Toista kauttaan TPS:n miehistöä vetävä Koivu on tietyllä tapaa keltanokka liigatason päävalmentajana, mutta hänellä on takanaan mittava valmennusura. Valtakunnan tunnetuimpiin kuuluvan kiekkoperheen isä on ollut TPS:n palveluksessa jo neljännesvuosisadan ajan - tie on vienyt luistelukoulusta juniori-ikäluokkien kautta päävalmentajan tontille.
Turkuhallin uumenista, suljettujen ovien takaa löytyy Jukka Koivun pieni valtakunta. Levollisella auktoriteetilla tilan haltuunsa ottavasta isosta miehestä huokuu luontaista johtajuutta. Tämän hän tiedostaa itsekin kuvaillessaan valmentajapersoonaansa:
- Uskon, että suurin asia on ehkä johtaminen, mä olen tällainen laumaihminen. Se lauman vetäminen on luontaista mulle. Jos ajatellaan tätä valmennustyötä, niin mä olen tällainen kokonaisuuksien vaalija, en pienten asioiden kanssa näprääjä. Pyrin olemaan avoin ja mahdollisimman rehellinen noille pojille, ja aika vaativa uskoisin olevani.
Suurten linjojen johtaja tiedostaa toimivan valmennustiimin tarpeen ja arvon. Isoihin kysymyksiin keskittymisen mahdollistavat osaavat apurit. Seppo Suoraniemi, Mikko Sokka ja Urpo Ylönen keskittyvät pienempiin palasiin ja saavat Koivulta varauksetonta kiitosta.
- Mä uskon siihen tiimityöhön kymmenen kertaa enemmän kuin sellaiseen, että on kaiken tietäjä, mitä on ehkä itsekin joskus ollut. Näillä ihmisillä on kova ammattitaito.
| ajankohtaista TPS:llä työteliäs maaottelutauko[lue lisää]
|
Kysymys Koivun pelifilosofiasta saa miehen mietteliään näköiseksi. Tämän päivän tuloskiekkoilussa peliä ei voi pelata aivan omien mieltymysten mukaan.
- Se on varmaan vähän ristiriitainen sen asian kanssa, mitä joutuu toteuttamaan. Kyllä mä haluaisin pelata vähän vapaampaa ja iloisempaa peliä, mitä me tänä päivänä esitetään, mutta se ei ole käytännössä mahdollista. Se on pitkälti myös materiaalikysymys, pitää aina lähteä sen kautta. Pitää kuitenkin lähtee sen oman pään kautta rakentamaan sitä juttua, että säilyy hengissä, Koivu linjaa liigakiekkoilun realiteetteja.
Jursin varjosta johtohahmoksi
Jukka Koivu nousi ensimmäisen kerran kiekkoyleisön laajempaan tietoisuuteen 1990-luvun alussa Vladimir Jursinovin aisaparina. ”Jursin akatemia” oli lukuisten pelaajien ohella myös pääsarjatasolle nousseelle apulaisvalmentajalle kiekkoilun korkeakoulu. Kuuden kauden ja viiden finaalivisiitin jälkeen TPS:n juniorityöhön palannut Koivu tietää, että korvaamattomista opeista huolimatta niillä meriiteillä ei nykyään enää pitkälle pötkitä. SM-Liiga ei ole entisensä.
- Koko juttu on muuttunut Jursin ajasta, sanotaanko viimeisen 5-8 vuoden aikana. Ei ole enää Jyväskylässä tai Lappeenrannassa helppoa peliä, ennen mentiin sinne, lyötiin 7-1 tauluun, syötiin hyvin päälle ja naureskeltiin. Nyt on jokainen piste tai jatkoaikavoitto helvetin kovan työn takana.
Valmentajan työn Koivu ei koe suuresti muuttuneen, vaikka kuvaileekin ammattia antoisuudesta huolimatta äärettömän raskaaksi, johtuen juuri armottomasta kilpailusta ja surullisenkuuluisista pienistä marginaaleista.
