Ottelu alkoi Tapparan vahvalla pyörityksellä, mutta Jarmo Myllys oli alusta alkaen hereillä. Blues meinannut päästä edes punaviivan yli vieraiden määrätessä pelin tahdin. Ajassa 5.39 Pasi Puistola otti jäähyn, jonka aikana Blues pääsi esittämään runkosarjan tehokkainta, ja epäilemättä play-offien tehottominta ylivoimaa, jossa kontrolloituja hyökkäyksiä ei vastustajan siniviivan yli juurikaan saatu. Tapparan agressiivinen karvaus alivoimalla olikin koko sarjan ajan myrkkyä Bluesin ylivoimalle, pakottaen pakit tekemään hätäisiä, osoitteettomia avauksia keskialueelle.
Bluesille tarjottiin kuitenkin toistamiseen ylivoimaa vierasjoukkueen Ville Hämäläisen saatua kaksi minuuttia korkeasta mailasta. Tällä kertaa siniset saivat kuviot kuntoon ja pelin pyörimään Tapparan päätyyn, mutta vedot jäivät pelaajien lapaan, eikä kirvesrintojen tiivistä puolustusnelikkoa saatu purettua millään auki.
Jäähyjen jälkeen peli aaltoili tasaisesti päästä päähän, parhaiden paikkojen siunaantuessa Teemu Elomolle ja Tom Bissetille. Ajassa 15.27 täysin luokattomasti myöhemmin pelissä tuominnut, tai tuomitsematta jättänyt Timo Favorin näki Jan Calounin huitovan Tapparan pakkia korkealla mailalla ja passitti tsekin jäähylle. Tappara saikin ylivoimansa huomattavasti vaivattomammin kuntoon kuin ”kaveri”, saaden jopa laukauksia maalia kohden; jotain, mistä Blueskin olisi voinut ottaa oppia.
Erän ehdottomasti paras maalintekopaikka oli kuitenkin Bluesin kaksikolla Jan Caloun-Peter Sarno. Kun noin 18 minuuttia oli pelattu, pisti Janne Grönvall todellisen hasardisyötön oman maalinsa edessä suoraan Calounin lapaan. Caloun syötti takaa nousseelle Sarnolle, joka Grönvallin heittäydyttyä mahdollisen laukauksen eteen joutui vielä syöttämään Calounille. Jan ei kuitenkaan kiekkoa sisään saanut, ja erätauolle mentiin lukemista 0-0.
Hyvätasoinen peli jatkuu toisessa erässä
Toinen erä merkitsi yleisölle samanlaista sydämentykytystä ja laukeamatonta jännitystä kuin ensimmäinenkin, maaleja ei hyvistä paikoista huolimatta nimittäin nähty. Bluesin ”maaleja” tarkistettiin kahteen otteeseen jopa videolta, täysin turhaan. Sinänsä on kyllä hyvä, että videotuomaria käytetään jos päätuomarilla on yhtään epäselvyyttä maalitilanteesta, mutta tämänpäiväinen sählääminen antoi varsin epävarman kuvan tuomitsemisvastuussa olleesta raitapaidasta.
Ennen videorulettia nähtiin kuitenkin lukuisia ”läheltä piti”-tilanteita. Mm. Tapparan Uhlbäckillä oli kymmenen tuhannen taalan paikka saadessaan hienon syötön maalille nousseelta Grönvallilta, mutta 24-vuotias laituri suti kiekosta ohi.
Ajassa 8.09 Marko Tuomainen nousi maalille, odotti Lehdon ratkaisua ja veti päin Tappara-pakkia. Tamperelaisen jaloista kiekko ajautui Niko Niemiselle, jolla oli tyhjä maali edessään. Kiekko kuitenkin kimposi jostain ohi maalin, ja vaikka Nieminen pääsi yrittämään uudelleen, ei kiekko maaliviivaa missään vaiheessa ylittänyt. Favorin päätti kuitenkin tarkistaa asian videolta, mikä aiheutti lievää hämmennystä yleisössä. Tilanteessa Tapparan Pekka Saravo sai jäähyn, ja Blues pääsi ylivoimalle.
