Tulokaskatsaus Detroitista NY Rangersiin

Tänä vuonna ero on pienempi. Mallioppilas Detroit jatkaa tyylillään, mutta myös NY Rangers on tajunnut nuoruuden merkityksen. Muuten näihin kymmeneen joukkueeseen ei osu kovin sensaatiomaisia tulokkaita.

Detroit löysi jälleen oikeat tulokkaat oikeisiin rooleihin

Detroitin lupaukset ovat tavan mukaan olleet aliarvostettuja. Red Wingsillä on myös tapana tehdä pelaajista NHL-kelpoisia ilman kummallisia sirkustemppuja. Kokoonpanoon vain ilmestyy lähes valmiita pelaajia. Tänä vuonna tilanne on ollut taas tällainen.

Ainoa korkean profiilin tulokas joukkueessa oli Niklas Kronwall, jonka kausi meni pilalle polvivamman takia. Silti äärimmäisen lahjakas pakki saattaa päättää kautensa olympiakultamitalistina ja Stanley Cup-voittajana. Pikku-Lidström pelasi kauden aikana maltillisia minuutteja ja sopeutui NHL-jääkiekkoon.

Brett Lebda pelasi yli puolet kaudesta Detroitin puolustuksessa. Nimi ei sano monelle mitään. Illinoisilainen yliopistopakki pelasi viime vuonna ensimmäisen ammattilaiskautensa Grand-Rapidsissa AHL:ssä. Sesonki ei puhuttanut ketään, vaan kausi meni totutellessa ammattilaiskiekkoon.

Tällä kaudella laatikossa on ollut eri mies. Lebda on AHL:ssä takonut pisteitä ahkerasti ja ylhäällä hän on onnistunut vähäisillä minuuteilla saalistamaan kelpo saaliin. Lebda on erinomainen luistelija ja ylivoimapelin pyörittäjä. Hän pystyy nopeudellaan ja taidollaan tukemaan hyökkäyksiä, mutta Detroit varmasti haluaa häneltä korkealuokkaisempaa puolustuspeliä. Asia on varmasti miehelle viestitetty.

Kauden lopussa kolmaskin puolustaja, Kyle Quincey, pääsi haistelemaan NHL-ilmapiiriä. Ensimmäistä kautta ammattilaisena pelaava Quincey on sopeutunut mainiosti AHL-kaukaloihin.

Hyökkääjistä pelipaikan Detroitista valtasi Johan Franzen. Franzen onnistui ampumaan yli kymmenen maalia, mutta ruotsalaisen syöttöpistesarake pysyi lähes tyhjänä. Pisteillä ei kuitenkaan ole suurta väliä, sillä Franzen on Detroitissa tappamassa alivoimia. Alivoiman erikoismiehistä onkin tulossa ruotsalaisten uusi hittituote, samaa hommaa on ensimmäisellä NHL-kaudellaan tehnyt muun muassa Anaheimin Jonathan Hedström.

Detroitilla on AHL-joukkueessaan loistavia nuoria pelaajia, joita Red Wings kuitenkin käytti kauden aikana vain haistelemassa NHL-tuulia. Jiri Hudlerin puolesta voi alkaa olla jo huolissaan, sillä taitava tsekki luuli varmasti itsekin saavansa isomman siivun peliajasta. Valtteri Filppulasta tuli ensimmäinen Detroitin paidassa pelannut suomalainen. Helsinkiläisen AHL-kausi on ollut mainio, ja hän kuuluu varmasti Detroitin jatkosuunnitelmiin. Myös hitaasti kehittynyt, mutta kuluvalla kaudella itsensä löytänyt Tomas Kopecky pääsi pelaamaan isoa liigaa muutaman minuutin verran.

Lisäksi Detroit antoi tulevaisuuden maalivahdilleen Jim Howardille neljän pelin näytönpaikan. Se saattoi yllättää monet, pelaahan mies ensimmäistä ammattilaiskauttaan.

Edmontonilta puuttuivat profiilitulokkaat

Edmonton Oilers satsasi uuden työehtosopimuksen myötä joukkueeseen aiempia kausia enemmän. Käytännössä tämä näkyi veteraanipelaajien hankkimisena nuoruuteen luottamisen sijaan.

