Vuonna 1951 Joensuusta parisenkymmentä kilometriä pohjoiseen sijaitsevalla Kontiolahdella syntynyt Kapanen pelasi aikanaan peräti 320 ottelua pääkaupunkiseudun eri joukkueissa saalistaen 330 tehopistettä vuosien 1970-1980 aikana. Kapanen aloitti pelaajauransa nuorena Helsingin Karhu-Kissoissa divisioonatason joukkueessa, jossa mies pelasi yhden vuoden. Tämän jälkeen HJK nousi liigaan, ja siitä alkoi miehen liigaura. Hannu Kapanen kolusi uransa aikana kaikki pääkaupunkiseudun joukkueet eli Karhu-Kissat, HJK:n, Jokerit ja HIFK:n.
Päätös aloittaa valmennus peliuran jälkeen kypsyi varsin nopeasti.
- Vaikea sanoa tarkkaan mistä se alkoi. Vuoden 1980 mestaruuteen päättyi peliurani täällä, jonka jälkeen menin Joensuuhun divariin. Kyllä se koko ajan kyti mielessä, sillä aina kun Helsingissä pelatessani menin pitemmillä liigan tauoilla Joensuuhun, siellä oli naapurin serkkupoikia, jotka pyysivät pelaamaan heidän kanssaan ja opettamaan heitä. Minä tietysti menin, ja se tuntui hyvältä ja mukavalta. Halusin opettaa nuoremmille mitä olin urani aikana oppinut. Kun lopetin pelaajana, minun piti pitää välivuosi, mutta meninkin samantien Samin (Kapanen) joukkueeseen valmentamaan. Siitä se sitten eteni luontevasti liiton hommien kautta KalPaan junioripäällikön tehtäviin ja sitten liigaan kakkosvalmentajaksi. Kaikki kävi kuin luonnostaan, muistelee Kapanen silloisia aikoja.
Aika KalPassa toi miehelle ensimmäisen mitalin, hopean. Tällöin Kapanen toimi joukkueen kakkosvalmentajana, ”assistentti-anttina”, kuten hän itse asian ilmaisee. Kuopiosta tie vei etelään, kohti pääkaupungin suurseuroja. HIFKissä ensimmäisen kauden erinomaista runkosarjaa seurasi sysimusta pudotuspelisarja Ässiä vastaan.
- IFK:n muistoni ovat hyvin positiivisia. Meillä oli hyvä joukkue ja pelasimme hyvin runkosarjassa, mutta playoff-vaiheessa tipuimme pois. Muistan itse Ässät-sarjan vuonna -95, jolloin meillä enemmänkin oli huonoa tuuria. Emme saaneet maaleja hyvistäkään paikoista, ja Takko Ässien maalissa oli aivan uskomaton. Muutoin olisimme menneet kevyesti jatkoon.
- Minulla oli IFK:n kanssa vielä yksi optiovuosi jäljellä, mutta IFK ei halunnut sitä käyttää, vaan sitten sinne hankittiin tämä kanukki Mike Eaves. Sittenhän se kausi menikin heillä aivan perseelleen. Se oli heidän valintansa. He halusivat sinne sellaisen huutavamman ja tiukemman valmentajan. Minun tyylini ei koskaan ole ollut huutaa. Sanon kyllä räväkästi silloin kun sen paikka ja aika on, mutta en ole nähnyt, että sellainen tyyli johtaisi mihinkään, Kapanen jatkaa.
Pettymykseen päättyneen HIFK-pestin jälkeen Kapanen suuntasi Hämeenlinnaan. Tuloksena pronssi ja spekulaatiot valmentajan todellisesta asemasta joukkueessa.
- HPK oli miellyttävä kokemus, sillä se kaupunki on kiekkohullu. Siellä oli jotain pientä keskustelua silloin siitä, että minä en olisi oikeasti päävalmentaja ja ehkä siellä joku pelaajakin oli sitä mieltä. En antanut moisen kuitenkaan häiritä työtäni.
