Porin Ässien kausi 2004-2005 oli sijoituksellisesti vähintäänkin kelvollinen; asetettu minimitavoite - paikka pudotuspelikarsinnoissa - täyttyi. Seitsemän tuskastuttavan pitkän vuoden jälkeen Isomäki pääsi vihdoin nauttimaan pudotuspelitunnelmasta, joskin vain yhden pelin ajan.
Vaikka Ilves vei ottelusarjan puhtaasti 2-0, ei Ässät ollut toivottoman kaukana jatkopaikasta. Sarjan ratkaisivat pudotuspeleille tunnusomaiset maalivahtipeli ja erikoistilanteiden hyödyntäminen. Kenttäpelissä porilaiset olivat samalla tasolla tamperelaisten kanssa.
Tuloksellisesti joukkueen kausi oli jo totutunlaista vuoristorataa, joskin nousut ja laskut olivat hieman loivempia kuin edelliskaudella. Itse asiassa jokaisella Mika Toivolan valmennuskaudella Ässien tuloskäyrä on ollut hämmästyttävän samanlainen: Alkukaudesta joukkue on ollut huikeassa nousukiidossa ja keikkunut aivan sarjan kärkipaikoilla, mutta viimeistään joulutauolla on tullut tyly pudotus todellisuuteen, kun vastustajat ovat löytäneet huippukuntonsa esille.
Loppukaudesta joukkue on saanut aina vielä yhden ylimääräisen vaihteen, jonka ansiosta Ässät ei ole menettänyt enää lisää sijoituksia keväällä. Tällä kaudella tuo "keskitalven sukellus" jäi porilaisten kannalta onneksi tavallista lyhyemmäksi, mutta vastaavasti kauden alku ei ollut aivan yhtä räväkkä kuin edelliskaudella, jolloin Ässät johti satumaisesti liigaa vielä marraskuussa.
Ässät keräsi tällä kaudella enemmän pisteitä kuin vuosiin kiitos uuden pistelaskujärjestelmän. Tässä tapauksessa tilastot kuitenkin pettävät pahasti, sillä verrattuna kauteen 2003-2004 tämänvuotinen joukkue kasasi suhteellisesti laskettuna vähemmän pisteitä nimenomaan vanhalla pistelaskumenetelmällä. Viimevuotinen joukkue keräsi 50 pistettä runkosarjassa, kun tänä vuonna sama saavutus olisi ollut ainoastaan 45 pistettä. Tapahtuiko kehitystä sittenkään?
Tällä kaudella Ässien mahdollisuutta paransi huomattavasti Espoon Bluesin karmea taaperrus; jos espoolaiset olisivat pelanneet omalla tasollaan läpi kauden, ei Porin kiekkoylpeydellä olisi ollut asiaa pudotuspeleihin luultavasti vieläkään. On kuitenkin syytä muistaa, että jossittelu ja muu tilastoilla leikkiminen ovat ainoastaan menneen pohdintaa, jolla ei ole käytännön kanssa mitään tekemistä. Ässät ansaitsi paikkansa pudotuspeleissä täysin ansaitusti ja oikeutetusti.
Ässien edelliskausien vahva menestys alkukaudesta on ollut pitkälti hyvän valmistautumisen ansiota; joukkueen pelitapa on ollut kuosissaan heti avauspeleistä lähtien. Aikaisempina kausina talvella tulosten heikennyttyä myös itse pelaamisen taso on laskenut radikaalisti. Tämä saattaa johtua siitä tosiseikasta, että Ässien pelityyli on kohtalaisen rasittava ja sitä noudattaakseen joukkueen on oltava erinomaisessa kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Tällä kaudella ennakoitua totaalista romahdusta ei koettu, vaan joukkue pystyi noudattamaan pelitapaa melko hyvin lähes koko kauden ajan. Selkeimmän tämä kehitys näkyi totaalisissa romahduksissa, joita viime kaudella tuli lähes puolitusinaa, kun taas tällä kaudella selvittiin yhdellä katastrofaalisella Helsingin reissulla.
Edistystä myös taloudessa
Lahden Pelicansin talousvaikeudet nostivat kauden aikana esille ikuisuusongelman SM-liigajoukkueiden taloudellisista tilanteista. Kauden mittaan tehtyjen tutkimusten mukaan liigassa pelaa ainoastaan yksi voittoa tekevä joukkue - Oulun Kärpät. Kaikkien muiden seurojen toiminta on enemmän tai vähemmän tappiollista, ja muutaman joukkueen toiminta muistuttaa lähinnä vuodesta toiseen jatkuvaa tekohengitystä. Yksi tällainen "tarkanmarkan joukkue" on Ässät.
Porilaiset jääkiekkoihmiset muistelevat kauhistuksella vuosituhannentaitteen vuosia. Silloin joukkue oli lähes samassa asemassa missä lahtelaiset ovat nykyään. Ässien urheilullinen menestys oli surkeaa ja kaiken huipuksi joukkueet olivat kalliita. Tämä yhtälö johti vakaviin taloudellisiin ongelmiin, joista ei olla vieläkään päästy täysin yli. Pahimmillaan Ässiä syytettiin talousrikoksesta, mutta lopulta jutusta ei nostettu syytettä. Monen silloisen porilaisen kiekkojohtajan kaapissa on silti yhä huomattava määrä luurankoja.
Tällä kaudella Ässät tullee kirjaamaan positiivisen tilinpäätöksen. Se on ehdottoman tärkeää viimevuotisen reiluhkon tappiollisen tuloksen jälkeen. Merkittävin muutos talouden kannalta oli toimitusjohtajan vaihtuminen Juhani Tammisesta maltillisempaan Jukka Hirsimäkeen. Samalla tavoitteet asetettiin realistisemmiksi mm. katsojakeskiarvon osalta.
Ässät asetti täksi kaudeksi ottelukohtaiseksi katsojakeskiarvokseen 3700, joka ylittyi komeasti yli 200:lla. Tähän tuli vielä lisäksi yksi ylimääräinen pudotuspeliottelu, jota seurasi lähes täysi tupa. Katsojien saapuminen Isomäkeen oli paitsi talouden myös itse urheilullisen menestyksen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Tällä kaudella jäähalli oli pitkästä aikaa hankala paikka vastustajalle kotiyleisön sytyttyä mukaan tunnelmaan erinomaisesti.
Tärkeimmät syyt hyvään yleisömäärään olivat paremman menestyksen lisäksi entistä kiinnostavammat pelaajapersoonat. Alkukaudesta yleisö tuli seuraamaan mielellään Pasi Nielikäistä sekä Pauli Levokaria ja myöhemmin kenties liigan parasta pelaajaa, Detroitin NHL-ammattilaista Jason Williamsia. Ässien kausi 2004-2005 jääkin suuren yleisön muistiin mahtavan Jason Williamsin kautena.
Oleelliset tosiseikat huomioon ottaen voidaan todeta, että Ässät otti kauden aikana askeleen kohti parempaa tulevaisuutta. Kiitos uuden maltillisemman linjan sekä pelitapa että talous alkavat loksahdella kohdilleen. Tällöin myös urheilullinen menestys paranee vääjäämättä. Kiihkeän ja kärsimättömän porilaisen kiekkoyleisön on syytä muistaa, että kaikki kolme teesiä kulkevat käsi kädessä eikä ilman kahta saa kolmatta.
Joukkueen kannalta ei ollut oleellista oliko kauden lopullinen sijoitus yhdeksäs vai kymmenes. Oleellista on se, saako organisaatio kohennettua suorituksiaan joka saralla ja nostettua samalla profiiliaan vähitellen. Ässien kannalta tärkeimmät vuodet ovat kaksi seuraavaa; joukkueen on pystyttävä vakiinnuttamaan paikkansa pudotuspelijoukkueena.
Seuraava johdonmukainen askel on selviytyminen varsinaisiin pudotuspeleihin - ei pelkkiin pudotuspelikarsintoihin. Tämän jälkeen olisi vuorossa jo välieräpaikka, tosin siihen saavutukseen menee aikaa vielä useita vuosia. Joka tapauksessa suunta on oikea.