Chris Pronger -kaupassa seura luopui kahdesta lupaavasta puolustajasta, Jeff Woywitkasta ja Doug Lynchistä. Kauden aikana tulokkaiksi luettavista pelaajista kassinsa ovat saaneet pakata Jani Rita ja Yan Stastny. Myös Aleksei Semjonovin ja Mike Morrisonin siirrot vahvistavat kuvaa "omien poikien" hylkäämisestä.

Yhteensä Oilersin kokoonpanossa on esiintynyt kauden aikana yhdeksän tulokaspelaajaa, joista siis kaksi on jo kaupattu muualle. Edelleen Oilers-organisaatioon kuuluvista tulokkaista tiukimmin paikasta vakiokokoonpanossa on taistellut puolustaja Matt Greene. Pohjois-Dakotan yliopistojoukkueesta ammattilaisuralle lähtenyt pakkijärkäle on pelannut Edmontonissa toistaiseksi 26 ottelua. Puolet kaudesta on kulunut Iowa Starsin AHL-joukkueessa.

Selitys Oilers-tulokkaiden vähäisille pelimäärille on yksinkertainen: Greenen tavoin ensimmäistä ammattilaiskauttaan pelaavat hyökkääjät Marc-Andre Pouliot ja Jean-Francois Jacques sekä puolustaja Danny Syvret. Superlupauksia - jollaisia ei tähän joukkoon mahdu – lukuun ottamatta junioreista tai yliopistosta tulevat pelaajat totuttelevat yleensä ammattilaiskaukaloihin vähintään kauden verran farmijoukkueissa.

Kokeneemmista tulokaspelaajista vain jättiläishyökkääjä Brad Winchester on lähellä NHL-tasoa, mutta hänen kautensa sai huonon alun heikosti sujuneen harjoitusleirin ja paino-ongelmien vuoksi. Kyle Brodziak ja Mathieu Roy ovat ainakin toistaiseksi selkeästi AHL-tason pelaajia.

Oman AHL-farmin puuttuminen on hankaloittanut joidenkin Oilers-lupausten kautta. Jacques, Pouliot, Roy, Syvret ja Winchester ovat pelanneet pääosan kaudesta Hamilton Bulldogsissa, jossa etenkin puolustajat ovat joutuneet kilpailemaan peliajasta ankarasti. Brodziakin ja Greenen urakka Iowassa ei ole ollut aivan yhtä hankala.

Florida satsaa isokokoisiin hyökkääjiin

Floridaa veikkailtiin kauden alussa jopa Stanley Cup-finaaleihin, mutta joukkue osoitti nopeasti puheet turhaksi. Loppukaudesta tapahtunut herääminen ei enää auttanut, vaan melko nimekäs joukkue jäi ilman jatkopaikkaa. Loppujen lopuksi kokoonpanosta on helppo löytää syitä epäonnistumiseen. Tasapainoa ei ollut, vaan joukkueessa oli liikaa vasta NHL-kiekkoa opettelevia pelaaja.

Floridan tulokkaista Rostislav Olesz, Lukas Krajicek ja Gregory Campbell pelasivat kukin noin 60 ottelua. Ykkösvaraus Olesz rikkoi juuri ja juuri 20 tehopisteen rajan. Tsekin ensimmäistä kautta Pohjois-Amerikassa voidaan pitää onnistuneena. Vasenta laitaa pelaava Olesz ei ole varsinainen pistelinko, vaan enemmän tilaa tekevä pelaaja. Hänessä on joitain ollijokismaisia piirteitä. Erityisenä ansiona Oleszin pelissä on taistelutahto. Olesz on hyvin tunnollinen harjoittelija, ja hän kiinnittää huomiota pieniinkin yksityiskohtiin pelissä. Florida on onnistunut mainiosti valitessaan Oleszin.

