Maalivahtien taisto Laaksoharjun hyväksi

LIIGA / Raportti
IFK:n ja Tapparan välinen ottelu oli hidasta maalivahtien taistoa. Voiton vei IFK, joka teki yhden maalin koko turnauksessa.

Tasaista, mutta hidasta

Ottelu ei juuri jääkiekkoa katsomaan vaivautuneille viihdettä tarjonnut. Molemmat joukkueet olivat panoksensa käyttäneet jo taistelussa finaalipaikasta. Voiton vei IFK, jonka viime kauden kapteeni Kimmo Kuhta sijoitti kiekon ylivoimalla Sasu Hovin ohitse.

Ensimmäinen erä sujui hyvinkin tasaisissa merkeissä ja lähimmäksi maalia pääsi IFK:n Roman Simicek. Simicek pääsi vapaaseen paikaan, mutta kiekko pomppasi ulos tolpasta, joten erä päättyi 0-0.

Toinen erä oli merkityksetöntä surffailua, joskin ainoat maalipaikat loi IFK. Tappara oli kaksi ensimmäistä erää enemmänkin vastaantulija. IFK loi jälleen kerran vastustajan maalivahdista ottelun ykköstähden.

Kolmanteen erään viime vuoden finalisti otti uuden asenteen. Puolustamisen sijaan Tappara rupesi kokeilemaan IFK-pakkien pelinlukutaitoja. Tappara nopeutti peliään ja pyrki lukuisilla pystysyötöillä rikkomaan IFK-puolustuksen rivejä. Osittain tämä onnistuikin, sillä IFK:n maalia vartioinut Timo Laaksoharju sai torjua useita vaikeita vetoja erän kuluessa.

IFK yritti saada peliään toimimaan pienillä ketjukokoonpano muutoksilla, Tuomo Ruutu siirrettiin kakkosketjun keskelle ja kolmosketjuksi muodostui Hirschovits-Häppölä-Grünn kolmikko.

IFK:n ylivoima oli kaukana valmiista ja siinä onkin suurin harjoittelun paikka. Katsomossakin alkoi epäusko IFK:n maalintekotaitoihin iskeä, kun paikkoja oli, mutta maaleja oli siihen mennessä syntynyt nolla kappaletta. Tarpeeksi monta ylivoimaa IFK kuitenkin sai ja kerran onnistui myöskin maaliteossa. Kolmannen erän puolivälin tienoilla Kimmo Kuhta pisti Tuomo Ruudun reboundin Sasu Hovin selän taakse.

Kuhdan maali jäi ottelun ainokaiseksi. Lähellä oli kuitenkin Tapparan maalikin kolmannessa erässä. Heti IFK:n maalin jälkeen Tapparakin osui tolppaan ja jälkitilanteesta kiekko pomppi jo IFK:n maaliviivalla, mutta IFK-pakki sai tilanteen selvitettyä.

Yleisesti ottelusta ei paljon jää lapsille kerrotavaa, niin laiskaa peli oli. Perjantain ottelut olivat selkeästi verottaneet molempien joukkueiden pelin tasoa.

Myöskään Simo Saarisen tuomaritoiminta ei tyytyväisyyttä herättänyt. Välillä tuntui, että Saarinen viheltää kaikki temput, välillä taas sai repiä ja roikkua niin että heikompaa hirvitti. Eli linjan muuttumiseen yhden tuomarin järjestelmä juuri muutosta ole tuonut.

Fanien osalta ottelu oli hiljaistakin hiljaisempi. Jos eilen Ilmalassa koettiin uskomatonta taistelua kahden faniryhmän välillä, niin tänään oli todella rauhallista. Tapparan kannattajia ei ollut paikalla juuri kymmentä enempää ja IFK-fanit jaksoivat muutaman kerran innostua omiensa otteista. Peli oli laimeaa ja niin oli kannatuskin.

Sankareita ja konnia

Tapparasta parhaimpia olivat sentteri Janne Ojanen ja maalissa pelannut Sasu Hovi, joka antoi selkeän myrskyvaroituksen Mika Lehdolle. Ykköskassarin paikka ei ole Tapparassa todellakaan selviö. Janne Grönvallin tulee jatkossa parantaa luisteluaan, jos Tapparan ykköspakki aikoo pysyä nuorempiensa perässä.

IFK:sta edukseen esiintyivät hyökkääjistä Roman Simicek, Kimmo Kuhta ja Tuomo Ruutu. Simicekin taito on erittäin kovaa luokkaa ja Ruutu pelaa juuri sellaista peliä jota IFK-fanit arvostavat. Kovia taklauksia ja taistelua. Myös Kimmo Kuhta on tähän mennessä parantanut peliään viime kaudelta, tosin viime kaudelta tuttuja epäonnistumisiakin on otteluissa nähty. Ensimmäisessä erässä Hedberg tarjoili Kuhdalle semmoisen paikan, josta maali on tehtävä. Pärssinen. Siinä on mies, jolla on taitoa, mutta mitä ei ainaakaan tänä viikonloppuna nähty. Eli paljon parannettavaa, esimerkkinä voidaan pitää kahdella nollaa vastaan tilannetta, jossa Pärä syötti Hirsolle, joka veti päin Hovia. Ei näin.

Pakeista varminta peliä pelasi Pasi Saarinen, joka on oivallinen lisä IFK-pakistoon. Lisäksi paljon parjatun Niklas Hedbergin otteet ovat parantuneet huomattavasti Blues-ajoista. Robert Kantor joutui ylivoimassa pelaamaan niin sanotusti Zidlickyä, vaikka kädet ja muu taito eivät siihen riitäkään. Eli Marekin mentävä paikka pakistossa tänään oli.

Unohtaa ei toki sovi erittäin hyvää peliä pelannutta Timo Laaksoharjuakaan. Vaasan Sportin kasvatti osoitti olevansa luottamuksen arvoinen ja pelasikin ensimmäisen nollapelinsä IFK:n paidassa.

IFK pelasi edelleen vanhoilla paidoillaan, joten pelaajien tunnistaminen on edelleen hankalaa. Mielenkiintoista nähdä, milloin IFK:n uudet Kappa-paidat saapuvat näytille. Liigan alussa ehkä?

Ottelun jälkeenkin tapahtui

Ilmeisesti Areenan DJ:t tai musiikkivastaavat olivat käyneet Jokereiden omistajan levyhyllyä tutkimassa, sillä Areenan päätybaarissa soi "Go IFK" ottelun päätyttyä. Tutun melodian sanat menevät tähän malliin: "IFK, muita ei oo." Harvinaista herkkua siis Jokereiden kotihallissa.

» Lähetä palautetta toimitukselle