32-vuotias Näckel pelasi aikoinaan JYPin junioreissa B-ikäiseksi asti, mutta pelaajauran jatkon näyttäessä epävarmalta hän päätti keskittyä koulunkäyntiin ja siirtyi valmennuksen puolelle. Nuorimmista juniori-ikäluokista alkanut maalivahtivalmentajan polku toi hänet muutama vuosi sitten liigajoukkueen valmennukseen mukaan. Näckel on monien muiden liigavalmentajien tapaan Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen kasvatti, sillä hän valmistui maisteriksi tiedekunnasta keväällä 2000.
Näckel kuuluu jyväskyläläiseen tapaan - jos näin voi sanoa - V-tyylin maalivahtipelin kannattajiin.
- V-tyylin maalivahtipeli on lähimpänä omaa sydäntäni. Se ei toki tarkoita, että joka tilanteessa pelattaisiin jäiden kautta, mutta parhaan maalintekoympyrän sisältä tulevat laukaukset ovat V-torjuntatavaraa. Kaukaa tulevat vedot aina reagoimalla, pienten kulmien laukaukset pystytorjunnoilla, poikkimaila lähitorjunnassa - siinä on oma pelifilosofiani pähkinänkuoressa, Näckel kertoo.
- Usein V-tyylin maalivahtien kohdalla puhutaan, että he menevät liian aikaisin jäihin, mutta siinä sotketaan asioita. Se ei niinkään johdu tyylistä vaan torjuntarytmistä. Pitää olla hyvä torjuntarytmi päällä että tietää, koska laukaus lähtee. Jäihin ei voi mennä ennen laukauksen lähtöä. Hyvää V-torjuntaa kannattaa käyttää vain silloin, kun se on järkevää.
Näckel painottaa kuitenkin, ettei V-tyyli ole mikään ehdoton muotti, johon hän yrittää asettaa kaikki valmennettavansa. Jokaisen maalivahdin täytyy löytää oma, omiin ominaisuuksiin parhaiten sopiva pelitapa.
Tavoitteista hieman jäljessä
JYP on tällä hetkellä sarjassa yhdeksäntenä. Sijoitus ei ole pahasti alakanttiin tavoitteista, mutta parempaa toivottiin ja parempaan olisi myös ollut rahkeita. Pelin taso on vielä ailahdellut liikaa alkukaudella.
- Ennen kautta asetettu tavoite oli 1,3 pistettä / peli. Se on laskettu tahti, minkä pitäisi riittää playoffvauhtiin, mutta taidetaan olla vähän perässä siitä. Jatkoon pitää kuitenkin tällä kaudella päästä, ja helpompaa olisi jos kuuden joukkoon päästäisiin, Näckel arvioi.
Kauden alku joukkueella oli hyvä, kuten viime vuonnakin, mutta vähitellen iltojen pimentyessä tappiot alkoivat tulla yhä tutummiksi. JYPin syksyn synkkyys kiteytyi lokakuun ensimmäisille viikoille, jolloin joukkue hävisi peräkkäin kahdeksan ottelua. Yhdeksäs tappio olisi ollut organisaation ennätys, mutta historian uusiksikirjoittamiselta säästyttiin, kun SaiPa kaatui vieraissa lokakuun 21. päivä. Putken jälkeisistä kuudesta pelistä on saaliina ollut 12 pistettä, joten ennen sarjataukoa tulosta alkoi taas tulla. Osaltaan tähän vaikutti kiekollisen pelin kiristäminen - pelitapaa muutettiin yksinkertaisemmaksi, jolloin oman pään virheiden määrä väheni ja puolustus alkoi pitää paremmin.
- Tappioputkessa oli 2-3 huonoa peliä, mutta oli hyviäkin pelejä. Esimerkiksi viimeinen peli Kärpille hävittiin todella hyvällä pelillä, siinä vaan tuli Kärppien lievä materiaalietu vastaan. Aina se ei ole omastakaan tekemisestä kiinni, ja seuraavassa pelissä tuli jo palkintokin pisteiden muodossa. Nyt on ollut rennompaa, kun voitot tuovat omaa rentoutta touhuun. Ei sen putken aikana mitään erityisempiä kriisijuttuja ollut, mutta totta kai se näkyi ilmapiirissä, Näckel pohtii.
