Pian Tappara-fanit muistelevat kaiholla aikoja, kun heidän joukkueensa sanottiin tappavan jääkiekon kahvauksellaan. Faniklubi alkaa myydä epävirallisia "Kahvara 2003" -paitoja, kun kannattajilla ei ole enää muuta tehtävissä kuin se sama vanha: paeta nostalgiaan. Sitä tietenkin seurassa riittää, ja sanokaa vaikka minun sanoneen, niin kohtapuoleen "Rane is(/was/should be) back" -koulukunta saa seurakseen "Tukka-Jukka takas" -huutosakin.
Sillä niin on Murphy säätänyt, että se joka voi mennä pieleen myös menee.
Motivaatio
On yleisesti tiedossa, että Tapparan kesäharjoittelu on mennyt täydellisesti penkin alle. Mestariryhmästä joukkueeseen jääneet miehet ovat järjestään jahdanneet sitä Suurta Palkintoa kieli vyön alla jo vuosia. Kahtena vuotena käytiin lähellä - todella lähellä - ja nälkä vain kasvoi. Keväällä sitten räjähti jackpot, ja on sanomattakin selvää että jokainen on syönyt ja juonut siitä itsensä kylläiseksi. Kesä on mennyt etupäässä terasseilla tarjottuja ohrapirtelöitä kiskoessa, ja mestaruusbonukset ovat menneet paitoihin, kun niitä on selkään taputtelun vuoksi kulunut pari-kolme päivässä.
Jos ei muualta, niin kaupungin (mistähän syystä) vihreältä puolelta on tiedetty faktana kertoa, että joukkueen uusi valmentaja on huutopuolen miehiä. Valmentaminen on autoritääristä, ja Rautakorven humanistisen tavan selvittää kädestä pitäen jokaisen luistimenpiirron mielekkyys on korvannut Saarisen "siksi koska minä huudan niin" -argumentaatio. Puolet joukkueesta on toki vaihtunut, mutta mestareiden jermuilu on tietenkin tarttunut muihinkin. Pispalan portailla käytiin kerran - bussilla yläpäässä toteamassa, että nivelethän siinä paukkuu jos noita juoksee, ja sitä paitsi näillä helteillä tulee hiki jo leukapieliä venytellessä.
Pelitapa ja kentälliset
Valmentaja Saarinen on todennut joukkueen vaihtuneen 50-prosenttisesti ja pelitavan 80-prosenttisesti, joten on selvää että pelitavan vaihtumisella on materiaalia paljon isompi vaikutus tulevan kauden otteluissa. Jatkoaika otti kaikki Tampere Cupin ottelut sadalla kameralla videolle, ja on viettänyt viime ajat kellarissa multi-angle-laitteistonsa kanssa pelitapaa analysoiden.
Tappara hyökkäsi koko Cupissa ainoastaan sattumalta alivoimalla, joten kasaan ei yksinkertaisesti saatu riittävästi materiaalia, jotta pelitapaa hyökkäyksen osalta voitaisiin tässä esitellä. Ehkäpä tämä fakta sinänsä puhuu puolestaan.
Puolustuksen suhteen materiaalia saatiin runsaasti. Tai siis ainakin tilanteiden, joissa vastustajalla on kiekko. Valmentajan mukaan pelitavan sisäänajo on vielä pahasti kesken, mutta kun ajatellaan sitä mitä edellä on sanottu joukkueen motivaatiosta, niin tätä on syytä vahvasti epäillä. Eiköhän asia ole niin, että Cupissa tuli jo nähtyä, millä tavalla Tappara tulevalla kaudella pelaa. Ja tältä se näyttää:
Kuviossa 1 on fläppitaulun avulla havainnollistettu, miten vastustajan hyökkäys etenee omasta päädystä keskialueen yli. Ensimmäisessä vaiheessa (ylempi kuva) Tapparan yksinäinen kärkikarvaaja on naurettavan helposti pelattu pihalle parilla pakki-pakki-syötöllä tai näppärällä jätöllä. Näin kiekollinen vastustaja etenee kohti keskialuetta, jossa Tapparan puolustus on ryhmittynyt uuden pelitavan mukaiseen paitsioansaan, joka kantaa tietojemme mukaan myös huippusalaista nimeä "Salpalinja". Yhdeltä digitaalivideoltamme kaapattu tilannekuva oikealla antaa erinomaisen kuvan siitä, miltä tämä ryhmitys käytännössä näyttää.
