Kaudella 1988-89 nuori keskushyökkääjä pääsi pelaamaan ensimmäiset miesten ottelunsa. Joukkuen nimi oli tuolloin Kiekkoreipas, ja sarjatasona toimi 1. divisioona. Viidessä pelatussa ottelussa syntyi myös avausmaali. Noista ajoista on kuitenkin menty eteenpäin.
- Onhan tää tällä hetkellä tietysti paljon ammattimaisempaa kuin silloin aikasemmin. Kukaan ei enää käy missään töissä, mutta osa nuoremmista opiskelee.
Lahjakas, juniorimaajoukkueissakin esiintynyt, Koivunen koki lahtelaisen juniorikoulun riittävänä. Hän myöntää silti, että muualta olisi saattanut löytää parempiakin vaihtoehtoja.
- Ihan junioriajan, sanotaan C-junnuista ylöspäin meillä oli hyvät valmentajat ja hyvä joukkue. Kyllä kuitenkin ennen, silloin aikoinaan, oli hyvä päästä melkein muualle kehittymään.
Lahtelainen juniorityö on viimeaikoina herättänyt keskustelua, eikä välttämättä niin positiivisessa valossa: Uusia lahtelaisjunioreiden läpilyöntejä ei Pelicans-nimen alla ole näkynyt yhtäkään. Koivunen ei kuitenkaan nää syytä huoleen.
- Mielestäni sieltä on tulossa ihan hyviä junnuja. Meillähän on maajoukkue-edustajia A-junnuissa ja meidän matkassa. Nyt puhutaan kuitenkin Pelicansista, eli pienestä seurasta. Suuret seurat niitä lahjakkaimpia junioreita havittelee, ja rahalla hakee. Kyllähän lahjakkuudet niihin melkein sitten lähtee.
Vaikka esimerkiksi Sami Helenius juuri ilmestyneessä kirjassaan kertoo lahtelaisesta jääkiekko-organisaatiosta edelleen syystäkin katkerana, ei "Bobi" halua muistella vanhoja virheitä pahalla.
- Kyllähän sieltä kaikennäköistä löytyy, jos oikein kaivelee. Taloudellisia juttuja, ja sit sellaisiakin, ettei päästetty lähtemään silloin kun halusi. En ole kuitenkaan pitkävihanen, koska olen saanut täällä hyvän niin sanotun kasvatuksen ja oppini. Tää on kotikaupunkini, ja tunnen kuitenkin, että olen tietyllä tavalla velkaa tälle organisaatiolle. Mitä oon täällä oppinu, niin yritän sitä antaa takaisin sitten.
Siirto Jyväskylään tuotti läpimurron SM-liigaan
Pisteet 11+22=33 tuottanutta JyP HT-kautta 1996-97 voitaneen pitää lahtelaiskasvatin läpimurtona. Paikkaa läpimurtoon oli tarjottu myös Lahdessa, mutta tilaisuus jäi käyttämättä.
- Kyllähän täällä oli loistava paikka läpilyöntiin, kun pääsin oikein kunnolla pelaamaan Laineen Erkin ja Valekin "Ollin" kanssa. Sen jälkeen tuli kuitenkin suvantovaihe: Nokelainen ei oikein katsonut, että mä mahduin kunnolla kokoonpanoon.
Jyväskylä miellytti läpimurron tehnyttä nuorta kiekkoilijaa, niinpä nykyisestä JYPistä tuli Koivuselle seura viiden kauden ajaksi.
- Silloin aikoinaan kun Lahdessa pelasin, tykästyin JYPin pelityyliin. Tunsin sieltä muutaman kaverin ja he kertoivat juttuja, että siellä on sellainen pelaajaläheinen organisaatio. Mun mielestä se oli sellainen urheilullinen, kehityskelpoinen paikka, ja jotenkin Jyväskylä vain tuntui mulle oikeelta paikalta. Tykättiin kaupungista ja homma toimi ihan hyvin, niin ei ollut sitten mikään kiire lähteä sieltä poiskaan.
Jyväskylän vuosien jälkeen Koivunen pelasi yhden kauden Espoon Bluesissa. Espoon vuosi ei kuitenkaan mennyt aivan toivotusti, vaan peliminuutteihin tottunut taitosentteri valahti kolmosketjuun. Edessä oli kauden kestänyt toinen visiitti Lahteen. Lahdessa Koivusen kipparoima Pelicans ylsi historiansa parhaaseen kauteen, ollen runkosarjaa pitkään johdettuaan lopulta taulukon viides. Pudotuspeleissä tie nousi kuitenkin pystyyn ensimmäisellä kierroksella.