-Meillä oli mahdollisuudet sarjassa, mutta näkisin, että erotuomari Seppo Mäkelä vesitti mahdollisuutemme hyväksymällä TPS:n maalin aikoinaan, jonka avulla he tulivat tasoihin vai oliko se peräti voittomaali. Meillä oli saumat hoitaa koko paska kun johdimme jo otteluvoitoissa 2-0. Ei siinä mitään, TPS oli parempi, mutta mielestäni se yksi peli ja yksi tilanne oli nimenomaan käänteentekevä siinä sarjassa. Pronssiotteluun sen takia sitten jouduimme, ja siinä ei Ilveksellä ollutkaan mitään mahdollisuuksia.
HPK:ssa voitetun mitalin jälkeen lupsakka savolainen piti taukoa liigaympyröistä, valmentaen nuorten MM-joukkueen kultaan. Menestyksen innoittamana mies kutsuttiin jälleen Helsinkiin, tällä kertaa varsinaisen tähtinipun koonneeseen Jokereihin.
- Jokereissa meillä oli työrauha niin pitkään kuin oli. Sitten kun muutamia tappioita ns. heikommille joukkueille tuli, alkoi haiskahdella siltä, että jotain tapahtuu. Oli se uskomaton tilanne silti, sillä meidän voittoprosenttimme oli n. 64 ja olimme kolmansia sarjassa. Onhan se käsittämätöntä, että siinä vaiheessa vaihdetaan valmentajaa. Seuran johto loi mielestäni sinne sellaisen tilanteen, että jotain on tehtävä. Sitten tuli ilmoitus kentän laidalle, että pelin jälkeen on palaveri Hjalliksen huoneessa. Kyllähän se oli selvää mitä se tarkoitti.
Pahaa makua suuhun ei potkuista kuitenkaan jäänyt.
- Lähdin kaikessa ystävyydessä sieltä. Sanoin Hjallikselle, että ette te parempaa valmentajaa löydä, mutta kalliimman saatatte saada. Mielestäni meillä oli hyvä valmennuskolmikko, enkä havainnut, etteikö joukkue olisi ollut meidän takanamme. Niiden potkujen jälkeen Hjallis on kuitenkin selvästi viisastunut, ja hän on antanut sen jälkeen totaalisen työrauhan valmentajille. Kai Jokeritkin kaipasi ns. läksyttäjää sinne, sillä joukkuehan oli tähtisikermä, mutta asioita voi käsitellä monella eri tavalla. Eihän potkujen saaminen hyvältä tunnu, mutta onpahan nyt ainakin huippuvalmentaja sitten, koska niinhän se menee, että ennen et ole huippuvalmentaja ennen kuin olet saanut yhdet potkut, Kapanen nauraa.
Uransa tähän astista huippukohtaa ei Kapasen tarvitse kauaa miettiä. Aiemmin mainittu nuorten MM-kisoissa 1998 voitettu kulta kimaltelee edelleen monien kiekkofanienkin päiväunissa.
- Kyllähän se maailmanmestaruus menee kaiken muun edelle. Ei siitä pääse mihinkään. Viimeisissä kolmessa tai neljässä pelissämme oli sellainen fiilis Areenalla, ettei kuulemma koskaan ole sen jälkeenkään sellaista ollut edes konserteissa. Siellä oli sellainen pauhu ja 30 rundia aaltoja vedettiin peräkanaa, että voi sanoa suomalaisten olleen innostuneita.
Kapanen miettiikin valmistautumista kisoihin sekä nuorten ja miesten valmentamisen eroja.
- Muistan ennen kisoja kun olimme joukkueen kanssa Vierumäellä. Sanoin, että en minä voi teille valmentajana sanoa, että meillä täytyy olla hyvä joukkuehenki. Meihin ei luotettu silloin, joten tiesimme, että hyvän joukkuehengen pitää olla yksi vahvuuksistamme. Se nostaa joukkueen menestymismahdollisuutta. Kuulin itse, kun joukkue jäi keskenään keskustelemaan asiasta, ja he päättivät, että tässä joukkueessa tulee olemaan fiilistä. Se näkyi läpi kisojen.
- Se on enemmänkin sellainen käsittelytapakysymys. Kun kyseessä ovat nuoret pelaajat, pitää osata itsekin laskeutua heidän tasolleen ja elää heidän mukanaan. Jos siellä on ns. pappakulttuurilla mukana, et pärjää niiden kanssa. Tietysti kuri ja järjestys täytyy säilyä, mutta kun nuorille siirtää vastuuta niin hekin oppivat ja tajuavat, että heidänkin pitää joukkueena pitää itsestään huolta.
