Mielipide

Oman pään peli ratkaisee

LIIGA / Kolumni
JYP ja Ässät miehittivät viime kaudella runkosarjan kaksi ensimmäistä sijaa, mutta menestys ei jatkunut pudotuspeleissä. Blues osoittautui ensiksi Ässiä ja myöhemmin JYPiä vahvemmaksi. Kun jyväskyläläiset hävisivät myös pronssiottelun, kumpikin joukkue jäi viime kaudella ilman mitalia. Nyt joukkueet lähtevät mitalijahtiin sijoilta neljä ja viisi.

Joukkueiden keskinäiset kohtaamiset menivät runkosarjassa jyväskyläläisille. Ässät vei kauden ensimmäisen kohtaamisen Jyväskylässä numeroin 5-2, mutta kolme seuraavaa ottelua voitti JYP. Erityisen vakuuttava esitys jyväskyläläisten kannalta oli joukkueiden viimeinen keskinäinen mittelö, jossa JYP oli murskaavan ylivoimainen voittaessaan Padan numeroin 5-1.

Ottelusarjan vastustajat eivät ole kovinkaan tuttuja vastustajia toisilleen pudotuspeleistä. JYP ja Ässät ovat kohdanneet toisensa pudotuspeleissä vain yhdessä ottelussa ja tuostakin kohtaamisesta on aikaa miltei 20 vuotta. JyP HT ja Ässät kohtasivat toisensa pronssiottelussa keväällä 1993, jolloin jyväskyläläiset olivat porilaisia vahvempia.

JYP pudotuspeleihin tutuilla teemoilla

JYPin päävalmentajaksi Risto Dufvan jälkeen nostettu Jyrki Aho nojaa pelifilosofiassaan Dufvan oppeihin. Kaikki lähtee yksinkertaisesta pystysuunnan jääkiekosta, jota maustetaan aggressiivisella riistopelillä ja korkealla karvauksella sekä koko viisikon toimesta tapahtuvalla puolustamisella. Pelitapa on hyvin kurinalainen, joten se vaatii etenkin hyökkääjiltä paljon.

Kahtena aikaisempana keväänä kyseiset eväät eivät ole riittäneet. Ongelmia on tullut, kun vastustaja on löytänyt lääkkeet JYPin pelitavan eliminoimiseksi. Keittokirjasta ei ole löytynyt variaatioita vastata huutoon.

Soppa on tälläkin kertaa keitetty vanhalla reseptillä, mutta nyt pohjaan palamista pyritään välttämään ainakin kahdella tavalla: Aho on antanut yksittäisille pelaajille huomattavasti enemmän vapauksia luovuuteen, kunhan puolustusvelvoitteet eivät unohdu. Toinen näkyvä keino on enemmän psykologinen. Joukkueelle on annettu vastuuta käsitellä itse voittoja ja tappioita. Tätä Dufvan piti yrittää, mutta hän ei kyennyt siihen.


Jyrki Aho pyrkii maltillisesti parantamaan aiempien vuosien reseptiä.
Mikko Ruohola - http://mikko.ruohola.org/

Runkosarjassa JYPin kykyä reagoida vastustajansa pelitavan muutoksiin ei päästy vielä kunnolla testaamaan. Joukkueella oli ajoittain suuria vaikeuksia hahmottaa itselleenkään sitä, millä tavoin se haluaa ensisijaisesti pelata. Viimeiset kierrokset ennen pudotuspelien alkamista kuitenkin näyttivät jälleen tuttua suuntaa.

JYPin syömähampaana on häärinyt Eric Perrinin johtama ketju, jonka laidoilla ovat hyökänneet Harri Pesonen ja Jani Tuppurainen. Ylivoimalla kolmikkoa on täydentänyt puolustaja Kristian Näkyvä ja hyökkääjä Petr Hubacek. Mainitun viisikon lisäksi tehopisteitä on kasautunut Sami Vataselle ja Juha-Pekka Hytöselle, mutta heidän takanaan ruuti on ollut ajoittain totaalisen märkää. JYP ei olekaan kuluvalla kaudella kunnostautunut erityisenä maalilinkona, tosin oma pää on pidetty totutusti puhtaana.

Kuvaavaa on, että puolustajakolossi Olli Malmivaara on jyväskyläläisille äärettömän arvokas pelaaja, vaikka runkosarjan pistelukemaksi jäi vaatimaton 1+0. Kyse ei ole pelkästään siitä, että Malmivaaran roolina ei ole tehtailla pisteitä. Kyse on paljon enemmästä: puolustuksen kautta pelaamisesta.

