Tulokaskatsaus Anaheimista Dallasiin

Anaheimin tulokkaat olivat todennäköisesti liigan parhaat, ja joukkue on muutenkin tulevaisuuden suhteen hyvissä asemissa. Dallas taas löysi oikeille paikoille oikeita tulokkaita, aivan kuten Buffalokin. Calgary ja Atlanta eivät peluuttaneet monia tulokkaita, sillä kyseiset organisaatiot ovat rakennusvaiheensa jo tehneet.

Anaheimilla liigan parhaat tulokkaat

Anaheim lähti kauteen mustana hevosena. Joukkueen kovapalkkaiset veteraanit eivät kuitenkaan muodostaneet toimivaa runkoa, vaan Ankat pelasi vaisun alkukauden. Kun ankkalaivan kurssi oli karannut jo pelottavan kauas tavoitteesta, GM Brian Burke käänsi laivaa 180 astetta.

Burke hankkiutui eroon täyskädestä huippupelaajia. Sergei Fedorov, Petr Sykora, Sandis Ozolinsh ja Keith Carney saivat lähteä, ja remmiin nousi nuorta verta. Kausi ei kuitenkaan ollut ohi, vaan uudistunut parvi alkoikin pelata hyvää jääkiekkoa. Anaheimin nuorisokaarti tiedettiin liigan lahjakkaimmaksi, mutta nopea sopeutuminen NHL:ään yllätti.

Anaheim on käyttänyt tulokkaita määrällisesti vähemmän kuin moni muu joukkue, mutta laadullisesti ankkatulokkaat ovat olleet liigan eliittiä. Erityisesti superlupaukset Ryan Getzlaf ja Corey Perry ovat ottaneet jättiaskelia. Molemmilla hyökkääjillä on lahjat edetä taistelemaan pistepörssin kärkipaikoista, mutta Getzlafin keskittyminen ja Perryn urheilullisuus ovat mietityttäneet.

Perry on äärimmäisen näppärä hyökkääjä, joka tähän asti on tehnyt mitä tahtoo. Viime keväänä hän haali OHL:n pudotuspeleissä Londonin riveissä 18 pelissä 38 pistettä. Hänen valmiuttaan sopeutua kovaan ammattilaisjääkiekkoon on epäilty. Anaheim oli jopa jossain vaiheessa valmis luopumaan Perrystä saadakseen Edmontonista Mike Comrien. Tälle kaudelle Perrylle oli suunniteltu kokemuksen hankkimista AHL:n Portlandissa, mutta taituri ei sopeutunut AHL-jääkiekkoon. Laitahyökkääjä piti vastustajiaan naurun alaisena. 19 pelissä syntyi 34 pistettä, eikä hyvää miestä voinut pitää alhaalla.

Voimalaituri Getzlafia on pidetty Perryä varmempana NHL-menestyksenä, vaikka pistenikkarina hän ei ole ollut Perryn tasoa. Isot hyökkääjät tunnetusti kypsyvät hitaasti. Jättihyökkääjä on tarvittaessa kovakourainen pelaaja, joka tekee tilaa hyökkääjätovereilleen. Varsinainen maalitykki hän ei ole. Perryn tavoin AHL oli Getzlafille väärä sarja tällä kaudella. 17 pelissä saskatoonilainen järjesteli 33 pistettä ja sai yksisuuntaisen lipun Kaliforniaan.

Getzlafin tavoin Reginasta kotoisin oleva Chris Kunitz on ollut vahva tulokaskaudellaan. Kunitz on jo 26-vuotias, siis juuri ja juuri tulokas, joten NHL-ura ei ole tullut miehelle helposti. Yliopistojääkiekkoa Ferris Statessa dominoinut Kunitz lähti jo kerran Anaheimista Atlantaan, mutta hänet hankittiin myöhemmin takaisin Kaliforniaan. Anaheimissa ei siirtoa ole kaduttu, sillä Kunitz on paukuttanut mainiot tehot ankkapaidassa. Tavallisen miehen mittainen Kunitz on melko hyvä maalintekijä.

Anaheimin suurin sensaatio lienee edellä mainituista tähdistä huolimatta puolustaja Francois Beauchemin. Kun mies tuli Anaheimiin Sergei Fedorov-kaupassa, häntä pidettiin lähinnä täytemiehenä. Mutta Montrealin aikoinaan varaama Beauchemin on ollut Anaheimille tärkeämpi pelaaja kuin Fedorov oli. Beauchemin on pelannut keskimäärin 23 minuuttia per peli ja saalistanut pisteitä puolikkaan peliä kohti. Hän on korvannut Sandis Ozolinshin.

Koska Anaheimilla riittää nuoria hyökkääjiä, niin Zenon Konopkan ja Dustin Pennerin peliaika on jäänyt vähiin. Molemmat pelaajat kuitenkin ovat esittäneet pirteitä otteita jäälle päästessään. Konopka on nimestään huolimatta kanadalainen. Ontariolainen on kovaotteinen sentteri, joka on tehnyt vakuuttavaa jälkeä tällä kaudella AHL:ssä. Konopkalla on ikää jo 25 vuotta.

Jättikokoista Dustin Penneriä voi huoletta pitää sensaationa. Miehen tämän kauden AHL-pelit ovat kulkeneet aivan eri malliin kuin odotettiin. Yliopistojääkiekon kautta löydetty Penner saanee kaikki mahdollisuudet maailmassa, sillä jättihyökkääjät ovat harvassa.

