West Coast vastaan Windy City

NHL / Artikkeli
Vancouver Canucks ja Chicago Blackhawks kohtaavat toisensa joukkueiden historian kolmannen kerran pudotuspeleissä. Voitot aikaisemmista sarjoista ovat tasan 1-1, ja tasaisia pelejä on luvassa tälläkin kertaa.

Runkosarjassa joukkueet tasasivat voitot, ja kumpikin pystyi puristamaan voiton sekä kotona, että vieraissa. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella kummatkin selvisivät sen suuremmitta säikähdyksittä, joten otteluparin ennakkotunnelmat ovat myös tässä mielessä tasaiset.

Vancouver kukisti pudotuspelien avauskierroksella runkosarjan jälkimmäisen puolikkaan parhaan joukkueen St. Louis Bluesin 4-0 otteluvoitoin. Chicago voitti puolestaan Vancouverin kovan kilpailijan Calgary Flamesin 4-2 otteluvoitoin.

Vancouver on seuroista levänneempi, mutta Chicago tulee vastaan paremmalla pelituntumalla, eikä Blackhawks joutunut venymään loukkaantumisten runtelemaa Calgarya vastaan kuitenkaan aivan äärirajoille. Sarjan ensimmäisissä peleissä on mielenkiintoista seurata, mitä Vancouverille on tehnyt yhdeksän päivän pelaamattomuus.

Kestääkö Luongon kevään huuma?


Vancouverin arvokkain pelaaja tähän aikaan vuodesta on ehdottomasti maalivahti Roberto Luongo. Luongo nosti runkosarjan lopussa tasoaan ja voitti kolme viimeistä ottelua pelaamalla kaksi nollapeliä. Pudotuspeleissä hän jatkoi voittokulkuaan St. Louisia vastaan.

Luongo pelasi Blues-sarjassa yhden nollapelin, eikä päästänyt pelien kolmansissa erissä maaliakaan. Vancouverin kapteenin viimeisten seitsemän pelin ja samalla seitsemän voiton torjuntaprosentti on komea 97.7%. Luongo on pelannut urallaan NHL:ssä 16 pudotuspeliä, joissa hän on päästänyt taakseen 1.63 maalia pelissä.

Luongo loisti Vancouverin maalilla kirkkaana tähtenä jo joukkueen edellisessä pudotuspelikeväässä 2007 Dallas Starsia ja Anaheim Ducksia vastaan. Tuolloin Luongo oli joukkueen avaintekijä voittoisessa sarjassa Dallasia vastaan. Seuraavalla kierroksella Anaheim oli parempi, mutta Luongon ansiosta Canucks venyi sarjan viidessä pelissä kolme kertaa edes jatkoajalle.

Chicagon maalilla pelaava Nikolai Habibulin on Luongoon verrattuna kokeneempi pudotuspelimaalivahti. Hänellä on kaapissaan myös Stanley Cup keväältä 2004 Tampa Bayn riveistä. Habibulin onkin parhaimmillaan lähes Luongon tasoinen maalivahti, mutta hän ei pysty pelaamaan samalla loistavalla tasolla normaalisti yhtä kauan kuin Luongo.

Pudotuspelien avauskierroksella Habibulin oli epävarma Calgaryn kotihallissa pelatuissa kolmannessa ja neljännessä pelissä. Kokeneen maalivahdin pudotuspelikokemus poiki kuitenkin uuden nousun sarjan ratkaisseessa kuudennessa pelissä, jossa venäläisvahti oli erinomainen.

Nyt luultavasti ainakin yksi sarjan otteluista notkahtaa Habibulinin nukahteluihin, mutta venäläisvahtiin sarja ei ratkea. Habibulin on Flames-sarjan voiton jäljiltä mahtavassa vireessä – eikä ihme, mies metsästää yhä rahakasta sopimusta ensi kaudeksi.

Kokonaisuutena maalivahtipelissä pitäisi olla Vancouverille etu. Luongo joutui jättämään kauden aikana paljon pelejä väliin loukkaantumisen vuoksi, joten hän on rasittanut itseään peleillä vähemmän henkisesti kuin viimeksi Vancouverin mennessä pudotuspeleihin. Lisäksi Luongo sai pitkän ja arvokkaan lepotauon ennen Chicago-sarjaa.