- Mennään sitten minne päin Suomea tahansa, sun pitää aina olla valmis. Se tekee tämän raskaaksi, mutta se on tietenkin aina ollut raskasta ja itsestä se on paljon kiinni, miten tämän kokee. Vastuu on sama, julkisuus on ehkä hiukan lisääntynyt, mutta en usko, että se kauheasti on muuttunut.
Eräällä tavalla Koivun työ ja asema Turussa on kuitenkin vuosien mittaan huomattavasti muuttunut. Imagoltaan rempseästä ja suorasukaisesta miehestä on etenkin kannattajien keskuudessa kehkeytynyt uutta ilmettä hakevan TPS:n keulahahmo, lähes varauksetonta kansansuosiota nauttiva ”Big Daddy”. Vaatimattomuus on hyve tässäkin asiassa:
- En mä ole sitä tätä kautta koskaan miettinyt, olen yrittänyt tehdä tätä omaa työtä niin hyvin kuin osaan ja niin hyvin kuin tässä tiiminä osataan, Koivu linjaa asiaa hetken mietittyään, myöntäen toki, että tällainen leima henkilöityy helposti juuri omaa tekemistä korostavaan vahvaan persoonaan.
- Joo, kyllä se varmaan pitää paikkaansa, ja se on aika luontaista mulle.
Valmentajan laaja vastuu
Valmentajan roolia ja merkitystä Jukka Koivu pitää merkittävänä, omalta osaltaan juuri vahvan johtamisen ja isojen linjojen vetämisen kautta. Samalla hän korostaa valmentajan suurta vastuuta joukkuepelin sujumisesta ja sen tuloksista, vaikka lopullisen tuloksen tekevätkin pelaajat.
- Kun puhutaan isojen linjojen vetämisestä, niin mä uskon, että valmentajan vaikutus on äärimmäisen iso sen johtamisen suhteen. Mä puhun siis koko kaudesta, en yhdestä maalista tai yksittäisestä voitosta. Kokonaisuutena puhuttaessa se on olennainen asia, mitä se valmennus pitää sisällään.
- Mutta se, olenko mä hyvä vai huono valmentaja, riippuu paljon siitäkin, onko mulla hyvät vai huonot työkalut tehdä tätä juttua. Suomessa on pienemmissäkin organisaatioissa valtavan hyviä valmentajia, mutta niitä arvioidaan yleensä vain sen tuloksen tekemisen kautta ja se on musta aika erheellinen lähtökohta, Koivu muistuttaa arkipäivän realiteeteista, jotka tahtovat innokkaalta kiekkokansalta toisinaan unohtua.
Nuorten pelaajien parissa suurimman osan urastaan työskennellyt Koivu sanoo valmennusihanteensa olevan kokonaisvaltaisessa urheilijan kehittämisessä, ei pelkässä tulosten hakemisessa. Omien poikiensa, Sakun ja Mikon, kohdalla hän on ollut aktiivisesti mukana rakentamassa kummankin ammattilaisuraa muutoinkin kuin pelillisissä asioissa. Ei olekaan yllättävää, että Koivu suhtautuu luotsaamansa joukkueensa johtamiseen varsin kokonaisvaltaisesti myös arkipäivän tasolla.
Koivun johtamistapaan kuuluu varsin vahva vastuunotto tuloksista, etenkin julkisesti. Otteluita ja suorituksia kommentoidessaan hänen asenteensa nuoriin pelaajiin tai joukkueen ongelmiin on usein suojeleva. Viimeinen vastuu on päävalmentaja Koivulla.
