Nousukuntoista Bluesia on helppo pitää ennakkosuosikkina lauantain otteluun. Espoolaiset ovat olleet hyvässä lennossa viimeisen kuukauden ajan, kun taas TPS on ajautunut orastavaan tappioputkeen katkaistuaan edellisen kierteensä juuri ennen maaottelutaukoa.
TPS:n voittoa ei myöskään puolla murheellinen vierassaldo. Turkulaiset eivät ole kyenneet vielä kertaakaan ottamaan matkapelistä täyttä pistepottia kuluvalla sesongilla. Edellisistä vieraspisteistäkin on ehtinyt kulua jo kolmisen viikkoa.
Molempien seurojen kulissien takaista elämää on viime aikoina riittävästi riepoteltu julkisuudessa, mutta siinä missä Bluesin joukkuetta eivät kohut ole hetkauttaneet näemmä lainkaan, näyttää TPS-leirissä joukkueen ilme jäällä olevan jatkumoa seuran alemmuustilalle.
Tätä kuvastavat osuvasti erot joukkueiden oman pään pelaamisessa. Blues pelaa uhrautuvasti, haastaa vastustajan kiekollista pelaajaa ahkerasti ja suorastaan uhkuu halua pysäyttää vastustaja. TPS taas pelkää virheitä ja vetäytyy kuoreensa virheitä peläten ja sen myötä niihin myös syyllistyen.
Blues pitää oman alueensa keskustan tiiviinä, kun taas TPS:n paletti aukeaa todella herkästi. Kun pakit vielä vetäytyvät, on laadukkaita laukaisupaikkoja on tarjolla niitä haluavalle.
Tätä heikkoutta Blues tulee myös hyödyntämään, mikäli liike pysyy perjantain Lukko-pelin tasolla. Etenkin Miro Aaltosen ja Tommi Huhtalan kaltaiset hyvin liikkuvat, rohkeasti haastavat ja hanakasti laukovat hyökkääjät ovat TPS:n seisovasti puolustavalle joukkueelle myrkkyä.
Viivapelotteiden puute näkyy
Heikkous, joka yhdistää molempia ryhmiä, on puolustajien vaisuus tehoissa. Kummankin joukkueen pakit ovat onnistuneet vain kolmesti maalinteossa.
Myös molempien hyökkäyskalustojen kohdalla löytyy yhtäläisyyksiä sikäli, että laukausten laatu jää keskimäärin melko heikoksi. Suuri ero toki tällä osastolla on se, että piristyneen Bluesin hyökkääjät kuitenkin onnistuvat käyttämään huippupaikat hyväkseen melko tylysti.
Bluesin kiistaton vahvuus on alivoimapeli, joka tulee aiheuttamaan TPS:lle ongelmia. Turkulaisten ylivoimasta puuttuu usein tempo sekä laukaukset. Tämä on mannaa Bluesille, joka antaa aktiivisesti painetta vieden tilan ja ajan pois vastustajalta.
Perjantaina Blues onnistui myös alivoimamaalien teossa, eikä olisi suuri yllätys, jos paikkoja avautuisi myös lauantaina. TPS sortuu heikkoihin ratkaisuihin ja liian vaikeisiin syöttöihin etenkin paineen alle joutuessaan. Koska TPS-pakkien laukaukset ovat myös helposti luettavissa, tulee Bluesille aukeamaan paikkoja nopeille käännöille.
TPS:n mahdollisuus piilee siinä, että Blues tuo kiekkoa ylös pitkälti kuljettamalla, jolloin se lyö kiekon useimmiten päätyyn. Tämä avaa TPS:lle paikkoja kääntää nopeita vastahyökkäyksiä, sillä luisteluvoimaa turkulaisten riveistä löytyy. Aivan näin yksinkertainen ei asian laita kuitenkaan ole.
Vaikka TPS:n hyökkäykseen lähdöt ovatkin hiukan paremmassa kuosissa kuin ennen taukoa, niin ainakaan vielä ei hyökkäyspeli etene luontevasti punaviivan jälkeen.
TPS:n on siis onnistuttava huomattavasti nähtyä paremmin molempiin suuntiin, jos joukkue aikoo jotain muutakin kotimatkalle viemisiä saada kuin kolmannen perättäisen tappion. TPS on lähes poikkeuksetta aloittanut pelit hyvin ja on maalin-parin johdon saatuaan onnistunut myös hyökkäämään tasaisesti laadukkaammin.
Teoriassa turkulaisilla on käytössään hyökkäysvoimaa, mutta liian usein hyökkäyspeli tyrehtyy myös vastustajasta riippumatta, kun syöttöjen laatu on heikko ja viisikko huonosti organisoitu.