-En näe siinä muuten juurikaan eroa; jääkiekko on kuitenkin kohtuullisen samanlaista. Nuorille tietysti opetetaan enemmän asioita kuin liigajoukkueessa.
Joukkueiden hierarkiassa ja johtajuudessa ”Hannes” ei suuria eroja näe miehiin verrattuna.
- On se jollakin tavalla erilaista, mutta kyllä nuoristakin löytyvät aina ne vahvat persoonat, jotka ottavat johtajuuden itselleen jos sitä heille tarjotaan. Kyllä selkeitä johtajia löytyy samalla tavalla kuin liigajoukkueestakin. Nuorten joukkueessa kannattaa aina tehdä niin, että joukkue itse valitsee kapteenit. Silloin tulee tunne, että tämä on joukkueen tahto.
Blues kutsuu
Syksyllä 2001 Espoon Blues pyöri suurista panostuksista huolimatta joukkueelle varsin tutuksi käyneillä sijoilla play-off-viivan tuntumassa, valmentajanaan Timo Tuomi. Samaan aikaan Hannu Kapanen toimi lehtimiehenä, kommentoiden pelejä Ilta-Sanomiin ja tehden juttuja tv-peleistä.
- Se oli hyvin mielenkiintoista aikaa ja mukavaa tehtävää. Minulla oli kaikennäköistä pientä; olin monessa mukana.
Bluesin rämpiminen ja Kapasen lehtityöt saivat näillä näkymin pisteen toiminnanjohtaja Christian Ruutun kysyttyä Kapasen kiinnostusta palata valmennustehtäviin.
- Olin Saksassa Kimmon (Kapanen) luona seuraamassa pelejä, kun sain puhelun, jossa tiedusteltiin kiinnostustani Bluesin valmennustehtäviin. Asuin Espoossa, joten olin silloin nähnyt varmaankin kaikki Bluesin pelit syksyllä. Se tuli hyvin nopeasti. Muistan, kun olin aitiossa Helsingin vanhassa jäähallissa katsomassa Hantta Virran kanssa peliä HIFK-TPS, ja Ruuttu oli samassa aitiossa. Taisi olla heti seuraava peli kotona TPS:aa vastaan, kun olin jo valmentajana. Pelin jälkeisenä yönä löimme kättä päälle, että seuraavana aamuna olisivat sopimusasiat kunnossa, selittää Kapanen lupaavan journalistiuran lyhyttä kestoa.
Joukkueeseen tullessaan Kapanen kiinnitti huomiota joukkueen henkiseen tuskaan. Koska tekninen puoli oli täysin kunnossa, oli selvää, että huutamalla homma ei parane.
- Eihän tällaisella karjalaisella veijariluonteella se mikään varsinainen ongelma ollut. Keskustelimme asiasta ja kerroin miten minä näin tilanteen omalta osaltani. Olinhan nähnyt joukkueen kaikki pelit syksyllä. Mielestäni pelitilanne vapautui ja pelaajat uskalsivat pelata ja palata sille omalle tasolleen, Kapanen kertaa toissavuoden tapahtumia.
Bluesin peli ottikin seuraavina viikkoina huimia askeleita eteenpäin, ja joukkue pelasi muun muassa historiallisen pitkän tappiottomien otteluiden putkensa tuona aikana. Valmennuksessa tapahtuneet muutokset eivät olleet kuitenkaan ainut syy pelin paranemiseen - Pohjois-Amerikasta tulleet Mike Stapleton ja Ladislav Kohn osoittautuivat todellisiksi vahvistuksiksi.
- Stapletonin ja Kohnin tulo tietysti vaikutti suuresti, sillä he olivat maalintekijöitä ja meidän pelissämme oli sellaisia elementtejä, että pystyimme hallitsemaan pelejä saamatta kuitenkaan aikaan maaleja. Sitten kaksi kovaa sälliä tuli tilanteen laukaisijaksi. Meillä oli mennyt hyvin, mutta maaleja ei oltu saatu ja tuska alkoi taas kasvaa. Stapleton ja Kohn toivat jälleen uskoa maalien tekemiseen. Tämä on kuitenkin myös maalintekopeli.