Maalivahti Ilja Brizgalov haastoi alkukaudesta Jean-Sebastien Gigueren taisteluun ykkösmaalivahdin paikasta. Isokokoinen venäläisvahti on pelannut positiivisen tulokaskauden. Ilja on varmaotteinen kakkosvahti, jossa on ainesta ainakin tuuraamaan ykkösveskaria, mutta Gigueren takana ura voi kuihtua.

Kaikkien näiden nuorukaisten lisäksi Anaheimissa on pelannut kaksi ensimmäistä NHL-kauttaan pelaavaa kiekkoilijaa, joilla ei ole ikänsä takia tulokasstatusta. Puolustaja Joe DiPenta on ottanut paikkansa avausmiehistöstä, ja ruotsalainen lähes kolmikymppinen Jonathan Hedström on jo nyt yksi liigan parhaista ja pelätyimmistä alivoimapelaajista.

Käytännössä Anaheimilla on siis tällä kaudella onnistunut tulokkaiden suhteen kaikki. Tulevaisuus on vielä valoisampi, sillä Pennerin ja Konopkan jälkeen varastossa on vielä muun muassa Ladislav Smid ja Bobby Ryan. Jos Anaheimissa ei mokata jatkossa huolella, on edessä loistava tulevaisuus.

Atlantassa alkoi uusi aika, tulokkaat vähissä

Atlanta Thrashersin vuosikausia kestänyt joukkueen rakentaminen on saavuttanut pisteen, jossa tulokkaiden ei ole enää mahdollista kävellä sisään joukkueeseen ja saada kaikki avaimet käteen. Laajennusjoukkueen ilme on pikku hiljaa häipymässä.

Thrashers käytti kauden aikana vain kahta tulokaspelaajaa vakituisesti. Maalivahti Kari Lehtosta on vaikea mieltää edes tulokkaaksi. Kun Lehtonen palasi syksyn loukkaantumisen jälkeen kokoonpanoon, neljän ottelun NHL-kokemuksella kauteen lähtenyt maalivahti otti ykkösmaalivahdin paikan. Kärppä ei siitä luopunut ennen kuin taas keväällä satutettuaan nilkkansa.

Atlantan päävalmentaja Bob Hartley peluutti Lehtosta kuin huomispäivää ei tulisikaan. Hartley oli oikeassa: ilman helsinkiläisvahtia Thrashersin kausi olisi ollut paketissa jo kauan sitten. Thrashersin hurja kiri kohti pudotuspelejä hyytyi loppusuoralla. Lehtonenkin saattoi pelata käsi kipeänä, mutta Hartley ei tohtinut laittaa maalinsuulle ketään muutakaan.

Hartleyn no nonsense -tyyli ja Lehtosen huoleton suhtautuminen elämään ja jääkiekkoon tuovat pientä jännitettä kaksikon väleihin. Hartley haukkuu pelaajansa tarvittaessa julkisesti, mutta toisaalta osaa ottaa kaiken heistä irti. Kysykää vaikka Ville Niemiseltä. Kumpikin kuitenkin tietää, että Lehtonen on tulevaisuudessa Atlantan avainpelaaja. Ensi kaudella ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin mennä kirkkaasti pudotuspeleihin.

Toinen vakiopaikan itselleen hankkinut tulokas on yliopistotähti Jim Slater. Sentteri Slaterin maine ei Suomeen asti ole kantanut, mutta Michiganin yliopistossa mies tunnetaan. Slater varattiin kesän 2002 draftissa ensimmäisen kierroksen päätteeksi. The Hockey News rankkasi miehen keväällä 2004 liigan 46. parhaaksi lupaukseksi. Ne ovat hyviä saavutuksia pelaajalle, joka ei ole suuremmin herättänyt kohua.

Slater oli yliopistotasolla pistenikkari, mutta NHL:ssä hän on enemmän energiapelaaja. Slater on tulisieluinen sentteri, joka tekee vastustajan elämän hankalaksi. Michiganilaisen tulokaskausi on ollut pääosin vakuuttava. Parikymmentä pistettä kymmenen minuutin peliajalla on hyvä työnäyte, ja tulevilla kausilla Slaterin voi odottaa johtavan Atlantan kolmoskenttää.

Kun Lehtonen oli loukkaantuneena, pääsivät maalivahtitulokkaat Michael Garnett ja Adam Berkhoel tolppien väliin. Kumpaakaan ei pidetä suurina tulevaisuuden tähtivahteina. Garnett kuitenkin otti reilun 20 pelin aikana muutaman tärkeän voiton. Silti hänen on turha laskea NHL-uran varaan. Yliopistovahti Berkhoelilla tulee olemaan tekemistä AHL-uransa kanssa.

Atlantan uudesta ilmeestä kertoo parhaiten se, että pakkikaksikko Braydon Coburn-Mark Popovic on saanut tyytyä AHL-peleihin tällä kaudella. Atlanta varasi kesän 2003 draftissa Coburnin kahdeksannella vuorolla, ja sen jälkeen kovaotteisen jääkiekon ystävät ovat odottaneet calgaryläisen esiinmarssia hartaasti.

