Kaikki eivät voi koskaan voittaa ja urheilussa erityisen harvat. Jääkiekon SM-liigassa voittaa lopulta noin joka kolmastoista pelaaja valmentaja ja kannattaja. Senkin joukkueen fanin jonka kapteeni kattilan keväällä kourillaan nostaa, talvi on kuitenkin kulunut loppujen lopuksi enemmän tai vähemmän vääristä tuomariratkaisuista, omiin kohdistuneista likaisista otteista ja kakkoskentän ulkolaislaiturin tehottomista otteista aiheutuneita unettomia öitä viettäessä. Vähässä ne ovat riemun aiheet silloinkin, kun voittajia syytetään milloin tuomareiden ostamisesta tai kahvakiekosta. Nauttiminen on suomalaiselta jääkiekkofanilta kielletty kollektiivisen alemmuuden tunnnon määräämällä päätöksellä.
Kausiennustukset lopetettava lailla!
Kauden alla jokaisen itseään kunnioittavan lätkämedian tulee ennustella, että kuinka se alkava kausi oikein tulee päättymään. Entä kuka voittaa pistepörssin, jäähytilaston, entä mikä joukkue nappaa Kanada-maljan tai kirii korkeimmalle runkosarjan päättyessä?
Jatkoajan asiantuntevat toimittajat laitettiin oikein äänestämään tulevan kauden tapahtumista. Kysymyksiä oli jos jonkin sorttisia. Arvatkaapa naurattiko yrittää vakavalla naamalla keksiä, että kenet helkkarin sitä oikein laittaisi vaikkapa kauden tulokkaaksi. Pirustako minä noita kaikkia valtakunnan teinikiekkoilijoita tunnen ja muistan, että kuinka monta ottelua ne viime kaudella pelasivat ja miten se tulokas nyt taas määriteltiinkään.
Naurussa oli pitelemistä kun koitti punnita mielessään runkosarjan voittajaa tai MVP:tä (The most valuable player). Vuoden tulokasta jätinkin lopulta itse äänestämättä ja MVP:ksikin laitoin Raipen, koska hän
on sympaattinen konkari ja kyseisen kyselyn tekijä jotain seitsemännentoista polven ilvesläisiä, jonka intoilua oli hauska seurata.
Ensi kaudella aion jättää äänestyksen väliin. Muutoinkin ihmettelen että ketä kummaa oikein mahtaa kiinnostaa jonkun valtamedian murtomaahiihtotoimittajien ennustukset ja analyysit SM-liigan tulevista tapahtumista.
Hjallis antoi kenkää, itselleen!
Tulipa oltua mukana SM-liigan virallisella avajaisristeilyllä. Oli kuulkaa Penaa, Araa, Ikee, Upii, Krisuu, Jannee, Jortsuu sun muuta kiekkolegendaa läsnä niin että niskat vain paukkuivat. Oli Jari Kurria, Spendegreeniä, Summasta ja muuta kuningasta.
Tavallisen rivikatsojan ei kuitenkaan ole mitään syytä olla kateellinen. Koko show alkoi tavattoman pitkäpiimäisellä joukkueiden ‘esittelyllä’ jossa kaikkien joukkueiden toimitusjohtajille, päävalmentajille ja kapteeneille tehtiin samat yhdentekevät kysymykset. Välillä Kiekkoyön pojat kävivät mainostamassa itseään ja taas sama kahvaaminen jatkui.
Sen jälkeen ohjelmassa oli joukkueiden omat workshopit, joissa em. valmentajat, toimituspomot ja kapteenit jaksoivat kiitettävän vakavalla naamalla vastailla sadannen kerran heille esitettyihin samoihin kysymyksiin. Sitten mentiin syömään. Ruoka olikin reissun parasta antia.