Lukas Krajicek on odottanut paikan aukeamista puolustukseen jo monta pitkää vuotta. Nyt vihdoin hän pelasi koko kauden ylhäällä ja sai peliaikaa reilut 18 minuuttia peliä kohden. Krajicekin ura ei ole edennyt sillä tavalla, mitä loistava ura OHL:ssä antoi odottaa. Tsekkipakki on hukannut kykynsä takoa pisteitä, joten hänen on hankittava paikkansa muilla avuilla. Aika näyttää kykeneekö Krajicek koskaan ottamaan paikkaansa tähtipuolustajana.

Hieman yllättäen koko kauden ylhäällä pelanneen Greg Campbellin tilastot kertovat, että mies ei pisteillä mässäile. Campbellille onkin vaikea povata pitkää NHL-uraa, sillä hän on marginaalinen pelaaja. Campbell pyrkii puolustamaan ja taklaamaan, mutta pelkkä yritys ei riitä, jos taitoa ei ole.

Muut Floridan tulokkaat saivat vähemmän peliaikaa. Anthony Stewartia kohtaan odotukset ovat kovat. Nuorten maajoukkueista tuttu Stewart on Floridan papereissa tuleva tärkeä puolustava keskushyökkääjä, joka taklauksillaan rikkoo vastustajan peliä. Voimakastahtoinen Stewart saattaa jo ensi kaudella vallata paikkansa.

Floridan organisaatiossa riittää senttereitä. Yksi heitä on Rob Globke, joka pelasi USA:n nuorten MM-joukkueessa vuosia sitten. Globken ammattilaisura on startannut hitaasti yliopistovuosien jälkeen. Voimahyökkääjäksi kutsuttu Globke voi Floridassa huomata, että joukkueessa on liikaa samantyylisiä pelaajia.

Aivan päinvastaista linjaa Floridassa edustaa pienikokoinen laitahyökkääjä Greg Jacina. Isoja ja vahvoja pelaajia haalivassa Panthersissa OHL:ssä loistanut Jacina on melkoinen erikoisuus, sillä hän painaa vain 180 paunaa, ei siis paljon mitään.

Los Angelesin tulokkaat liigan pohjasakkaa

Los Angeles yritti viimeiseen asti taistella pudotuspelipaikasta, eikä siinä tilanteessa tulevaisuutta juuri ajateltu. Päinvastoin joukkue myi siirtorajalla lupauksiaan veteraanien tieltä. Taktiikka tulee jatkossa kostautumaan.

Kingsin panos hurjalle tulokasvuodelle jäikin ehkä koko liigan vaisuimmaksi, jos mukaan lasketaan vain pelaajat, jotka kauden lopussa kuuluivat organisaatioon. Kenttäpelaajista vain kovaotteinen laitahyökkääjä Geroge Parros pelasi yli 15 peliä. Hänenkin keskimääräinen peliaikansa oli viisi minuuttia.

Pienikokoinen tsekkisentteri Petr Kanko ehti tehdä NHL-uransa avausmaalin. Kanko ei ole vakuuttanut AHL:ssä Manchesterin riveissä. OHL:ssäkin miehen ura lähti hyvän alun jälkeen polkemaan paikallaan. Niinpä Kankon tulevaisuus on kysymysmerkkejä täynnä. Jos mies NHL-uraa pääsee tekemään, niin peli perustuu enemmän agitointiin kuin mihinkään muuhun. Tsekin oma Jarkko Ruutu on siis kyseessä, tosin Ruutu oli AHL:ssä vakuuttava myös pelaajana.

Iso puolustaja Richard Petiot kävi näyttämässä itseään parin pelin verran NHL-kaukaloissa. Peliaikaa kovalle taklaajalle ei kuitenkaan siunaantunut. Petiot on toistaiseksi luonut maineensa jakamalla pommeja yliopistosarjassa. Yliopistoista on ennekin tullut AHL:ään isoja, mutta loppujen lopuksi heikkoja puolustajia, mutta Petiot on ollut positiivinen yllätys Manchesterissä. Jos Los Angeles pelaa korttinsa oikein, voi Petiot olla se, mitä Denis Grebeshkov ei koskaan ollut.