Coburn pelasi tänä syksynä yhdeksän peliä ylhäällä, mutta lähti sen jälkeen Chicago Wolvesiin hankkimaan lisää kokemusta. Mikäli ihmeitä ei tapahdu, on Coburn seuraava Atlantan vakiokokoonpanoon nouseva pelaaja. Myös Anaheimista hankittu Mark Popovic on edelleen potentiaalinen NHL-puolustaja. 23-vuotias jämäkkä ontariolainen on tällä kaudella paikannut muutaman kerran vakiopuolustajia.

Bostonin tulokkailla vaikeuksia, mutta tilanne valoisa

Bostonin johto uhosi kesällä joukkueen taistelevan Stanley Cupista, mutta melko pian tuli selväksi, että puheet ovat puheita. Talvi kuluikin myllerryksessä, kun joukkueesta lähtivät niin ykkössentteri Joe Thornton kuin GM Mike O’Connellkin.

Bostonin kaudessa hyvää ja huonoa olivat tulokkaat. Huono juttu oli se, että puolustus kärsi loukkaantumisista, ja heti alkukaudesta Boston joutui kuormittamaan tulokaspakkeja Andrew Albertsia ja Milan Jurcinaa, sekä myöhemmin St. Louisiin myytyä Kevin Dallmania. Isokokoisilla pakeilla kesti aikansa sopeutua NHL-jääkiekkoon, ja se oli osa syy heikkoon alkukauteen.

Väkivahva slovakkipakki Jurcina on pohjoisamerikkalaisen kiekon kasvatti. Hän on kehittynyt hitaasti ja varmasti, ja oli etenkin keskivaiheilla kautta vakuuttava NHL-tasolla. Jurcina pelasi hyvää peruspeliä, jossa taklauksillakin alkaa olla sijansa. Boston on varmasti tyytyväinen siihen, että on ollut projektinsa kanssa kärsivällinen.

Albertsin kausi ei ollut yhtä onnistunut kuin Jurcinan. Hän teki syksyllä raskaita virheitä, mikä johtui yksinkertaisesti siitä, että hän pelasi käytännössä ensimmäisiä ammattilaispelejään. Alberts tuli viime keväänä muutaman pelin ajaksi Providenceen yliopistoliigasta, ja siinä on kovin vähän kokemusta NHL-pakille. Albertista saattaa kuitenkin tulla Hal Gillin kaltainen puolustaja, tosin tuskin yhtä hyvä.

Jurcinaa ja Albertsia suurempi lupaus on Mark Stuart, joka pelasi Bruins-puolustuksessa vain 15 peliä. Hänestä kuitenkin povataan Bostonin puolustuksen tähtipelaajaa.

Syksyn positiivisin Bruins-pelaaja oli maalivahti Hannu Toivonen, joka nappasi ykkösmaalivahdin paikan Andrew Raycroftilta. Loistavasti erityisesti matalia kuteja torjuva Toivonen kaipaa vielä opettelemista sijoittumisessa, mutta kaiken kaikkiaan hän oli äärimmäisen vakuuttava aina loukkaantumiseensa asti. Boston laskee Toivosen varaan paljon.

Kauden edetessä ja Toivosen loukkaannuttua on Bostonin puheenaiheeksi noussut Toronton ja San Josen hylkäämä hyökkääjä Brad Boyes. Boyesilla tiedettiin olevan lahjoja vaikka mihin, mutta osa epäili keskinkertaisen luistelun tekevän uran luomisesta vaikeaa. Boyes ei näitä puheita kuunnellut, vaan takoi huippupisteet. Varsinkin loppukausi oli matalalentoa, ja Bruins-fanit saivat seurata Boyesin ja toisen nuoren hyökkääjän Patrice Bergeronin villiä ilotulitusta.

Lisäksi hyökkäyksessä pelasivat tulokkaat Yan Stastny, Nathan Robinson ja Zdenek Blatny.

Buffalo ajoi hallitusti tulokkaita sisään

Buffalo on yllättänyt kaikki nappaamalla nimettömällä joukkueella nimiinsä seuran kaikkien aikojen voittoennätyksen. Joukkueen kokemattomuutta on kummasteltu. Tosi asia on kuitenkin se, että Buffalo on peluuttanut tulokkaita monia muita joukkueita säästeliäämmin. Esimerkiksi puolustuksessa on käynyt vain yksi tulokas, Nathan Paetsch. Hänkin urakoi vain yhden pelin. Hyökkääjät Jiri Novotny, Daniel Paille ja Chris Thorburn ovat piipahtaneet kokoonpanossa, mutta heidän aikansa ei ole tullut vielä.

Buffalo on luottanut neljään tulokaspelaajaan. Ykkösmaalivahdiksi on noussut AHL:ssä aiemmin kovaa jälkeä tehnyt Ryan Miller. Hyökkäyksessä trio Tomas Vanek, Paul Gaustad ja Jason Pominville on enemmän kuin täyttänyt paikkansa.

Ryan Millerin tilastot Michigan Staten yliopistosta olivat maagiset. Hän onkin ollut Buffalon kruununjalokivi vuosikausia, mutta NHL-läpimurto on lykkääntynyt Martin Bironin ja työsulun takia. Tällä kaudella sekä Biron että Miller ovat pelanneet maalinsuulla mainiosti, mutta Miller on ottanut niskalenkin kauden edetessä. Hän on torjunut suurimman osan Buffalon voitoista, ja on jatkossakin Buffalon ykkösmaalivahti. Hitaasti kiiruhtaminen on Millerin tapauksessa tuottanut tulosta.