Joukkueen vire ei kuitenkaan kantanut jouluun saakka, ja tauon jälkeen kovimmat paukut oli käytetty.
- En tiedä mistä tämä hiipuminen sitten oikein johtui, sillä meillä oli puhetta joukkueen kanssa, että pelataan joulutauon ja olympiatauon välissä se paras jakso, sillä se oli ratkaiseva tekijä tulevien playoffien ja kotikenttäedun kannalta. Me olimme silloin vielä kotiedussa kiinni. Eivät pelaajatkaan tiedä mitä tapahtui. Olimme treenanneet hirveän hyvin ja asetelmat olivat hyvät. En tiedä menikö joukkue sitten henkisesti lukkoon siitä, kun nimenomaan sanottiin, että nyt pelataan hyvä jakso.
- Tuliko siitä sitten sellainen pakkopulla. Kenties viestitimme liian voimakkaasti asiaa ja annoimme joukkueen ymmärtää, että nyt täytyy pelata hyvin tämä jakso. Loppupää kuitenkin sitten selvitettiin ja päästiin jatkopeleihin. Eivät Tappara-pelit huonoja olleet, mutta eivät silti riittävän hyviä, sillä Tappara oli silloin kohtalaisen hyvässä iskussa, Kapanen muistelee.
Play-offeissa puhutti myös Bluesin kauden viimeiseksi jääneessä ottelussa tapahtunut Jan Calounin päähän kohdistunut taklaus, miehen pysäyttäessä alimpana miehenä Tapparan Esa Pirneksen.
- Calounin viimeistä taklausta en nähnyt, sillä merkkasin juuri silloin papereihini jotain. Pelaajat kuitenkin sanoivat heti minulle, että ei se niin pahalta näyttänyt. Sitten kun näin videolta sen, näin itsekin, että Caloun vain viimeisenä miehenä yrittää tehdä sen minkä pystyy tilanteessa. Siinä tapahtui sitten taas sellainen kuoleva joutsen, että sama pelaaja, joka melkein näytti kuolleen siinä tilanteessa pelasikin jo heti seuraavassa vaihdossa ylivoimaa. Näitä en ole kyllä ymmärtänyt viime vuonna enkä tänäkään vuonna. Mutta pelikielto siitä piti tietysti tulla, se oli selvä. Ei se kuitenkaan tahalliselta teolta tosin näyttänyt. Caloun vain nosti korkean mailan ja kun kyseessä ei ole mikään nopea hyökkääjä, niin hän yritti tehdä minkä pystyi. Mies teki virheen ja hän on siitä kärsinyt. Ne rahalliset rangaistukset mitä sieltä on sitten tullut ovat tuloihin nähden kylläkin mielestäni aivan peestä. Ne ovat aivan kohtuuttoman suuria. Ei sellaisia voi olla, Hannes kritisoi liigan käyttämää rangaistuspolitiikkaa, jonka mukaan pelaajalta pidätetään palkka pelikiellon ajalta.
Uusi kausi, uudet kujeet
Blues vahvistui tälle kaudelle merkittävästi, eritoten murheenkryyninä ollut puolustus tilkittiin hyvien hankintojen avulla. Kun hyökkäyspäätäkin vielä vahvistettiin, oli selvää, että potentiaalin alarajoilla pelaavaa laumaa ei enää Espoossa suvaittaisi. Blues onkin pelannut kaikkien aikojen parhaan runkosarjansa, tehden oman piste-ennätyksensä ja ollen tätä kirjoittaessa tiukasti kiinni pudotuspelien kotiedussa. Eroja viime kauteen Kapanen löytääkin paljon.
- On tässä kaudessa koko ajan ollut sellainen parempi fiilis ja eteenpäin on menty koko ajan. Pelaajat tietävät toimintatavat ja tietysti Tedin (Sator) mukaantulo on tuonut vielä sellaista ryhtiä tähän touhuun. Onhan se ihan selväkin asia. Tuollainen kokenut NHL-valmentaja. Sopiva annos on tullut hänen mukanaan käskytystä mukaan, mutta muutoin melko samanoloisena ovat asiat säilyneet taktispuolella ja muutenkin. Menestymisen myötä on tullut hyvä fiilis ja usko siihen työhön ja omaan menestymiseen.