Seuraavassa vaiheessa vastustajan kiekollinen sentteri on Tapparan nelikön peruutellessa edennyt jo pitkälle keskialueelle. Tampere Cupista tutuksi tulleella tavalla Salpalinjan ohittamiseen ei tässä vaiheessa enää tarvitakaan kuin yksi siirto. Vastustajalla riittää valinnanvaraa; kaavioon on piirretty kolme vaihtoehtoa:
Voidaan syöttää joko (1) vauhtiin linjan taakse oikealle laiturille tai (2) linjan välistä rynnistävälle vasemmalle laidalle. Mikäli esimerkiksi murskaavassa johdossa halutaan hakea variaatiota tilanteeseen, voidaan myös (3) lyödä kiekko hyvin ajoitetusti päädyn kautta eteenpäin rynnistävälle laiturille. Kaikissa tapauksissa Tapparan kankeasti pakittelusta kääntyvät miehet jäävät auttamatta jälkeen, ja hyökkääjä pääsee testaamaan, kuinka paljon kulloisenkin maalivahdin taidoista vielä on jäljellä.
Välillä käy niinkin, että maalivahti sattuu nappaamaan kiekon kiinni, tai hyökkääjä täräyttää sen räikeästi ohi tai peräti katsomoon asti. Tällöin saattaa syntyä tilanne, jossa kaikki Tapparan miehet ehtivät ryhmittyä puolustusalueelle. Tätäkin varten on luonnollisesti olemassa oma suunnitelmansa, sillä mikään inhimillinen ei ole Saarisen Tapparalle vierasta. Jos keskialueen pelitavan "paitsioansa" oli lainattu jalkapallosta, on puolustusalueella taas innovatiivisesti lähdetty hakemaan vaikutteita koripallosta. Siellä Tappara nimittäin pelaa puhdasta miesvartiointia.
Kaaviossa 2 on havainnollistettu tämän systeemin "toimintaa". Vasemmalla ylhäällä on kuvattu eräs mahdollinen lähtötilanne. Siinä jokaisella Tapparan viisikon jäsenellä on pidettävänään oma miehensä. B-pisteiden kaarilla ovat vastustajan pelaajat, joista oikealla oleva pitää kiekkoa hallussaan. Nämä pelaajat lähtevät kaartamaan kohti laitojaan Tapparan pakkien seuratessa miesvartioinnin periaatteiden mukaisesti perässä. Samanaikaisesti kiekollinen mies syöttää laitaan.
Näin päästään oikealla ylhäällä kuvattuun tilanteeseen. Kohdassa (1) satunnainen Tapparan pelaaja pitää kiekollista miestä. Kuten kuviosta havaitaan, tässä kohdassa on syntynyt käytännössä 1-1-tilanne, jossa ei tarvitakaan enää muuta kuin tämän kyseisen kaksinkamppailun häviäminen. Kun näin sitten vääjäämättä käy, on vastustajan kiekollisella pelaajalla (2) käytännössä kunniakuja kävellä maalille (alimmainen kuvio, ks. myös tilannekuva alla).
Pelitavan lisäksi on luonnollisesti uudistettu myös kentällisiä. Viime kaudellahan joukkueessa oli monia upeasti toimineita yhdistelmiä, jotka olivat hioneet yhteispeliään jopa useita kausia. Valitettavasti asia on niin, että jos jokin näistä yhdistelmistä tekisi tulosta myös alkavalla kaudella, pidettäisiin sitä automaattisesti vanhan valmentajan tekemällä pohjatyöllä ratsastamisena. Näin ollen kaikki vähänkin tällaiseen viittaava on päättäväisesti karsittu joukkueesta pois.