Buffalon yllätykselliseen kauteen mahtuu oikeastaan yksi asia, joka ei ihmetytä ketään. Itävaltalaishyökkääjä Tomas Vanek oli tulokaskaudellaan odotetun vahva. Vanek ylitti 20 maalin rajapyykin selvästi, vaikka alkukaudella maalinteko ei ollut onnistua millään. Syksyllä Vanek keskittyikin keräämään syöttöpisteitä. 14 pelin jälkeen Vanekin saldo oli 0+9. Sitten hän teki kahdessa pelissä kolme maalia, ja onnistui seuraavissa 12 pelissä vain kerran.

Kauden edetessä kiekko alkoi kuitenkin löytää tiensä verkon perukoille entistä useammin. Loppujen lopuksi Vanek keräsi saman verran maaleja kuin syöttöpisteitäkin. Vanekia ei tunneta kaikkein ahkerimpana pelaajana, mutta kun miehessä yhdistyy mukava koko, näppärä kiekonkäsittelykyky ja hyvä pelisilmä sekä sopiva määrä ilkeyttä, niin Buffalo tietää napanneensa kultakimpaleen.

Vanekin voi odottaa kehittyvän vielä huimasti. Hän on noussut NHL:ään yliopistosta, joten NHL-kiekon opettelussa kuluu aikaa. Toistaiseksi näyttää siltä, että Vanekista kasvaa odotetusti 40 maalin hyökkääjä.

Pienikokoisen laiturin Jason Pominvillen ongelmana on pidetty luistelunopeutta, mutta 22-vuotias quebeciläinen on osoittanut puheet täysin turhaksi. Pominville on varmasti kauden parhaiten pidettyjä salaisuuksia. Pominville on urallaan takonut sekä QMJHL:ssä että AHL:ssä hurjia tehopisteitä, mutta viimeistään syyskauden 19 maalia 18 pelissä Rochesterissa vakuutti epäilijät. Pominville nostettiin ylös ja käytännössä suoraan ykkösylivoimaan.

Pominvillen laukaus on hurja ja hän onkin pyssyttänyt kymmenisen ylivoimamaalia viivalta. Lisäksi hän on karannut alivoimalla maalintekoon pari kertaa. Juuri Pominvillen tapaisten pelaajien takia Buffalon kausi on ollut niin loistava. Sabres on saattanut löytää todellisen timantin.

Paul Gaustad ei koskaan ollut junioritähti, vaan vuodet WHL:ssä kuluivat rivipelaajana. Edes AHL-tasolla Gaustad ei ole osoittanut maalitykin merkkejä, mutta isokokoinen keskushyökkääjä on pystynyt tuomaan vahvuutensa NHL:ään. Ulottuva, hyvin puolustava Gaustad on enemmän kuin täyttänyt paikkansa Sabresin kokoonpanossa.

Calgaryssa janotaan menestystä, tulokkaille aika on myöhemmin

Calgaryn vakiokoonpanoon on kuulunut tällä kaudella vain yksi tulokas. Tilanne on ymmärrettävä. Flames hankkiutui finaalipeleihin keväällä 2004 armottomalla taistelulla. Menestys tuli kurinalaisella ja uhrautuvalla pelityylillä, jossa henkinen ja fyysinen kovuus yhdistyivät. Finaalitappion jälkeen joukkue lähti hakemaan Stanley Cupia, eikä mestaruuksia tulokkailla voiteta.

Ainoa Calgaryn kokoonpanoon murtautunut tulokas on puolustaja Dion Phaneuf. Kanadalaispakki on poikkeuksellinen lahjakkuus. Iso, ilkeä ja taitava puolustaja on Joni Pitkäsen ja Jay Bouwmeesterin ohella nuorten puolustajien kasvot.

Puolustajan tulokaskausi ei ole aikoihin ollut yhtä vakuuttava kuin edmontonilaisen tällä kaudella. Phaneuf on pelannut vajaat 22 minuuttia ottelua kohti. Fyysisesti hän on ollut juuri niin vahva, kuin kaikki olettivatkin. Vaikka Phaneuf ei ole suurin NHL-puolustaja, niin hänestä saattaa tulla pelätyin.

Mutta se mikä on yllättänyt monet, on Phaneufin kyky tehdä maaleja NHL:ssä. Toki nuori mies paukutti viime kaudella Red Deerille WHL:ssä 24 maalia 55 pelissä, mutta 20 maalin ylittäminen NHL:ssä on aivan eri asia. Puolustajat, jotka takovat maaleja lähes samaan tahtiin kuin keräävät syöttöpisteitä, ovat harvassa. Myös Phaneuf tullee jatkossa kasvattamaan syöttösaalistaan. Rob Blaken manttelinperijä on nyt nähty.

Phaneufin lisäksi Calgaryn tulokkaista vain Robyn Regehrin velipoika Richie Regehr pääsi pelaamaan yli kymmenen peliä liekkipaidassa. Pienempi ja nuorempi Regehr on hyvä luistelija ja ampuu mainiosti. 23-vuotiaalla on tuskin kuitenkaan mahdollisuuksia marginaalipuolustajan asemaa pidemmälle.

Torontolaispakki Mark Giordano ei saanut tällä kaudella luottoa, mutta hänen NHL-uransa aukeamisesta jossain vaiheessa kannattaa lyödä vetoa. Ilkeä ja tehokas puolustaja kelvannee muualle, jos Calgaryssä ei ole tilaa. 60 tehopistettä puolustajana AHL:ssä on kova saavutus.

