Helsingin Jokerit on viime vuosina uusiutunut runsaasti. Jarmo
Kekäläisen toimitusjohtaja-aikana seuran tekeminen on muuttunut
monessakin mielessä aiempaa ammattimaisemmaksi. Myös
taustaorganisaatiossa tapahtui merkittävä muutos, kun jääkiekkoseuraa
ja monitoimihallia pyörittäneet erilliset yhtiöt sulautuivat yhteen.
Kaukalossa jokeripakka on tanssinut viime vuosina kulloisenkin
päävalmentajan pillin mukaan. Kun valmentajavalinnoissa on poukkoiltu,
on seuralta puuttunut pelillinen identiteetti. Nykyisen päävalmentajan
Erkka Westerlundin tärkein tavoite on sen palauttaminen. Hänellä on myös selkeä näkemys, mistä osasista jokerikiekon pitäisi koostua.
– Taito on aina ollut leimallista Jokereille. Niin on nytkin. Sen
lisäksi on pyritty siihen, että joukkue olisi työteliäs, Westerlund
kertoo.
– Kolmas tärkeä asia on joukkuepelaaminen. Jokeripelaaja on
joukkuepelaaja, hän linjaa.
Westerlund palasi Jokereihin päävalmentajaksi kesken viime kauden.
Tuolloin mahdollisuudet vaikuttaa niin joukkueen koostumukseen kuin
pelitapaankin olivat rajalliset.
– Sehän oli puolustustaistelua, Westerlund myöntää.
– Viime vuonna keskityttiin puolustamiseen, nyt on tarkoitus lisätä pelaavuutta.
Käytännössä tämä tarkoittaa harjoitusotteluiden perusteella sitä, että
joukkue pyrkii pitämään kiekkoa huomattavasti aiempaa enemmän. Omasta päästä Jokerit pyrkii pääsemään liikkeelle joka kerta organisoidusti,
vaikka se edellyttäisikin useampaa yritystä. Kiekko pelataan
keskikaistalle ja keskushyökkääjälle aina kun se on mahdollista.
Lisäksi puolustajat saavat osallistua hyökkäyksiin vapaammin niin
keskialuetta ylitettäessä kuin vastustajan päädyssäkin. Mikäli
keskushyökkääjä on voittamassa kaksinkamppailua oman maalin takana,
saattaa heikon puolen puolustaja hyvinkin ottaa hänen paikkansa
hyökkäysrintamassa.
Vastustajan hyökkäyksiä Jokerit pyrkii hidastamaan edelleen
1–2–2-ohjauspelillä, mutta sitä ryyditetään paikan tullen myös
aggressiivisemmalla vastakarvalla.
Yksi reunapala puuttuu
Kekäläinen ja Westerlund ovat hakeneet pelaajamarkkinoilta edellä
mainittuun pelilliseen identiteettiin sopivia pelaajia. Palapeliä on
rakennettu ehjiä ketjuja ajatellen, mikä näkyy siinäkin, että
ensimmäisestä harjoitusottelusta lähtien Jokerit on pelannut
käytännössä muuttumattomilla koostumuksilla.
– Kun viime kaudella oppi tuntemaan pelaajia, sitä kautta tuli
selväksi, mihin rooleihin tarvitaan hankintoja. Siinä on kyllä
onnistuttu hyvin, kehuu Westerlund.
Koeaikapelaajat ja juniorit ovat toki välillä kiertäneet kokoonpanossa
vakiokasvojen paikoilla, mutta moni asia on silti säilynyt.
Ilari Filppula ja Ben Eaves muodostavat ykkösketjussa pysyvän parivaljakon. Heidän kanssaan on pelannut lähinnä Nichlas Hardt, mutta tanskalaishankinnan paikka ketjuhierarkiassa saattaa lopulta löytyä alempaa.
– Yksi hyökkääjä on haussa, Westerlund vahvistaa.
Kakkosketju Janne Lahti–Antti Kerälä–Teemu Pulkkinen pelasi yhdessä koko edelliskauden, eikä toimivaa koostumusta ole ollut syytä hajottaa. Kolmosketjun voimakaksikko puolestaan on Riku Hahl ja Jani Rita, kolmas lenkki saattaa hyvinkin olla Hardt. Nelosketjun muodostaisivat siinä tapauksessa Tomi Mäki, Henri Heino ja Juhani Tyrväinen.
Jokerihyökkäys on todella nuori. Vain Rita ja Hahl ovat jo ylittäneet
30 vuoden rajapyykin, yhdentoista vakiohyökkääjän keski-ikä on 26
vuotta. Silti tyrkyllä kokoonpanoon on vieläkin nuorempia pelaajia.