Sentteri Matt Ryan ja minikokoiset Connor James ja Konstantin Pushkarev ovat melko villejä kortteja. Pushkarevissa on maalitykin ainesta, mutta muuten häntä pidetään jääkiekkoilijana kovin heikkona. Kausi Manchesterissa ei ole kovin paljon muuttanut kuvaa. Pushkarev on Kingsille suurten mahdollisuuksien pelaaja, mutta kertoimet menestykselle ovat tällä hetkellä suuret.

Los Angelesin syksyn valopilkku oli maalivahti Jason Labarbera, joka haastoi Mathieu Garonin kisaan ykkösmaalivahdin paikasta. Labarberan vire kuitenkin katosi, ja peliaika jäi lopulta melko vähäiseksi. Jättiläismäisen maalivahdin tilastot putosivat melko vaisuiksi, ja ex-Rangers-vahdin tulevaisuus on jälleen kysymysmerkkejä täynnä.

Minnesotassa tulokkaat unohtuivat pudotuspelijahdissa

Minnesota on kauden aikana peluuttanut vain kuutta tulokaspelaajaa, joista kolme on kuulunut joukkueen vakiokokoonpanoon. Kenties seura on oppinut jotain Pierre-Marc Bouchardin tapauksesta, sillä tällä kertaa se on antanut lupaavimpien nuorukaistensa pelata rauhassa AHL:ää. Toisaalta kyse ei välttämättä ole ollut niinkään Patrick O'Sullivanin, Roman Voloshenkon ja A.J. Thelenin säästelemisestä kuin pudotuspelipaikan metsästyksestä.

Kurtis Fosterin tie NHL-puolustajaksi on ollut pitkä ja kuoppainen, mutta neljännessä seurassaan hän on vihdoin saavuttanut unelmansa. Jättiläiskokoinen puolustaja on aina ollut erinomainen ylivoimalla, mutta Minnesotassa hänen puolustukselliset heikkoutensa on saatu siedettävälle tasolle. 24-vuotias Foster on kauden aikana noussut Wildin selkeäksi ylivoiman ykköspakiksi.

Mikko Koivun ensimmäinen NHL-kausi on ollut kaksijakoinen. Toisaalta hänen kypsät otteensa ovat herättäneet laajalti huomiota, mutta surkea pistesaldo on nostanut esiin myös kysymyksen potentiaalin ylärajasta. Seuraavat kaudet osoittavat, onko nuoremmasta Koivusta koskaan johtavaksi keskushyökkääjäksi.

Kolmas vakituisesti Wildissa peliaikaa saanut tulokas on herättänyt puhetta huomattavasti Fosteria ja Koivua enemmän. Hirviön kokoinen Derek Boogaard on noussut kuriositeetista vakavasti otettavaksi ehdokkaaksi NHL:n raskaan sarjan tappelumestaria pohdittaessa.

Yli kaksimetrinen "Boogeyman" on parantanut viime vuosina luisteluaan huikein harppauksin. Eväitä yhtään nykyistä suurempaan rooliin ei silti ole, mutta täysin puhtaan tappelijan pelaaminen nykypäivän NHL:ssä on jo itsessään melkoinen ihme. Paljon kertoo sekin, ettei Boogaard pystynyt junioriurallaan kertaakaan samaan kuin ensimmäisen NHL-kautensa aikana: tekemään kahta maalia runkosarjassa.

Kulttipelaaja Matt Foy sai pelata parisenkymmentä peliä ja ehti tehdä NHL-uransa ensimmäiset maalit. Foy oli juniorisarjoissa äärimmäisen tehokas, mutta Foyn riistävä ja raastava tyyli ei ole saanut NHL-pampuilta kiitosta.

Higgins on helmi Canadiens-tulokkaiden joukossa

Bob Gaineyn ottaessa GM:n tehtävät harteilleen lähes kolme vuotta sitten hän korosti seuran yhdeksi tärkeimmäksi tavoitteeksi omien lahjakkuuksien kasvattamisen NHL-kelpoisiksi. Varsinaisesti tämä ohjelma käynnistyi kuitenkin vasta tämän vuoden tammikuussa, kun Gainey erotti Claude Julienin ja nimitti itsensä seuran uudeksi päävalmentajaksi.