Erilaiset puolustukset


Mutkia suoristamalla voisi sanoa, että Chicagon puolustus on nuorempi ja liikkuvampi, Vancouverin puolustus puolestaan kokeneempi ja fyysisempi. Kolme Chicagon puolustajaa teki runkosarjassa päälle 40 pistettä, ja joukkueen tehokkain puolustaja Brian Campbell tehtaili 52 pistettä.

Vancouverin puolustuksessa paras pistemies oli Kevin Bieksa 42 pisteellään. Toisaalta Canucksin alakerta teki tehoja Chicagoa laajemmin. Canucks oli yksi niistä kolmesta seurasta, jonka puolustuksessa viisi puolustajaa rikkoi 20 pisteen rajan. Joukkueiden alakertojen kokonaistehoissa ei suuria eroja siksi runkosarjassa tullut.

Kummallakin joukkueella on yksi erinomainen vastustajan tähtiä eliminoiva parivaljakko. Chicagolla nuori kaksikko Duncan Keith ja Brent Seabrook hoitivat hommansa Calgarya vastaan upeasti. Vancouverin vastaava parivaljakko on kokeneempi Willie Mitchell ja Sami Salo.

Chicagon puolustuksen johtohahmoksi noussut Brent Seabrook tekee takalinjoilla kaiken tarvittavan. Mies taklaa, avaa peliä, latoo maaleja ja kellottaa joukkueen kovimmat peliminuutit. Pakkiparinsa Duncan Keithin kanssa Seabrook pyrkii pimentämään Sedinin veljekset.

Brian Campbell oli Flames-sarjassa lähes yhtä näkymätön pudotuspelikatoaja kuin viime keväänä Sharks-paidassa. Canucks tulleekin kohdistamaan suurimman prässin juuri puolustuspäässä epätoivoiseen Campbelliin, jonka horjuttamiseen ei suuria urotekoja vaadita. Onneksi punapään pari, 21-vuotias Niklas Hjalmarsson, kasvoi miehen mittoihin Flames-sarjassa.

Takalinjojen positiivisemmat yllättäjät ovat kuitenkin ylivoimapyssy Cam Barker ja rajusti töitä tehnyt Matt Walker. Etenkin Barker on ottanut suurta roolia kiekollisessa pelissä ja tehnyt samalla Brian Campbellistä yhä turhemman turistin.

Puolustus on silti yhä erittäin kokematon ja siksi kovalla paineella helposti horjutettavissa. Seabrookin ja Walkerin lisäksi todella kovia mörssäreitä ei ole, vaikka Barker pelasi ensimmäisellä kierroksella NHL-uransa fyysisintä kiekkoa ja vaikka Hjalmarssonilla on potentiaalia pommittajaksi.

Vancouverin puolustuksessa Mitchell ja Salo yrittävät paimentaa Chicagon kapteenin Jonathan Toewsin johtamaa ykkösnyrkkiä. Kakkosparin Mattias Öhlund ei ole yhtä häikäisevä kiekollisena kuin Chicagon "spinorama" Campbell, mutta yleispuolustajana varmaotteinen ruotsalainen on varmasti Campbellia pätevämpi.

Öhlundin pakkiparina tulee jatkamaan nuori Alexander Edler, jota joukkue käyttää paljon myös ylivoimalla hyvän laukauksen ansiosta. Runkosarjassa 10 maalia ampuneen Edlerin kokemattomuus paistaa välillä puolustuspäässä läpi ja Chicago pyrkii varmasti hyödyntämään tätä.

Kolmosparissa Canucksilla on kaksi fyysistä asennepuolustajaa Kevin Bieksa ja Shane O'Brien. Heistä Bieksa pystyy rakentamaan ja nostamaan peliä, ja joukkueen onneksi hyvä niin, sillä O'Brienilta on turha odottaa pelillisiä hienouksia. St. Louisia vastaan kankean O'Brienin sijoittuminen paikkasi hitautta, mutta jossain vaiheessa hänen hitautensa saattaa kostautua.