– Todella monta nuorta pelaajaa on lähellä päästä joukkueeseen, toteaa
Westerlund.
Hyökkääjistä vahvimmin kiinni liigapaikassa ovat Alexander Ruuttu,
Teuvo Teräväinen ja Eetu Koski. Myös Markus Hännikäinen lunasti otteillaan itselleen liigasopimuksen.
Ulkopuolisista koeaikapelaajista sen sijaan ei ollut jokerikiekkoilijoiksi. Viimeiseksi heistä putosi tšekkihyökkääjä Petr Kalus, jonka puutteet olivat joukkuepelaamisessa.
– Kalus oli yksilönä hyvin fyysinen, mutta hän ei sopeutunut parhaalla
mahdollisella tavalla siihen pelitapaan, jota me haemme, päävalmentaja
kertoo.
Liian hyökkäävät puolustajat?
Puolustajahankinnoissa Jokerit on painottanut erityisesti kiekollista
taitoa. Markus Nordlundin painava laukaus tunnetaan jo
liigapaikkakunnilla, mutta John Klingberg on tuoreempi tuttavuus.
Ruotsalainen pelaajateollisuus tuottaa tällä hetkellä lahjakkuuksia
niin paljon, että heitä riittää lainalle Suomeenkin.
Klingbergin pelisilmä, syöttötaito ja luistelu hivelevät silmää, mutta
varreltaan hän on vielä poikanen. Harjoitusotteluissa
ruotsalaisnuorukaisen parina on luutinut Ossi Väänänen, joka kyllä
huolehtii osaltaan tämän heikkouksien kompensoimisesta.
Puolustajien hyökkäysinto saattaa olla jokerijoukkueen suurin
yksittäinen heikkous. Jos varmistus unohtuu, aukeaa omaan päähän liian
helposti ylivoimahyökkäyksen mahdollisuus.
Harjoitusotteluissa toinen heikkous on ollut hieman yllättäen
ylivoimapeli. Vaikka joukkueessa on taitoa yllinkyllin, eikä
laukaisuvoimastakaan pitäisi olla puutetta, ainakin toistaiseksi
pakkopeli on pakkopullaa.
Jokerit on rakentanut ylivoimakentällisensä puhtaasti kahden
ensimmäisen tasaviisikoinkin pelaavan koostumuksen varaan.
Westerlundin mukaan erikoiskentällisiä tuskin nähdään jatkossakaan.
– Meillä on suurin piirtein tiedossa ne pelaajat, jotka ylivoimaa
pelaavat. Kahdella kentällisellä on päävastuu, mitään erikoisuuksia ei
lähdetä hakemaan, päävalmentaja toteaa.
Mestaruutta suurempi tavoite
Jokerien kokoisen organisaation tavoitteet ovat lähes poikkeuksetta
korkealla. Westerlund myöntää, että kilpailullinen tavoite on tänäkin
vuonna Suomen mestaruus, mutta korostaa omien prioriteettiensa olevan
toisaalla.
– Vielä isompi tavoite on, että saataisiin Jokereihin pitkäaikaista suuntaa.
Tämän tavoitteen saavuttamisessa päävalmentajaa auttavat Tomi Lämsä ja Hannu Virta, sekä maalivahtivalmentaja–joukkueenjohtaja Markus Ketterer ja fysiikkavalmennuksen erikoisosaaja Harri Hakkarainen.
– Valmennus on nykyään hyvin pitkälle tiimityötä, kukaan ei pystyisi
tänä päivänä hoitamaan sitä yksin. Kaikissa asioissa on menty
pidemmälle ja kaikki alueet ovat ammattimaistuneet, Westerlund kertoo.
– Pidän tärkeänä sitä, että meillä valmentajat toteuttavat kaikkia
asioita, eikä ole erillisiä tekijöitä. Sillä tavalla kaikessa
tekemisessä on kokonaisvaltainen kuva mukana.
Ehjät koostumukset ja useat tutkaparit edesauttavat varmasti sitä,
että joukkueen peli löytää uomansa heti kauden alusta lähtien.
Toisaalta loukkaantumisten sattuessa pakka saattaa mennä sekaisin
pahemmankin kerran.
Edellisistä kausista poiketen on odotettavissa, että Jokerit on
tehtyjen maalien määrässä liigan kärkipäätä. Mikäli päästettyjen
maalien määrä pysyy siedettävällä tasolla, on joukkueella mahdollisuus
mihin hyvänsä.