Julienilla oli vaikeuksia antaa nuorilla pelaajille täyttä luottamustaan ja yksikin virhe johti lähes poikkeuksetta penkin päähän tai jopa katsomoon. Tämä tyyli ei tuottanut tulosta, koska Julien ei antanut nuorille mahdollisuutta oppia virheistään eikä vilttikomennus kasvattanut kenenkään itseluottamusta. Kauden 2003-04 aikana vain Michael Ryder ja Mike Komisarek saivat vakituiset paikat Canadiens-kokoonpanosta, vaikkakin Komisarek kamppaili peliajasta Julienin alaisuudessa vielä kuluvallakin kaudella.

Canadiensin riveissä on tällä kaudella nähty kahdeksan NHL-tulokasta. Andrei Kostitsyn, Jonathan Ferland, Maxim Lapierre, puolustaja Jean-Philippe Cote ja maalivahti Yann Danis ovat päässeet pelaamaan satunnaisia pelejä loukkaantuneiden pelaajien korvaajina.

Kolme tulokasta on kuitenkin murtautunut Canadiensin vakiokokoonpanoon. Aleksandr Perezhogin, Tomas Plekanec ja Chris Higgins ovat kaikki olleet kauden alusta lähtien Canadiensin matkassa . Alkukaudesta kolmikko pelasi hetken aikaa jopa samassa ketjussa, joka tuolloin oli ajoittain joukkueen värikkäin ja energisin muodostelma.

Perezhoginin kausi on ollut kolmikon nihkein, vaikka kauden alku olikin heistä pirtein. Ensimmäisissä seitsemässä ottelussaan hän iski tehot 3+4, mutta sen jälkeen pistetehtailu tyrehtyi ja peliaika vähentyi. Seitsemän ensimmäisen ottelun jälkeen venäläishyökkääjä on tehnyt vain kuusi maalia ja 11 pistettä. Lisäksi lähes koko tammikuun ajaksi Perezhogin lähetettiin kurinpidollisista syistä pelaamaan farmijoukkue Hamilton Bulldogsiin. Kauden lopulla hän on kokolailla säännöllisesti viilettänyt kolmosketjun oikealla laidalla.

Tasaisimman kauden on pelannut Plekanec, jonka runkosarjaa ovat verottaneet polvi- ja olkapäävamma. Plekanecin tulokaskauden pistesaldo on positiivisesti yllättävä: hänen tehonsa 9+20 on enemmän kuin häneltä odotettiin. Tämän lisäksi hän on tehnyt ne odotetut hommat niin varmasti, että Gaineyn otettua ohjat käsiinsä on peliaikaa tullut runsaasti myös alivoimalla. Plekanec on kauden lopulla kuulunut kolmosketjun keskelle.

Gaineyn luottopelaajaksi on noussut hiukan yllättäenkin 22-vuotias amerikkalaishyökkääjä Chris Higgins, jota Gainey käyttää oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa. Perezhoginista poiketen Higgins on alkanut loistaa vasta kauden loppupuolella, jolloin hän on etenkin olympilaisten jälkeen ollut lähes ilmiliekeissä. Kisojen jälkeen hän on tehnyt 16 maalia ja 22 pistettä 26 ottelussa.

Vaikka joukkueen toiseksi paras maalimäärä ja mukava pistesaalis (23+15) ovat hienoja saavutuksia, on Higgins enemmän kuin mitä pistesarake näyttää. Hän on jo nyt yksi Canadiensin parhaista puolustavista hyökkääjistä, ellei jopa paras. Ikäisekseen Higgins on erittäin kypsä, tarmokas, peräänantamaton ja esimerkillinen joukkuepelaaja, joka on jo osoittanut olevansa johtajanluonteensa. Yleensä maltillinen Gainey innostui jo vertaamaan Higginsiä Jere Lehtiseen, jota Gainey valmensi Dallas Starsissa ja jonka kehitystä hän seurasi enimmäkseen seuran GM:nä. Higginsin tyyliselle pelaajalle parempaa kehua ei voi antaa.

Nashvillen nuoret puolustajat vakuuttivat

Nashville on samassa tilanteessa kuin esimerkiksi Atlanta, eli joukkue on nyt rakennettu ensimmäistä todellista iskua varten. Niinpä kantrikaupungissa ei tällä kaudella nähty tulokkaita jaloissa pyörimässä. Vain huippulupaus Ryan Suter pelasi koko kauden ylhäällä.

