Vuonna 2013 uusjakoon menevä tv-yhtiöiden sopimustilanne on saanut SM-liigaseurat mietteliääksi. Yleisön käyttäytymistä on tarkkailtu. Liigan toimitusjohtaja Jukka-Pekka Vuoriselle on ilmaistu huoli tv-näkyvyyden heikentävästä vaikutuksesta yleisömääriin. Viimeisin käänne saagassa on se, että vaihtoehtona on väläytelty näytettävien otteluiden vähentämistä.
Kyseinen johtopäätös ja vaihtoehto on kuitenkin perustavaa laatua myöten väärä, eikä se kunnioita maksavia asiakkaita eli katsojia.
Kyseenalaistin keväällä SM-liigan kyvyn ja kiinnostuksen pitää huolta omasta tuotteestaan. Tuolloin elin toiveikkaana siitä, että liigalta, seuroilta sekä tv-pakettia tuottavilta tahoilta löytyy pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä kehittää kokonaisuutta. Yhteisen edun nimissä.
Hyvään markkinointiin ei tarvita 80-luvun miljoonia ja kuvausmatkoja Tiibetiin.
Nyt liigassa väläytellään seurojen toimesta jopa selän kääntämistä tv-yhtiöille. Vaikka Urho-Tv:n tuote oli markkinoille tullessaan keskentekoinen, ja matka on ollut serverikapasiteetista lähtien mutkainen, on kapeakatseista laittaa asia vain toisen osapuolen piikkiin. Jo tässä vaiheessa.
Tilanne muistuttaa yhteiskuntamme alkoholipolitiikasta keskustelua. Tasaisin väliajoin tulee esille uusi poliittinen taho, joka uskoo yhdellä lakimuutoksella tekevänsä raamatullisia ihmeitä, vaikka oikeasti tärkeimmän, kulttuurin, kehittymiseen menee aina aikaa. Enemmän kuin yksi vaalikausi.
Mikä sitten SM-liigassa on oikeasti pielessä? Kulttuuri elää murrosaikaa, ja seurat pyristelevät mukana liian hitaasti. Muutoksiin reagoidaan hitaasti, mutta samaan aikaan ei löydy malttia olla kärsivällisiä ja pitkäjänteisiä.
Usean SM-liigaseuran markkinointi on lapsenkengissä. Seurojen johtoportaassa on joko liikaa hyvävelivärväyksiä ilman vaadittua osaamista, tai sitten markkinointiin ei panosteta tarpeeksi. Pahimmissa tapauksessa sekä että, ja nykyaikana se ei riitä.
Seurojen toimistoilla painii niska limassa myös osaavia ihmisiä, mutta yleensä ylikuormitettuna. Saman ihmisen pitäisi revetä jokaiseen suuntaan. Loppuun palaneiden kiekkoihmisten puheenvuoroista tiedämme, miten siinä käy.
Hyvään markkinointiin ei tarvita 80-luvun miljoonia ja kuvausmatkoja Tiibetiin. Panostusta kuitenkin tarvitaan, ja tarkastelua seurojen sekä paikkakuntien perinteistä että vahvuuksista. ”Lapsikin sen osaa” voi tuntua ylimieliseltä lauseelta, mutta totuus on, että keskustelupalsta-anonyymienkin aivoituksista löytyy parempia ajatuksia kuin osasta tämän päivän kiekkomarkkinointia. Avainsana on halu, tahto tehdä.
Pelaaja, osa tuotetta, voidaan esitellä yleisölle paremmin kuin pelkkänä laitahyökkääjänä tai puolustajana. Olisiko aika tuoda meille lisää vaikka puukkojunkkareita tai Kangasalan hirmuja?
Näkyvyys, sen pitää olla todellista. Sosiaalinen media, paikallislehdet, bussipysäkit. Ainakin oman paikkakunnan bussipysäkit, vai mitä Espoon Blues? Löytyvätkö kaikki liigaseurat edes Twitteristä?
Osa showsta ja nimityksistä voi tuottaa myötähäpeää. Osa ei tuo kaikille katsojille lisäarvoa. Näkyvyyttä ja tuotetta se kuitenkin kehittää. Oikea ote löytyy, kun siihen jaksetaan panostaa. Kaikkien seurojen pitää tuoda ainakin seuraavan ottelun päivämäärä jokaisen rajatapauskatsojan esille.
Mainosmarkat poikivat kahta tilalle. Tv-tuote kehittyy, kun siltä vaaditaan, mutta myös kun se ehtii kehittyä kulttuuriksi. Liigaseurojen tulee käyttää tv-näkyvyys hyväksi, ei kääntyä sitä vastaan. Aivan sama, viekö yksi tv-ottelu katsojat kyseisestä ottelusta, ajan kanssa katsojat palaavat myös hallille, mutta se vaatii kiinnostavan tuotteen.
NHL:lle saatiin Suomeen uusi sopimus. Olen ihan varma, että kyseinen, aavistuksen isompi liiga, ei katsoisi leväperäistä tuotteen käsittelyä sormiensa läpi. Samaan aikaan myös itse tuote on paljon paremmassa kunnossa. Perinteitä on ja ne tuodaan esille, nykyaikaisin keinoin, joka puolella. Bill Wirtz on historiaa.
Jokainen mestaruuden voittanut joukkue muistaa uusien tuulien ohella nostaa myös muistot esille. Pelaajien suhteen puhutaan powerforwardeista ja playmakereista, sekä sanotaan Montreal native, oman kylän pojista. Näkyvämmin kuin SM-liigassa.
Kyllä meillä perinteitä on. Pidetään ne hengissä ja ylläpidetään kulttuuria. Se vaatii mukautumista, kärsivällisyyttä ja panostusta – kaikkien osapuolien. Varsinkin liigan ja sen seurojen.
Kirjoittaja on Jatkoajan NHL-toimituspäällikkö.