä hitusen verran oikeutettuakin - pettymyksiä pudotuspeleissä on koettu moneen otteeseen ja usein siihen on liittynyt epävarmaa maalivahtipelaamista.
Monia lahjakkaita maalivahteja valmennusurallaan nähnyt Kaarela nostaa kuitenkin empimättä Wiikmanin ja Rämön suoraan kärkikastiin, vaikka kokemuksen nimeen vannovaa kannattajaa ensi kauden viritys pelottaakin.
- Maajoukkueaikana tuli nähtyä monia maalivahteja ja jos vertaa heihin, niin kyllä Rämö ja Wiikman alkavat kotimaisissa oloissa olemaan ihan selkeästi kärkipäässä lahjakkuudeltaan. Jos puhutaan viidestätoista maalivahdista, niin kyllä pojat viiden joukossa ovat.
Kovaa puhetta kokeneelta käskyttäjältä.
- On aivan loistavaa saada tehdä hommia kahden tai oikeastaan kolmen nuoren lahjakkaan maalivahdin kanssa. Kaikki ovat erittäin motivoituneita, imevät tietoa itseensä, haluavat harjoitella ja pyrkivät urallaan eteenpäin, Kaarela ylistää.
”Tasapainoilua henkisen puolen kanssa”
Edellisen kauden alussa moni ritarifani odotti vesi kielellä Joni Puurulan ja Wiikmanin taistelua ykkösmaalivahdin paikasta. Wiikman vei kuitenkin yllättävänkin helposti paikan Puurulalta ja osaltaan edesauttoi miehen siirtymistä Venäjän liigaan. Tulevalle kaudelle tilanne on toisenlainen jo pelkästään sen takia, koska molempien pelikokemus on samaa luokkaa, eikä ikäeroakaan ole miehillä kuin vuosi. Kerhon maalin suulle ei ole lähdetty pitkiin aikoihin yhtä tasaisista asetelmista.
- Sillä lailla meillä on hyvä tilanne, että molemmat tietää olevansa uransa siinä vaiheessa, ettei kumpikaan pysty pelaamaan 56 peliä. Se takaa mielestäni hyvän tilanteen tuon ikäisille kavereille, koska silloin jää aikaa myös harjoitteluun.
- Paljon asioita on vielä kuitenkin tuossa iässä tekemättä, joten on tärkeää, ettei tarvitse keskittyä pelkästään pelaamiseen, vaan pystytään harjoittelemaankin.
Valmennusportaalla on selvät sävelet ensi kauden peluutussysteemistä, joka taas tarkoittaa sitä, että periaatteessa HPK lähtee ensi kauteen ilman selkeätä ykkösmolaria. Moni uskoo, että selkeä ykkösmaalivahdin rooli pitää kassarin paremmassa vireessä, mutta varsinkin nuorten pelaajien kohdalla tilanne on toinen.
- Me mennään todennäköisesti samalla tavalla kun aikoinaan Puurulan ja Hannu Toivosen kanssa: sovittiin montako peliä toinen pelaa ja toinen sitten keskittyy harjoittelemiseen sen ajan.
- Rytmittäminen on havaittu nuorilla kavereilla hyödylliseksi, koska kun he tietävät minkä pelin he pelaavat, he voivat keskittyä täysillä vain siihen yhteen peliin. Ei sitten tarvitse miettiä, että saako pelata myös seuraavan pelin. Silloin kaikki henkiset ja fyysiset voimavarat saadaan lyötyä yhteen peliin, eikä koko henkinen lasti makaa yhden miehen harteilla.
Kun puhutaan henkisestä puolesta Wiikmanin ja Rämön kohdalla, puhutaan melkoisen suuresta ja tärkeästä palasta ensi kauden palapelissä. Koska kumpikaan ei jaksa pelata koko kautta, kumpikaan ei myöskään saisi romahtaa missään vaiheessa kautta – ei ainakaan pahasti. Tämä onkin suurin syy vastuun jakamiselle. Molempien maalivahtien tulee saada riittävästi fyysisen levon ohessa henkistä lepoa.
- Henkinen palautuminen on mielestäni jopa tärkeämpää kuin fyysinen palautuminen. Jos itseluottamus saadaan tuhottua heti alkukauden aikana, niin sitä ei saman kauden aikana kauhean helposti saa takaisin, kun on kysymys nuorista ja suhteellisen kokemattomista maalivahdeista.
- Enemmän tämä kaikki on tasapainoilua henkisen puolen kanssa, filosofoi Kaarela.
Miten miehet sitten itse suhtautuvat peluutussysteemiin?
- Meillä tulee kaikki kolme veskaria erittäin hyvin toimeen keskenään. Pojat treenavat yhdessä, käyvät lenkillä yhdessä ja tietysti me ollaan nelisteenkin vielä aika paljon. Kyllä kaikki ovat jo aikuisia miehiä sillä tavalla, ettei niiden tarvitse murjottaa toisilleen, vaikka he kilpailevatkin keskenään, Kaarela toteaa.