Joukkueen positiivisimmat yllättäjät löytyvät nelosketjusta. Juha-Pekka Hytösen ja Jari Jääskeläisen tutkapari on pelannut tasaisesti ja hyvin koko alkukauden. Kaksikko johtaa ylivoimaisesti JYPin tehopörssiä - Hytösen +6 ja Jääskeläisen +4 ovat hyviä lukemia joukkueessa, jossa suurin osa pelaajista on miinuksella ja kaksi vieläpä yli kymmenen merkinnän verran. Pisteitäkin on syntynyt aikaisempiin kausiin nähden erinomaisessa tahdissa, sillä molemmat pelaajat ovat 20-25 tehopisteen vauhdissa, vaikka aikaisemmat piste-ennätykset liigasta ovat Jääskeläisellä 11 ja Hytösellä 9 pistettä. Neloskentän kolmantena lenkkinä aloitti Carlo Grünn, mutta viimeisimmissä otteluissa tehokaksikon vierellä on pelannut Ilari Filppula.
- Hytönen ja Jääskeläinen tuntuvat olevan dynaaminen duo, joka tekee erittäin paljon töitä ja saa vielä hyvin tulostakin aikaan. He pystyvät tekemään maaleja ja saavat hyviä paikkoja vastustajan päätyyn. Heillä on pitkä yhteinen historia junioreista takanaan ja se ehkä näkyy. He ovat muutenkin hyviä kavereita keskenään ja paljon tekemisissä toistensa kanssa. Isoin asia on kuitenkin se puhdas työmäärä - he luistelevat ja puolustavat hyvin ja karvaavat kiekkoja. Ei se pelkästään riitä, että tuntee kaverin, pitää myös tehdä hommia, Näckel kertoo.
Parantamisen varaa alkukaudesta jättää otteiden ailahtelevaisuus. Näckelin mukaan virheitä on tullut liikaa.
- Kun löytyisi se tasaisuus pelaamiseen. Välillä pelataan liian isolla riskillä, ja muutama peli on hävitty ihan selkeisiin virheisiin. Suoritusvarmuus olisi se tärkein asia, ei voi mitään yksittäistä asiaa sanoa, että pitäisi tehdä paremmin.
Torjuntavastuun JYPin maalilla ovat alkukaudesta jakaneet Färjestadin maalilta kotikaupunkiinsa palannut Sinuhe Wallinheimo sekä jo viime kaudelta tuttu kakkosvahti Tommi Nikkilä. Wallinheimo on kyennyt torjumaan 91,2 % varmuudella ja nollapelejäkin on siunaantunut jo kolme. Nikkilän prosentit ovat heikommat - 87,4 %, ei nollapelejä.
- Alussa molemmat pelasivat kohtuullisen paljon, mutta "Sinkku" sai kolmannelta viikolta lähtien vähän enemmän vastuuta. Tommi on tehnyt paljon hommia koko ajan ja pelannut parempia pelejä taas viime aikoina. Nyt on hyvä tilanne, kun päästään valikoimaan, kumpi pelaa. Molemmat ovat hyviä liigatason maalivahteja, joten peluutuksessa pystytään katsomaan, kumpi sopii johonkin peliin paremmin ja kummalla on parempi jakso menossa, Näckel kertoo.
Tämän kauden peluutus noudattaa pitkälti aikaisemmilta vuosilta tuttua kaavaa. Jyväskylässä ei viime vuosina ole ollut selkeää ykkös- ja kakkosmaalivahdin asetelmaa, vaan peliaika on jakautunut tasaisesti kahden maalivahdin kesken. Viime kaudella jopa niin tasaisesti, että Nikkilä ja Ruotsiin täksi kaudeksi siirtynyt Tero Leinonen olivat kauden aikana pelanneet yhdeksää sekuntia vaille saman määrän joukkueen maalilla. Peluutussysteemi on välillä kerännyt ihmettelyjä, mutta maalivahtivalmentaja Näckelillä on perusteet asetelmalle.
- Aika paljon katsotaan tilanteen mukaan, kumpi tuo paremman tuloksen missäkin pelissä. Toki katsotaan myös viikon - parin mittakaavalla ennakkosuunnitelmaa, mutta peluuttamiseen liittyy paljon tekijöitä. Aina yritetään löytää se kuuma maalivahti maaliin mieluummin kuin pitää ihan puhdasta ykkösveskaa, koska sitten ei ole mitään väliä miten pelaa, kun pelaa kuitenkin kaikki pelit. Jos liikaa hirttäydytään yhden kaverin varaan ja tulee huono päivä, se on joukkueellekin haitaksi. Ja jos molemmat treenaavat ja pelaavat hyvin niin miksei molempia voi peluuttaa? Jos autotallissa on kaksi hyvää autoa, niin miksi ajaa vain toisella? Toinen auto kuluu käytön paljoudesta ja toinen jämähtää käyttämättömyyden vuoksi. Suomessa pelejä riittää 3-4 viikossa, ihan varmaan hommia riittää molemmille.