- Hankinnoissa on paljon positiivista, mutta kyllähän minä itse olisin Juhalta (Ylönen) enemmän odottanut maalien muodossa. En ole kuitenkaan siihen hirveästi puuttunut. Jos kymmenen maalia olisi tehnyt tähän mennessä olisi se OK, mutta eihän Juha ikinä ole mikään maalintekijä ollut. Onneksi hän osaa pelata vahvasti kahteen suuntaan, on hyvä aloittaja sekä hyvä alivoimapelaaja. Kyllä miehelle töitä on riittänyt. Stapleton on tuonut ne tehot mitkä pitikin tuoda. Tuomaisella saisi myös olla enemmän pisteitä, mutta Veke oli poissa pitkään sen ilmarinnan takia, ja minusta sen jälkeen miehen luistelu ja liike on ollut huonompaa kuin ennen sitä. En tiedä viekö isolla miehellä niin kauan sitten normaaliin rytmiin pääsy, Kapanen miettii.
Puolustuksessa positiivisimpia yllätyksiä ovat olleet mainion kauden pelanneet Rami Alanko ja Sebastian Sulku.
- Tiesin Ramista (Alanko) jo etukäteen HPK:n ja Jokerien ajoilta, ja kun kuulin, että mies on vapailla markkinoilla viestitin heti Chrisselle (Ruuttu), että jos vain mahdollista niin heti sopimusta kehiin. Rami on niin luotettava pelaaja. Ei mikään pistenikkari, mutta joukkuepelaaja. Alivoimassa ja 5-5:ssä se vaikka puree vastustajan nilkan poikki jos on pakko. Aina loppuun asti. Sulku on enemmänkin sellainen offensiivinen pakki. Sebalta olisin ehkä enemmän odottanut osallistumista hyökkäyspään pelaamiseen ja tehoja kun ajattelee miehen viime kautta HPK:ssa. Tosin heillä oli silloin ehkä vähän erilainen pelisysteemi, ja se tuotti enemmän niitä pisteitä. Muuten ollaan tyytyväisiä. Olen kuitenkin varma, että Sulku pystyy vielä parempaan ja tulee pitemmän päälle esille voimakkaammin.
Faneja otteillaan puhuttaneesta Peter Sarnosta Kapasella on kaikenkaikkiaan varsin positiivinen kuva.
- Peter Sarnon ongelmana oli taas alussa se, että hän tuli ikään kuin soitellen sotaan. Näytti vähän siltä, että mies luuli pärjäävänsä täällä kävelemällä jos hän jossain AHL:ssä tai IHL:ssä on pärjännyt ja tehnyt hirveitä pistemääriä. Ted otti tämän asian hoitoon ja keskusteli Sarnon kanssa. Kyllähän mies itsekin tajusi sitten, että hänen pitää alkaa liikkua ja tehdä enemmän töitä kaksinkamppailupelaamisen suhteen. Onhan mies kyllä uskomaton luistelija, varmasti liigan parhaita silloin kun se panee turbot auki. Nyt hän on pikkuhiljaa tajuamassa kuinka täällä pitää pelata ja on täyttänyt paikkansa loistavasti. Hyvin mies on myös joukkueessa mukana, kertoo valmentaja.
Hiukan ennen joulua Blues joutui hankalaan tilanteeseen kummankin maalivahdin, Mika Oksan ja Jarmo Myllyksen loukattua itsensä. Varalle nostettiin a-juniori-ikäinen Jere Myllyniemi, joka täyttikin suuret saappaat erinomaisesti.
- Maalivahtitilanne on aika jännä, sillä meillä kaksi kokenutta maalivahtia loukkaantui ja Myllyniemi joutui astumaan esiin. Eihän siinä mitään ongelmaa kyllä ollutkaan. Nythän meillä on päinvastoin positiivinen ongelma, että mitä tehdään.
Myllyniemen aisapariksi hankittiin pikaisesti vahvan HPK:n kolmosveskariksi juuttunut Sami Heinonen, joka osoittautuikin täysin liigatasoiseksi pelaajaksi. Tammikuussa velloneet huhut Jarmo Myllyksen siirtymisestä Hämeenlinnaan Kapanen kuittaa olankohautuksella.