Ylivoimalla Caloun syötti Markku Hurmeelle maalin takakulmalle, tuloksena ”Uhlbäckit”, eli lumet pois kiekon päältä. Ylivoima oli sangen tapahtumarikas, Tapparankin saadessa alivoimahyökkäyksen kahdella yhtä vastaan. Blues vyörytti jatkuvasti laukauksia Lehdon maalille, muttei päässyt tolppaa lähemmäs. Tilanteen jälkeen Favorinilla oli jälleen asiaa videomiehille yläkerrassa. Tulos oli odotettu – ei maalia.
Vain minuutti edellisestä sai Tapparan Tom Bisset jälleen loistavan paikan, Esa Pirneksen syöttäessä miehelle maalin takaa täysin vapaaseen paikkaan. Myllys sai jostain kuitenkin kilven eteen ja näin tilanne pysyi muuttumattomana.
Huima toinen erä olikin ottelun paras sekä tasoltaan, että viihdearvoltaan. Loistavaa kiekkoa, jota oli varmasti puolueettomienkin ilo katsoa. Maalivahdit esittivät varmasti kummatkin kauden parasta peliään, ja varsinkin Mika Lehto pelasi loistavasti Bluesin rumputulessa kotijoukkueen ylivoiman aikaan.
Tunteiden vuoristorataa
Kolmannessa erässä nähtiin kaksi maalia. Hyviä tilanteita oli kummallakin kuitenkin paljon useampaankin. Ajassa 2.35 Bluesin hyökkäyksen sielu Jan Caloun syötti loistavasti maalin takaa Teemu Elomolle, joka ei saanut kiekkoa nousemaan vaan veti päin Lehtoa. Reboundiin pääsi kuitenkin sinipaita, Cory Murphyn noustua hyvin maalille. Edellisen ottelun Espoossa jatkoaikamaalillaan ratkaissut Murphy ei kuitenkaan osunut kunnolla kiekkoon, ja voimaton roikku oli Lehdolle helppo torjuttava.
Lähes maaginen Mika Lehto olikin kolmannessa erässä täystyöllistetty, torjuen mm. Hurmeen loistavan vedon sekä Sarnon puolittaisen läpiajon. Siinä missä Blues pyrki luomaan maskia maalille ja hakkaamaan mahdollisia irtokiekkoja läheltä sisään, haki Tappara jatkuvasti viivalta tulivoimaa. Mm. Jiri Marusakilla, Tom Bissetillä ja Esa Pirneksellä oli kaikilla erinomaiset paikat tehdä avausmaali siniviivalta.
Ottelun ensimmäinen maali nähtiin ajassa 51.20 Tom Bissetin huitoessa irtokiekon maaliin. Edellisessä vaihdossa Myllys oli saanut kiekon maskiinsa, ja aloitus oli Bluesin päädyssä. Janne Ojanen voitti aloituksen 100-0 ja Miska Kangasniemen laukauksen jälkiliukkaissa oli ensimmäisenä Bisset. Favorin hauskuutti yleisöä tarkistaessaan tämänkin päivänselvän maalin videolta. Jälleen, periaatteessa kyseessä on ihan hyvä juttu, mutta moinen arpominen ei kovin vahvaa auktoriteettia tuomarille luo.
Timo Favorin oli sikälikin suuressa roolissa, että auttoi Bluesin loppukiriä olennaisesti tarttumalla kalassa olleen Jan Calounin syöttiin. Ottelun linjaan täysin sopimattoman tuomion olisi voinut viheltää monta kertaa aiemminkin, mutta pilli tuntui kadonneen mr.refereen taskuun. Calounin sukellus saattoi kuitenkin pelastaa kotijoukkueen jatkoajalle. Blues otti näet maalivahdin pois, ja kuudella neljää vastaan pelatessaan iski tasoituksen, kun aikaa oli jäljellä vain 55 sekuntia. Maalintekijänä, kukas muu, #11 Jan Caloun.
Jatkoaikaa ei kauaa ehittykään sitten pelata, kun Tappara ratkaisi. Lasse Jämsen sai Blues-pakin mailasta kimmonneen kiekon lapaansa ja veti helpohkosti ohi Myllyksen.
