Lepistön pelityyliä ja roolia on helppo kuvailla: hän on hyökkäävä puolustaja. Suhteellisen pienikokoisena hän joutuu antamaan fysiikassa hiukan tasoitusta isommilleen, mutta korvaa voimanpuutteen taidolla.
- Lepistöllä on tilannepelaaminen hallussa. Hän näkee kentän hyvin, näkee pelin hyvin, kuvailee Jokerien kakkosvalmentaja Waltteri Immonen suojattiaan. Immonen käyttää Lepistöstä sanaa "peluri".
Toisen polven Jokeri
Lepistön jokeritausta ei rajoitu pelkästään omaan uraan - isä Jussi pelasi Jokereissa pitkään 80-luvulla. Oma ura alkoi narrinutussa "joskus viisi-kuusi-vuotiaana", kun Jokereiden 82-ikäluokkaa valmentanut setä pyysi veljenpoikaansa mukaan joukkueeseen.
- Pienempänä pelasin pitkään vanhemmissa ikäluokissa. Sitten jäin vähän jalkoihin, murrosikä alkoi vähän myöhemmin kuin muilla ja jäin vähän pienemmäksi. Jossain vaiheessa alkoi tasokin laskea ja sitten tipuin ikäluokasta toiseen.
Liekö sitten syynä ollut juuri pieni koko, mutta muiden paistatellessa parrasvaloissa joutui Lepistö hakemaan vauhtia uralleen varjoisammista halleista.
- Kun Kalteva (Mikko, toim. huom.) ja Kantee (Kevin) pelasivat jo A:ssa, itse pelasin jossain vaiheessa C:ssäkin. Siinä tilanteessa olisi moni saattanut lopettaa ja kuvitella, että ei tästä enää tule mitään, mutta ei minulla siinä mitään ihmeempää ollut.
- Menin sitten sinne C:hen, ja pelattiin siellä se kausi. En juuri muista siitä kaudesta ihmeempiä, mutta kai sillä oli sitten vaikutusta, koska pääsin sitten A:han seuraavalla kaudella ja olin B:n kapteenikin siinä vähän aikaa, Lepistö muistelee viimeisiä juniorivuosiaan.
Viimeisen varsinaisen juniorikautensa jälkeen, kesällä 2003, Lepistö oli jo ikänsä puolesta varauskelpoinen NHL:n vuotuisessa varaustilaisuudessa. Tai olisi ollut, sillä vaaditut ilmoittautumispaperit eivät koskaan lähteneet NHL:n suuntaan.
- Tiesin, että pitää tehdä tällainen ilmoittautuminen. Kun minulla ei ollut, tai ei ole vieläkään Suomessa agenttia, niin sanoin faijalle, että sellainen paperi pitää olla. Faija oli että "ei pidä olla" ja näin. En tiennyt yhtään sitä päivämäärää, milloin se umpeutuu. Sitten kun faijakin ymmärsi jossain vaiheessa, että semmoinen pitää olla, ja oli katsonut jonkun kaverinsa kanssa, netistä löytänyt päivämäärän, niin se oli mennyt umpeen jo.
A-juniorien SM-sarjan runkopelaajan kohdalle ei olisi välttämättä mikään joukkue moneksi hetkeksi pysähtynytkään, mutta vuotta myöhemmin tilanne olikin jo aivan toinen.
- Toisaalta se oli varmaan ihan hyväkin juttu, sitten seuraavana vuonna sai vähän paremman numeron. Jos olisi varaus ylipäätään tullut, niin sitten ihan siellä loppupäässä.
Läpimurtokausi
Harva osasi odottaa Sami Lepistöltä juuri mitään, kun tämä kaudeksi 2003-04 nostettiin mukaan Jokereiden liigarinkiin. Ylimitoitettuja eivät olleet puolustajalupauksen omatkaan odotukset.
- Ajattelin ennen kauden alkua, että toivottavasti pääsen pelaamaan muutaman pelin - että A:ssa todennäköisesti menee kausi kuitenkin.
Osin muiden puolustajien loukkaantumisten seurauksena paikka liigajoukkueessa kuitenkin avautui heti kauden alussa. Hyvien otteiden ansiosta vauhtia A-junioreista saivat hakea aivan muut pelaajat.
- Pääsin sitten kuitenkin mukaan kauden avanneeseen IFK-peliin, mikä tuli vähän yllättäen. Vielä yllättävämpää oli sitten se, että pääsin pelaamaan koko kauden.
