Runkosarjassa Kerho jyräsi voitosta voittoon ja sai ylleen suurimman mestarisuosikin viitan. Palloseuran ei pitänyt olla kuin yksi pikkueste tiellä finaaleihin. HPK on kuitenkin epäonnistunut ottelusarjassa niin monella rintamalla, että TPS:n johtoasema ei ole edes millään tapaa yllättävä. Suurimmat syyt niskoilleen saa ottaa valmennusjohto, joka ei ole pystynyt reagoimaan vastustajan pelitaktiikkaan eikä oman joukkueen pelkotiloihin.
Onko Jalosesta mestarivalmentajaksi?
HPK:n vastuuvalmentaja Jukka Jalonen on kahtena kautena luotsannut seuran todella loistavaan menestykseen runkosarjassa. Pudotuspeleissä joukkueen esitykset ovat kuitenkin olleet kuin eri maailmasta ja kevään tärkeimpien pelien aikaan on keskitytty epäolennaisuuksiin. Viime keväänä Ilves oli pelkkä vastaantulija avauskierroksella, mutta se ei ole minkään sortin kehu HPK:lle – pikemminkin tuo pelisarja kuvasi Ilveksen silloista tilaa. Välierissä HPK sitten kärsikin katkeran tappion Jokereille. Tuolloin vastustaja, samaan tapaan kuin tänäkin keväänä, päästettiin voittamaan pelejä, joita sen ei olisi kuulunut voittaa. Pelien viime minuuteilla hölmöiltiin urakalla koko porukan toimesta eikä tiukan paikan tullen pystytty keksimään mitään keinoja vastustajan paketin rikkomiseksi.
TPS-sarjan ensimmäisessä pelissä HPK hävisi kotonaan Rinkelinmäellä lukemin 2-1. Pelin jälkeen Jalosen kommentit kuulostivat hyvinkin tutuilta. Samat kommentit kuultiin jo vuosi sitten Jokeri-sarjan yhteydessä. Sen sijaan, että Jalonen miettisi mikä Kerhon pelissä todellakin takkuaa, valmennus luottaa numeroiden voimaan ja todennäköisyyksiin. Edes tuhat laukausta Lassilan rintapanssariin ei kuitenkaan tuo HPK:lle voittoa. On olemassa maalipaikkoja ja on olemassa maalipaikkoja. HPK:lla kyllä on ollut tilaisuuksia, mutta hyökkäyspelin sävel on täysin erilainen kuin vastustajalla. Maskimiehiä ei näy mailla eikä halmeilla, puolet laukauksista paukkuu päätylaudoitukseen ja tekopaikoissa kerholaisten kädet jäätyvät.
- Jos katsotaan maalitekopaikkoja, jotka kuitenkin kertovat sen kenttäpelin tasapainon, niin yhdessä pelissä neljästä me olimme huonompia kuin Jokerit. Se viimeinen peli, jonka hävisimme 1-0, niin voitimme siinä maalintekopaikat 30-12. Normaalisti me teemme kolmestakymmenestä paikasta viisi maalia. Keskimäärin kauden aikana meillä oli 24 paikkaa, joista teimme neljä maalia. Maalintekoon, maalivahtipeliinhän se selvästi ratkesi, Jalonen kertoi viime toukokuussa sarjasta Jokereita vastaan.
Sama luottamus numeroihin oli siis jo nähtävillä viime kevään pudotuspeleissä. Silloin pelisarja ei missään vaiheessa enää kääntynytkään HPK:lle, vaikka Jalonen numeroihin luottikin. Pudotuspeleissä, eikä edes runkosarjassa, ei paremmuutta ja huonommuutta mitata laukauksilla tai maalipaikoilla, vaan maaleilla. Olisi luullut kokeneen valmentajan tämän jo tunnistavan. HPK:lla on tänä keväänö vielä vähintäänkin yksi ottelu aikaa näyttää, että Jalosen luottamus numeroiden voimaan ei ole haihattelua. Fakta kuitenkin on, että huonoista maalipaikoista ei erinomaiselle maalivahdille maaleja tehdä, vaikka numerot näyttäisivät mitä.
Jukan sukunimikaima Kari Jalonen sen sijaan on luonut joukkueelleen HPK:ta vastaan sataprosenttisesti toimivan pelitaktiikan. TPS sumputtaa, puolustaa, painii ja tekee kaikkensa jokaisen voiton eteen. Kerhon joukkue tai valmennus ei ole keksinyt mitään lääkettä TPS:n muurin rikkomiseen, vaan koko sarjan ajan on jatkettu samaa pään seinään hakkaamista. Nyt Jukka Jalosen tulisi iskeä kaikki peliin ja osoittaa taitonsa valmentajana. Kojon taktiikan murtaminen on iso haaste, mutta jos siihen ei pystytä, niin eipä HPK-valmentaja ole jatkoonpääsyä ansainnutkaan, vaikka luotsattavana on TPS:ää monin kerroin taitavampi ja ”parempi” joukkue.
