- Kyllä tämä oli helppo ratkaisu, ei siinä kauan tarvinnut miettiä.
Esa Keskinen on palannut. TPS:n iltapäiväharjoituksen jälkeen haastateltavaksi marssii tyytyväisen oloinen mies, joukkueen tuore kolmosvalmentaja. ”Essi” palasi tuttuun pukukoppiin uudessa roolissa ja aloitti uuden uran haasteellisella tontilla. Urakan vaativuus ei silti miestä pitkään mietityttänyt.
- Virran Hannu soitti, että (Hannu) Jortikka oli häneltä kysynyt, mikä mun kiinnostus olisi ryhtyä tähän. Siitä soitosta lähti asiat aika nopeasti liikkeelle, kertaa Keskinen tapahtumien kulkua, joka toi hänet takaisin kiekkokansan tietoisuuteen.
- Kyllähän tähän haasteeseen oli tartuttava. Tuskin näin kokeneiden kaverien kanssa saisi toista mahdollisuutta. Sitähän ei tiedä, miten lähtee menemään, mutta pakko on ainakin yrittää.
Oppia ikä kaikki
Keskisellä ei ole aiempaa kokemusta valmentamisesta. Siksipä hänen aikansa on toistaiseksi kulunut lähinnä uusia asioita opetellessa. Lievän alkuhaparoinnin jälkeen miehen olemuksessa on jo pelivuosilta tuttua levollista varmuutta. Valmennuspestiä on toistaiseksi takana kuukauden päivät ja tulokkaan ensivaikutelma uudesta työstä on innostunut.
- Hienolta maistuu, vähän sellaista opiskelua tämä on ollut mulle, mutta joka päivä tulee jotain uutta. Alussa kun tuli porukkaan, niin oli outoja kavereita ja nimetkin oli vaikeita oppia. Sitä ajatteli alkuun, että haluaisi nopeasti oppia asiat ja saada selkeän roolin tässä, niin se ei vaan onnistu. Se on ammennettava pikku hiljaa vaan, summaa Essi tuntojaan.
Toisaalta hän tiedostaa hyvin itsekin, että jääkiekkojoukkue yhteisönä muotoutuu hitaasti, pitkän prosessin tuloksena. Kärsivällisyys on avainsana niin pelaajalle kuin valmentajallekin.
- Nimenomaan, se on hidasta. Hermostuin alussa, kun ei oppinut nimiä ja tällaista, mutta pitää olla kärsivällinen, ottaa joka päivä vähän tietoa. Eli se ei tosiaankaan käynyt niin kuin olin luullut.
Keskisen komea peliura päättyi keväällä 2000 mestaruusjuhliin TPS:n paidassa. Selkävaivat pakottivat ripustamaan luistimet naulaan, sitä ennen tuntumaa liigakiekkoiluun kertyi lähes 500 ottelun verran. Kahden Suomen mestaruuden, maailmanmestaruuden ja kaksien olympiakisojen ohella mies ehätti kuittaamaan tililleen myös Ruotsin mestaruuden HV-71:n riveissä ja kansansuosikin aseman niin Turussa kuin Jönköpingissäkin.
Pelien päätyttyä mies otti tietoisesti etäisyyttä huippukiekkoiluun, vaikka kovaksi penkkiurheilijaksi tunnustautuvan Keskisen veri vetikin nopeasti takaisin jäähallille, katsomon puolelle. TPS:n otteita hän on viime vuodet seurannut tiiviisti.
- Mulle oli varmaan hyvä, kun olin sen neljä vuotta poissa, nyt on intoa tulla takaisin. Sai hyvin etäisyyttä, vaikka seurasinkin pelejä aktiivisesti, toteaa Essi.
Uusi rooli vielä haussa
Pelaajana Keskisen rooli ei ollut epäselvä, hän oli jäällä ketjunsa aivot, peliä kontrolloiva maestro. Vaihtopenkin takana hääräävän pukumiehen rooli sen sijaan on vasta muotoutumassa. Nimekkäässä valmennusryhmässä hän saa kuitenkin ajaa itsensä sisään joukkueeseen ilman suurempia paineita.
- Nyt on lähinnä ollut näitä joukkueenjohtajan hommia, juoksevia asioita on ollut aika paljon. Aitiossa olen opetellut puolustajien peluuttamista eli varmaan se rooli tulee olemaan puolustajien tai hyökkääjien peluuttamista, mutta se ei ole vielä löytynyt. Onhan tässä onneksi vielä aikaa sarjan alkuun, valmentajatulokas pohtii omaa oppimisprosessiaan.
Kun valmennusryhmässä on Hannu Virran ja Keskisen kaltaisia kiekkolegendoja, herroilla voi kuvitella olevan runsaasti annettavaa etenkin nuorille pelaajille. Yksilölliselle ohjaukselle varmasti on kysyntää. Entinen syöttökone ei vielä ole paljastanut lättysyöttönsä saloja nuorukaisille, vaan toteaa etenevänsä rauhallisesti tälläkin saralla.
- Hantta varmaan ohjaa ja opastaa koko ajan paljonkin, hän on tietysti paremmin sisällä touhussa. Mulle se on vielä vaikeampaa, jos joku tulee kysymään, niin tietysti mä sanon mielipiteeni. Olen lähinnä opiskellut ja katsonut päältä tätä hommaa, mun on varmaan turhaa heti mennä sanomaan pojille, että ”älä tee noin, tee näin”. Mutta kyllä varmaan pitkän kauden aikana on jotain vinkkejä annettavana, Essi arvelee vaatimattomasti.
