SM-liigan televisiotaivalta on kirjoitettu viimeisten muutaman vuoden ajan uusiksi. Käsikirjoituksessa on siirrytty hiljalleen niin sanottuun ”pay per view”-aikaan, eli maksetaan nähdyistä otteluista.
Muutos on ollut väistämätön. Tietotekniikan kehittyessä liiga on levinnyt ”Radio Merisäästä” ensin televisioon, sitten teksti-tv:n sivuille, mainostelevisioon ja lopuksi internetiin ja kaapelitelevisioon. Nyt pelit ovat jopa kännykän ulottuvilla.
SM-liiga ei kuitenkaan miettinyt kohdeyleisöään ihan loppuun asti päästäessään tuotteensa kokonaan maksu-tv:n kanaville.
Suomi ja katsojat nimittäin tarvitsevat SM-liigakiekkoa myös ilmaiseksi.
Ihastusta ja vihastusta herättäneet oranssitakit ”Maikkarin” kanavalla toivat Yleisradion arvokisalähetysten rinnalla studiokulttuuria ja järjestäytymistä suomalaiseen kiekkotelevisioon. Tykkäsi Pentti Lindegrenin, Mika Saukkosen ja Timo Jutilan fraaseista sekä oransseista takeista tai ei, Hockey Nightista muodostui jokaisen sunnuntain perinne. Pelejä seurattiin myös muiden kuin oman suosikkijoukkueen ollessa jäällä. Pelejä seurattiin sinkkuna krapulassa maaten, pelejä seurattiin koko perheellä. Vähintään sivusilmällä.
Kiekko vaihtoi kanavaa. Vaihtoi toisen kerran. Toisella kerralla ruuduiltamme hävisivät ilmaiset ottelut kokonaan. Ketä se palvelee?
Ei pidä heittäytyä elämään menneisyydessä. Maailma muuttuu, Toivo Pertti Uolevi. Maksullisten pelien hankinta omalle ruudulle ei ole vaikeaa. Peli kuin peli.
Enkä nyt unohda mahdollisia ongelmia lähetyksien teknisessä puolessa. Pitää antaa hiukan siimaa palveluntuottajille. Vaikka maksava asiakas saa vaatia, ollaan kaikkien matsien televisioinnissa hyvällä asialla.
Voidaan toki kysyä, miten kanavapakettiyhtälö, jolla luvataan ”kaikki ottelut”, tarkoittaa ”kaikki ottelut paitsi finaalit”? Menee korkeamman matematiikan puolelle. Puhumattakaan siitä, että kanavapaketit muuttavat nimeään tiheämmin kuin Tanja Karpela. Lisäävätkö nämä asiat SM-liigan kiinnostavuutta?
Suurin ongelma on kuitenkin siinä, että jokainen SM-liigasta kiinnostunut ei ole maksava asiakas. SM-liigan tilipussiin kurkistavan pitää ymmärtää myös, kuka on tuleva maksava asiakas.
Pikkupojasta ja -tytöstä lähtien sinne kiekon pariin yleensä tullaan. Palveleeko siis SM-liigaa se, että vain maksamalla peleistä näkee niitä? Pikkulasten AY-liikettä ei toistaiseksi taida olla olemassa viikkorahojen korottamiseksi.
Miksi ei siis edes sitä yhtä ilmaista matsia viikossa? Sitä houkutinta, ihan jokaiselle ”rajatapaukselle”. Uskokaa tai älkää, kiekkokatsomoihin paikan päälle ja maksavaksi tv-asiakkaaksi tulee oikean houkuttimen avulla myös vähemmän kiekosta innostuneita ihmisiä. Ja vähemmän kiekosta innostuneiden lapsia!
SM-liigan pitää kantaa vastuuta fanikulttuurin ja -pohjan luomisesta. Muiden lajien kanssa kilpaillessa ei auta, että odotetaan yleisön ilmestyvän itsestään. Korttitemput povitaskussa eivät houkuttele kuten taikurin ilmassa viuhuvat kortit.
Liigan vastuu koskee suomalaista jääkiekkoa myös urheiluna, ei ainoastaan tuotteena. Kiinnostusta ja osallistumista luodaan sidosryhmien kokoa kasvattamalla, ei pelkällä mainosrahalla. Ei riitä, että maksukanavan katsojaluvut nousevat. Fanipohja kasvaa myös nelosdivisioonan peleistä. Kiinnostukseen vaaditaan myös perinteitä.
Ilmaiset, kansaa kiekon pariin houkuttelevat pelit televisiossa ovat yksi tapa luoda perinteitä. Edes se yksi peli viikossa. SM-liigan tulevaisuuden kannalta maksullista tulisi olla kaikki se lisäkimallus ja lisäpalvelu, mitä kiinteän perinteen ympärille luodaan. Kaikki hieno extra, mitä haluaa sen tutun ja houkuttelevan päälle. Kierroksen muut pelit, jatkoanalyysit, lisähaastattelut ja kiekkomakasiinit. Mahdollisuuksia riittää.
Onnittelut Helsingin IFK:lle Suomen mestaruudesta. Toivottavasti ensi keväänä loppuottelut myös nähdään – siis mahdollisimman monessa kodissa.
Kirjoittaja on Jatkoajan NHL-toimituspäällikkö.