Pudotuspelien kaksi ensimmäistä kierrosta hurjassa hurmiossa pelannut Blackhawks mursi Vancouver Canucksin puolustuksen ja eteni jatkoon voitoin 4–2. Red Wings sen sijaan joutui taistelemaan kaikki seitsemän ottelua Anaheim Ducksia vastaan.
Kolmannella kierroksella vastakkain pitäisi näin ollen asettua vanha ja väsynyt kiekkokontrollin mestari Red Wings sekä mestarin pelityyliä mukaileva nuori ja energinen oppipoika Blackhawks.
Kokemusta ja epävarmuutta
Tolppien välissä vastakkain asettuvat kuitenkin kokemuksen ja epävarmuuden edustajat. Sekä Nikolai Habibulin että Chris Osgood tietävät, mitä voittaminen vaatii. Kummatkin pystyvät parhaimmillaan maailmanluokan työnäytteisiin.
Samat torjujat ovat myös osoittaneet, mitä ovat karmaisevat virheet ja lukuisat helpot maalit. Kokemukseen ei kummankaan joukkueen maalivahtipeli kaadu. Sen sijaan esimerkiksi Habibulinin mehukkaisiin irtokiekkoihin tai Osgoodin nukahduksiin ratkennee ottelu tai toinen.
Puolustus ja eliittipuolustus
Maalivahtien onnistuminen riippuu paljon puolustuksien otteista. Red Wingsin takalinjat ovat NHL:n eliittiä. Tukea Osgoodilla pitäisi siis riittää. Nicklas Lidströmin johdolla Red Wings saakin jalkeille erittäin tasapainoisen kuusikon.
Sairastuvalta parannut Brian Rafalski on tärkeä lisä kiekolliseen peliin. Dustin Byfuglienin kaltaisia jääkaappipakastimia maalin edestä yrittävät siirtää muun muassa nuori Jonathan Ericsson ja yksi kevään positiivisimmasta yllättäjistä Brad Stuart. Kovaa taklaava ja kiekkoa sulavasti kuskaava Niklas Kronwall sekä loput hajavaihdot luutiva Brett Lebda täydentävät takalinjat.
Blackhawks-puolustuksessa suurimman vastuun kantavat Brent Seabrook ja Duncan Keith. Kaksikko ei kuitenkaan voi pelata koko ottelua. Canucks-sarjassa erinomaisesti esiintyneen ja ensimmäistä kertaa koko kaudella tunnollista puolustustyöskentelyä tehneen punapää Brian Campbellin sekä koko ajan kehittyvän Niklas Hjalmarssonin panoksen onkin oltava suuri. Flames-sarjassa loistaneet Cam Barker ja Matt Walker katosivat täysin Canucksia vastaan pelatuissa otteluissa, joten kaksikon panos on arvoitus.
Kokonaisuudessaan Blackhawksin puolustus on tasaisuudessa selkeästi jäljessä Red Wingsin takalinjoista. Red Wings -puolustajien otteet ovat nuorta Ericssonia lukuun ottamatta aina rutinoituneita ja varmoja. Blackhawksin peräpäässä vain Keithin ja Seabrookin illan esitykset ovat jo ennalta tiedossa. Kolmannella kierroksella Red Wings ei siis joudu yhtä kovaan puolustuspuristukseen kuin Ducksia vastaan käydyissä taisteluissa.
Laaja, laajin hyökkäys
Seabrook ja Keith voivat pysäyttää Henrik Zetterbergin. Mutta muiden pitäisi pysäyttää Pavel Datsjuk ja Marian Hossa. Sekä Johan Franzén ja Tomas Holmström. Ja Jiri Hudler ja Dan Cleary.
Red Wingsin hyökkäyksen materiaali on universumin laajin. Maalille valmentaja Mike Babcock voi komentaa painiharjoituksiin Holmströmin ja Franzénin lisäksi Clearyn tai Justin Abdelkaderin. Selke-finalistit Pavel Datsjuk ja Henrik Zetterberg voivat pimentää Blackhawksilta parikin ketjua. Kris Draper kolmannen.
Eniten herätystä kaipaisivat Pavel Datsjuk ja Marian Hossa, joiden pudotuspelit eivät ole tuikkineet All-Stars-tähtien tasolla. Datsjuk voi kuitenkin keskittyä hyvällä omalla tunnolla vastustajien tähtien pimentämiseen ja Hossa kulmissa hämmentämiseen, kun pudotuspelien ihmemies, Johan Franzén näyttää pystyvän ratkaisemaan kaikki ongelmat.
Blackhawksilla ei ongelmia hyökkäyspäässä ole ollut. Joukkue on pudotuspelien tehokkain joukkue keskimääräisellä maalimäärällä mitattuna. Vastustajien pimentämisessä ketjut Ladd-Bolland-Havlat ja Versteeg-Påhlsson-Byfuglien ovat onnistuneet yhtä hyvin.