Kolmas erä ja jatkoaika tarjosivatkin sellaista jännitystä ja tunteiden vuoristorataa ettei pahemmasta väliä. Näitä otteluja katsoessaan muisti jälleen minkätakia siellä lätkäkatsomoissa ottelusta toiseen tulee istuttua. Kovalta tuntuu silti hinta, yli 60 ”merkityksetöntä” runkosarjaottelua kahden viikon loppurutistuksen takia.
Valmentajien kommentteja
Jukka Rautakorpi oli tyytyväinen mies.
-Kyllähän siinä aina vähän tuuriakin tarvii, kun jatkoajalla voittaa. Erittäin hyvä joukkue jäi nyt neljän sakista ulos, kehui tamperelainen vastustajaa.
-Tää sarja on vastannut henkisesti noin viittäkymmentä runkosarjapeliä, niin raskasta on ollut.
Seuraavaa vastustajaa HPK:ta Rautakorpi analysoi näin:
-Se on aika samanlainen joukkue ku Blues, ne kontrolloi ehkä vähän enemmän kiekkoa. Ei täs muuta, nyt vaan ylihuomenna uutta kehiin, lopetti Rautakorpi.
Bluesin valmentaja Hannu Kapanen oli pettymyksestään huolimatta oma puhelias itsensä.
-Kyllähän tällanen tappio harmittaa. Loistava joukkue, oli kiva tehä töitä tän joukkueen kanssa, Kapanen kehui omiaan.
Ottelun ratkaissutta maalia Kapanen ei suostunut laittamaan nukahduksen piikkiin.
-En mä tiedä olikse nukahdus se maali. Meiän pakki kaatu siinä ja Tapparan pakki pääs sit nousee. Ja kyllähän se meiän ongelma oli tossa maalien tekemisessä, kahdessa viime pelissä tehtiin yks maali, Kapanen mietti.
Ensi kaudesta Hannes ei suostunut vielä hiiskumaan. Mitään ei ole kuulemma sovittu, mutta Ruutun kanssa on asiasta tarkoitus jutella.
-Sitä täytyy kattoo. En oo nimee laittanu mihinkään. Ens kaudeks tulee jonkun verran muutoksia kuitenkin, sieltä on esimerkiksi junnuja tulossa 5-6 kpl, kertoi Hannes joukkueesta siihen malliin, ettei ole vaikea kuvitella hänen ensi kaudellakin olevan jossain roolissa Bluesin organisaatiossa.
Tarkempia pelaaja-analyysejä Kapanen ei suostunut vielä tekemään.
-En mä halua tässä vaiheessa vielä arvioida. Nää kaikki työhevoset tietysti nousee esiin play-offeissa, Hurme, Kalto ja nää. Ja Myllys ja Caloun tietysti. Mutta ei sen aika oo vielä, lopetti Kapanen.
Analyysiä sarjasta
Bluesin ja Tapparan välinen, poikkeuksellisen tasokas play-off-sarja oli todellista kiekkoviihdettä. Vastakkain oli kaksi loistavaa joukkuetta, jotka kummatkin olisi mielellään nähnyt neljän parhaan joukossa. Surullinen totuus on kuitenkin se, että vain toinen voi voittaa. Tänään se olisi voinut olla kumpi vaan, mutta sarjan kolmas jatkoajalle mennyt ottelu kääntyi Tapparalle. Tämä sarja on myös vakuuttanut ainakin allekirjoittaneen siitä, että ”paras seitsemästä”-systeemi on ehdottomasti paras tapa pelata pudotuspelejä. Sarjat elävät enemmän otteluparin välisten jännitteiden kasvaessa ja voimasuhteiden muuttuessa. Liigan kannattaisikin vakavissaan harkita kaikkien pudotuspelien pelaamista tällä systeemillä. Vastaavasti täysin turhista välisarjoista voitaisiin luopua kokonaan.
Bluesille kausi oli runkosarjamenestyksen osalta sen historian paras, ja pudotuspeleissäkin joukkue kaatui saappaat jalassa. Tappara oli ehkä odotettua kovempi, ja tullee pistämään HPK:lle hyvin hanttiin.
Onnea siis Tapparalle jatkoon, Espoo vaikenee.