Tällä kaudella kohtaamisia on ollut kaksi. Ensimmäinen pelattiin syyskuussa, jolloin joukkueiden suhdanteet olivat omissa ääripäissään. Silloin Ilves vei niukan 1−0-voiton Espoosta Turo Asplundin maalilla. Tampereella marraskuussa joukkueet olivat sarjataulukossa huomattavasti lähempänä toisiaan, mutta silloin ero ottelussa oli suurempi ja Ilves vei täydet pisteet maalein 5−1.
Blues on saanut huilata yli viikon edellisen ottelunsa jälkeen. Tämä luo otteluun mielenkiintoisen lähtökohdan, sillä otteluun tulo on kotijoukkueen kannalta melko arvoituksellinen. Bluesin harjoitteluun käyttämänä aikana Ilves on pelannut kahdesti. Ensin se voitti TPS:n Turussa, mutta kärsi sitten jatkoaikatappion Jokereita vastaan Hakametsässä. Tappio ei ollut Ilveksen suurin murhe ottelussa, vaan Michael Keräsen loukkaantuminen loi synkän varjon tupsukorvien loppukauden ylle.
Tiistaina kuitenkin selvisi, että Keränen selvisi pelättyä vähemmällä, ja häntä voidaan odottaa takaisin kenties olympiatauon jälkeen. Ilveksen onneksi Niko Dimitrakos on kuitenkin osoittanut vahvistuksen elkeitä. Uusi vahvistus on hyvä syöttelijä ja vahva käsistään. Toisessa päässä Ville Kolppasen rooli korostuu.
Blues on varsinkin kotiotteluissaan pelannut aggressiivista karvauspeliä, mikä onkin tuonut lukuisia maaleja hyökkäysalueen kiekonriistojen jälkeen. Tämä ei ole pelkästään yhden pelaajan tai ketjun ilmiö, vaan maalit ovat menneet useiden eri pelaajien nimiin. Karvauspelistä huolimatta Blues on osannut puolustaa järkevästi, eikä vastustaja pääse ylivoimahyökkäyksiin. Siitä huolimatta, jos vastustaja onnistuu voittamaan karvaajan se vie myös Bluesilta vahvimman aseen.
Ilveksen ongelmat ovat olleet keskialueen yli pääsemisessä. Varsinkin toinen hyökkääjän syöttö on usein heikko. Myös kulmapeleissä Ilves on ollut häviävänä osapuolena. Keräsen puuttumisen myötä ylivoima kärsii erityisesti, joten tamperelaiset toivovat vähäjäähyistä ottelua.
Bluesilla on riveissään useita pelaajia, jotka voivat pelata sekä keskellä että laidassa. Tomi Sallinen ja Kim Hirschovits ovat umpisenttereitä, minkä lisäksi Siim Liivik ja Jussi Makkonen ovat miehittäneet pääsääntöisesti keskushyökkääjän paikat. Makkosen loukkaannuttua yksi paikka on jäänyt Philip McRaelle, mutta jenkkihyökkääjä ei ole paikalla onnistunut, ja on pelannut Blues-ajan kenties heikoimpia pelejään.