Gary Suterin veljenpojan tulokaskausi oli moneen muuhun profiililupaukseen verrattuna näkymätön. Tuskin Nashville kuitenkaan on asiasta kovinkaan pahoillaan. Suter teki vain yhden maalin kauden aikana, mutta pistenikkaria setänsä tyyliin hänestä ei odotetakaan. Peliaikaa herui reilu 17 minuuttia ottelua kohti.

Nashvillessa ollaan varmasti iloisia Shea Weberin kehityksestä. Pakinjärkäle nousi tammikuussa Nashvillen kokoonpanoon, ja ehti pelata vajaat kolmekymmentä peliä tulokaskaudellaan. Weber pelasi alkukauden AHL:ssä Milwaukeen riveissä ja ampui kahdeksan ylivoimamaalia. Tehopisteet ovat mukava yllätys mieheltä, joka on tunnettu vahvana fyysisenä puolustajana. Valtava järkytys tehokkuus ei ole, sillä hyvästä luisteltutaidosta ja painavasta laukauksesta on harvoin haittaa pistejahdissa.

Myös kolmas kauden aikana Nashvillen kokoonpanoon murtautunut pelaaja on tulokas. Greg Zanon on Burnabystä Brittiläisestä Kolumbiasta kotoisin oleva peruspakki, joka pelasi yliopistojääkiekkoa Nebraska-Omahan yliopistossa. Kuluva AHL-kausi on ollut Zanonilta hämmästyttävän tehokas odotuksiin nähden. Osa pisteistä selittynee sillä, että hän pelasi osan kaudesta Weberin pakkiparina.

Zanon on jo 25-vuotias puolustaja, mutta hän saattaa vielä löytää sijansa NHL:stä. Hän on Milwaukeen kapteeni ja paras puolustava puolustaja, ja kun tehojakin on alkanut löytyä, niin tämä entinen Ottawan varaus voi vielä tehdä asiallisen NHL-uran.

Hyökkääjistä Scott Upshall otti paikkansa Nashvillen hyökkäyksessä. Upshallia ei lasketa enää teknisesti NHL-tulokkaaksi, mutta käytännössä hän sitä oli. Aiemmat AHL-kaudet eivätkä WHL-kaudetkaan olleet täydellisiä onnistumisia Upshallille, mutta tämä kausi on muuttanut kaiken. AHL on osoittautunut liian kevyeksi paikaksi lupaukselle, ja NHL:ssä on jo syntynyt mukavasti jälkeä.

Maalivahdit Pekka Rinne ja Brian Finley pelasivat muutaman NHL-minuutin kauden aikana. Finleystä on odotettu joukkueeseen ykkösvahtia, mutta Rinne on ajanut yllättäen ohi.

New Jerseyllä vain yksi luottotulokas

New Jersey oli yksi niistä pudotuspelipaikkaa koko kauden jahdanneista joukkueista, joilla ei ollut sijaa epävarmoille tulokkaille. Vain huippulupaava jenkkihyökkääjä Zach Parise murtautui runkopelaajaksi. Pienikokoinen Parise sopeutui hyvin Devilsin muiden smurffien sekaan. Vaikka Parisen kausi ei sensaatiomainen ollut, niin hän vakuutti kiekkofanit siitä, että edessä on menestyksekäs NHL-ura.

Parisella oli ongelmia saada valmentaja Larry Robinsonilta luottamusta, mutta Lou Lamoriellon tultua penkin taakse on Zach päässyt pelaamaan enemmän. Parise on sentteri, mutta hän on pelannut New Jerseyssä myös laiturina. New Jerseyssä pelaajilta vaaditaan omien pisteiden ja mukavuuden uhraamista joukkueen hyväksi, ja sitä Parisekin on saanut opiskella. Toisen polven NHL-pelaajalla on vielä opeteltavaa varsinkin puolustuspelissä.