Kaksi ensimmäistä kierrosta ovat kuitenkin osoittaneet, ettei Blackhawks-hyökkäyksessä ole kuin muutamia täysin varmoja suorittajia. Jonathan Toews on terveenä ollessaan luotu pudotuspeleihin ja Martin Havlat elää valmentaja Joel Quennevillen ohjaksissa elämänsä kevättä. Patrick Kane väläyttelee supertaitojaan ja tekee tärkeitä maaleja silloin tällöin, mutta saattaa turhautua ja kadota pudotuspelien tiukoissa väännöissä. Flames-sarjassa loistanut, mutta vammoista kärsivä Patrick Sharp nuukahti Canucks-sarjassa pahasti.
Pudotuspelien sensaatiopelaaja Dustin Byfuglien on valtavan kokoinen vaara Red Wingsille, mutta niin ovat Holmström ja Franzénkin Blackhawksille. Kaikkein suurin vaara Blackhawksille on kuitenkin Red Wingsin laaja materiaali. Vaikka Blackhawks voi Red Wingsin tapaan vyöryttää tehokkaita hyökkäyksiä kaikilla ketjuillaan ja jarruttaa vastustajan tähtiä vähintään kahden kolmikon voimin, Red Wingsin hyökkääjät ovat suoritustasoltaan, varmuudeltaan ja kokemukseltaan askeleen edellä.
Tähtien takaa Blackhawksin yllätyskortiksi voisi kehkeytyä energinen Troy Brouwer. Tehottomaksi kritisoitu Brouwer on onnistunut kaikessa siinä, mistä tilastot eivät kerro. Mies on taklannut, ajanut maalille ja tehnyt taitopelaajille elintärkeää tilaa. Muun muassa Canucks-sarjan viidennessä pelissä Brouwer antoi ratkaisevan taklauksen sarjan kannalta huipputärkeään tasoitusmaaliin. Blackhawks-valmentaja Joel Quenneville ei turhaan ole kokeillut miestä Toewsin ja Kanen kanssa.
Red Wingsillä samanlaista viittaa kantaa pikakiituri Darren Helm. Kanadalainen ei tähtipelaajien peliaikaa saa, mutta on räväkän pelityylinsä ja salamannopeiden jalkojensa ansiosta äärimmäisen vaarallinen pelaaja. Kärkikarvaajana ja hämmentäjänä Helm saattaa tehdä järkyttävää tuhoa.
Nopsa poika, muista puolustaa
Blackhawks lähtee sarjaan hurmoksessa. Joukkue on ensimmäistä kertaa konferenssifinaaleissa sitten vuoden 1995 ja pudotuspeleissä sitten vuoden 2002. Nuori joukkue ei välttämättä edes ymmärrä, miten pitkälle se on päässyt eikä, miten kovassa paikassa se on. Paineita ei siis ole. Mutta ei ole voittamisen rutiiniakaan.
Paperilla Blackhawksin pelitapa sopii täydellisesti Red Wingsille. Blackhawks pelaa nopeuteen, liikkeeseen ja kiekkokontrolliin perustuvaa taitokiekkoa. Hyvin Red Wingsin tapaista peliä. Juuri kyseisenkaltaista kiekkoa pelaavat joukkueet Red Wings on tavallisesti tuhonnut.
Blackhawks voi yrittää horjuttaa Red Wingsiä kovalla luistelulla ja suunnanmuutospelillä. Kova paine Red Wings -puolustajiin on tuhoisa ase. Toisaalta Red Wingsin laaja hyökkäysmateriaali on huomattavasti kovempi kuin Flamesilla tai Canucksilla, joita vastaan Blackhawksin oli helppo pärjätä maalintekokilpailussa. Tätä maalintekokisaa Blackhawks ei kuitenkaan voita.
Red Wings on ollut Babcockin aikakaudella liiga eliittiä vastahyökkäyksissä ja kontrolloiduissa hyökkäyksien rakenteluissa. Red Wings onkin kurinalainen ja erinomaisesti valmennettu joukkue, joka puolustaa ja hyökkää viiden pelaajan voimin. Red Wings on myös kokeneempi joukkue. Kun Blackhawksilla on riveissään kolme Stanley Cup -voittajaa, Red Wingsillä mestareita on täysi joukkue Ty Conklinia, Marian Hossaa ja farmiapuja lukuun ottamatta.
Koska erikoistilannetehokkuudella eroa ei saada, Blackhawksin paras ase Red Wingsiä vastaan olisi sensaatiomainen maalivahtipeli ja varma puolustustyöskentely. Satunnaisia lapsuksia tarjoavan Habibulinin sensaatiomaisuudesta ei kuitenkaan ole mitään varmuutta, ja ykkösparia lukuun ottamatta Blackhawks-puolustuksen päivän kunto voi olla mitä tahansa.
Arvio
Vielä parin kevään ajan Blackhawks maksaa oppivelkoja ja opettelee voittamaan. Sitä ennen mestari näyttää miten homma hoidetaan. Ensimmäisen ottelun nuori ja energinen Blackhawks vie, mutta alkuihmettelyn jälkeen autokaupungin vanhat moottorit käynnistyvät. Red Wings jatkoon voitoin 4–1.
