Jarkko Ruutu on Vantaalla varttunut EVU:n kasvatti. Ruutu nousi nuorella iällä Helsingin IFK:n liigajoukkueeseen ja alkoi nopeasti saada vieraskannattajien vihat päälleen. Syynä tähän olivat Ruudun värikkäät ja aika ajoin jopa rumatkin otteet kaukalossa.
Kotimaan huippukohdiksi Ruudun uralle nousi Suomen mestaruus HIFK:ssa 1998 ja seuraavana kautena palkintokaappiin napattu SM-hopea. Vuoden 1998 kultajuhlien jälkeisenä kesänä Ruudun kyvyt oli huomattu myös Pohjois-Amerikassa, sillä Vancouver Canucks varasi suomalaisen kolmannella kierroksella.
Tie maailman kovimpaan kiekkoliigaan ei kuitenkaan auennut heti, sillä ensimmäisellä NHL-kaudellaan Ruutu joutui Vancouverin farmiin, Syracuse Crunchiin.
Ajan myötä Ruutu nousi kuitenkin Canucksien pelaavaan kokoonpanoon, saaden välillä vastuuta jopa ylivoimapelissä.
Canuckseista Ruutu siirtyi Pittsburgh Penguinsiin, edustettuaan kanadalaisseuraa peräti kymmenen vuoden ajan. Penguins-paidassa Ruutu selviytyi joukkueineen aina Stanley Cupin finaaleihin saakka, mutta Detroit oli lopulta vahvempi finaaleissa voitoin 4-1. Ruudun arvostelijat muistivat kuitenkin mainita Ruudun jälleen hävinneen finaalissa.
Pittsburghista Ruutu siirtyi Ottawan Senatorsiin, johon mies solmi heti kolmivuotisen sopimuksen. Senators kaipasi riveihinsä juuri Rudin kaltaista röyhijää ja se on saanut, mitä se tilasikin.
Aina maajoukkueessa
Ruutu on ollut ensimmäisestä Suomen kaudesta lähtien suomalaisten kiekkojännärien hampaissa. Ruutua on moitittu rumista otteista ja osa arvostelijoista on myös ihmetellyt Ruudun tarpeellisuutta maajoukkueessa ja hänen paikkaansa NHL:ssä.
Arvostelijoista on ajan myötä tullut sokeita. Ruutu on heille vaarallinen hyönteinen, joka on paras liiskata heti. Pahat ajatukset häipyvät hetkeksi mielestä, kun Ruutu tekee maalin maajoukkueessa tai vaikuttaa olennaisesti maajoukkueen menestykseen.
Toisin kuin monet muut, Ruutu on aina ollut valmis maajoukkueen palvelukseen. Epäonnekseen yleensä pudotuspelien ulkopuolelle NHL:ssä jäänyt Ruutu on vastannut heti maajoukkueen kutsuhuutoon, vetänyt haalarit päälle ja taistellut sata lasissa maamme lippulaivan puolesta. Tämäkin unohtuu aina liian monelta.
Vaikka ikävän harva suomalainen osaa arvostaa Ruudun kaltaista pyyteetöntä työntekijää, löytyy Ruudullekin paikka, jossa mies saa varauksetonta arvostusta. Jo NHL-uransa alkupäivistä ”Rudi” on nauttinut suurta arvostusta NHL:ssä.
Arvostelijat pitävät vantaalaista myös rottana, joka ei uskalla ottaa mittaa NHL:n kovimmista nyrkkisankareista ja vastata teoistaan. Nopea vilkaisu Ruudun "Fightcardiin" paljastaa kuitenkin, että uskallusta tällekin puolelle on löytynyt.
Kun listaan lisätään vielä se, että vantaalaishyökkääjä on aina esiintynyt kaikissa arvokisoissa, mihin on kutsu käynyt, on arvostelijoiden terävä miekka jo aika tylsynyt.
Toki pitää sanoa, että Jarkko Ruudun uraan mahtuu myös niitä tilanteita, jotka mies olisi voinut jättää tekemättäkin, mutta kun pelaaja antaa joka ilta 110% joukkueensa eteen, niin välillä läikkyy yli.
Tuorein läikähdys sattui, kun Ruutu "puraisi" Buffalon Andrew Petersia. Videonauhalla näkyy kuinka Peters runnoo laidan läheisyydessä pelihanskaa Ruudun suuhun ja tämä riuhtaisee hampaillaan pelihanskan irti.
Ruutua on usein moitittu Suomessa näyttelemisestä. Ruudunkin näyttelijänlahjat kalpenivat kuitenkin Petersin rinnalla, kun tämä tilanteen jälkeen aloitti oman shownsa.
Myöhemmin NHL langetti Ruudulle kahden ottelun pelikiellon ja reilun 37 000 dollarin edestä sakkoja.
Vaikka mukissa välillä läikkyykin yli, Jarkko Ruutu pelaa kuitenkin kaikesta huolimatta aidosti joukkueensa eteen ja on aidosti joukkuepelaaja. Siinä on arvostelijoille mietittävää.