Lepistöltä jäi koko kauden aikana väliin vain kolme liigapeliä, nekin nuorten MM-kisojen vuoksi. Ennen viimeistä juniorikautta ikäkausimaajoukkueet olivat hänelle varsin vieraita - vain kerran C-juniori-ikäisenä oli kutsu käynyt maajoukkueleirille, eikä tilillä ollut yhtään varsinaista maaottelua missään ikäluokassa. Ymmärrettävästi kotikisat olivat unohtumaton elämys.
- MM-kisat olivat ilman muuta kauden kohokohta. Ennen kautta yksi päätavoite oli päästä mukaan joukkueeseen, ja sitten kun sen saavutin, nousi MM-turnaus kauden tärkeimmäksi tavoitteeksi.
- Koko turnaus oli semmoinen, jonka muistaa varmasti lopun ikäänsä. Kun en ole hirveästi kiertänyt noita kisoja, niin oli kyllä hieno kokemus, iso tapahtuma. Kummatkin Tsekki-pelit jäivät mieleen, Hämeenlinnassa oli ihan uskomaton fiilis ja sitten se pronssimatsi tietysti.
Loistavasti mennyt turnaus poiki Lepistölle itselleen valinnan turnauksen tähdistöviisikkoon ja parhaaksi puolustajaksi. Vaikka loppukausikin sujui pelaajalta itseltään varsin mainiosti, jäi joukkueen menestys odotettua laihemmaksi.
- Tietysti jos olisimme joukkueena liigassa menneet pidemmälle, voittaneet Kärpät, niin se olisi ollut toinen, mutta vaikka se jäi tekemättä, olin kuitenkin suhteellisen tyytyväinen kauteen. Minulle jäi varmasti enemmän käteen henkilökohtaisesti kaudesta kuin Jokereille joukkueena.
Nuorten MM-pronssin ja kesän NHL-varauksen lisäksi käteen jäi ainakin rutkasti arvokasta liigakokemusta. Vaikka kehitystä tapahtui varmasti joka osa-alueella, nostaa Sami itse yhden asian muiden yläpuolelle.
- Eniten menin eteenpäin järjenkäytössä. Pienempänä saattoi yrittää ihan ihmeellisiä asioita. Yksinkertaistin peliä kuitenkin aika paljon, tein helpompia ratkaisuja ja se auttoi.
- Ei liigassa pysty tekemään samoja juttuja kuin esimerkiksi A:ssa. Jos täällä haluaa pelata, pitää tehdä asiat niinkuin valmentajat sanoo, niinkuin ne on fiksumpi tehdä. Ymmärsin sen ja aloin pelata järkevämmin. Se oli varmaan suurin asia, että tajusin, milloin luopua kiekosta ja taas päinvastoin.
Ei mikään tähdenlento
Monelle nuorelle pelaajalle vaikein kausi tulee läpimurtokauden jälkeen. Niin yleisö ja valmennusjohto kuin pelaaja itsekin alkavat asettaa odotuksia, ja kokemattoman pelaajan voi olla vaikea käsitellä paineita. Kun vielä päälle lyödään asepalvelus, jonka suorittaminen on sotkenut monen parikymppisen liigapelaajan kauden, lähtökohta tuskin on kadehdittava. Sami Lepistön ura on kuitenkin jatkunut edelleen nousujohteisena.
- Olen saavuttanut tällä kaudella ne tavoitteet, jotka minulla oli: että pääsisin pelaamaan toisessa pelaavassa parissa ja ylivoimalla. Pisteitäkin on tullut ihan kivasti. Toivottavasti pystyn jatkamaan samalla tavalla.
Jokereissa puolustajien peluuttamisesta, ja Lepistön mukaan pitkälti myös ohjeistamisesta, vastaa Waltteri Immonen. Immosen näkemys Lepistön toisesta liigakaudesta on mairitteleva.
- Viime kaudella Sami näytti osaamisensa, viime kausi oli läpimurtokausi. Tämä kausi on ollut se varsinainen haaste, johon hän on vastannut, vaikka armeija hiukan on haitannutkin.
Lepistö astui armeijan harmaisiin kesällä samaan aikaan ikä- ja joukkuetoveriensa Valtteri Filppulan ja Kevin Kanteen kanssa. Valmennuksen näkökulmasta vähäisetkin poissaolot harjoituksista näyttäytyvät haittana, mutta pelaajan näkökulmasta armeija-aika sujui varsin kivuttomasti.
- Ei se loppujen lopuksi niin hirveästi häirinnyt. Enemmän se oli henkisellä puolella. Yöunet välillä jäi vähän vähälle, kun olimme leireillä ja tulimme sieltä suoraan peleihin. Kyllä se yllättävän hyvin meni, Lepistö muistelee nyt jo taakse jäänyttä aikaa Hyrylässä.