-Sanotaan, että silloin palaset osuivat kohdalleen.
Lähes koko Pelicans-kauden Koivusen johtamassa kentässä pelanneen tutkapari-Joonas Jääskeläisen nykytilanteesta Koivusella ei ollut kovin mukavaa kerrottavaa.
- En ole ollut vähään aikaan yhteydessä häneen, mutta nivuset vaivasivat silloin Ruotsin aikana niin pahasti, ettei hän todennäköisesti enää pysty pelaamaan.
Lahdessa vietetyn kauden jälkeen suuntana oli Ruotsi ja Timrå IK.
- Ruotsin aika oli erittäin antoisaa, ja siellä olisi kyllä viihtynyt pitempäänkin. Siellä ei kuitenkaan viime kauden alussa peli alkanut kulkemaan seurajohdon ja itseni odottamalla tavalla, niin sitten katottiin sellainen ratkaisu, että jos mulle löytyy seura, niin he ovat valmiita luopumaan minusta. Ja en sitten halunnut jäädä kattomaan, että mä olisin ollut siellä jossain nelosketjussa pyörimässä turhanpaiväsesti.
- Siellä on isommat kaukalot ja peli on avonaisempaa. Täällä Suomessa on enemmän fyysisempää. Kyllä sielläkin taklataan, mutta se ei ole niin painimista kuin täällä pienemmässä kaukalossa.
Koivusen mukaan myös ruotsalaiset osaavat SM-liigassa turhankin paljon käytetyn kahvauspelin.
- Kyllä Ruotsissakin ihan kiitettävästi kahvataan. Se on tietysti nykyjääkiekon huono puoli tällä hetkellä, että mailaa käytetään vähän liikaa siihen estämiseen.
Niinpä Koivusen toistaiseksi ainoa ulkomaanvierailu päättyi toisen kauden puolessävälissä, ja suuntana oli kolmannen kerran kotikaupunki Lahti.
- Kyllähän niitä kyselijöitä oli liigaseuroja pari ja Ruotsista pari alustavaa. Ruotsiin olisin periaattessa halunnut jäädä vielä, mutta se ei sitten toteutunut.
- Kun neuvottelin Pelicansin kanssa, niin halusin tullessani sitten olla pitkään täällä. Muut liigaseurat tarjosivat vain vuoden sopimusta, joten ei oikein kiinnostanut käydä taas vain pyörähtämässä. Tänne oli myös helppo tulla, koska oli asunnot valmiina ja tiesin että täällä tulee peliaikaa kovemmassa roolissa.
- Ja kyllähän Ruotsiin palaaminen voi olla vielä mahdollista, mutta mennään nyt tämä sopimus ensin vuosi kerrallaan.
Viime kaudella Lahdessa oltiin pelillisesti kuitenkin jälleen murheellisessa tilassa. Vaikka Koivunen pääsi pelaamaan Blues-aikojen tutkaparinsa Shayne Toporowskin kanssa, ei yhteispeli toiminut enää entisellä tavalla. Hän ei nää kuitenkaan tehneensä virhevalintaa.
- Siinä oli aivan liian vähän aikaa, kun vain kolme peliä ehdittiin pelaamaan, ja siinä oli reilu pari vuotta ollut taukoa kun viimeksi pelattiin yhdessä. Vähän pitemmällä ajanjaksolla olisi uskoakseni kulkenut paremmin.
- Eihän se herkkua ollut tietenkään kun tappioita tulee, ja miestä menee melkein joka päivä ees taas. Mutta ei se kaduttamaan alkanut.
Ennen siirtoajan umpeutumista valinneissa siirto- ja vuokratalkoissa myös Koivunen vaihtoi tilapäisesti maisemaa.
- Ajattelin säästää seuran rahoja, ja Jyppi tarvitsi miehiä. Heillä oli myös enemmän panosta pelissä, niin päätin sitten tietyllä tapaa toiseen kotiin siirtyä loppukaudeksi. Vierailusta jäi suht positiivinen mieli, sillä sain sitä mitä halusin, ja mun mielestä seurakin (JYP) sai sitä mitä ne tarvitsi.
Ensi kaudesta
Pelicans lähtee ensi kauteen päävalmentajanaan Petri Matikainen. Pelicansin menestyksekkäimpään valmentajaan, Kari Elorantaan, verrattaessa konstit ovat aivan toiset.
