JYP löysi avauserässä kadoksissa olleet tehonsa toisessa erässä ja karkasi 2−0-johtoon. HPK järjesti hyvän kirin, muttei onnistunut nousemaan rinnalle.
− Uskomaton voimavara, kun pelaat elämästä ja kuolemasta. Hieno taistelu meiltä päätöserässä, Marko Virtanen kiteytti.
HPK:lle ilta oli surullinen muutenkin kuin ilman pisteitä jäämisen osalta. Petteri Nikkilä sai toisessa erässä kolhuja, joiden vuoksi hän joutui jättämään ottelun kesken.
− Ikävä juttu, että tuli loukkaantuminen. Koitetaan saada pelikuntoon jo viikonlopuksi, Pasi Arvonen harmitteli.
Täystyöllistetty Perhonen
Samu Perhonen oli todellisessa kiekkosateessa, kun esimerkiksi kahden erän jälkeen oli kasassa jo yli 30 torjuntaa. Lukema ei täysin kerro pelin kuvaa, sillä laukaukset tulivat usein myös heikoista paikoista, kun vierasjoukkue onnistui tukkimaan puolustusalueen keskustaa hyvällä menestyksellä.
Vaikka Perhonen olisikin ehkä onnensa ansainnut, näin ei tällä kertaa käynyt. HPK:n pitkää pyöritystä seurasi alivoimainen vastaisku, jonka päätteeksi Janne Kolehmainen iski ottelun avausmaalin. Maalia edelsi "kenttämestarin erikoinen", joka sai kerhovahdin osittain ulos tilanteesta.
Avauserän tarkemman puolustuksen jälkeen peli alkoi hiljalleen aueta. Erityisesti JYP alkoi hyökkäämään aktiivisemmin, eikä puolustusvastuu ollut enää yhtä voimakkaasti mielessä. Sakari Manninen pääsi lyömään HPK:n avausosuman ylivoimahyökkäyksen päätteeksi toisen erän loppupuolella.
− Emme onnistuneet tappamaan peliä meidän kolmannella osumalla, mikä käänsi hengen HPK:lle, Virtanen analysoi.
HPK luotti muutenkin maalipaikoissaan siihen, että laatu korvaa määrän. Useaan otteeseen nähtiin hyvässä laukaisupaikassa vielä levityssyöttöjä, mutta syöttötyöskentely oli hämeenlinnalaisille heikkoa. Syötöt osuivat kovalla prosentilla kaikkialle muualle kuin lapaan jokaisella kentän osa-alueella.
− JYP alkoi luistella paremmin toisessa erässä. Muutenkin heidän tasonsa nousi, mikä sekoitti meidän kiekollista peliä, kertasi Arvonen.
Vain maalintekijä puuttui
Varsinkin ensimmäisen puolituntisen ajan HPK:n hyökkääminen oli pääosin alivoimaisena rimpuilua, mutta loppua kohden tilanne parani huomattavasti. HPK alkoi päästä päätykiekkojensa jälkeen riistoihin kiinni ja hyökkäysten rakentelujen rytmi mahdollisti hyökkäämisen myös tasa- tai ylivoimaisena.
Erityisesti päätöserä oli HPK:n maalipaikkailoittelua, mutta se tärkein jäi puuttumaan. HPK onnistui luomaan päätöserään seitsemän loistavaa ykkössektorin paikkaa, mutta kahta tolppalaukausta lähemmäksi tasoitusta vieraat eivät päässeet. Erityisesti maalinedustalle pääsemiseen olisi tarvittu vielä pykälä lisää tahtoa.
− Loimme päätöserään kyllä täysin riittävän määrän paikkoja, mutta ei pomppinut sisään, Arvonen tuumi.
Iso osa HPK:n suuresta maalipaikkamäärästä johtui JYPin huolimattomuudesta. Sekä kiekollisena että kiekottomana pelaaminen oli huolimatonta, kun kiekon menetyksiä sateli ja HPK:n hyökkääjiä unohtui vapaaksi paraatipaikoille. Näidenkin vuoksi päätöserässä oli Tuomas Tarkin vuoro joutua kiekkosateeseen, mutta konkari oli mies paikallaan.
HPK:n tehottomuus kasvatti JYPin pisteputken kotiotteluissa jo 11 otteluun.