- Tätähän valmentaminen on. Jos meidän ylivoima ei toimi, niin se on nimenomaan mun vika. Mun pitää laittaa se kuntoon. Nythän mua mitataan aika lailla tulevan viikon (maaottelutauon) aikana, kun mietitään, miksi meidän peruspelaaminen ei ole kunnossa. Sen jälkeen voidaan puhuu, että onko meillä materiaalia tai miksi meillä on tällainen materiaali kuin on. Mutta nyt tullaan siihen ydinkysymykseen eli mitataan, saanko mä tän junan kulkemaan vai enkö mä saa. Ensimmäinen asia on se, että mun pitää laittaa nämä asiat kuntoon ja mun pitää olla valmis, ja sitten niiden pelaajien.
Toisaalta Koivun ottaessa toistuvasti harteilleen esimerkiksi joukkueensa huonon peliin valmistautumisen, maallikon mieleen hiipii ajatus siitä, että nykypäivän kovapalkkaisten kiekkoammattilaisten voisi olettaa olevan ottelun alkaessa asianmukaisesti valmistautuneita ilman erillistä herättelyäkin.
- Se on totta ja kyllähän mä paljon keskustelua käyn täällä kopissa poikien kanssa, mitkä heidän vastuut ja velvollisuudet on. Kyllä se on päivittäistä hötkyttämistä ja perseeseen potkimista näiden asioiden ympärillä. He ovat ammattipelaajia totta kai, mutta niin on NHL:ssäkin ja vielä kovemmalla palkalla, ja samanlaista se on sielläkin. Ja jos tämän vie muualle työelämään, niin sielläkin on varmaan maanantaipäiviä ja perjantaipäiviä, joissa on eroja. Mä korostan edelleen sitä, että se on mun vastuu myös, nimenomaan mun.
Liiga kaipaa lisää potkua
SM-Liiga-joukkueen valmentajana Koivu tuntee vastuunsa myös edustamansa tuotteen tasosta. Suomalaisessa kiekkoviihteessä on parantamisen varaa, puolustusvoittoisuus vie pelistä hohtoa ja persoonia kaivataan kaukaloon lisää, mutta vaihtopenkin takaa katseltuna kiinnostavuusongelma ei näytä niin pahalta kuin toisinaan julkisuudessa annetaan ymmärtää.
- Kiinnostavuus on aika pitkälle paikkakuntakohtaista. Kokonaisuutena meillä varmaan olisi aika paljon tekemistä tämän tuotteen ympärillä jollain kovalla markkinointi-ihmisellä. Sanotaan, että selkeyttäisi tämän koko kuvan, mitä tämä tällä hetkellä on. Mä olen ehkä väärä ihminen vastaamaan, mutta mun mielestä SM-Liigassa pitäisi olla enemmän voimaa, enemmän potkua markkinoinnillisesti, ettei siitä tulisi vaan sitä peruspeliä ja puurtamista.
Entä tunnustaako TPS-luotsi osavastuunsa liigapelien värittömyyttä tai väljähtyneisyyttä koskevan yleisön kritiikin suhteen?
- Totta kai. Mutta kuten sanoin, niin tänä päivänä tuloksen tekeminen vaatii sitä oman pään varjelua. Totta kai mä kannan vastuuta siitä, mutta en näkisi sitä näin synkkänä. Se on ainakin selvää tietysti, että maalin tekeminen on tänä päivänä helvetin vaikeaa, sen ympärillä voitaisiin tehdä jotain. Mutta jos ajatellaan tätä pelin kehittämistä, niin niiden asioiden pitäisi olla paljon syvällisemmin mietittyjä. Jos se jää johonkin rankkarikilpailuun, niin ei se hallille kyllä ketään tuo. Mutta siellä on sitä varten alan ihmiset liigalla töissä, ne varmaan näitä miettii ja pähkäilee ja tuo uusia juttuja.
Jukka Koivu on usein puhunut mediassa oman joukkueensa esityksistä tuotteen markkinoimisena kotiyleisölle. Tunnetusti hitaasti syttyvä turkulaisyleisö ei tänäkään syksynä ole suuremmin kansoittanut lehtereitä. Päävalmentaja myöntää pelillisessä markkinoinnissa olevan kehittämisen varaa.