- Kuulin muuten tästä Myllyksen HPK:hon siirtymis-huhusta Soneran johtajalta Harri Koposelta, joka soitti minulle siitä ja kysyi. Tedin kanssa sitä silloin nauroimme. En osannut kommentoida asiaa mitenkään, kun Chrisse oli Amerikassa. Sanoin Koposelle, että hyvä että sinä tiedät siitä ennen minua. Chrisse kävi jenkeissä tutustumassa kahteen organisaatioon ja samalla katsomassa pelejä siellä tulevaisuuden kannalta.
Joukkueen vahvuutena tällä kaudella Kapanen pitää viisikkopeliä ja henkistä kanttia.
- Viisikkopelaaminen on toiminut kohtuullisen hyvin kaikilla osa-alueilla. Olemme pystyneet kontrolloimaan peliä. Meitä ei hätkäytä mikään tilanne pelissä, ja sellainen henkinen vahvuus on tullut esille tästä ryhmästä. En tiedä onko meillä mitään suoranaista heikkoutta, mutta ehkä muutaman kerran meillä on oman maalin edustan pelaamisen kanssa ollut ongelmia. Vieläkin sinne tavallaan unohtuu aina joku pelaaja parhaalle maalintekosektorille. Toisekseen, pelin kääntämisnopeus saisi olla vieläkin parempi ja nopeampi. Meillä on potentiaalia ja arsenaalia iskeä takaisin paljon nopeammin. Näitä asioita työstetään koko ajan, Kapanen kertoo.
Tällä hetkellä Blues pelaa kuitenkin pitkälti valmentajansa näköistä kiekkoa, pitäen mahdollisimman paljon kiekkoa.
- Mitä haluaisin vielä lisää olisi se, että keskialueella pelattaisiin joissakin paikoissa taaksepäin vielä sitä kiekkoa takaa tuleville, sillä jos joku pelaa yksin sitä sisään neljää vastaan niin sehän on tuhoon tuomittu yritys. Ei muuta kun poikkiliikettä ja takaa tuleville droppia. Siitä uudestaan sitten vauhdilla sisään. Sekin kuuluu siihen pelin kontrollointiin että ei heitetä holtittomasti sitä kiekkoa päätyyn.
- HPK pelaa myös sellaista nautittavaa kiekkoa, ja omalla tavallaan myös IFK. Miksei myös Oulun Kärpät. Arvostan sellaista kiekkoa, missä uskalletaan pelata eikä se ole sellaista roiskimista. Jokeritkin kontrolloi peliä ja pitää kiekkoa, mutta aivan kuin siellä pelaajat eivät uskaltaisi pelata omalla tasollaan. Sanoivat valmentajat mitä tahansa, niin eihän siellä olekaan kuin maalintekijöitä kun alkaa nimiä katsella. Nehän pelaavat puolustuspeliä hyvin vahvasti ja lähtevät siitä liikkeelle, mutta niinhän se lähtee meilläkin.
Blues on joissain piireissä nostettu jopa mestariehdokkaaksi. Joukkue onkin kokoonpanon perusteella nimenomaan ns. play-off-joukkue, joka viihtyy tiukoissa peleissä. Kapanen kuitenkin toppuuttelee mestaruuslakkien ostajia.
- Periaatteessa meillä on mahdollisuuksia ihan mihin vaan, mutta se vaatii tietysti onneakin mukaan. Loukkaantumisia ei saa tulla, meillähän oli yhdessä vaiheessa 4-6 vakiokokoonpanon pelaajaa poissa. Tietoisesti en niistä missään puhunut, sillä monet valmentajat selittelevät loukkaantumisilla häviöitä tai huonoa menestystä. Mielestäni tällainen luo joukkueeseen sellaisen tunnelman, että emme voikaan menestyä ilman näitä loukkaantuneita pelaajia. Päinvastoin niiden, jotka ovat terveitä pitäisi ottaa enemmän vastuuta aikoina, jolloin paljon pelaajia on loukkaantuneena. Tällä hetkellä ehkä Tero Määttä on noussut positiivisimmin esille ja tietysti Kari Kalto. Siinä on kyllä niin kullan arvoinen pelaaja joukkueelle, että ei kukaan usko. Mutta he ovatkin Itä-Helsingistä. Idän ihmeet, lännen kauhut kuten minäkin, Hannes heittää.
