Torstainen Jokerit-kamppailu oli TPS:n yhdeksäs Kai Suikkasen alaisuudessa pelattu ottelu. Niistä Palloseura on ottanut 18 pistettä. Näiden otteluiden maaliero TPS:lla on +6. Vertailun vuoksi Hannu Virran alaisuudessa TPS saalisti 16 pistettä 18 pelin aikana maalieron oltua -22.
Pisteitä olennaisempaa on kuitenkin se, miten TPS tällä hetkellä pelaa. Se pelaa voittavasti. Joukkueen peli ei Jokereitakaan vastaan ollut täydellistä, mutta pisteitä tippuu tasaisesti heikompanakin iltana. Joukkueesta huokuu tällä hetkellä sellainen itseluottamus, jota Turkuhallissa ei ole kotijoukkueen taholta nähty muutamaan vuoteen.
On kuitenkin harhaluulo luulla, että Suikkanen olisi tehnyt jotain yli-inhimillistä tai että hänellä olisi salainen viisastenkivi yöpöydällä. Suikkasen perustavat näkemykset jääkiekosta eivät kuitenkaan ole sellaisia, jotka muuttaisivat pelin perusluonnetta. Tämän hän itsekin on ehtinyt myöntää useaan otteeseen. Hän on vain toiminut näkemystensä varassa ja saanut joukkueen uskomaan itseensä. Kohonnut itseluottamustaso on poikinut onnistumisia pelin eri osa-alueilla. Niinpä TPS alkaa lähestyä sitä tasoa, jolle se pelaajamateriaalinsa mukaan kuuluu.
Tekemistä ja hiottavaa TPS:n pelissä edelleen riittää, mutta oikeita elementtejä Palloseuran pelissä näkyy nyt enemmän kuin aikoihin. Hyvän itseluottamuksen lisäksi Suikkasen kiekon perustavia rakennusaineita ovat ahkera luistelu, kohtuullinen syöttöpeli, maalineduspelaaminen ja laukominen. Kaikki niitä asioita, joita omaksutaan D-junioreissa, mutta syystä tai toisesta Turussa ei viime vuosina ole juurikaan nähty näiden jääkiekon perusasioiden toteutumista käytännössä.
Ruissalo, we have a problem
Juuri nyt TPS pelaa siis paremmin ja ennen kaikkea iloisemmin kuin muutamaan vuoteen. Miksi siis Suikkanen, mies joka sai positiivisen muutoksen Turussa aikaan parissa kuukaudessa, on ongelma?
Ongelma kaikessa yksinkertaisuudessaan on Suikkasen sopimuksen pituus. Palloseuran päävalmentajan sopimus kattaa vain kuluvan kauden ja hän olisi keväällä niin halutessaan vapaa siirtymään muualle. TPS-johdon tulisikin istuttaa Suikkanen mitä pikimmin neuvottelupöytään ja sorvata hänelle kahden-kolmen vuoden jatkosopimus.
Mikäli TPS:n tahti jatkuu vähänkään nähdyn kaltaisena myös keväällä, on Suikkasen perässä takuulla myös muita ottajia. Palloseuran kannalta karmeinta, mitä voisi tapahtua, olisikin päästää tai joutua päästämään Suikkanen keväällä muualle. Suikkasen lähtiessä katoaisi myös se uusi jämäkkä ja tuore toiminta, mikä TPS:n pelaamista tällä hetkellä leimaa.