Näckelin mukaan lopullisen päätöksen maalivahtivalinnasta tekee päävalmentaja Matti Alatalo, mutta valmennus keskustelee luonnollisesti ennen jokaista valintaa ja jokainen tuo omat mielipiteensä näkyville ennen Alatalon lopullista valintaa.
Nikkilä ja Wallinheimo tasainen kaksikko
JYPin tämän kauden maalivahdit ovat pelityyliltään varsin erilaisia. Siinä missä Wallinheimo on isokokoinen rightilta pelaava showmies, Nikkilä on pienempi, tekninen V-tyylin maalivahti, joka pelaa leftiltä. Myös miesten pelaajatausta on varsin erilainen - Wallinheimo on urallaan pelannut niin Pohjois-Amerikassa, Saksassa kuin Ruotsissakin, Nikkilän aiemmat seurat löytyvät kotoisesta ykkösdivarista.
- Sinkku on energinen kaveri, se on hänen kaikista silmiinpistävin ominaisuutensa. Hän on aktiivisesti pelissä mukana ja tykkää ohjata puolustusta. Enemmän peittävän tyylin maalivahti, jolla on iso, ryhdikäs ja tiivis torjunta-asento. Sekä elämänkokemusta että pelillistä kokemusta löytyy, joten Sinkku ei hätkähdä ihan pienistä asioista, vaan pystyy siihen omaan suoritukseensa illasta toiseen.
- Tommi taas on kasvanut V-tyylin maalivahtipeliin. Hänen kroppansa on siihen soveltuva, leveä V-torjunta ja hyvät reaktiot. Hän pelaa paljon V:n kautta, mutta pykälää enemmän torjuu niitä kiekkoja kuin Sinkku. Tommi ei niin paljon tyydy peittämään vaan haluaa torjua kiekkoja myös käsillään ja sitä kautta pääsee ehkä parempaan kiekkokontrolliin joissain tilanteissa. Erittäin hyvin liikkuva kaveri, jolla on voimaa ja nopeutta jaloissa, Näckel analysoi.
Kolmosmaalivahtina JYPissä liigapaikkaa kärkkyy 18-vuotias Aleksis Ahlqvist, joka torjui viime kaudella erinomaisen tulokaskauden A-nuorten SM-liigassa ja on tällä kaudella jatkanut kehitystään kohti liigatasoa. Ilari Näckel jakaa Ahlqvistin kehityksestä tunnustusta entiselle JYPin luottomaalivahdille Ari-Pekka Siekkiselle, joka tätä nykyä valmentaa A-nuorten maalivahteja.
- Kyllä "Kenkä" aika huikeata työtä on tehnyt "Aaken" kanssa. Perusjutut on menneet selvästi eteenpäin sen puolentoista vuoden aikana, kun Aake on A:n mukana ollut. Hän on taitava maalivahti ja henkisesti tasapainoinen kaveri. Erittäin lupaava maalivahti, joka varmaan tässäkin organisaatiossa tulee pelaamaan vähän kirkkaammilla areenoilla.
Näckelin maalivahtivalmennuksessa on JYPin liigavahtien lisäksi viihtynyt myös New Jerseyn farmissa Albanyssa pelaava Ari Ahonen, joka on viettänyt muutaman edellisen kesän JYPin mukana harjoitellen. 18-vuotiaan Ahosen lähtö peliajan perässä HIFK:hon keväällä 1999 sisälsi monenlaisia jännitteitä, mutta välit kasvattajaseuraan ovat nyt parantuneet.
- Ketään sen ajan organisaatiosta ei enää ole paikalla. En ollut itsekään mukana vielä silloin. "Arska" on parina vuotena treenannut meidän kanssa kesällä ja ollut jäällä ennen kuin on lähtenyt Pohjois-Amerikkaan. Hän pitää Jyväskylää kotikaupunkinaan, eikä tässä mitään skismaa ole missään nimessä, Näckel painottaa.