Puheet Kapasen roolista valmennuksessa ovat miehelle tuttuja jo Hämeenlinnan ajoilta. Tällä kaudella Bluesin kakkosvalmentajana toimiva Ted Sator onkin ollut paljon esillä hallien käytäväkeskusteluissa. Minkälaisena Kapanen sitten itse näkee oman roolinsa?
- Roolitus on lähes fifty-fifty. Lopullinen vastuu ja likasangon kantaminen jäänee kuitenkin minulle. Muutoin teemme hyvin tasapäisesti töitä. Ted katsoo ja analysoi pelit aina matsien jälkeen nauhalta vanhaan tyyliinsä ja on siinä yksi parhaista mitä koskaan olen nähnyt. Ted hoitaa pakkipään ja minä hyökkäyspään ja erikoistilannepelaamisen. Näissäkin kuitenkin olemme koko ajan tiiviissä yhteistyössä. Harjoitukset laaditaan yhdessä. Ted pitää kuitenkin kaikesta kirjaa, joten hän on treeneissä se päävetojuhta. Hänellä on tuo englannin kielen taitokin parempi, joten hän siellä puhuu enemmän, mutta kyllä me niitäkin suunnilleen puoliksi hoidetaan.
- Hyvä työpari on kyseessä. Loistava. Ei minulla koskaan ole jääkiekkourani aikana ollut näin hauskaa kopissa ja pelien ulkopuolella. Nautimme jokaisesta maalista ja kiroamme yhdessä ne päästetyt maalit ja niin poispäin. Ollaan viihdytty erittäin hyvin toistemme seurassa. Olemme paljon tekemisissä keskenämme myös vapaa-ajalla. Sator arvostaa todella paljon tätä liigaa. Hänkin on kuitenkin Ruotsissa ollut neljä vuotta valmentajana, ja hän sanoi, ettei tykkää siitä kun vain puolustetaan koko ajan. Suomen liiga on hänen mielestään lähellä NHL-liigaa. Täällä taklataan kovaa ja niin poispäin. Hän on tavallaan yllättynyt tästä taitotasosta. Nyt hän ymmärtää, miksi kaikki suomalaiset NHL-kiekkoilijat ovat niin taitavia.
Satorista Hannes siis selkeästi pitää ja kyseessä on toimiva kaksikko. Kapanen kaipaa enemmän vuorovaikutusta myös muiden valmentajien välille.
- Enemmän saisi olla meillä valmentajilla kauden aikana sellaisia yhteispalavereja, joissa voitaisiin sopia näitä asioita, ettei tapahtuisi näitä Jukka Jalonen -juttuja. Sehän on sovittu, että mailoja tai varusteita ei mittailla, koska en usko siitä kenellekkään olevan hyötyä, jos siellä jollain on muutaman millin käyrempi maila kuin mitä laki sallii. Tai sitten pitää tehdä yhteinen päätös, että kukaan ei pelaa ylikäyrällä mailalla.
- Tänä vuonna ei ollut mitään tilaisuuksia, mutta onhan Suomen valmentajat Ry:llä yleensä aina kerran vuodessa joku palaveri. Kyllä minä tunnen kaikki valmentajat ja joidenkin kanssa olen todella hyvä kaveri, Kapanen tarinoi.
Kapasen viittaus Jukka Jaloseen tarkoittaa miehen tekemää mailan mittautusta talvella pelatussa ottelussa.
- Minä en siitä pitänyt, koska on kerran sovittu, ettei näin tehdä. Ei tämä voi niin pienistä olla kiinni. Ei voi olla niin tärkeää, että ruvetaan mailoja tai varusteita mittaamaan. Tai sitten sovitaan, ettei kenelläkään ole laittomia mailoja. Sitten vaan viestiä mailatehtaille, ettei kukaan tee sellaisia. Jos sitten joku täällä itsekseen vääntelee ja kärähtää siitä niin sitten vaan kunnon sanktiot seuran kautta pelaajalle.
Toinen osa Hannu Kapasen haastattelusta samalla kanavalla suunnilleen samaan aikaan lähipäivinä. Silloin aiheina mm. kaukalotappelut ja tulevaisuus.