Löysät housuissa
Lauantaisen kotitappion jälkeen Jalonen pohdiskeli lehdistötilaisuuden päätteeksi oman ryhmänsä valmiusastetta tiistain kamppailuun.
- Kiva katsoa miten saadaan tiistaiksi ryhmä kasaan. Löytyykö potkua vai meneekö paskat housuun, Jalonen kommentoi tuolloin.
Eilen sitten selvisi, kumpaa vaihtoehtoa HPK:n joukkue oli päättänyt toteuttaa. Heti pelin alkuhetkistä lähtien oli nähtävissä, että Pallokerhon pojat puristivat mailaan rystyset valkoisina. Lähes jokaisessa suorituksessa näkyi kuinka pelaajia suorastaan pelotti olla jäällä.
Tästä jos ei saada nyt maalia, niin...
Tästä jos ne nyt tekee maalin, niin...
Pelko on vain vahvistunut joka kerralla, kun TPS on tehnyt ottelun avausmaalin HPK:n hallinnasta huolimatta. Samoin on käynyt myös HPK:n johtaessa ja turkulaisten tehdessä kavennus- ja tasoitusosumia. Tuo pelko olisi pakko laukaista jollain keinolla, sillä muuten kesäloma alkaa jo torstaina.
Missä johtajat?
Miettinen, Santala, Somervuori. Kokenut ulkomaalaisosasto. Tuulola. Johtajia pitäisi olla, mutta kaukalossa heitä ei ole nähty. Vielä kertaakaan ei TPS-sarjan aikana ole nähty, että joku pelaajista olisi päättänyt nousta esiin. Peli on puolivillaista virheiden välttelyä, jossa kukaan ei enää valtavan kipsin takia uskalla yrittää.
Ovatko paineet sitten vieneet kerholaisten tehot vai onko kaikki vain TPS:n hyvyyttä ja heidän pelaajiensa taitavuutta. TPS:lle täytyy todella antaa kaikki mahdollinen ylistys heidän esityksestään ottelusarjassa. TPS on ollut sitä, mitä HPK:nkin pitäisi olla. TPS ei käytännössä ole hallinnut pelitapahtumia ollenkaan ja on ollut koko ajan kaukalossa altavastaajana. Siitä huolimatta turkulaiset johtavat ottelusarjaa luvuin 3-1. Alatalon hattutemppu, Mikkolan maalit, Lassilan torjunnat – Tepsillä on johtajia, todellisia liidereitä.
HPK:n riveistä jonkun täytyy huomenna ottaa päällikön viitta ylleen. Sillä ei ole mitään merkitystä kuka se on tai millä tavoin tuo johtaminen ilmenee. Pääasia on, että johtaja johtaa ja muut seuraavat perässä. Yhtä hyvin se voi olla nelosketjun rymylaituri taklauksillaan tai ykkösketjun taituri tahtomaalillaan. Tärkeintä kuitenkin on, että mihinkään vähän sinnepäin peliin ei enää sorruta.
Viimeinen mahdollisuus
Torstaina Rinkelinmäellä nähdään siis jälleen pudotuspelikiekkoa, samaa herkkua tarjotaan myös tv-katsojille. HPK:lla on viimeinen mahdollisuutensa. Kuudenkymmenen minuutin päässä odottaa joko seuraavat kuusikymmentä minuuttia tai jyrkkä kuilu, johon putoaminen tarkoittaisi rantaloman alkamista.
Mikä sitten on HPK:n asenne? Tähän asti runkosarjan voittaja on pelannut pelko persiissä; ”emme saa hävitä, emme saa hävitä, pakko voittaa, pakko voittaa”.
Nyt viimeistään ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että millään aiemmin tapahtuneella ei ole mitään merkitystä. On vain tämä peli, nämä kolme erää jääkiekkoa. Enää ei ole mitään hävittävää. Tappio on tappio, ja sillä selvä. Voitolla jatketaan pelejä, ainakin toistaiseksi.
Jos HPK:n pelaajien mielissä ovat samat aatokset kuin sarjan aiemmissa osissa, niin paljon ei voi luvata Rinkelinmäelle uskaltautuville Kerho-faneille. Jos sen sijaan asenne on saatu ruuvattu täyteen iskuun ja HPK esittää parasta peliään, niin pelit jatkunevat viikonloppuna.
HPK:n voitto torstaina saattaisi myös tuoda sarjaan käänteen. Kuudennessa ottelussa TPS:llä ei enää olisikaan missään nimessä varaa hävitä, sillä Rinkelinmäelle seitsemänteen otteluun joukkue ei varmasti haluaisi matkata. Hukattu ottelupallo ei vielä välttämättä kääntäisi henkistä etua Kerholle, mutta ainakin lauantain pelin ennakkoasetelmat olisivat hyvin mielenkiintoiset.
Humalaisen neuvot
Lopetan tämän kolumnini myöhään eilisiltana bussipysäkillä vahvasti humaltuneen nuorukaisen suusta kuultuihin sanoihin, jotka hän kohdisti HPK:n kannattajille.
”Anna mennä vaan. Luota."