Kokonaisuutena joukkueiden puolustukset menevät ennakkoon melko tasan. Chicagon kiekollisten puolustajien kärki on ylivoimalla parempi ja pelinrakentelu tasakentällisin kaksi astetta parempaa, mutta Vancouver tekee tehoja hieman leveämmältä. Vancouverin alakerta on astetta fyysisempi, astetta vähemmän virheitä tekevä ja kokeneempi.

Chicagon mahdollisuus hyökkäyksessä


Vancouverin Sedinin kaksosten ympärille rakennettu ykkösketju heräsi loppukaudella pelaamaan, kun energinen "koulukiusaaja" Alexandre Burrows siirrettiin ketjun toiseen laitaan. Burrows ajoi alusta lähtien maalille enemmän kuin kukaan Sedineiden aikaisemmista ketjukavereista, paiski töitä kiekottomana ja loi taitaville ruotsalaisille tilaa.

Burrows pelasi ykkösketjussa ensimmäisen pelinsä Montrealia vastaan 15. helmikuuta. Sen jälkeen ykkösketju on tehnyt 31 pelissä tehot 41 maalia ja 100 pistettä, sekä kerännyt +58 tehosaldon. Aikaisemmasta kolmosketjun ärsyttäjästä tuli loppukaudella Vancouverin paras maalintekijä, ja Sedinin kaksosten tulevien sopimusten arvokkain pelaaja.

Sen jälkeen kun Burrows nostettiin joukkueen ykkösketjuun, hän on tehnyt yhtä monta maalia helmikuun puolivälistä lähtien kuin Washingtonin Alexander Ovetshkin. Viimeksi Burrows ratkaisi sarjan St. Louisia vastaan tekemällä viimeisessä ottelussa kaksi osumaa.

Sedinien ketjun takana Mats Sundinilta odotettiin isoa roolia St. Louisia vastaan. Sundin tekikin sarjan toisen pelin voittomaalin, mutta joutui jättämään pelit tuon jälkeen kesken. Nyt Sundinin pitäisi olla kuitenkin jälleen täysillä mukana. Kakkosketjun arvokkain pelaaja ei ole kuitenkaan Sundin, vaan Vancouverin runkosarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu, ja NHL:n parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi ehdolla oleva Ryan Kesler.

Kolmosketjussa Canucks käyttää taitavaa Kyle Wellwoodia, voimakasta Steve Bernieria ja nopeaa Mason Raymondia. Nelosketjuun Vancouverilla on useita vaihtoehtoja. Ketjun keskushyökkääjänä tulee varmuudella pelaamaan kokenut Ryan Johnson, mutta hänen laiturinsa ovat vielä auki. Kentille kihlattunsa kuoleman jälkeen palaava isokokoinen Taylor Pyatt on yksi vaihtoehto. Toinen on hyvin peliä lukeva Jannik Hansen, mutta myös fyysiset Darcy Hordichuk ja Rick Rypien voivat pelata St. Louis -sarjan tavoin nelosketjussa, jos tarve näin vaatii.

Blackhawks uudisti hyökkäyskoostumuksensa Flames-sarjan toiseen otteluun. Ykkösketjuksi kasattiin Patrick Sharpin, Jonathan Toewsin ja Patrick Kanen muodostama kolmikko. Kakkosketjuun komennettiin Kris Versteeg, Samuel Påhlsson ja Dustin Byfuglien. Runkosarjassa hyvin yhteen pelanneet Andrew Ladd, Dave Bolland ja Martin Havlat palautettiin kolmosketjuksi. Viimeisen ketjun rouhijoiksi iskettiin Ben Eager, Adam Burish ja Troy Brouwer.

Uudistusten seurauksena Blackhawks sai kolme maalintekoon kykenevää sekä kaksi puolustustehtäviin pystyvää ketjua. Ladd-Bolland-Havlat-ketju pelasi jo runkosarjassa vastustajien ykkösnyrkkejä vastaan, mutta Samuel Påhlssonin johtama ketju oli avainasemassa Blackhawksin pimentäessä Flamesin tähdet. Canucks-sarjassa Blackhawks voikin asettaa Seabrook-Keith-puolustajaparin sekä Bollandin ketjun Sedinin veljeksiä vastaan ja Påhlssonin ketjun Mats Sundinin, Ryan Kesleriä ja Pavol Demitraa vastaan.

