Pelicansin maalivahti Pasi Kuivalainen sivusi ottelussa Sakari Lindforsin ennätystä maalivahtien pelimäärässä. Molemmilla vahdeilla on nyt pelattuna 616 ottelua, ja seuraavassa Pelicansin pelissä Kuivalainen siirtyy yksin piikkipaikalle. Hieno saavutus vasta 30-vuotiaalta veskarilta, ja millaisiin numeroihin mies mahtaakaan yltää, jos ja kun tulevaisuudessakin SM-liigassa esiintyy.
Avauserä niukasti Lukon heiniä
Heti ottelun alkusekunneista lährtien oli selvää että kiekkokaukalon tähtihetkiä ei tänä iltana ole luvassa. Lukko luisteli alussa kuin täi tervassa ja Pelicans pyöritti heti alusta saakka kiekkoa kuin ylivoimalla Lukon alueella. Avausmaalikin nähtiin jo reilun minuutin jälkeen, kun Tomi Hirvonen vei aloituksessa karkin Quinn Hancockilta noin sata-nolla ja Henri Laurila latasi siniviivalta kiekon Vehasen mailakäden puolelle.
Takaisku jumitti entisestään Lukon peliä, eikä se kulkenut edes ylivoimalla. Maalintekijä Laurilan istuessa jäähyllä Lukko ei saanut kahden minuutin tehottoman nuhjauksen aikana yhtään laukausta kohti Pasi Kuivalaista. Heti jäähyn jälkeen tosin Toni Porkalle avautui kuin varkain maalintekopaikka, mutta tehottoman vedon Kuivalainen torjui helposti.
Ei saanut Pelicanskaan omalla ylivoimallaan maalintekopaikkoja, mutta muuten peli oli ainakin näyttävämpää kuin Lukon vastaava erikoistilannepelaaminen. Mikko Purontakasen jäähy kuitenkin herätti Lukon pelaamaan. Kuivalainen kuitenkin näytti että juhlailtana ei miestä yllätetä kovin helposti torjumalla järjestään Lukon vedot, ja katsomossa jo manattiinkin Kuivalaisesta melkoista peikkoa Lukolle.
Erän lopulla Lukko pääsi toistamiseen ylivoimalle. Nyt peli jo näytti siltä että kyllä tässä sentään ollaan SM-liigaa katsomassa, ja juuri ennen jäähyn päättymistä Lukko onnistuikin maalinteossa. Toni Koivisto näki maalille nousevan puolustaja Toni Porkan, jonka Pelicans-pakki autuaasti unohti ja Porkka pääsi ohjaamaan Koiviston syötön Kuivalaisen längistä maaliin. Erätauko kutsui, ja tauolle lähdettiin tasanumeroissa 1-1.
Tahmea toinen erä Pelicansin hanskassa
Toinen erä oli järkyttävää katseltavaa. Tällä kaudella ei ole huonompaa jääkiekkoa Lukon kotiotteluissa nähty, ja tuskin paljon minkään muunkaan joukkueen kotiotteluissa. Vierasjoukkue Pelicans oli hieman hallitsevampi joukkue, se sai jopa muutaman vaarallisen hyökkäyksenkin rakennettua ja syötöt osuivat muutenkin kohdalleen jopa kaksi kertaa peräkkäin, kun taas Lukolle oli ylivertainen tehtävä saada edes se kuuluisa yksi syöttö omille. Vaikka ketjukaveri luisteli vieressä, ei kiekkoa saatu syötetyksi hänen mailaansa, vaan milloin luistimeen, milloin ohi koko miehestä. Toisessa erässä olisi toivonut että valmentaja koettaa joukkuetta herätelle edes aikalisän avulla, mutta sekin oli turha toivo.
Vaikka Pelicanskaan ei kovin kummoisia kiemuroita esittänyt, onnistui se kuitenkin kerran maalinteossa. Ja millainen se maali olikaan?
Vaikka kyse on jääkiekosta, tuli maalia edeltävässä tilanteessa mieleen lähinnä toinen joukkuepeli, koripallo nimittäin. Pelicansin Jussi-Antti Reimari nosti roikkukiekon Lukon maalille, jota tavoittelemaan lähtivät Pelicansin hyökkääjä Grigori Pantelejevs ja Lukon maalivahti Vehanen. Vehanen hyppäsi lähes Pantelejevsin olkapäille, mutta latvian maajoukkuemies koppasi kuitenkin kiekon kouraansa, tiputti sen jäähän ja nosti rystypuolelta maaliin. Hieno suoritus, jota Pelicans-valmentaja Petteri Hirvonen kommentoi pelin jälkeen näin:
- Kentän pienin mies korjasi levypallon ja pisti kiekon maaliin.
Maalikaan ei Lukkoa sytyttänyt taisteluun, ja kun Pelicansiakaan ei maalinteko pahemmin enää kiinnostanut, erätauko kutsui tilanteessa 1-2.
Kolmas erä parasta peliä
Erän alku tosin oli samanlaista hiljaista hiihtelyä kuin koko toinen erä. Lukko nukkui Ruususen unta, ja Pelicans pyrki viisaasti turvaamaan johtoasemaansa.
Erän puolivälin jälkeen Lukon luistin nytkähti taas liukkaammin liikkeelle ja Pelicansin pakit joutuivat rikkomaan Lukkolaisia. Jermu Piston ja Tero Paappasen osittain päällekkäisten jäähyjen aikana Pasi Kuivalainen joutui Lukon toimesta lähes talvisotaa muistuttavaan tulitukseen mutta aina tämä loistava lahtelaiskassari ehti kiekon tielle. Turhaan ei Kuivalaista pelin ykköstähtenä palkittu. Tosin kunnia kuuluu myös uhrautuvasti taistelleelle Pelicansin alivoimamiehistölle, joka mustelmia pelkäämättä pisti lihaa kiekon eteen.
Pelicans sai ratkaisun avaimet käsiinsä erän loppupuolella, kun Lukon hyökätessä innokkaasti aukesi väylä ylivoimahyökkäykselle. Pelastavaksi enkeliksi nousi kuitenkin Petri Vehanen, jonka haamutorjunta piti numerot ennallaan.
Kohtä tämän jälkeen osoitti Lukon valmentaja Ismo Lehkonen taktista osaamistaan ja kutsui Petri Vehasen vaihtopenkin luokse. Lukon huoltajien pyöriessä Vehasen ympärillä muka suojusta korjaamassa sai Lukko näin hetken hengähdystauon, kun aikalisä oli jo aiemmin erässä käytetty. Päätuomari Markku Kruus katseli hetken operaatiota, kunnes komensi maalivahdin kentälle, ja Vehasen tilalle luisteli Mikael Vuorio. Puoli minuuttia ehti Vuorio värjötellä maalinsa suulla ennen kuin hänet vaihdettiin kuudenteen kenttäpelaajaan.
Lukko painosti kuudella miehellä Kuivalaisen maalia, mutta tuloksetta. Mellakka maalilla päättyi Kuivalaisen torjuntaan, jonka jälkeen Pelicansin pakki purki kiekon Lukon päätyyn. Linjatuomari jostain syystä jätti pitkän viheltämättä, ja yleisön purkaessa raivoaan linjuriin Erik Hämäläinen ja Pasi Saarela syöttivät Mika Viinasen vapaaksi, ja Viinanen sai rauhassa katsoa minne kiekon sijoitti. Kuivalainen ei maalille voinut mitään, vaan tyytyi vain levittelemään hämmentyneenä käsiään, sillä niin helposti aukesi Pelicansin puolustus Viinasen edessä.
Mika Viinasesta tuli näin Lukon sankari jo toistamiseen viikolla, sillä mies tasoitti pelin myös tiistaina Turussa.
Tämän pelin jatkoaikakaan ei alkanut aivan yhtä vauhdikkaasti kuin aiemmat jatkoajat Äijänsuolla tällä kaudella. Lukko oli ehkä hieman aktiivisemmin hakemassa voittomaalia Sami Torkin johdolla, mutta Kuivalaisen maalille ei vaarallisia tilanteita saatu aikaan. Sitten olikin Pelicansin vuoro. Kanadalainen Jason Ulmer epäonnistui purkukiekossa, ja Pelicansin Martin Cech laukoi siniviivalta kiekon Lukon maalille. Jo kertaalleen jatkoajan alussa Lukon pelastanut Vehanen torjui kiekon eteensä, ja koska kukaan keltapaita ei sitä huolinut nosti Jani Keinänen sen ylänurkkaan Vehasen edestä. Näin Pelicansille tuli vasta kauden toinen vierasvoitto. Lukon valmentaja Ismo Lehkonen oli kaikesta huolimatta pisteeseen tyytyväinen: - Jokainen piste tässä sarjassa tyydyttää. Emme ole vielä sellainen joukkue joka noin vaan rutiinilla ottaa aina kaksi pistettä. Pelicans pelasi tänään paremmin kuin TPS tiistaina Turussa, ja lahtelaiset nousevatkin vielä kohisten sarjassa, kehui Lehkonen voittajia. Kysymykseen siitä miten pelaajat jaksavat kaksi peräkkäistä kotipeliä, Lehkonen vastasi näin: -Kyse ei ole jaksamisesta. Kunto riittää pelata vaikka kolmena päivänä peräkkäin, vaan kyse on ennemminkin siitä miten saamme tietyt pelaajat omalle tasolleen. Lehkonen tarkoitti jälkimmäisellä kommentillaan ilmeisesti Pasi Saarelaa, joka pelasi taas paljon. Ja laukoi myös paljon. Kymmenen kertaa kohti maalia ei varmasti riitä, välillä Saarela tulitti ohi, päin puolustajia ja lopussa ylikin, kun paniikki meinasi tappioasemassa yllättää. Saarela vankisti asemaansa kultakypärän kantajana yhdellä syöttöpisteellä. Lukon puolustajista Erik Hämäläinen pelaa jo riskirajoilla. Yhtä paljon pelaa myös Toni Porkka, mutta Porkka on paljon varmempi tällä hektellä kuin Hämäläinen. Myös Jaakko Harikkala oli kaukana omasta tasostaan. Lukon paras pelaaja oli Sami Torkki, joka taas kerran painoi sata lasissa jokaisessa vaihdossa. Vauhtiin päässyttä Torkkia on mahdoton pysäyttää laillisin keinoin, kuten nytkin nähtiin. Myös tasoituksen tehnyt Mika Viinanen on pelannut hyvin, vaikkei tehopisteillä olekaan juhlinut viime kauden tapaan. Viinasen maalit tuntuvat tällä kaudella olevan järjestään tärkeitä osumia, mikä on vaan plussaa. Maalivahti Petri Vehasta ei tappiosta voi syyttää, joskaan ihan parhaimmillaan ei Pete nyt ollut. Pelicansin valmentaja Petteri Hirvonen puolestaan oli tyytyväinen kahdesta pisteestä: - Pitkä matka tultiin bussilla, ja kaksi pistettä saatiin. Siihen olen tyytyväinen, mutten siihen tapaan jolla Lukko lopussa päästettiin tasoihin. Pelicans pelasi joukkueena paremmin kuin Lukko. Ykkösmies löytyi siis tolppien välistä: Pasi Kuivalainen torjui 42 laukausta ja pokkasi palkinnot itselleen. Pelicansin latvialaishyökkääjä Grigori Pantelejevs niinikään oli pirteällä pelipäällä, samoin kuin jatkoaikamaalin tehnyt Jani Keinänenkin. Lukko pelaa seuraavan pelinsä siis jo lauantaina, kun sarjakakkonen SaiPa saapuu Raumalle. Silloin on pelin syytä olla hieman toisennäköistä, että pisteistä pystytään taistelemaan. Pelicans pelaa seuraavan kerran myöskin lauantaina, jolloin se matkustaa Tampereelle hieman alavireisen Tapparan vieraaksi.Valmentajien kommentit
Jatko