Hankinnat
Tapparan mestaruusjoukkue hajosi rahakaukaloihin ympäri maailmaa. Uhlbäckin Jaskakin siirtyi Jyväskylään. Kesken kesän NHL vielä vei viime kevään sankarin Pirneksen sekä kaikkien fanien rajattoman lojaalin suosion kohteen, Mikko "no mistakes" Luoman. Lähtijöiden kaarti on niin pitkä ja leveä, ettei sen luetteleminen ole edes mahdollista tämän jutun puitteissa, ja sen korvaaminen olisi pitänyt aloittaa mieluummin useita vuosia sitten muutaman miljoonan euron turvin. Mutta mitä teki Tappara?
Jo ennen kuin neljästä sentteristä yksi suuntasi maailmalle, Tappara paikkasi tilannetta hankkimalla peliä tekevän sentterin Ruotsista. Laitahyökkääjiä lähti puoli joukkueellista, ja heidän mukanaan noin 99,5% joukkueen viime kaudella tekemistä maaleista - kuten sanonta kuuluu. Tätä aukkoa paikattiin palkkaamalla try-outille keskushyökkääjä Dylan Gyori Pohjois-Amerikasta. Junnuista tilannetta on nostettu auttamaan mm. sentteri Petri Koskinen. Viime kaudelta tiedetään, että myös Alanen osaa pelata keskellä. Harjoituksiin on ollut pakko lainata Tampereen Voimailijoilta paininukkeja, jotta kaikilla senttereillä olisi kenelle syöttää.
Kesällä TaVolla oli kuitenkin käyttöä nukeille yhtä aikaa Tapparan harjoitusleirin kanssa, joten oli aivan pakko ottaa Jani Virtanen try-outille leirin ajaksi. Aivan viime metreillä kävi ilmi, ettei TaVo-vahvistuksia voi ilmoittaa liigassa kokoonpanoon harjoitusotteluiden hyvistä esityksistä huolimatta. Seurajohto meni paniikkiin ja otti miljoona euroa pankkilainaa voidakseen palkata Petri Variksen laitahyökkääjäksi - korothan ovat tunnetusti alhaalla. Näin sivumennen sanoen kyseinen liiketoimi ajoi mestaruuspotin avulla kuivilla sinnitelleen Tamhockey Oy:n jo ennen kauden alkua konkurssin partaalle. Siitä me fanit emme toki välitä, mutta miten on Variksen tulevan kauden peliesitysten laita?
Jokainenhan muistaa, miten huonon kauden Veikko Nieminen pelasi uransa päätteeksi legendaarisessa naapuriseurassamme. (Myös Mikko Mäkelä tulee tässä yhteydessä jostain syystä mieleen.) Nieminenhän oli aikaisemmin viettänyt parisen kautta Sveitsin B-liigassa, jonka täytyy olla hyvin, hyvin alhaalla siinä rankingissa, jossa SM-liiga on maailman toiseksi kovin sarja. Kun ajatellaan toisaalta tätä ja toisaalta sitä, että Nieminen mokasi ei yhden vaan kaksi rangaistuslaukausta MM-finaalissa 1994, niin iho alkaakin jo nousta kananlihalle. Sillä mistä ilmansuunnasta se Varis Tapparaan lennähtikään?
Puolustuspäästä lähtivät suurin piirtein kaikki mainitsemisen arvoiset pelaajat Miska "pelikielto" Kangasniemeä lukuun ottamatta. Peruspakki Grönvallia korvaamaan ostettiin Bluesin makkarakojulta isolla rahalla puolustaja, jonka sukunimi alkaa myös G:llä. Jokunen viikko ennen kauden alkua hankittiin suurella hypellä Kanadasta NHL:n ykköskierroksen varaus Matthieu Descoteaux. Jokainen vähänkään kiekkoa seurannut tietää, että ykköskierroksen varauksen siirtyessä paikasta A paikkaan B, siirtyy kaatumaisillaan oleva pino suuria seteleitä paikasta B paikkaan A. Mutta koska talousasioita tuli jo sivuttua, niin mennäänpä "Diskoteekin" pelillisiin avuihin.