Hyökkäyksen yllättävin täsmäase saattaa kuitenkin olla Dustin Byfuglien. Jättiläismäinen Byfuglien teki kropallaan maskimiehenä ja taklauksillaan laidoissa tuntuvaa tuhoa jo Flames-sarjassa. Pudotuspelien tiukoissa väännöissä pienikokoisesta taiturista neppailevaksi lilliputiksi muuttuneelta Patrick Kanelta ei sen sijaan kannata maagisia temppuja odottaa.

Sarjan yksi avainkysymyksistä käydään hyökkäysten peluuttamisissa. Chicagolla on kaksi hyvää puolustavaa ketjua, ja etenkin Samuel Påhlsson on ennenkin onnistunut pudotuspeleissä samasta kylästä kotoisin olevia Sedineita vastaan.

Vancouverilla ei puolestaan oikein ole erikseen isomman vastuun hyvää puolustavaa ketjua, sillä Keslerin ja Burrowsin hajottaminen kesken kauden poisti tuon mahdollisuuden. Nyt Canucks nojaakin enemmän siihen, että jokainen ketju onnistuisi hyökkäysten lisäksi myös puolustuksessa.

Erikoistilanteet ja sarjan ratkaisu


Vastakkain tulevat pelaamaan kaksi hieman erilaista pelitapaa. Chicagon Quennevillen pelitapa perustuu kovaan liikkeeseen ja kiekkokontrolliin sekä kiekon varjelemiseen. Puolustajia käytetään hyökkäyksien rakentelussa aktiivisesti ja kiekko siirretään toiseen aaltoon hanakasti.

Vancouverin Vigneaultin pelitapa on enemmän "kiekko päätyyn ja perään" -tyylistä peliä, jolla joukkue pyrkii minimoimaan keskialueen riskit ja luomaan aktiivisella karvauksella kiekonriistoja hyökkäyspäässä. Chicago käyttää Vancouveria enemmän keskikaistaa hyökkäyksissään ja joukkue kuljettaa enemmän kiekkoa.

Chicagon pelissä kiekollisesti taitavien puolustajien peli korostuu, Vancouverin tasakenttäpelissä korostuu Ryan Keslerin ja Alex Burrowsin kaltaisten ahkerasti töitä paiskivien ja ahtaisiin rakoihin ajavien pelaajien merkitys. Canucksin kannalta olennainen kysymys tulee olemaan pelitapojen vuoksi se, miten joukkue pystyy estämään Chicagon pelinteon joutumatta jäähylle.

Erikoistilanteissa kummatkin joukkueet ovat varsin laadukkaita. Chicago on ollut ylivoimalla pudotuspelien toiseksi paras joukkue ja Vancouver viidenneksi paras. Alivoimalla Vancouver on ollut puolestaan pudotuspelien toiseksi paras joukkue ja Chicago neljänneksi paras. Luultavasti erikoistilanteiden laadussa ei eroa synny.

Sarjan kannalta isoina tekijöinä tulee olemaan maalivahtipelin ja jäähymäärien lisäksi Vancouverin pelituntuma, sekä Canucksin kotietu ja kokemus. Vancouver on huilannut pitkään, joten joukkueen pelikunto on arvoitus. Joukkueella on sarjassa kotietu, ja Canucksin kannalta hyvä niin, sillä joukkue on voittanut kotonaan viimeisistä 17 pelistään 15 peliä.

Mikäli Vancouverin pelaajat ovat heti ensimmäisessä pelissä täysillä mukana paremman pelituntuman Chicagoa vastaan ja joukkue pystyy pitämään kotietunsa kahdessa ensimmäisessä pelissä, Canucks on hyvin vahvoilla. Vancouverilla on vähemmän mestaruussormuksia kuin Chicagolla, mutta enemmän kokemusta pudotuspeleistä. Lisäksi joukkueella on parempi maalivahti.

Arvio

Pudotuspeleissä kokemus, maalivahtipeli ja kotietu ovat niin tärkeä yhdistelmä, että Vancouver jatkaa voitoin 4-2.

» Lähetä palautetta toimitukselle