New Jersey esitteli myös uuden nyrkkisankarinsa Cam Janssenin. Janssen pelasi yli 40 peliä, joissa hän oli jäällä keskimäärin alle viisi minuuttia. Kauden aikana mies ei laukonut maalia kohti edes kymmentä kertaa. Onkin melko epätodennäköistä, että tulevaisuus NHL:ssä on Janssenin kaltaiselle pelaajalle loistokas.

New Jersey päästi jäälle noin kymmenen pelin ajaksi myös hyökkääjät Barry Tallacksonin, Tuomas Pihlmanin ja Jason Ryznarin. Kolmikko saalisti yhteensä kaksi maalia. Jättikokoinen yliopistohyökkääjä Barry Tallackson ei koskaan ole maaleilla herkutellut. Yhtä iso yliopistohyökkääjä Ryznar ei ole maalannut senkään vertaa.

Tallackson on ollut AHL:ssä Albanyn surkean joukkueen positiivisimpia yllättäjiä. Albanyn joukkueesta ei tahdo löytyä 20 maalin miestä, joten Tallacksonin viitisentoista häkkiä on suhteellisen hyvä luku tälle kauniisti sanottuna kehittämiskelpoiselle hyökkääjälle. Moni ehti ajatella New Jerseyn lyöneen hudin Tallacksonin kohdalla, mutta miehestä on kasvamassa vähintään AHL-tason jyrä.

Ryznar on toinen alaskalainen Devils-organisaatiossa tähtipelaaja Scott Gomezin lisäksi. Hänkin on Tallacksonin tavoin iso laituri, joka päinvastoin kuin Tallackson elää puolustuksen kautta. Ryznar on raakile siinä missä laituritoverinsakin.

Tuomas Pihlmanin ongelma on edelleen pisteiden puute. Fyysisesti Pihlmania pidetään valmiina NHL:ään. Paikka saattaa olla auki ensi kaudella, mikäli mies jaksaa siihen asti odottaa.

NY Islanders kaatui veteraaneihin, ei tulokkaisiin

NY Islanders lähti kauteen hieman ristiriitaisella joukkueella. Menestystä haluttiin, mutta toisaalta kokoonpanossa oli melko kokemattomia tulokkaita. Tulokkaat eivät pettäneet, Islandersin ongelmat löytyvät aivan toisaalta. Siirtotakarajalla Islanders haki lisää nuoria pelaajia muualta ja kokeili joukkuetta ensi kautta varten.

Islandersin tulevaisuus näyttää vähintään lupaavalta. Puolustuksessa riittää varsinkin potentiaalia. Todellinen ässä on Chris Campoli, jota ei pidetty NHL-varauksen arvoisen pelaajana vuosiin, mutta joka jo toisella ammattilaiskaudellaan nousi NHL-vakiokokoonpanoon. Campoli oli Islandersin kauden ehdottomasti positiivisin yllättäjä.

Jos Campoli pystyy pitämään tasonsa, hän ottaa pian paikkansa Islandersin puolustuksen johtohahmona. Pakkipariksi hänelle on tarjolla isokokoinen Bruno Gervais, joka pelasi Campolin kanssa viime kaudella AHL:ssä. Gervais on ollut ylenkatsottu siinä missä Campolikin, mutta kaksikosta on kasvamassa hyvä runko Islandersin pakistoon.

Islanders hankki Los Angelesista puolustaja Denis Grebeshkovin, jonka ura ei ottanut auetakseen Kaliforniassa. Venäläispakkia pidetään erittäin potentiaalisena, mutta otteet jäällä ovat jättäneet toivomisen varaan. Ensi syksynä Grebeshkov saa näyttää taitonsa. Jos homma ei toimi, ei Islandersin tarvitse jäädä murehtimaan. Taustalla on tälläkin kaudella pari peliä pelannut Allan Rourke, ja vielä lupaavampia pelaajia on junioreissa.

Islandersin tulokashyökkääjät eivät esiintyneet kovin tehokkaasti, mutta väläyttelivät. Ainoa koko kauden kokoonpanossa kestänyt hyökkääjä oli Kent Nilssonin poika Robert. Nilsson pelasi melko näkymättömän kauden, mutta piristyi keväällä. Taitava hyökkääjä nauttii saadessaan pelata toisten taitavien pelaajien kanssa.

