Mielipide

Läpihuutojuttu

LIIGA / Kolumni
Jokerit rynni ansaitusti välieriin. Paikallissarjan paremmuudesta ei jäänyt kahta sanaa.

Helsingin paikallinen puolivälieräsarja osoittautui kevään suurimmaksi flopiksi. Jokerit jyräsi, HIFK pyristeli mukana punakeltaisten perävalojen karatessa yhä vain kauemmas.

Ja kenelläkään tuskin on mukisemista jatkoonmenijästä.

Jokerit vei HIFK:ta sekä yksilötasolla että joukkueena. Teuvo Teräväinen oli näkyvämpi hahmo kuin Mikael Granlund, Eero Kilpeläinen voitti Dennis Endrasin. HIFK hakkasi päätään seinään neljä täyttä ottelua ja muutaman jatkoeräminuutin päälle tekemättä ainuttakaan maalia viidellä viittä vastaan.

HIFK:n alisuorittaminen oli jo Roberto Luongon luokkaa, mutta Jokereilta ei pidä ottaa pois yhtään mitään. Huomasihan jokainen mestarin konttaamisesta huolimatta, että Jokerit vain paransi sarjan edetessä?

''

Yhdestäkään Suomen tai maailmanmestarista ei ollut nostamaan Titanicin lailla uppoavaa laivaa pinnalle.

Keskiviikon ratkaisevassa ottelussa Jokerit oli hetkittäin jopa loistavampi häikäisevämpi kuin aiemmin. Ei sillä, että siihen olisi ollut tarvetta: HIFK oli jo kaadettu. Sen vahvisti Petri Matikainen kommentoidessaan takaa-ajoasemaa Iltalehden verkkosivuilla.

– Se on hienoo! Ei tässä mitään. Tää on hyvä tilanne. Tämmöinen tilanne on, emmekä pääse sitä karkuun – emmekä lähde karkuun. Uskon mun joukkueeseen, edelleen. Tämä on kiehtovaa, hyvin kiehtovaa.

Omaan joukkueeseen pitää uskoa, mutta kenenkään ajatusmaailma ei ole niin romanttinen, että hallitseva mestari tappiolla 3-0-voitoin olisi hyvä tilanne. Itse asiassa neljän voiton sarjassa se on aika huono tilanne ja osoitti missä tilassa HIFK:n tähtisikermä oli valttikorttien suhteen – toivottavasti oman joukkueen julkinen psyykkaus sattuisi nyt korjaamaan asiat itsestään.

HIFK:n ja Jokereiden sarjaa pelattiin yhteensä 259 minuuttia ja 54 sekuntia. Sen aikana SM-liigan kovapalkkaisin ja nimekkäin kokoonpano teki neljä maalia, kaikki ylivoimalla. Mihin katosivat Mikael Granlund, Janne Pesonen, Ville Peltonen, Eero Somervuori ja muut HIFK-sankarit?

Yhdestäkään Suomen tai maailmanmestarista ei ollut nostamaan Titanicin lailla uppoavaa laivaa pinnalle, vaikka yksilötaitoa riitti vaikka muille jaettavaksi. Ei HIFK tietenkään pelkkiin yksilöihin kaatunut: kun tuollainen joukkue saa aikaan vain näennäisiä tilanteita ja paikallisvastustaja dominoi neljää peräkkäistä ottelua, kannattaa katseet suunnata myös vaihtopenkin taakse. HIFK ei missään vaiheessa osannut mukautua vastustajaansa.

Matikaisen on pakko kantaa itse rakentamansa taakka, jos joukkue on juuri passitettu kesälomalle niinkin nöyryyttävästi, kuin suoraan 4-0-voitoin.

"Pienet asiat" tulivat tietysti mainituiksi, mutta onneksi Matikainen ei tällaisessa tilanteessa vetäytynyt kuoreensa ja alkanut paasata, miten "ei oltu valmiita" tai "kiekko ei pomppinut" HIFK:lle.

Eivät ne näytöt tosin nytkään olleet kovin vakuuttavia.

HIFK jäi parempansa alle, Jokerit osoitti olevansa sataprosenttisesti välieräpaikkansa väärti. Laajan epäonnistujien rintamansa ansiosta HIFK pääsee nyt kesälomille.

Löytyipä HIFK:nkin keväästä ainakin jotain positiivista: Granlund saa pian paeta ilmaveivipeikkoaan Pohjois-Amerikkaan.




Kirjoittaja on Jatkoajan SM-liigatoimituksen päällikkö ja 1.6. alkaen verkkolehden uutispäällikkö.
Twitter: @MaStrozyk

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös