Ottelu lähti käyntiin melkoisella IFK-painostuksella. Jo ensimmäisessä vaihdossa peli iskettiin HPK:n puolustuspäätyyn ja tulostakin saatiin sitten toisessa vaihdossa. HPK:n löysäiltyä omalla alueellaan Roman Simicek poimi irtokiekon ja napautti sen maalinedusruuhkaan. Valppaana paikalla ollut Timo Pärssinen iski reboundin sisään helpohkosti, kun pelikello ei ollut ehtinyt juosta edes vielä ensimmäistä minuuttia täyteen.
Hieman kiihkoa peliin saatiinkin jo vajaan kahden minuutin pelin jälkeen. IFK:n tähtipuolustaja otti Erkki Rajamäen taklauksen vastaan korkealla mailalla ja HPK sai tilaisuuden kokeilla ylivoimaansa. Miesylivoima ei kuitenkaan auttanut, mutta Kerho iski tasoitusmaalin silti nopealla tahdilla. Max Kenig katkoi vastustajien hyökkäyksen hyvin omalla alueellaan ja jatkoi kiekon Jyrki Louhelle. Louhi tarjoili Tuomas Eskeliselle hyvän nousupaikan, tämä otti tyhjät pois ja lurautti löysän rannelaukauksen IFK:n maalia vartioineen Dave Stathosin längistä sisään.
Vauhdikas avauserä - maaleja, taklauksia ja tuomarointia
Avauserän vauhti jatkui huimana. Vladimir Sicakin loistava puolenvaihto tuotti Kerholle seuraavan maalipaikan. Antti Miettinen passasi laatan Eero Somervuorelle ja tämä laukoi suoraan syötöstä kiekon ylänurkkaan. Jälleen kiekko upposi helposti Stathosin selän taakse, jonka saldo tässä vaiheessa oli kaksi laukausta, kaksi maalia.
alt="Timo Pärssinen hätyttelemässä Puurulan maalia"> |
Seuraava tilanne olikin sitten ottelu eniten puhuttanut. Robert Kantor toi kiekkoa laidan vieressä tuijotellen luistimennauhojaan. Tielle valitettavasti Tommi Santalan ahteri ja tsekki koki täystyrmäyksen. Puhtaasta taklauksesta ottelun tuomari Juha Repo komensi Santalan suihkun puolelle, koska Kantorin visiirin reuna oli jättänyt tämän nenänvarteen pienen verijäljen.
- Näin, että hän taklasi kädet ylhäällä. Sitten tuli seuraukset; jos sen taklauksen seurauksena loukkaantuu, niin siitä tulee vitonen, kommentoi kyseenalaista tuomiotaan tuomari Repo.
SM-liigan ylimpien päättäjien soisi harkitsevan nykyisen tulkinnan muuttamista. Ulosajot pienistä kolhuista ovat järjettömiä. Sama nähtiin torstaina, kun Tapparan pelaajat pääsivät aikaisin suihkuun HPK-pelaajien loukkaannuttua lievästi. Tuomioiden käsittämättömyys korostuu entisestään tilanteissa, joissa mitään rikettä ei ole edes tapahtunut. Ero väärin tuomitun kaksiminuuttisen ja väärin tuomitun ulosajon välillä on valtava.
HPK ei masentunut seuranneesta viiden minuutin alivoimasta, vaan kuittasikin kolmannen maalinsa alivoimalla. Miettinen karvasi kiekon pois Roman Vopatin lavasta ja ohitti siinä samassa IFK:n alimman puolustajan Toni Söderholmin. Hallitun läpiajon päätteeksi Miettinen harhautti Stathosin ja pujotti kiekon IFK-vahdin alta maaliin asti.
Viisiminuuttinen kuitenkin oli loppujen lopuksi liikaa kotijoukkueelle. Kovan häsläyksen jälkeen hämeenlinnalaisten oma puolustaja rähmi kiekon suoraan IFK-kippari Kimmo Kuhdan lapaan, joka sai tökätä kiekon tyhjään rysään lähietäisyydeltä.
Ensimmäisen kaksikymmenminuuttisen viisi maali olivat tulleet nähdyksi, mutta muutama mielenkiintoinen tilanne vielä nähtiin. HPK:n kakkosketju järjesteli paikan Janne Laakkoselle, jonka ohjaus sujahti aivan IFK-maalin tolpan vierestä. Aivan erän loppusekunneilla IFK hölmöili itselleen kaksi jäähyä, joista Kantorin kakkonen tuli erätaukosummerin jo soitua.
Kiekkokatsojan unelma, valmentajan painajainen
Erätauolla kumpikaan joukkue ei ollut vähentänyt vauhtiaan yhtään, vaan toinen erä oli samanlaista show’ta kuin ensimmäinenkin. Vaarallisia tilanteita riitti molemmissa päädyissä ja yleisö sai elää täysillä mukana lauantai-illan hokinäytelmässä. Valmentajien verenpaineelle avoimet ovet eivät tainneet tehdä hyvää.
Toisen erän alkuun HPK sai siis pelata täydet kaksi minuuttia kahden miehen ylivoimaa. Tilanne jäi kuitenkin hyödyntämättä, vaikka kiekko pysyikin hyökkäyssiniviivan sisällä lähes koko ajan. Lähimmäksi maalintekoa pääsi Teemu Aalto, jonka lämäri kilautti tolppaa Stathosin takana.
Heti perään helsinkiläiset vieraatkin saivat ylivoimamahdollisuutensa. IFK myös hyödynsi paikkansa, kun Toni Häppölä ohjasi ilmasta Marek Zidlickyn roikkolaukauksen. Nopea kuitti oli jälleen lähellä, kun Max Kenig karkasi läpiajoon. Harhautus puri Stathosiin, mutta yhden käden ohjaus livahti ohi maalin.
Heti perään Kerhon puolustus sössi IFK:n johtoasemaan. Marko Tuulola taklasi alimpana miehenä kiekonkantajan tyylikkäästi ulos tilanteesta, mutta kiekko meni kaksikosta ohi. HPK:n maalilla haparoinut Joni Puurula säntäsi pysäyttämään irtokiekkoa, mutta illan parhaimmistoon kuulunut Tuomo Ruutu oli vikkelämpi ja pääsi iskemään kiekon tyhjään reppuun Puurulan miettiessä syntyjä syviä rähmällään kaukana maalistaan.
Ottelun kuvaan kuului kuitenkin, että tilanne kääntyi jälleen nopeasti. Max Kenig ronkki aloituksen Ville Viitaluomalta aivan suvereenisti Vladimir Sicakille. Sicak odotteli, kunnes maskissa oli yhteensä kahdeksan pelaajaa ja Stathosin näkökenttä täysin sumentunut. Lämäri löysi tiensä yläkulmaan siitä ainoasta kiekonmentävästä rakosesta, joka tilanteessa oli.
Jos IFK:n Kimmo Kuhdan ylivoimaosuma oli puhtaan tuurin tulosta, niin samalla linjalla jatkoi myös HPK:n Tomas Kucharcik. Tuukka Mäkelän iskemä roikko pomppasi takalaudasta suoraan Kucharcikin lapaan Stathosin seuratessa tilannetta hölmistyneenä. Kanukkivahti oli jälleen yllätetty hyvin helposti ja Kerho siirtynyt runsaslukuisen ja äänekkään kotiyleisönsä iloksi taas johtoon.
IFK oli ottanut opiksi Sicakin maalista ja värkkäsi hyvin samankaltaisen osuman erän päätteeksi. Kimmo Kuhta voitto aloituksen 100-0 ja kiekko kiersi pakilta pakille. Mikko Kurvinen pääsi nokikkain Puurulan kanssa, joka oli konttausasennossa jo ennen kuin IFK-pakki edes viritteli kanuunaansa. Lyöntilaukaus upposi etukulmasta sisään ja tauolla siirryttiin mielenkiintoisissa 5-5-tasalukemissa.
Hatullinen Kuhaa
alt="Miettinen väänsi voiton Vopatista kaikilla osa-alueilla"> |
Kolmanteen erään molemmat valmentajat olivat saaneet ryhmänsä aisoihin ainakin jossain määrin. Hyökkäyspeli ei ollut enää yhtä yltiöinnokasta ja pelin tempokin laski, samalla myös Alpo Suhosen ja Jukka Jalosen pulssit.
Pelko oli käsinkosketeltavaa Rinkelinmäellä, kun HPK otti perä jälkeen kaksi jäähyä. IFK:n 5-3-ylivoima ei kuitenkaan saanut mitään aikaiseksi, pyöritys oli tehotonta nurkissa pyörimistä ja laukaukset jäivät uupumaan.
Sitten etualalle astui HPK:n tsekkisentteri Kucharcik. Tomas oli päättänyt ratkaista ottelun ja näin hän myös teki. Heti helsinkiläisten maalittoman ylivoiman jälkeen Janne Laakkonen toi kiekon vauhdikkaasti sisään hyökkäyspäätyyn. Pyörähdys, kiepsautus ja kiekko ”Kuhan” lapaan. Kahden IFK-pakin välistä tsekki ronkki räkämaalin ja Stathosin länget olivat jälleen kerran liian levällään.