Suomalaistähdet Petteri Nokelainen ja Sean Bergenheim kokivat takaiskuja. Nokelainen murtautui syksyllä joukkueeseen, mutta loukkaantumiset pilasivat kauden. 15 pelissään Nokelainen teki yhden maalin, mutta keräsi kehuja vahvalla ja uhrautuvalla pelaamisellaan. Fanit ovat varmoja siitä, että Nokelainen ottaa paikkansa vähintään kolmosketjun luotettavana pelaajana.

Bergenheim joutui pettymyksekseen farmiin lähes koko kaudeksi. Kausi alhaalla oli kuitenkin sen verran vakuuttava, että näytönpaikka oli pakko antaa keväällä. Vikkelä hyökkääjä käytti paikkansa. Bergenheim toi paljon energiaa ensimmäisiin peleihinsä ja teki muutaman maalinkin. Sitten kerosiini loppui, ja tahti heikkeni.

Näillä näytöillä Bergenheim kuitenkin vakuutti enemmän kuin Jeff Tambellini, joka tuli Grebeshkovin kanssa Los Angeleista. Tambellini on huippulupaus, joka ei ole sopeutunut vielä NHL:ään.

Myös hyökkääjät Jeremy Colliton ja Steve Regier pelasivat Islandersin kokoonpanossa. Ainakin sentteri Collitonilta odotetaan vielä läpimurtoa NHL-peleihin.

NY Rangersin nuoret yllättivät laajalla rintamalla

New York Rangersin erinomaisen kauden takana on ollut paitsi joukkueen tähtikaarti Jaromir Jagrin johdolla, myös erinomainen katras tulokaspelaajia. Kirkkaimmin rookie-Ragseistä on tuikkinut ruotsalaisvahti Henrik Lundqvist, joka on pessyt kaikissa merkittävissä kategorioissa enemmän hehkutetut kollegansa.

Lundqvist valloitti heti kauden alussa Rangersin ykkösvahdin paikan itselleen. Lisäksi 24-vuotias maalivahti oli yksi Ruotsin olympiakultajoukkueen kantavista voimista. Hän ei kuitenkaan ole ollut yksin - Rangersin kokoonpanossa on kuluneella kaudella esiintynyt peräti tusinan verran muitakin tulokaspelaajia.

Rangersia on aiemmin totuttu pitämään jonkinsorttisena pelaajien hautausmaana, jonne vanhat tähdet menevät rahastamaan viimeiset senttinsä. Muutama vuosi sitten aloitettu hallittu uudelleenrakennusprojekti on kuitenkin muuttanut paljon.

Vakiokokoonpanoon kenttäpelaajista ovat tunkeutuneet tshekkilaituri Petr Prucha, venäläispuolustaja Fjodor Tjutin ja yliopistotaustainen keskushyökkääjä Dominic Moore. Myös Ryan Hollweg, Maksim Kondratjev ja tappelija Colton Orr ovat olleet joukkueen mukana enemmän tai vähemmän säännöllisesti.

Pruchan 30 maalin kauden ainoa takaisku oli polvivamma, joka esti osallistumisen olympialaisiin. Pienikokoinen laituri on yksi niistä pelaajista, joita uudet sääntötulkinnat ovat selvästi auttaneet. 23-vuotias tshekkihyökkääjä varattiin vuonna 2002 yli-ikäisenä vasta kahdeksannella kierroksella juuri kokonsa vuoksi, mutta hän on osoittanut maalintekotaitonsa lisäksi myös sitkeytensä.

Tjutin ja Moore taas saivat tulikasteensa NHL:ssä jo kaudella 2003-04, mutta molemmille kulunut kausi on ollut varsinainen läpimurto maailman kovimpaan liigaan. Tjutinin monipuolisuus on taannut hänelle vakiopaikan Rangersin puolustuksesta niin tasakentällisin, yli- kuin alivoimallakin pelattaessa. Moore taas on profiloitunut erinomaisena puolustavana hyökkääjänä, mistä on osoituksena valmennusjohdon luottamus alivoimatilanteissa.