Samaa sukua, eri maata

LIIGA / Ennakko
Sytyttääkö Petteri Nummelinin paluu TPS:n?
Kuva © Jaakko Stenroos - http://jaskan.kuvat.fi/
TPS:n ja HIFK:n kohdatessa jäälle luistelee kaksi joukkuetta, jotka pelillisesti muistuttavat kovasti toisiaan. Sarjataulukossa nämä joukkueet ovat kuitenkin aivan vastakkaisissa päissä. Erot eivät löydy siis taktiikkataulun koukeroista vaan siitä, miten niitä sovelletaan kaukalossa.

Kun katsoo missä päin sarjataulukkoa joukkueet ovat, on yllättävää kuinka samankaltaisia ne pelillisesti ovatkaan.

Kummankaan pelinavaaminen ei perustu tiiviisti pelaavaan viisikkoon, jossa hyökkääjät hakevat alhaalta, vaan etäisyydet kasvavat paikoin todella suuriksi ja avaukset ovat pitkiä. Kumpikin myös puolustaa hyvin oman alueensa keskustaa, mikä onkin ensiarvoisen tärkeää, sillä kumpikin pelaa nopeasti ylöspäin ja yrittää laukoa nimenomaan maalin läheisyydestä ja mahdollisimman keskeltä.

Molempien tapauksessa pelitavan lähtökohta, eli jopa itsetarkoituksellinen nopeus ja kiire mennä ylöspäin, on hieman omituinen. Sekä HIFK:n että TPS:n hyökkäyspeli on paljon tasapainoisempaa ja laadukkaampaa, kun kiekolliselle pelaajalle on tuki lähellä ja kiekko kiertää mieheltä toiselle, eikä vain mahdollisimman nopeasti kohti hyökkäysaluetta sitä kuskaavan laiturin lavassa.

Molemmat joukkueet myös paineistavat aktiivisesti ja mikä osuvinta, molempien joukkueiden peräpäät ovat melko usein vaikeuksissa kovan paineen alla. Yhdistävä tekijä on myös syöttöjen laatu, joka jättää paljon toivomisen varaa. Tämä luonnollisesti aiheuttaa paljon kiekonmenetyksiä, etenkin pitkiä syöttöjä haettaessa.

Ei mitä, vaan miten

Kun pelitavat oman samankaltaisia, syntyvät erot siitä, miten pelitapaa toteutetaan. HIFK:n otteissa näkyy voittojen tuoma itseluottamus. Joukkueen tekeminen on jämptiä. HIFK karvaa koko ajan järjestelmällisesti ja aggressiivisesti. HIFK ei jätä tilanteita kesken ja uskoo omaan tekemiseensä. Oli tilanne taululla mikä tahansa, HIFK jaksaa jauhaa peliään samalla tavalla vaihdosta toiseen. Itseluottamuksesta kielii myös pelaajien halu ja uskallus ottaa vastuuta ratkaisupaikoissa, eli HIFK:n pelaajat eivät epäröi laukoa vähän huonommastakaan paikasta.

Kuten yleensä voittavalla joukkueella on tapana, kiekko myös hieman pomppii HIFK:lle. Harhasyötöt eivät hidasta pelinkääntämistä merkittävästi, vähän vaikeammatkin syötöt löytävät jotenkin vain perille, laukaukset lähtevät kohti maalia hankalammistakin asennoista ja HIFK:n pelaajat ovat olosuhteista riippumatta tavattoman usein juuri siellä missä kulloinkin pitää olla.

TPS:n maalinteko-ongelma alkaa puolestaan olla jo vakavampaa luokkaa. TPS ampuu paljon, vie pelejä tilastollisesti ja myös kentällä päästen tekopaikoille, mutta jotain puuttuu. Milloin kyse on siitä viimeisestä terävyydestä tai päättäväisyydestä. Milloin taas reboundeihin ei ole kukaan menossa oikeaan aikaan, maski on huonosti ajoitettu tai sitä ei ole laisinkaan.

Viime aikojen tappiokierre selittänee ongelmia ainakin osittain. Hallinnasta huolimatta TPS ei tällä hetkellä osaa kääntää tiukkoja pelejä nimiinsä. Tahtoa kyllä löytyy, mutta pelaajien itseluottamus ei ole parhaalla tasolla ja ratkaisuvoima lepää liian harvoilla harteilla. Tämä on johtanut siihen, että johtavienkin pelaajien suorittaminen on mennyt pakonomaiseksi puurtamiseksi ja jopa yliyrittämiseksi.

Vaikkei kummankaan joukkueen viisikkopeliä hyökkäyssuuntaan voi kutsua erityisen tiiviiksi, niin toisin kuin HIFK:lle, TPS:lle tämä on todellinen ongelma. Joukkueen pelaaminen on varsin yksioikoista, eikä TPS saa juurikaan luotua suoria hyökkäyksiä kohti maalia, vaan kiekkoa kuskaava pelaaja joutuu murtautumaan alueelle laitojen kautta ja ajautuu kulmaan. Myös hyökkäysalueella TPS:n kiekollinen pelaaja jää todella usein yksin joutuen suojaamaan kiekkoa pitkiä aikoja ennen kuin syöttöpaikka aukeaa.

Samat oireet korostuvat myös TPS:n ylivoimassa, jossa kiekko liikkuu kahden-kolmen pelaajan välillä staattisessa kuviossa, jota on helppo puolustaa, kun pelaajat seisovat paikoillaan. Tällöin vain yksi tai maksimissaan kaksi pelaajaa tekevät kerrallaan itseään vaaralliseksi. Useimmiten tämä tarkoittaa kiekollista pelaajaa ja lähintä mahdollista laukojaa.

Kapteeni Petteri Nummelinin paluu tekee teoriassa TPS:n ylivoimasta heti vaarallisempaa, mutta hänkään ei yksin kiekkoa maaliin pysty taiteilemaan, vaan tarvitsee muun viisikon apua ja terävämpää liikettä.

Seuraa Heitä

Petteri Nummelin #33 |

Puolustaja

TPS-kapteeni on ollut reilun viikon verran sivussa ja keskittynyt kuntopohjansa uudelleenrakennukseen. HIFK:ta vastaan TPS:n valmennusjohto päästää Nummelinin jälleen irti ja tällä kertaa luontaisella pelipaikallaan. Ottaako Nummelin hänelle varatun tahtipuikon saman tien kunnolla käyttöönsä ja saako konkari puhallettua omiinsa uutta liekkiä?

Teemu Ramstedt #46 |

Keskushyökkääjä

Ramstedtin vireestä kertoo paljon se, että viimeisten otteluiden aikana hän on johtanut HIFK:n kolmosketjua, eli vierellä ei todellakaan ole ollut joukkueen ykköspyssyjä. Siitä huolimatta Ramstedt on takonut viimeiseen viiteen peliin tehot 4+2. Kun Ramstedt pääsee jakelemaan, tulee vastustajalle melkoinen kiire.

» Lähetä palautetta toimitukselle