Miehen ilmestyttyä Tapparan harjoituksiin, oltiin jopa siellä ällikällä lyötynä siitä miten huonossa kunnossa kaveri oli. Arnold'sille kiipeäminen Koskikeskuksessa nosti sykkeen lähelle maksimia, ja siinä kohdassa on sentään luiska. Mistä tämä saattoi johtua? Jos mies ei ollut väärentänyt passiaan,
oli kyseessä kuitenkin sama heppu joka oli AHL:ssä pelannut jääkiekkoa kohtuullisella menestyksellä vielä tämän vuosituhannen puolella. Tampere Cupin aikoihin asia sitten selvisi seurajohdollekin, kun kielitaitoinen Aamulehden toimittaja jututti miestä: äijähän on jalkapuoli, ja on vain ajan kysymys, milloin polvi prakaa totaalisesti. Toisin sanoen, miehestä ei ole juoksemaan metriäkään, mutta se ei häntä itseään haittaa - pääasia että palkka juoksee.
Suurin piirtein loput kevään ja kesän aikana tyhjäksi jääneistä pelipaikoista onkin sitten tarkoitus täyttää enemmän tai vähemmän lupaavilla omilla junioreilla. IFK tulee mieleen, ja heillä oli sentään aivan huipputason junnuja.
Hyökkäyksessä on siis odotettavissa hitailta miehiltä oivaltavia syöttöjä kädettömille ja/tai hitaille miehille. Mahdollisesti junnuista ja Koskenkorvasta muodostetaan pörrääjäkenttä, joka keskittyy luonnollisista syistä kiekottomaan peliin. Puolustuksen materiaalista ei oikein viitsi enempää edes puhua. Mutta entäpä maalivahtipeli, kai se sentään on kunnossa?
Niinhän sitä luulisi. Asia on kuitenkin niin, että sadoittain NHL-maalivahteja tuottanut valmentajalegenda Sirénin Jaska lempattiin seurasta pihalle. Maalivahtien mukaan uuden valmentajan kanssa on etupäässä keskitytty katselemaan videoita koko kesä, ja keskustelemaan niiden pohjalta. Keskustelemaan! "Kuolleiden runoilijoiden seurasta" on kuulemma pyritty hakemaan tsemppiä ja improvisointirohkeutta. Etenkin 120-senttisen Sasu Hovin täytyykin kyllä uskaltaa improvisoida, jotta osuisi kiekon tielle edes joskus. Onneksi varusteet ovat nykyään suhteettoman isoja.
Jokaisella pilvellä on kultareunus,
ja tässä tapauksessa se tietenkin liittyy internetiin. Keskustelupalstoilla "viihtyvät" tapparalaiset ovat jo vuosikausia joutuneet puolustautumaan naama punaisena, kun milloin miltäkin suunnalta on haukuttu joukkuetta lajin syöväksi ja taitokiekon tappajaksi. Pahimmilta tosikoilta on katkennut verisuoni päästä joukkueen saamien pilkkanimien johdosta.
Nyt on viimeinkin nähtävissä valoa tunnelin päässä! Kuten muuan naapuriseuraa kannattava kaverini totesi viime kauden aikana, niin "pahinta tässä on se, että kukaan ei enää edes vittuile, vaan kaikki vain säälivät". Jos tuosta edellisestä nyt unohdetaan tuo "pahinta tässä on" -osio, niin voidaan todeta että tulevalla kaudella - jos ei muuta - ainakin vihdoin päästään nettikiusanhengistä eroon. Tulossa onkin sikäli mielenkiintoinen kiekkokausi, ettei vielä voida tietää, kenen kimppuun he seuraavaksi heittäytyvät.
Jatkoajan Tappara-toimituksen puolesta toivotan kaikille positiivisia elämyksiä alkavalla liigakaudella!