Lähes koko viime kauden Lepistö pelasi Sami Heleniuksen kanssa kolmosparissa. Tällä kaudella parina on häärinyt veteraanipuolustaja Kari Martikainen. Kaksikko kantaa myös paljon vastuuta ylivoimalla.
- Martikaisen kanssa on helppo pelata, kun tietää suurinpiirtein mitä hän tekee. "Kartsa" on älyttömän taitava pelaaja, tietää että hän pystyy tekemään mitä ihmeellisimpiä asioita, mutta osaan kuitenkin lukea sitä jonkun verran.
Martikainen tunnetaan rauhallisena peruspakkina, joka ei liikoja höntyile, vaan luottaa nopeuden sijaan hyvään sijoittumiseensa ja pelinlukuunsa.
- Sitä rauhallisuutta olen yrittänyt vähän itsellenikin imeä. Kai se tulee kokemuksen myötä, Lepistö pohtii.
Joukkueen ykkösnyrkin takana myös puolustajat osallistuvat hyökkäyspeliin, mikä sopii Lepistölle mainiosti.
- Tietysti kun on saanut enemmän vastuuta kuin viime vuonna, niin yrittää sitä jollain lunastaakin. Välillä antaa helpon syötön, mutta välillä vähän ottaakin sitä vastuuta ja nostaa omaa tasoa.
Jotain puolustajan suuntautumisesta kertoo myös se, että hän mainitsee erityisesti kehityksen alla oleviksi osa-alueiksi kaksi hyökkäyspään taitoa: laukauksen ja pelinrakentelun.
- Laukausta olen pyrkinyt yhtenä osa-alueena parantamaan. Tehoa se ainakin tarvitsee, eikä se tarkkuuskaan ihan minkään tarkka-ampujan ole. Lisäksi olen pyrkinyt enemmän tekemään peliä.
Valmentaja Immonen muistuttaa kuitenkin puolustajan tehtävien tärkeysjärjestyksestä.
- Puolustaminen pitää ensin hallita, huolimatta siitä että olisi kiekollisia avuja myös hyökkäyspäässä.
Pääkaupungista pääkaupunkiin?
Ennen viime kesän varaustilaisuutta oli itsestäänselvyys, että Lepistön nimi huudettaisiin. Paperit olivat tällä kertaa kunnossa ja nimi nuorten MM-turnauksen jäljiltä varmasti jokaisen NHL-seuran tiedossa. Lopulta Lepistön nimen huusi heti kolmannen varauskierroksen aluksi Washington Capitals.
- Kävin heidän haastattelussaan ja siitä jäi hyvä fiilis. En ehkä osannut odottaa varausta sinne, mutta se oli yksi vaihtoehto mielessä, mistä se varaus voisi tulla.
Pian varaustilaisuuden jälkeen Capitals olisi halunnut Lepistön mukaan tulevaisuuden lupauksilleen tarkoitetulle harjoitusleirille, mutta alkamassa ollut armeija esti suomalaisnuorukaisen osallistumisen.
Suurelle osalle pelaajista ennen NHL:ää tulevat tutuiksi farmisarjojen vähemmän loistokkaat puitteet. Lepistön suhtautuminen asiaan on realistinen.
- Mieluummin tietysti - niinkuin varmaan kaikki - menisi tähtipelaajaksi suoraan NHL:ään, mutta se ei varmaankaan onnistu. Olisin valmis menemään ihan sieltä farmista kokeilemaan, jos sieltä niin toivotaan.
Aivan hetkeen NHL sen enempää kuin AHL:kään ei kuitenkaan ole ajankohtainen.
- Sitten kun koen henkisesti ja fyysisesti varsinkin, että olen valmis lähtemään ja katsomaan, minkälaista siellä on, niin sitten sen aika on. Vielä ei se aika ole, kyllä pitäisi ensin muutama kilo saada ja muutama puntti nostaa, Lepistö summaa.
Nuoren puolustajan ura jatkuu Jokereissa myös ensi kaudella. Ainakin tulevalla päävalmentajalla riittää luottoa suojattinsa tulevaisuuteen.
- Samilla on täydet edellytykset kehittyä jatkuvasti, Immonen uskoo.
Lepistön kohdalla jatkuva kehitys vie nopeasti huipulle, kotimaassa se on jo lähellä. Kansainväliselle huipputasolle matkaa on vielä piirun verran enemmän, mutta nykyvauhdilla sekin tulee vastaan - ennemmin tai myöhemmin.
