IFK aloitti vahvasti
Ensimmäinen erä alkoi vahvalla IFK hallinnalla ja kun Djurgården vielä otti alkuun jäähyn niin IFK pääsi pyörittämään. Ylivoima ei kuitenkaan tuottanut tulosta ja pian Roman Simicek sai jäähyn. Juuri kun Simicek pääsi jäähyltä, niin nuori Turo Järvinen pääsi Simicekin kanssa kaksi vastaan yksi ylivoimahyökkäykseen. Järvinen syötti Simicekin vapaaksi ja Simi huijasi Djurgårdenin maalivahdin näyttävästi. Järviselle vapauttavan syötön tarjoili hurjassa syysvireessä oleva Kim Hirschovits.
Djurgården teki kuitenkin kaksi maalia hyvinkin nopeasti. Molemmat tulivat sekä pakkien että maalivahdin virheiden kautta. Ensimmäisessä kiekkoa ei saatu purettua ja toisessa kiekko jäi suoraan b-pisteiden väliin, josta ruotsalaishyökkääjä sai laukoa hyvinkin rauhallisesti. Maalivahdin virheistä puhuttaessa, Draper ei esittänyt kuin yh den kovan pelastuksen, mutta kun yläkulmiin kiekkoja meni luvattoman helposti, niin ei miehestä erikoista kuvaa jäänyt.
Erän lopussa IFK nousi tasoihin Roman Vopatin tyylikkäällä suorituksella, jossa mies nousi maalille näyttäen ensin syöttävänsä, mutta iskikin kiekon etukulmasta sisään. Tähänkin maaliin syötön antoi Kim Hirschovits, mutta unohtaa ei sovi upeasti pelanneen Turo Järvisen työtä maalinedessä. Mies taisteli Djurgårdenin pakin kanssa maalilla ja avasi näin tilaa Vopatille.
Erä oli kokonaisuudessa kuin toisinto Ärrä-cupin vastaavasta erästä. IFK painosti, tällä kertaa teki maalitkin, mutta paikkoja oli useampaankin. Esimerkiksi Simicek pääsi toisenkin kerran yksin Djurgårdenin maalivahdin kanssa, mutta tällä kertaa vastustaja veti pidemmän korren.
Sekava kakkonen
Toinen erä oli IFK:lta melkoisen flekmaattista ensimmäisen viiden minuutin lisäksi. Ottelussa perusepäonnisella Kimmo Kuhdalla ei ollut paras päivänsä, tyhjän maalin edestäkin mies sai välillä kiekon vedettyä ohitse. Erän alkupuolella Kuhta ja Simicek pääsivät kahdella yhtä vastaan hyökkäykseen. Kuhta epäonnistui maaliteossa, mutta Simicek pisti reboundin sisään.
Djurgården teki vielä erässä pari maalia ja ratkaisi ottelun samalla. Neljäs maali oli todella kaunis veto yläkulmaan, mutta sekin olisi ollut torjuttavissa. Erä oli yleisesti todella surkeaa kiekkoa, eikä hienouksia juuri nähty. IFK:n luistelu väheni ja Djurgården sai otteen pelistä.
Kolmas erä vain kosmetiikkaa
IFK aloitti kolmannen erän hyvällä asenteella, mutta sitä ei montaa minuuttia kestänyt. Djurgården sai kahden Roman Vopatin melkoisen tyhmän jäähyn aikana tehtyä vielä yhden maalin ja peli oli selvä. IFK korvasi maalit taklauksilla, joista IFK-fanit nauttivat, mutta tuskin Djurgårdenin pelaajat. Vain Vopatin kaksi taklausta menivät rumien taklausten listalle, muuten laidat paukkuivat erittäin puhtaasti, mutta kovaa.
Huomioita
IFK:sta joukkueena jäi positiivinen kuva, vaikka pakistossa on kyllä edelleenkin hieman sekaannuksia. Robert Kantor paransi selkeästi Ärrä-Cupista, mies on selkeästi saanut kiekolliseen peliinsä uutta puhtia. Varsinkin, kun Marek Zidlicky on Kantorin parina, niin Pentti Matikaisen puheet alkavat saada totuuspohjaa. Kantor on tulessa.
Muista pakeista mainitsisin Toni Söderholmin ja Niklas Hedbergin. Molemmat ovat hyviä kiekon ylöstuojia, vaikkakin Hedbergin puolustuspään pelaamisessa onkin paljon parannettavaa. Varsinkin siinä fyysisyydessä.
Hyökkääjistä Tuomo Ruutu ajaa kaikkea mikä liikkuu, mikä on juuri se syy miksi mies IFK:hon hankittiin. Samoin Simicekin peli on erittäin hyvännäköistä. Sekä taklauksia että taitoa löytyy. IFK:lla on nyt neljä hyvää kentällistä ja mikä parasta pelipaikoista on taistelua tällä hetkellä. Vielä kun suuri osa pelaajista on omia kasvatteja, niin IFK:ltahan tuo jengi näyttää.
Ylivoimassa on vieläkin paljon parannettavaa, laukauksia tulee tällä hetkellä aivan liian vähän. Muuten peli alkaa olla kohtalaisen hyvin uomissaan, ailahtelevaisuutta on kuitenkin vielä näkyvissä.
IFK-faneja oli paikalla noin 50 ja varsinkin päätuomari Levonen sai tuntea fanien kommentit pienessä hallissa. Meteliä joukkio piti koko ottelun ajan ja saikin joukkueelta ansaitut kiitokset.