Oululaisjoukkueen peli ei syksyn aikana asettunut missään vaiheessa niihin uomiin, mitä odotettiin sekä Kärppien sisältä että yleisön puolelta. Muuttuvia tekijöitä on paljon, mutta lopulta huonosta menestyksestä syyn sai kantaa yksi mies.
Nykyaikaisessa jääkiekossa otteluita on vaikea voittaa, mikäli puolustuspelaaminen ei ole kunnossa. Jämäkkä ja koko viisikon voimin tapahtuva keskialueen pelaaminen on usein menestyvän joukkueen kulmakivi.
Kärpissä tätä kulmakiveä ei syksyn aikana päästy valamaan. Mutta kuinka moni valmentaja olisi tämmöisen paketin valmistanut, kun liigatason puolustajia on käytössä pahimmissa tapauksissa vain kaksi, ja lähtökohtaisesti kaksi parasta hyökkääjää on poissa heti kauden alusta? Pelastajia voidaan toki odottaa ja huhuilla, mutta kun ne tulevat auttamatta myöhässä, on kurssia vaikea kääntää. Isojen perustuksien valaminen vie aikaa, joskus jopa yli kauden ajan.
Mikko Haapakoskella oli paperilla käytössään loistava ryhmä. Käytännössä remmi ei kuitenkaan ikinä ollut koossa, sillä pelaajat tippuivat mukaan vähitellen ja samaan aikaan kun uusia tuli, tippui vanhoja pois. Vaihtuvuus oli todella suurta, mikä ei ole minkään joukkueen kehitykselle suotuisaa.
Pelillisistä asioista Haapakoski nosti usein esiin huolellisuuden ja nöyryyden. Kärpät menetti syksyn aikana lukuisia sarjapisteitä typeriin virheisiin. Kuinka paljon valmentaja niitä voi lopulta penkiltä käsin vähentää? Ongelmat tiedostettiin pelaajien keskenkin, sillä joukkueesta kantautui usein huoli juuri samoista asioista, joita heidän itsensä tulee kehittää.
Oman lisänsä virheiden runsauteen tuli nuorten peluuttamisesta. Kärpillä on ollut tänä syksynä edellisistä kausista poiketen käytössään runsaasti omia lahjakkaita juniorihyökkääjiä. Jokainen heidän pelaamansa vaihto vie nuorukaisia eteenpäin, mutta voi samalla maksaa myös sarjapisteitä. Haapakosken papereissa nuoret olivat korkealla, ja saivat osin loukkaantumistilanteenkin vuoksi runsaasti vastuuta. Tämä saattoi olla iso tekijä myös siinä, että Haapakoski on tällä hetkellä työtön päävalmentaja.
Hannu Aravirta linjasi heti Ouluun tulleessaan, että kokeneempien kavereiden pitää pelata isoimmat minuutit. Lyhyellä tähtäyksellä vähempi junioreiden peluutus tuo takuulla paremman menestyksen, mutta miten käy kärppälaivan tulevaisuudessa? Mikä on oululaisjoukkueessa se iso kuva? Se tuntuu nyt olevan enemmän ja vähemmän hukassa. Seuran 2000-luvun mestaruudet tulivat kuitenkin pitkälti oman juniorityön helmien perusteella. Helmien, jotka saivat rauhassa kypsyä ja myös tehdä virheitä.
Päätöksen Haapakosken erottamisesta teki Kärppien hallitus. Tiedotustilaisuudessa median grilliin käveli kuitenkin operatiivinen johto Juha Junnon ja Harri Ahon ominaisuudessa. Ison kuvan jämäkkää selkärankaa hallituksen puolelta ei ollut aistittavissa. Seppo Arposen ollessa hallituksen puheenjohtajana toiminnassa oli aistittavissa enemmän selkärankaa ja selvä suunta, mitä hommalta halutaan.
Nyt toiminta vaikuttaa äkkinäiseltä kimpoilulta nopean menestyksen toivossa. Paineet menestykseen ovat kovat, mutta onko pikavoittojen tavoittelu tie onneen?