Giordano saattaa olla todellinen kaappaus, sillä viime kaudella häneltä jäi AHL:ssä 20 tehopisteen raja rikkomatta. Nyt hän oli joukkueensa paras pelaaja ja liigan kärkipäätä pakkien pistepörssissä. Kysymys kuuluukin onko miehestä toistamaan ihmetekonsa. Mahdollisuus pelata NHL-pelejä kuitenkin tulee jossain vaiheessa.

Ainoat tulokashyökkääjät Calgaryn riveissä olivat Bobby Nystromin poika Eric ja Carsen Germyn. Huippulahjakkuudeksi luullun Nystromin kehitys ei ole ollut odotettua. Puheet piilevästä hyökkäyspään talentista lienee jo aika haudata, mutta jarruja lyömään voi Nyström vielä NHL:ään päästä.

Carolinan tulokassato keskinkertainen

Carolinan menestyvässä joukkueessa ei tulokkailla ole ollut tilaa. Joukkueen peli lähti kulkemaan heti alusta lähtien. Siirtorajan kynnyksellä joukkue hankki lisää veteraaneja, ja kun käyttökelpoisia nuoria pelaajia ei ole liikaa, niin turha heitä oli peluuttaakaan.

Maalivahtilupaus Cam Ward totutteli NHL-kuvioihin noin kolmenkymmenen ottelun verran. Wardin muut tilastot eivät vakuuta, mutta mies torjui enemmän voittoja kuin tappiota. Nuori maalivahti on lupaava, mutta ei vielä vähään aikaan valmis NHL:ssä ykkösvahdiksi.

Kenttäpelaajista eniten peliaikaa siunaantui Chad Laroselle. Larose on tuntematon pienikokoinen laitahyökkääjä, jolla on ollut NHL:ssä suunnattomia maalinteko-ongelmia. Larose on melkoinen villi kortti, sillä miehen ura on tähän asti ollut hyvin epätasainen. Tällä kaudella hän ehti takoa AHL:ssä piste per peli tahtia, mutta edelliset sesongit eivät ole olleet yhtä vakuuttavia. Jopa OHL-ura on ihmeellinen. Ensin Larose pelasi kolme kautta pikkusievästi, mutta takoi viimeisellä kaudellaan 117 pistettä.

Jos Larosen varaan ei lasketa, niin Andrew Ladd on puolestaan Carolinan papereissa tulevaisuuden tehopelaaja. Hurricanes on ajanut Laddia sisään hitaasti. Kauden 30 ottelussa peliaika on ollut vielä melko vähäistä. Siihen nähden tehoja on tullut kiitettävästi.

Laddista odotetaan Carolinalle voimahyökkääjää. Hänen kaltaisensa hyökkääjät tapaavat ottaa aikansa, ennen kuin he kypsyvät valmiiksi. Laddin junioriura kului Calgary Hitmenin riveissä, jossa hän pelasi toisen voimahyökkääjän, Anaheimin Ryan Getzlafin rinnalla. Getzlafin lisäksi Ladd voi katsoa läheltä Eric Colea, kunhan tämä tervehtyy.

Kauden aikana Carolina hankki puolustaja Anton Babchukin Chicagosta. Ukrainassa syntynyt valtavan kokoinen puolustaja oli aikanaan Chicagon ykköskierroksen varaus, mutta Windy Cityssä ei ollut kärsivällisyyttä kasvattaa Babchukista NHL-pakkia. Työstämistä miehessä vielä on, mutta kunhan hän sopeutuu, voi edessä olla hyvä ura. Aikaa siihen voi tosin kulua.

Jo miehen ikään ehtinyt puolustaja Andrew Hutchinson lasketaan vielä tulokkaaksi. Taitava yleispuolustaja oli harjoituspeleissä kovaa valuuttaa, mutta peliaika runkosarjan peleissä on jäänyt kovin vähäiseksi. Entinen yliopistopakki on kypsynyt hitaasti, mutta tyylikkäästi. Silti ura voi olla enemmän Greg Hawgoodin tai Andy Delmoren mallin mukainen kuin Brian Rafalskin kaltainen.

Chicagossa ovet kävivät

Chicago Blackhawksin piti selviytyä kokeneiden ja kalliiden veteraanivahvistuksien saattelemana jopa pudotuspeleihin. Kokeneiden kettujen piti kantaa raskain taakka. Loukkaantumiset, todella kehno menestys ja siirtorajalla alkanut pelaajien poistomyynti muuttivat kuitenkin suunnitelmat. Veteraanit kiidätettiin yksi toisensa jälkeen sairastuvalle tai pelaajakauppojen seurauksena muihin organisaatiohin ja tuuraajiksi kutsuttiin kauden aikana kaikkiaan 17 eri tulokasta. Etenkin takalinjoilla kuohui, sillä esimerkiksi loppukauden runkopuolustuksessa ahkeroi neljä AHL-nuorukaista.

Nelikosta selkeästi eniten vakuuttivat James Wisniewski ja Dustin Byfuglien. Farmijoukkue Norfolk Admiralsin parhaaksi puolustajaksi arvostetun Wisniewskin kutsuminen Blackhawks-kokoonpanoon oli odotettu siirto. Energisesti liikkuneen, todella hanakasti taklanneen ja esimerkillisesti taistelleen 21-vuotiaan yhdysvaltalaisen asenne oli rautaisempi kuin kenenkään muun. Kaikkiaan 19 ottelua Blackhawksissa tahkonneen Wisniewskin pirteät esitykset aiheuttavat Blackhawks-valmennusjohdolle paljon mietittävää, kun ensi kauden puolustajapaikkoja ryhdytään jakamaan.