Johtoaseman jälkeen Kerho vetäisi käsijarrukahvasta ja vaihtoi lähes kilpikonnapuolustukseen. Kiekko lyötiin nöyrästi vain ulos omalta alueelta ja hyökkäyskuvioissa ei sooloiltu oman pään kustannuksella. IFK:n maalipaikat jäivät minimiin ja Puurula nappasi muutamat tilaisuudet helposti kiinni.
Kaksi minuuttia ennen loppua Kucharcik iski viimeisen niitin HIFK:n arkkuun – ja täydensi samalla oman hattutemppunsa saaden tyylikkään knallin päänsä peitoksi. ”Kuha” voitti aloituksen ja kaikkien hämmästykseksi Jan Pardavy oli yksin nokikkain Stathosin kanssa. Slovakki malttoi mielensä ja tarjoili sentterilleen maalipaikan, josta tämä ei voinut erehtyä. Juhlat olivat valmiit alkamaan ja tunnelmaa nostatti entisestään Pardavy, joka höplötti IFK:n koko viisikkoa lähes minuutin ajan muiden kerholaisten seuratessa hymyssä suin vierestä.
Huh huijaa!
Tällaista näytelmään ei Rinkelinmäellä oltu vähään aikaan nähty. Maaleja mätettiin vuorotahtiin, taklauspeli oli loistavaa ja muutenkin ottelusta ei tapahtumia jäänyt uupumaan. Katsojat saivat elää täysillä mukana huippupelissä. HIFK vetää varmasti jatkossakin Hämeenlinnassa lehterit lähes täyteen.
Vierailijoiden parhaimmistoa oli Tuomo Ruudun johtama ketju, jossa laidoilla pelasivat Kuhta ja Timo Pärssinen. Marek Zidlicky sai valtavasti vastuuta ja oli mukana sekä hyvässä että pahassa. Pahimmat miinusmerkinnät keräsivät puolustajat Söderholm ja Pasi Saarinen, joiden jäällä ollessa HPK:n hyökkäysmylly jauhoi parhaat tuloksensa. Maalivahti Dave Stathos oli imurointituulella ja huomenna IFK:n maalilla nähdäänkin Timo Laaksoharju.
HPK:n ykkösnimi oli hattutempun iskenyt Kucharcik, jonka laiturit Laakkonen & Pardavy olivat myös pelipäällä. Kerhon puolustuspään ehdoton hahmo Vladimir Sicak, joka pelasi molempiin suuntiin varmaa peliä. Antti Miettinen oli myös kovalla päällä ja oli ottelun fyysisin pelaaja. Kovat taklaukset pamahtelivat melkein joka vaihdossa ja noloimmin kävi Roman Vopatille, jonka Miettinen jätti lehdelle soittelemaan. Stathosin tavoin haparoinut Joni Puurula sai miinuksen papereihinsa ja onkin oletettavaa, että tiistaina maalia vartioi Hannu Toivonen.
- Nyt sitten, kun peli muuten kulki, niin ei taaskaan maalivahtipeli kulkenut. En tiedä mikä meitä vainoaa tässä hommassa. Ainakin kolme-neljä maali oli sellaista, jotka lahjoitettiin. Muuten varmaan ihan hyvä matsi lauantai-iltaan faneille, kiva mennä saunaan ja juoda olutta, kertoi mietteitään IFK-luotsi Alpo Suhonen.
- Aika värikäs ottelu, yleisö sai kyllä rahoilleen vastinetta. Meillä tuolla aitiossa oli sitten taas vähän tukalammat oltavat, varsinkin kahdessa ensimmäisessä erässä. Meidän laskelmien mukaan kahden erän maalipaikat olivat 11-11 ja peli oli siinä vaiheessa 5-5, normaalisti noilla maalipaikoilla peli on 0-0 tai 1-1. Kumpikaan maalivahti ei kahdessa erässä onnistunut, luonnehti ottelua HPK:n valmentaja Jukka Jalonen.
- Ratkaisevaa oli nuo kolmannen erän alkupuolen alivoimien kestämiset. Siitä jos IFK olisi tehnyt 6-5-johtomaalin, niin voitto olisi ollut todennäköisesti heidän. Sitten me saatiin henkinen yliote ja luotiin aika hyvin maalipaikkoja, siinä mielessä ansaittiin tämä voitto. Kolmas erä oli meiltä ehjä ja oltiin niskan päällä. Täytyy ihmetellä miten IFK ei ole voittanut enemmän pelejä, meillä on ainakin aina suuria vaikeuksia heidän hyökkäyspelinsä kanssa, Jalonen jatkoi.