Entisellä huippupelaajalla riittää eittämättä tietotaitoa, jota TPS:n nuorisokaartin on hyvä ammentaa. Keskinen on yleisellä tasolla positiivisesti vaikuttunut nuorten pelaajien osaamisesta, mutta parantamisen varaakin riittää, sekä TPS-leirissä että suomalaisnuorilla yleensä.
- Mukavia ja hyviä kavereita nämä on, mutta töitä vaaditaan vielä paljon. Kiekollisesta pelaamisesta, syöttämisestä ja kiekon hallinnasta näkee, ettei se ole vielä nuorilla kovin ihmeellistä. Puutteita on, mutta kyllä kavereissa ainesta on.
- Lähinnä mä yleisesti näkisin, että sellainen kiekon kontrolli pitäisi saada paremmaksi, helppoja ja selkeitä syöttöjä ja tällaista kaivataan. Luistelu ja kaikki taktiikkajutut toimii eikä niissä ole ongelmia, mutta henkilökohtainen taito, sitä pitäisi vaan jauhaa. Sitä ei ikinä voi tehdä liikaa, listaa Essi reseptinsä hiomattoman lahjakkuuden esiin kaivamiseksi.
Hänellä itsellään opeteltavaa on teettänyt iso näkökulman vaihdos. Pelaajan roolille ominainen tunteenpalo on vaihtunut hillittyyn pukumiehen patsasteluun. Ainakin melkein.
- On se näkökulma aika erilainen, kyllä mä sen tiesinkin, että ero on selkeä. Mutta olihan se outoa olla ensimmäistä kertaa siellä aitiossa, vähän hölmönä, ei tuntunut kotoisalta. Se on ollut yllätys, että on parissa pelissä elänyt niinkin paljon mukana. Hyvä etten tuomarille ole alkanut huudella. Sitä on vielä valmis menemään laidan viereen huutamaan, jos oma joukkue kärsii vääryyttä, mutta pääasiassa pystyy rauhallisesti katsomaan jo nekin tilanteet.
Toisaalta rauhallisemman roolin omaksumista helpottaa, kun pelaajapenkin takaa löytyy jo valmiiksi melkoinen äänitorvi.
- Tietysti Jortikka on sellainen, että pitää ääntä ja porukan hereillä, ei siinä muiden tarvitse valmennuspuolella sitten enää meluta, hymähtää Keskinen vienosti hymyillen.
Toinen näkökulman muutos Essin kohdalla koskee juuri suhdetta Jortikkaan. Tosin valmentaja-Keskisen näkemys uudesta työtoverista ei poikkea paljoakaan pelaaja-Keskisen aatoksista.
- En mä tiedä, kyllähän Jortsu on rehellinen mies, vaatimustaso on kova, se näkyi silloin ja se näkyy nytkin. Tietysti hän on vähän rauhoittunut niistä ajoista. Mutta se on vieläkin sama, että hän on rehellinen ja tasapuolinen, se vaatimustaso on kaikille kova. Kun ollaan täällä hereillä ja tehdään hyvät treenit tai peli, niin ei ole kenelläkään vaikeaa.
Innokkain mielin tositoimiin
Haastatteluhetkellä SM-liigan avaukseen on vielä tovi (TPS viimeisteli syyskuntoaan tiistaina isännöiden Färjestads BK:ta). Rankan harjoituskauden jälkeen niin Keskisellä kuin koko joukkueellakin on kova hinku päästä tositoimien pariin.
- Tietysti tässä kaikki odottaa jo sitä. Kyllähän vanhemmille pelaajille se harjoituspeli on sellainen… no, harjoituspeli. Kun niitä tulee vielä vuodesta toiseen. Niihin pitää vaan syttyä.
Suomalaiseen tapaan pelata runsaasti harjoitusotteluita ennen sarjakauden alkua Essi on saanut uudenlaista perspektiiviä.
- Pelaajana aina itse ajatteli, että perhana kun alkaisi sarja. Nyt sitten taas kun ajattelee vaikka näitä nuoria ja ketjukoostumuksien hakemista, niin silloin tarvitaan niitä harjoituspelejä ja kovia kansainvälisiä pelejä. Pitää nähdä, pystyykö joku nuori pelaaja vetämään kaksi tai kolme peliä tiiviisti peräkkäin samalla tasolla. Se on tullut mulle uutena asiana, sen ymmärtää nyt vasta.
Haastattelun lopuksi Essi Keskinen listaa pyydettäessä asioita, joita hän itse toivoisi näkevänsä TPS:n pelissä ja pelaajissa tulevalla kaudella.
- Ainakin se, että täällä kotihallissa vastustaja tietäisi, että täältä on todella paha saada pisteitä. Ja kontrolloidaan sitä kiekkoa meidän isolla jäällä, kaverin pitää tietää, että se on kovan työn takana saada kiekko pois meiltä. Sitten niitä henkilökohtaisia suorituksia odottaa, pelissä on paljon 1-1 –tilanteita, niissä toivoisi hyökkääjiltä yksilösuorituksia ja sitä naapurin kusetusta. Ja kyllä mä tykkään, vaikka en mikään taklailija ollut, että silloin kun on paikka, niin taklattaisiin kunnolla. Se on hienoa.
Kuulostaa hyvältä katsojan kannalta. Jäämme odottamaan käytännön toteutusta.