Jättiläismäisen Byfuglienin debyytti Blackhawks-puolustuksessa jo kuluneella kaudella oli sen sijaan suuri yllätys. Tulokaskauttaan ammattilaiskaukaloissa pelaavan 21-vuotiaan yhdysvaltalaisen odotettiin kiekkoilevan kausi AHL:ssä Admiralsissa, mutta loukkaantumiset sotkivat ennakkosuunnitelmat. Mojovia taklauksia jaelleen ja kiekkoa taitavasti käsitelleen Byfuglienin kyvyt tekivät vaikutuksen, mutta 25 ottelussa tehdyt lukuisat helpot virheet osoittivat nuorukaisen olevan vielä liian raakile NHL-tasolle.

Keskinkertaisesti farmissa Admiralsissa pelanneen Michal Barinkan kausi oli vaikea. Tsekkipuolustaja kutsuttiin Blackhawksiin ensimmäisen kerran joulukuussa, mutta aivotärähdys päätti silloisen NHL-visiitin heti alkuunsa. Maaliskuussa toisen mahdollisuuden saaneen Barinkan 25 ottelua Blackhawksissa eivät kuitenkaan ihmetekoja synnyttäneet, vaikka 21-vuotias tsekki kykeni varsin varmoihin suoritukseen puolustuspäässä.

Tammikuun lopulla Carolina Hurricanesista hankitun Danny Richmondin vaihtaminen Anton Babtshukiin puhutti paljon. Vaikka venäläispuolustaja ei maagisia suorituksia Blackhawksissa koskaan esittänytkään, Richmondin vaisuus NHL-kaukaloissa teki kaupasta suuren kysymysmerkin. Nopeajalkaisesta ja käsistään taitavasta 21-vuotiaasta Richmondista saattaa toki vielä vuosien saatosta kehittyä kelpo NHL-pelaaja, mutta kuluvalla kaudella nähdyt ylimieliset otteet farmissa Admiralsissa sekä sijoittumisvirheet ja kiekonmenetykset NHL:ssä eivät ainakaan lupaa All-Stars-tason uraa.

Puolustuksen suurimmasta sensaatiosta vastasivat kuitenkin Brent Seabrook ja Duncan Keith. Veteraanien kuten Adrian Aucoinin ja Jassen Cullimoren loukkaantumisten sekä Jaroslav Spacekin ja Todd Simpsonin kauppaamisten vuoksi kaksikosta kehittyi kuin pakon edessä heti ensimmäisellä NHL-kaudella takalinjojen avainhahmot. Alkukauden suunnitelmissa kolmospariin istutetut Seabrook ja Keith kipusivatkin hiljalleen ykköspariin ja kellottivat lopulta joukkueen korkeimpia peliminuutteja.

Varmasti pelannut ja hyviä avaussyöttöjä jaellut Seabrook pokkasi Blackhawksin parhaan puolustajan arvonimen. Vaikka 21-vuotias kanadalainen huilasi 13 ottelua polvivamman vuoksi ja vaikka nuorukainen sortui paikoitellen tulokasmaisiin helppoihin virheisiin, hän oli silti selkeästi joukkueen tasaisin suorittaja illasta toiseen. Blackhawks-puolustajien pistepörssin voittaneesta Seabrookista näyttää kehittyvän kauan kaivattu ykköspuolustaja, joka kykenee ottamaan vastuuta kentän kummassakin päässä.

Vikkeläjalkainen, kovakuntoinen ja jokaisen tilanteen loppuun asti taisteleva Keith järjesti kuitenkin kauden suurimman yllätyksen, sillä harva uskoi pienikokoisen kanadalaisen vakiinnuttavan paikkansa edes vakiokokoonpanossa. Kiekonmenetyksistä ja huolimattomasta merkkauspelistä huolimatta 22-vuotias Keith oli etenkin päävalmentaja Trent Yawneyn suuressa suosiossa. Viimeistään kauden kevätpuoliskolla Keith pelasikin Seabrookin kanssa lähes jokaisen erikoistilanteen.

Keithin ja Seabrookin johdolla takalinjojen tulevaisuus näyttää valoisalta. Kun kaksikon seuraksi liitetään kuluvalla kaudella yhden ottelun Blackhawksissa pelannut, mutta loppukaudeksi juniorijoukkueeseensa WHL:n Medicine Hat Tigersiin lähetetty Cam Barker, Blackhawks-puolustuksesta saattaa kehittyä NHL:n ehdotonta eliittiä. Samankaltaisia tulevaisuuden avainhahmoja kaivattaisiin myös hyökkäykseen. Seabrookin tai Keithin kaltaisia suuria sensaatioita ei Blackhawks-hyökkäyksessä kuitenkaan kuluvalla kaudella nähty.

Hyvän alkukauden hyökkäyksessä pelanneen 23-vuotiaan Pavel Vorobjevin paukut loppuivat turhan nopeasti. Marraskuussa tapahtunut nilkkavamma vaikutti Vorobjevin otteisiin, mutta epätasaisesti kiekkoilleen, itseluottamuksensa kadottaneen ja epävarmasti puolustaneen laitahyökkääjän tammikuisen farmikomennuksen syynä oli lopulta vain ja ainoastaan nuorukaisen oma tehottomuus. Vuodenvaihteen jälkeisen näkymättömyyden vuoksi Vorobjevin tulevaisuus Blackhawksissa voi olla vaakalaudalla.