Entisistä nuorista JYP-vahdeista myös Tommi Tervo on viime vuosina lähtenyt etelään peliajan perässä. Näckelin mukaan hänen esityksiään kuitenkin seurataan edelleen Jyväskylässä.
- Tommi on Salamoissa ja käy nyt varusmiespalvelusta, en tiedä paljonko se on vaikuttanut hänen pelaamiseensa. Totta kai kaikkia omia kavereita seurataan, missä sitten menevätkin, ja seuraan on viime vuosina haluttu jyväskyläläisiä kavereita takaisin.
Maalivahtivalmennusta myös DVD:llä
JYPin pienessä organisaatiossa Ilari Näckelin toimenkuvaan kuuluvat maalivahtivalmennuksen lisäksi joukkueenjohtajan tehtävät. Maalivahtivalmennus tapahtuu luonnollisesti lähinnä jääharjoitusten yhteydessä.
- Tykkään olla kaikki harjoitukset paikan päällä. Meillä on onneksi hyvin jääaikaa tarjolla, joten päästään jokaiseen joukkueharjoitukseen aikaisemmin jäälle ja otetaan rauhassa perustorjunnat. Sillä saa paljon toistoja maalivahdeille ja käsiä liikkeelle, kun joka treenin alle otetaan riittävästi kiekkoja kiinni. Jonkin verran on myös vapaaehtoisia jäitä, joissa pystyy hyödyntämään tekniikkavalmennusta. Käydään liikkumista ja torjumista läpi, tai mikä milloinkin tuntuu olevan tarpeen. Ne ovat 30 - 45 minuutin settejä ja kohtuullisen kuormittavia, kun on vain yksi kaveri kerrallaan jäällä. Peleihin liittyen jokainen peli käydään läpi maalivahdin kanssa, ja tilanteesta ja pelistä riippuen katsotaan videolta jälkikäteen tilanteita, Näckel kertoo.
Maalivahtivalmennus on nykyisellään Suomessa hyvällä mallilla. Esimerkiksi JYPissä on jokaisessa juniorijoukkueessa erikseen maalivahtivalmentaja, jolloin juniorimaalivahti pääsee jo nuorella iällä kunnollisen ohjauksen piiriin. Ilari Näckel näkee tässä yhden mahdollisen syyn sille, miksi suomalaismaalivahtien arvostus maailmalla ja etenkin NHL:ssä on viime vuosina kasvanut nopeaan tahtiin.
- Kaikissa liigaseuroissa on maalivahtivalmennus hyvässä mallissa ja valmentajia on paljon. Maalivahtien kanssa tehdään enemmän töitä kuin aikaisemmin ja varmaan enemmän kuin monissa muissa maissa.
Näckel on itse osallistunut maalivahtivalmennuksen kehittymiseen kokoamalla hiljattain Moderni maalivahtipeli -nimisen DVD:n. Levyllä on 80 minuuttia ohjeita ja esimerkkisuorituksia juniorimaalivahdeille eri pelitilanteista ja tekniikoista. Mallimaalivahteina levyllä toimivat Tommi Nikkilä ja Ari Ahonen.
- Tarkoitus oli alunperin koostaa yhteinen linja JYPin maalivahtivalmennukselle, mutta kun mopo lähti käsistä ja innostuin niin tähän tultiin. Meillä oli tosi hyvin videomateriaalia liigapeleistä ja lisäksi itse kuvattiin harjoituksissa lisää materiaalia, Näckel kertoo.
DVD:n teossa on ollut mukana suuri joukko kiekkoihmisiä, maalivahtivalmentajia ja maalivahteja. Levy on suunnattu perustaidot hallitseville maalivahdeille, käytännössä C-ikäisistä ylöspäin.
- Siinä vaiheessa pystyy enemmän katsomaan pelaamista ja miettimään millaisia torjuntoja kannattaa tehdä missäkin vaiheessa, kun lähtötaso on saavutettu. On levyllä perustorjunnatkin esitelty, mutta C:stä ylöspäin olevat maalivahdit saavat varmaan eniten irti.
- Kesällä Kuortaneella näytin maalivahtileirillä C-ikäisille kavereille levyn ja näki heti, että homma kolahti ja mielenkiinto oli päällä. Siellä oli parikymmentä 15-vuotiasta kaveria, ja jos levyn laittaa pyörimään ja porukan saa hiljaiseksi, se on aika hyvä merkki, Näckel virnistää lopuksi.