- Viime vuonna me onnistuttiin hyvin siinä asiassa, haettiin sitä ilmettä ja muuta. Nyt täytyy sanoa, että en ole tyytyväinen tähän meidän ilmeeseen, ainakaan tällä hetkellä. Koko kauden aikana on ollut äärettömän vaikeaa saada sitä samaa ilmettä, mistä mä puhuin viime vuonna esimerkiksi Mikko Elorannan kohdalla, että se oli se Tepsin ilme, mitä Mikko on: aina sata lasissa ja aina positiivinen ilme, taklaava ja taisteleva ja tätä. Sitä en ole tähän saanut tänä vuonna ja se on tietenkin mun suurin juttu peruspelaamisen ohella, sen esiin kaivaminen.
Viime peleissä kateissa olleen pelitavan ja asenteen esiin kaivamiselle ei Koivun mukana ole vaihtoehtoja. Keinoja hän uskoo löytyvän, joko häneltä tai joltakulta muulta.
- Se ilme on löydettävä, jos aiotaan pärjätä. Muuten ei ole mitään asiaa, niin kuin sunnuntain Jokerit-matsi näytti. Jos sun ilme on tuollainen, niin ei ole ihme, että luvut on tuollaiset ja peli on mitä on. Se oli karmeaa, summaa Koivu maaottelutaukoa edeltäneen, 1-6 -tappioon päättyneen fiaskon.
- Kyllä mulla keinoja siihen on, on pakko olla! Pitää psykologisesti ja harjoituksellisesti vähän miettiä sitä, onko riittävästi palauttavaa harjoittelua vai mistä johtuu… Mutta se on pakko muuttua, tai sitten mä lähden täältä pihalle. Jos me pelataan seuraavat kaksi kuukautta noin kuin sunnuntaina, niin ei Ansas ja Narvanmaa kauan sitä katsele. Ne sanovat, että lähde kävelemään.
Turussa rauha maassa ihmisten kesken?
Liigavalmentajan arkeen kuuluvat usein monenlaiset paineet niin tuloksenteon kuin työrauhankin suhteen. TPS:n ja Jukka Koivun tapauksessa oman lisänsä soppaan tuovat ajoittain varsin värikkäiksi yltyneet julkiset spekulaatiot seuran sisäisistä kiistoista tai jopa seuran johtoportaan keskinäisestä valtataistelusta. Koivun näkemys esitetyistä väitteistä on jyrkän yksiselitteinen:
- Se on ihan suoraa paskaa, siis ihan kerta kaikkiaan suoraa paskaa.
Sen Koivu toki myöntää, että aina eivät päävalmentaja ja seuran toimitusjohtaja suinkaan ole samaa mieltä asioista. Kyse on kuitenkin hänen mukaansa luonnollisista näkemyseroista, pelillisen ja taloudellisen näkökulman vastakkaisuudesta.
- Se on päivänselvä asia, että joka ainoassa liigaseurassa käydään keskustelua, saadaanko joku Lemieux vai saadaanko joku muu. Jos se nyt on valtataistelua, että Koivu pyytää pelaajia ja Narvanmaa ei anna pelaajia, tai ei ole valmis laittamaan siihen satojatuhansia euroja rahaa, niin mä en ymmärrä tästä asiasta sitten mitään.
- Asiat taistelee, totta kai. Eihän sellaista valmentajaa ole varmaan syntynytkään, joka ei parempia pelaajia haluaisi itselleen ja koko ajan tavoittelisi niitä, muistuttaa Koivu.
Päävalmentajan oma sopimus umpeutuu keväällä. Toimitusjohtaja Narvanmaa ja Koivu ovat sopineet, että osapuolet selvittävät joulukuun alkuun mennessä toisilleen halukkuutensa uusiin sopimusneuvotteluihin. Omaa halukkuuttaan tai mahdollista jatkoaan Koivu ei toistaiseksi halua suuremmin kommentoida.
- Kaikki on mahdollista.