Kaudella 2004-05 AHL:n vuoden tulokkaaksi valittu Rene Bourque pystyi epätasaisuudestaan huolimatta pitämään paikkansa NHL-kokoonpanossa. Jokaisessa hyökkäysketjussa käväissyt ja jopa pressikatsomossa piipahtanut kanadalainen paransi loppukautta kohden ja intoutui iskemään melko mukavat pisteet. Silti 24-vuotiaan laitahyökkääjän otteissa oli paikoitellen nähtävissä valitettavaa taistelutahdon puutetta ja halutonta puolustuspään pelaamista

Siirtorajalla Ottawa Senatorsista hankitun tehottoman Brandon Bochenskin todelliset kyvyt jäivät vielä kuluvalla kaudella arvoitukseksi. Kanadalaislaitahyökkääjä käväisi ykkösketjussa, mutta tippui vaisuutensa vuoksi lopulta nelosketjuun. Puhtaaksi maalintekijäksi ja kankeaksi luistelijaksi mainostettu 24-vuotias Bochenski olisi kaivannut vierelleen hyvän pelinrakentajan, mutta kyseisenkaltaista harvinaisuutta Blackhawks-kokoonpanossa ei tunnetusti ole. Ehkä sitten ensi kaudella.

Juuri ennen kauden avausta Buffalo Sabresista hankittu Milan Bartovic käväisi Blackhawks-kokoonpanossa jo lokakuun lopulla. Ensimmäinen visiitti ei suuria elämyksiä tarjonnut, mutta maaliskuussa uuden näyttöpaikan saanut 25-vuotias tsekki taisteli energisesti ja oli loppukaudella nelosketjun positiivisimpia ilmestyksiä. Bartovicin näyttöhalujen taustalla piili kuluvaan kauteen päättyvä sopimus, mutta loppukevään esityksillä tsekkilaitahyökkääjä jatkanee nelosketjussa - ei kuitenkaan korkeammalla.

Marraskuussa kahden ottelun ajan Blackhawksissa piipahtaneen taitavan, mutta pienikokoisen Martin St. Pierren aika ei ollut vielä kuluvalla kaudella. Loppukauden viimeisiin otteluihin kutsutun Matt Keithin aika sen sijaan loppui kesken. Lähinnä nelosketjun rouhijan rooliin soveltuvan 23-vuotiaan Keithin kanssa samasta pelipaikasta saattaa kilpailla liian moni muu parempi pelaaja. Joulukuussa Philadelphia Flyersiin kaupattu Matt Ellison ja tammikuussa Carolina Hurricanesiin siirtynyt Anton Babtshuk eivät Blackhawksin tulevaisuuteen kuuluneet.

Blackhawksin tulevaisuuteen tuskin lukeutuu maalivahti Adam Munrokaan. Farmijoukkue Admiralsin kakkosmaalivahdiksi kaavailtu 23-vuotias Munro sai oman mahdollisuutensa vuodenvaihteen jälkeen, kun ykkösvahti Nikolai Habibulin loukkasi nivusensa. Tällöin Munro kykeni hetkellisesti voittamaan Craig Andersonin Blackhawksin maalivahtikisassa. Habibulinin palattua Anderson siirtyi kaikkien yllätykseksi waivers-listan kautta Boston Bruinsiin ja Munro sai jatkaa Blackhawksissa.

Munron tähtihetket eivät kuitenkaan kestäneet pitkään. Kanadalainen joutui sonnustautumaan ykkösvahdin viittaan, kun Habibulin loukkasi polvensa lähes välittömästi paluunsa jälkeen. NHL-tasolla kokematon Munro ei kyennyt kannattelemaan joukkuetta, vaan sortui epävarmoihin ja ailahteleviin otteisiin. Helmikuun alussa Blackhawksiin waivers-listan kautta palanneen Andersonin varmemmat esitykset sinetöivät lopullisesti Munron kohtalon. Habibulinin viimein tervehdyttyä polvivammastaan maaliskuun alussa Munron tie vei kenties viimeisen kerran edes farmiin Admiralsiin.

Tammikuun 22. päivä tapahtunut Habibulinin polvivamma toi myös maalivahtilupaus Corey Crawfordin Blackhawks-nuttuun. Ennakkosuunnitelmissa 21-vuotiaan Crawfordin piti pelata koko kausi Admiralsissa ja totutella kaikessa rauhassa ammattilaisympyröihin. Sekava maalivahtitilanne nosti kanadalaisnuorukaisen kuitenkin aivan liian aikaisin NHL-kaukaloihin ja se näkyi. Lähes kaksi ottelua Blackhawks-maalilla torjunut erittäin kokematon Crawford oli selkeästi raakile NHL-tasolle.

Coloradon tulokkaat vähissä, mutta laatu kelpaa

Takavuosien lahjakkuuden runsaudenaitta Colorado on ammentanut varantonsa lähes tyhjiin. Organisaatio ei ole vähään aikaan onnistunut keräämään laadukasta varastoa, mutta pelisilmää on sen verran jäljellä, että aina joku onnistunut kaappaus löytyy. Tällä kaudella slovakkihyökkääjä Marek Svatos teki läpimurron, jota moni ei enää jaksanut heikon AHL-kauden jälkeen odottaa. Svatos rikkoi 30 maalin rajapyykin, vaikka loukkaantui kesken kauden.