Joukkue-esittelyssä potin korjasivat tamperelaisikonit Raimo Helminen ja Janne Ojanen jotka olivat tilaisuuden harvat valopilkut. Ensin Janne hauskuutti yleisöä olemalla Lapasen linjoilla ja ennustamalla Raipen olevan alkavan kauden paras pelaaja. Raipe epäili konkarin vain yrittävän psyykata nuorta pelaajaa ja nimesi Jannen sijasta jonkun perinteisen ‘vujtekin’ ensi kauden komeetaksi ja meillä oli kaikilla niin hauskaa.
Tilaisuuden kohu-uutinen oli luonnollisesti Harry ‘Hjallis’ Harkimon eroilmoitus SM-liigan toimitusjohtajan paikalta. Uutinen yllätti vaikka koko kansa ei ole viime kuukausina paljon muusta lukenutkaan kuin Harkimon eroista. Hän ei edes malta olla toimessaan harkinta-ajan, tai kauden, loppuun vaan lopettaa jo marraskuussa.
Harkimolla on eroon syynsä ja päätös on lopullinen. Jollain tasolla ero on varmasti ilmapiiriä puhdistava. Joka tapauksessa olisin itse halunnut ihan
mielenkiinnosta olla näkemässä että toimiiko Hjalliksen kultasormi SM-liigan suhteen yhtä hyvin kuin esim Jokerien ja hallihankkeiden kanssa peuhatessa. Nyt työ loppui ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan.
Seuraajakin on jo katsottuna, ainakin meillä kotona.
Valitaan SM-liigan uudeksi puheenjohtajaksi sitten kuka hyvänsä, on hänelläkin henkilökohtainen historiansa ja nykyisyytensä lajin parissa.
Riittävän ammattitaitoisen, mutta taatusti kaikkien mielestä puolueettoman puheenjohtajan löytäminen on Suomen kokoisessa maassa mahdotonta, ellei SM-liiga sitten päädy allekirjoittaneen valintaan. Laaban olisikin duuniin varsin mainio valinta.
En ole koskaan toiminut missään urheiluseurassa, mutta osaamiseni ja visioitteni taso on alalla siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen ansiosta valtakunnan eliittiä. Olisin siis kaiken puolueellisuusarvostelun yläpuolella mutta
tehtävieni tasalla, ehkä jopa yläpuolella niidenkin.
Tullessani valituksi poistaisin mahtikäskyllä kotimaisesta liigakiekosta kahvauksen, väärät tuomaripäätökset, kabinettipelin ja liian suuret paikallispelien määrät. Niiden sijaan panostaisin iloiseen ja värikkään hyökkäävään pelaamiseen jossa kaikki saisivat taklata, taitopelata ja voittaa ja kaikilla olisi kivaa, eikä kenenkään tarvitsisi enää kärsiä unettomista öistä kiekkomaailman epäoikeudenmukaisuuksista murehtiessaan.
Kuulostaako hyvältä, not?
Love boat
Liigaristeily on rankkaa puuhaa. Allekirjoittaneestakin sai nukkumatti tiukan sylipainiotteen jo siinä vaiheessa, kun kovimpien kundien dieselit alkoivat vasta pikkuhiljaa lämmetä.
Nukkumatin pysäyttämäksi joutuminen tapahtui epäilyistänne huolimatta kuitenkin puhtaasti ja turvallisesti omalla peliaalueella ja nimiini merkityssä hytissä.
Yhtä hyvin ei käynyt sille erään keskikokoisen liigaseuran johtohenkilölle jonka Mr Sandmanin koukku tavoitti aamuyöstä laivan käytältä, eikä sille Jatkoajan toimittajalle erään toisen, hieman suuremman seuran, johtohenkilön kouriintuntuvaan kommunikointitapaan tutustuessaan.
No, ensi vuonna uudestaan.
Mutta ennustelkaa SM-liigan lopputuloksia vaan keskenänne, älkää tulko vaivaamaan allekirjoittanutta kysymyksillänne.
että sikäli...