- Taktisesti miehillähän on eroa kuin yöllä ja päivällä. "Petu" käyttää nykykiekon mukaista taktiikkaa, eli peli käännetään nopeasti ja riistetään vastustajalta kiekko. Mennään suoraviivaisemmin maalille, kun taas "Pirin" aikana pelattiin vanhan ajan jääkiekkoa: Haettiin rauhallisesti avauksia ja siireltiin kiekkoa, mutta tietysti meillä ei ole nytkään niin taitava joukkue kuin silloin. Eli niin kiekollista peliä ei oikein pystyisikään pelata yhtä hyvin.
Ensi kaudella Pelicansin vanhimmalle hyökkäjälle on tarjolla iso ruutu. Ali- ja varsinkin ylivoima-aikaa on varmasti luvassa paljon. Mitään pistetavoitteita kokenut keskushyökkääjä ei itselleen kuitenkaan aseta.
- Varmaan valmennusjohto odottaa, että olen tietynlainen johtohahmo. Ja onhan se ihan itsestäänselvyys, että niitä pisteitä pitäisi tulla ja pelejä pitäisi pystyä ratkaisemaan. Uskon, että jos olen hyvässä kunnossa ja saan pelin kulkemaan, niin kyllä niitä pisteitäkin tulee. Se vaatii vain hyvä lähdön ja onnistumisia heti alussa.
Kauteen valmistaumista on sotkenut erilaiset vammat. Vaikka ensimmäisiä harjoituksia edeltäneessä lehdistötilaisuudessa puhuttiin parin viikon levosta, pääsi Koivunen ensimmäistä kertaa kunnolla jäälle vasta eilen (31.8).
- Olkapää tutkittiin Jyväskylässä kauden lopussa, ja magneettikuvauksissa havaittiin kiertäjäkalvosimen laajamuotoinen repeämä, joka on ollut varmaan jo kolme vuotta sellaisenaan. Myös hauislihaksen jänne oli viisi senttiä halki. Olkapää sitten leikattiin kesällä, ja se on ollut nyt vähän reilu viisi kuukautta kuntoutuksessa. Nyt se on ihan hyvässä kunnossa taas.
- Alkukesällä jouduin jättämään kaikki juoksut väliin, vasta juhannuksena pääsin aloittamaan juoksemisen. Jääharjoituksissa olen joutunut kaikki kontaktijutut jättämään väliin, ja muutenkin yläkropan voimaharjoittelu on ollut aika puutteellista, kun en ole puntteja saanut nostella paljon mitään. Loukkaantunut käsi on vieläkin aika heikko, mutta muuten se on ihan kunnossa. Vähän muutetulla harjoitusohjelmalla olen pystynyt kuntopohjan kuitenkin pitämään ihan hyvänä.
- SM-liigan avauksesta ei ole syytä kantaa huolta, sillä pelaan ensimmäisen pelini huomenna (1.9) Jukureita vastaan.
SM-liigaan ensi kaudella mukaan tulevista rangaistuslaukauksista Koivunen intoutuu juttelemaan pitkän tovin.
- Ruotsissa olisin kerran ollut seuraava ampuja, mutta meillä teki mies maalin ja voitettiin se peli. Siellä ammuttiin aika paljon, mutta nopeasti ne menivät sitten poikkikin. Melkein 2-1 tai 1-0 ne päättyivät jatkuvasti.
- Se on toisaalta katsojille hyvä juttu, mutta tuleeko siinä vähän varmistelua niihin rankkareihin sitten. Ja se on taas aika lottoa se rankkarinvetäminen... Mutta jos valmentaja määrää pelissä ampumaan, niin en mene penkin alle piiloon (naurua).
- Ei me olla mitenkään erityisesti niitä reenattu, joskus harjoitusten jälkeen ollut rankkarikisoja.
Pelicansin kanssa Koivusella on optio kauteen 2006-07 asti. Sen jälkeenkin on vielä tarkoitus jatkaa kiekkouraa.
- Kyllä mä silleen suunitellu olen, että jos kunnossa olen, niin kyllä ura vielä senkin jälkeen jatkuu. Se on vain eri juttu, että missä. Jos paikat kestää, niin niin kauan jatketaan kun homma on kivaa.
Terveiset lahtelaiselle kiekkoyleisölle vielä lopuksi.
- Ei muuta kuin, että hallissa näkee varmasti paljon enemmän taistelevan Pelicansin kuin parina viime kautena. Yritystä ainakin löytyy.