Duunareita joukkueessa riittääkin kahteen ketjuun. Runko on edelleen käytännössä miltei sama, jolla seura otti toistaiseksi ainoan Suomen mestaruutensa keväällä 2009. Yksi avaintekijä tämän kevään menestyksessä tulee olemaan se, nostavatko muut pistekeskiarvojaan vai jääkö maalinteko pelkästään Perrinin ketjun ja hänen johtamansa ylivoimakentällisen varaan. Pudotuspeleissä ei yhdellä maaliketjulla pärjätä.

Riittääkö Ässien pelaajamateriaalin leveys?

Ässien pelitapa on ollut koko kauden ajan suoraviivainen ja joukkue onkin parhaimmillaan terävissä hyökkäyksissä ja vastaiskuissa. Lisäksi Ässien hyökkääjät karvaavat aktiivisesti jo hyökkäysalueella, mikä on tuottanut ongelmia vastustajille, jotka ovat pyrkineet rauhassa rakentamaan hyökkäyspeliään. Sen sijaan pelkkään tiiviiseen oman pään puolustukseen keskittyneet joukkueet ovat olleet porilaisten pelitavalle suuri este, mitä Karri Kiven suojatit eivät koko kauden aikana onnistuneet ratkomaan.

Porilaisten maalilla sekä Antti Raanta että Juha Järvenpää ovat onnistuneet mallikkaasti, mutta nuoret maalivahdit eivät ole yksin kyenneet kovin montaa voittoa Ässille torjumaan. Useammin kiitos on kuulunut Ässien oman pään pelille, joka on parhaimmillaan ollut hyvin tiivistä.

Aina puolustuspelaaminen ei kuitenkaan ole toiminut, vaan joukkueelle on tullut ajoittain todella heikkoja otteluita. Puolustajista Kristian Kudroc on esittänyt takuuvarmaa kahden suunnan peliä ja Tapio Sammalkangas on esittänyt omassa päässä varmoja otteita ottelusta toiseen, mutta muun muassa Ville Uusitalon ja Ryan Caldwellin on nostettava tasoaan kauden tärkeimmissä otteluissa.


Veli-Matti Savinainen ja Kristian Kudroc ovat valmiita fyysiseen peliin.

Patapaitojen hyökkäys sekosi kauden lopulla hetkeksi, kun runkosarjan maalipörssin voittanut Tomas Zaborsky joutui jättämään kauden kesken olkapäävamman vuoksi. Stephen Dixon ja keväällä hyvän vireen löytänyt Joel Armia on kuitenkin löytämässä yhteisen sävelen ja yhdessä Veli-Matti Savinaisen kanssa ketjulta odotetaan pisteitä. Porilaisten kannalta iloinen asia on toimivan nelosketjun löytyminen, mistä hyvänä osoituksena on Sami Mutasen maaliputki runkosarjan viimeisillä kierroksilla.

Padan suurimpia heikkouksia runkosarjassa oli heikosti toiminut ylivoima. Jo pelkkä kiekon tuonti vastustajan hyökkäysalueelle on usein osoittautunut turhan vaikeaksi. Hyökkäysalueella porilaisten ylivoima on puolestaan ollut tuskallisen hidasta ja mielikuvituksetonta aina siihen asti, kunnes joku pelaajista yrittää ratkaista tilanteen liian vaikealla syötöllä.

Ässien suurimpia ongelmia on ollut kärkiketjujen ylipeluutus. Erityisesti takaa-ajajana Karri Kivi on peluuttanut joka toisessa vaihdossa parhaita miehiään, minkä vuoksi joukkueen tähtipelaajien peliajat ovat olleet usein massiivisia. Pystyvätkö paljon pelanneet Dixon ja Kudroc kaikkein terävimpiin suorituksiinsa pudotuspelien kiivaassa ottelutahdissa ja fyysisessä pelissä?

Viisikkopuolustuksella joko voitetaan tai hävitään

Sarjassa kohtaavat tietyllä tapaa kaksi hyvin samanlaista joukkuetta. Kummankin vahvuuksiin kuuluvat aktiivinen karvaaminen ja oman pään pelaaminen. Näissä asioissa JYP on ollut runkosarjan aikana vahvempi, minkä vuoksi jyväskyläläiset lähtevät sarjaan ennakkosuosikkeina.

JYP ja Ässät tarjonnevatkin sarjan, jossa kamppailupelaaminen ja taistelu jokaisesta irtokiekossa ovat avainasemassa. Siksi kummankin joukkueen duunariosaston otteet tulevat olemaan suuressa roolissa. Se, kumman joukoista löytyy ratkaisijoita laajemmalta rintamalta, on sarjoissa vahvoilla.

Arvio: JYP jatkoon otteluvoitoin 4-3.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös