Ensimmäiseen erään Tappara tuli eiliseen tapaan vauhdikkaasti ja vastustaja joutui turvautumaan useaan kertaan sääntöjenvastaisiin otteisiin liukkaita tapparalaisia pysäyttäessään. Pian Tappara pääsikin pelaamaan viidellä pelaajalla MoDon kolmea pelaajaa vastaan ja hetken kiekko pyöri yhdellä kosketuksella pelaajalta toiselle, kunnes Kimmo Koskenkorvan laukoma kiekko kimposi MoDo-vahti Juuso Riksmanin suojuksista Janne Ojasen lapaan ja tämä siirsi kiekon tyhjään verkkoon.
Ensimmäisessä erässä kirvesrinnat menivät kahden maalin johtoon, kun toistaiseksi sopimuksettomat nuoret juniorit Antti Uitto ja Petri Koskinen pelasivat hienosti yhteen osuman arvoisesti. Uitto antoi siniviivalta kiekon Koskiselle, joka harhautti Riksmanin ensin jäihin, kiersi tämän ohi vasemmalta ja sijoitti viileästi kiekon maaliin.
Kuka vei jäädytyslaitteen tietokoneen?
Hakametsän hallin jää vaikutti surkean tahmaiselta. Katsomoon jää kuulosti erikoiselta luistimien vetäessä siihen piirtoja, ja pelaajien mielipiteet jäästä olivat saman suuntaisia. Kiekko ei kulkenut matkassa ja luistelu oli kuin muovin päällä. Käytävillä liikkuikin huhu, että uuden jäädytyslaitteen toimintaa ohjaava uniikki tietokone oli lähtenyt varkaan matkaan.
Jään heikko kunto ei kuitenkaan jarruttanut tamperelaisia kahdessa ensimäisessä erässä. Liikettä riitti jopa niin paljon, että länsinaapurin maalin ympärillä mentiin välillä piirileikkiä kuin jouluna kuusen ikään. Maaliin asti tilanteita ei kuitenkaan saatu kuin kerran, hyvistä tilanteista huolimatta. Tosin hiukan ehtivät katsojat jo purnata laukausta, jonka määränpäästä ei ollut varmuutta oliko se tolppa vai maalin takarauta, mutta hetki tämän jälkeen tehtiin maali ihan hyväksyttävästi. Jussi Tarvainen kiersi läpi MoDo-puolustuksen, eteni takatolpalle ja sai millintarkan syötön lapaansa Aleksander Barkovilta. Tarvaisen tarvitsi vain kaapaista kiekko Riksmanin luistimen ja tolpan välistä maalin perukoille.
Kolmas erä jäähdyteltiin
Kolmanteen erään Tappara muutti hiukan ketjukoostumuksiaan ja sopimusta jahtaava Tomi Laurila otettiin Marko Mäkisen paikalle kolmosketjuun Toni Mäkiahon ja Arto Kukin vierelle ja Mäkinen siirtyi Tarvaisen paikalle kakkosketjuun. Tämän jälkeen ketjukokoonpanot hiukan muuttuivat pitkin erää, ja jokaiselle pelaajalle yritettiin antaa hiukan enemmän lepoaikaa. Tapparan valmentaja Jukka Rautakorpi totesikin ennen peliä turnauksen olevan rankin kauden alussa pelattavista turnauksista. - Neljä peliä neljässä päivässä on hurja määrä suoraan kesäharjoitusten päälle, ja pelaajia on yritettävä kierrättää tasaisesti, Rautakorpi mietiskeli.
MoDo sai kolmannessa erässä hiukan otetta pelistä, mutta rehellisesti sanottuna täysin kesäterässä olleen ruotsalaisjoukkueen maalinteko onnistui vasta Tapparan löysätessä vauhtia. Kun erää oli pelaamatta muutama minuutti, ruotsalaisten onnistui tehdä maali maalivahti Sasu Hovin torjunnasta kimmonneesta kiekosta. Kiekon toimitti lopulta maaliin Mattias Wennerberg.
Ruotsalaiset heräsivät ainakin nimellisesti vielä yrittämään kavennusmaalia ilman maalivahtia kuudella kenttäpelaajalla, mutta kavennusmaalin sijaan osuma syntyikin toiseen päähän, kun Tapparan puolustaja Mikko Luoma laukoi kiekon maaliin, vain sekunti ennen päätössummerin törähdystä.
Nuorille sopimuksia!
Ennakkoluuloton Petri Koskinen oli tänäänkin yksi Tapparan parhaimmistoa. Todella taitavaa kiekon suojausta, hienoja kuljetuksia ja harhautuksia sekä vahvaa laitavääntöä. Huipennukseksi kovalle työlle mies teki vielä rauhallisesti maalin puolustaja Uiton syötöstä. Miehessä on maalintekijäaineista, ja Tapparan kannattaisi tarjota heti sopimuspaperia nenän eteen, ottajia on varmasti muuallakin. Olisi mielenkiintoista nähdä noin ennakkoluuloton kaveri syöttökoneiden Barkovin tai Ojasen rinnalla. Siinä saa moni tusinaulkomaanapu tehdä viisinkertaisen määrän työtä, jotta yltäisi samaan viimeistelytulokseen kuin Koskinen.
Sama pätee Tomi Laurilaan, joka oli tänään 13. hyökkääjä ja pääsi kentälle vasta viimeiseen erään, mutta hänenkin puurtamisensa kentällä on ilahduttavaa katseltavaa. Nyt kun Tappara on viimeinkin saanut kasvatettua maajoukkuetason junioreita (tosin Laurila siirtyi Tapparaan vasta B-juniori-iässä), ei heitä pidä päästää muualle vaan tarjota sopmukset ja antaa kerätä pelituntumaa vaikkapa divarijoukkueessa, jos eivät avaukseen ihan heti vielä mahdukaan.
Sami Venäläinen edustaa sellaista hyökkääjätyyliä, jota ei muutamaan vuoteen ole Tapparassa nähty. Yksi vastaan yksi -tilanteessa Venäläinen ei suinkaan monien muiden tapaan jarruta ja jää odottamaan ketjukaveria, vaan hän yrittää ohittaa puolustajan. Moni puolustaja yllätetään tällaisella röykeydellä ja tuloksena on vaarallisia tilanteita. Tappara ja sen kannattajat tulevat vielä moneen kertaan toteamaan nuoren miehen erinomaisuuden.