Varsinkin syksyllä Svatosin maaliputkelle ei näyttänyt löytyvän pysäyttäjää. Tulokaslaituri ei edes saanut nauttia ykkösketjussa Joe Sakicin passeista, vaan Svatos näytti välillä dominoivan länttä itse. Pienikokoinen kultaranne kunnostautui erityisesti voittomaalien tekijänä. Ilman epätavallisen korkeatasoista tulokasvuotta Svatos olisi ollut koko syksyn puheenaihe. Mies on nyt osoittanut, että taidossa hän ei häviä liigassa juuri kenellekään. Ensi vuonna edessä on kuitenkin aivan uusi haaste, tempun toistaminen paineiden alla.

Coloradon toinen slovakkitulokas oli Peter Budaj. Maalivahdin tilasto näyttää kauden jälkeen voitollista saldoa. Pohjois-Amerikassa uransa tehnyt 23-vuotias maalivahti pelasi muutamia hyviä pelejä, mutta Coloradon maalivahtikuvio oli koko kauden ajan vähän epäselvä. Sekin saattoi vaikuttaa siihen, että maalivahdit eivät pelanneet pitkään hyvin.

Avalanchen kenttäpelaajista toinen peliaikaa kerännyt tulokas on pienikokoinen sentteri Brad Richardson. Richardson oli OHL-tähti, joka oli viime kaudella ehdolla jopa liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi. NHL-ympyröissä samanlaista arvostusta ei ole annettu, mutta Richardson on nopeasti osoittamassa ennakkoluuloja vääriksi. Hän on pystynyt pelaamaan NHL:ssäkin näppärää ja nopeaa peliään.

Syksyllä Coloardon riveissä pelasi yhdeksän ottelun ajan hyökkääjä Wojtek Wolski. Juniori oli tehokaskin, mutta Colorado katsoi parhaaksi laittaa miehen vielä vuodeksi kasvamaan OHL:n Brampton Battalionin riveihin. OHL:ssä Wolski onkin ollut pitelemätön.

Columbuksen kausi kului hukkaan

Columbuksen kausi oli täysin turha. Joukkue jäi pudotuspelijunasta jo hyvin varhain. Tässä tilanteessa organisaatiolla olisi ollut hyvä mahdollisuus peluuttaa nuoria pelaajia, mutta minkäs teet, kun erityisen järkeviä tapauksia ei varastossa ole.

Niinpä kauden aikana mietittiinkin useamman kerran, voisiko Steven Goerzen olla liigan surkein pelaaja. Tulokashyökkääjä pelasi kaudesta puolet, eikä saanut aikaan pisteen pistettä. Tehotilasto oli pahasti miinuksella. Goertzenin lisäksi jäälle lähetettiin norjalaispakki Ole-Kristian Tollefsen, 26-vuotias AHL-jyrä Joe Motzko ja Ruotsin liigassa parhaimmillaan seitsemän tehopistettä takonut Joakim Lindström. 70-kiloinen sentteri Geoff Platt on taitava pelaaja, mutta NHL-läpimurtoon on vaikea uskoa.

No, aivan näin katastrofaalisin silmin kautta ei tarvitse katsoa. 18-vuotias Gilbert Brule olisi varmasti saanut arvokasta kokemusta, ellei olisi loukkaantunut alkukaudella kahdesti. Niinpä Brule palasi takaisin WHL-liigaan. Brulella ei ole enää mitään annettavaa juniorisarjoissa, vaan hän palaa syksyllä Columbukseen ja ottaa paikkansa kokoonpanosta.

Keskushyökkääjä Dan Fritsche pelasi yli 50 peliä. Fritscheä pidetään kovassa arvossa tietyissä piireissä, mutta miehen kausi oli pettymys. Nuoren miehen peli oli epävarmaa. Columbuksella on paineita tehdä Fritschestä NHL-pelaaja, sillä hän on kotoisin Columbuksen kotiosavaltiosta Ohiosta. Ehkä näppärää hyökkääjää on ajettu susien suuhun, sillä miehen ura tähän asti ei ole niin vakuuttava, kuin puheet potentiaalista ovat.

Taannoinen ykköskierroksen varaus Alexandre Picardkin maistoi NHL-pelien makua, vaikka tämäkin timantti vaikuttaa vieläkin hiomattomalta. Picard teki tuhojaan aikanaan QMJHL:ssä. Kyseisestä liigasta on moni lupaus osoittautunut miesten peleissä liian kevyeksi. Q:ssa Picard dominoi voimallaan, mutta AHL-tasolla näytöt on vielä antamatta.

Columbuksen kenttäpelaajista paras tulokas oli HPK:sta tuttu laituri Jaroslav Balastik. Tsekkihyökkääjän kausi oli tyypillinen kokeneen eurooppalaistaiturin avaussesonki. Balastik väläytteli taitojaan ja laukoin muun muassa rankkareita, mutta liian usein hän katosi kuvasta kokonaan. Pitkä NHL-ura on mahdollinen, mutta tasaisuutta Balastik kaipaa otteisiin.

Maalivahti Pascal Leclaire pidettiin aikoinaan superlupauksena, mutta kohu on laimentunut. Leclairen kausi oli siedettävä, sillä voittojen ja tappioiden suhde ei karannut kovin kamalaksi. Quebeciläinen on kehittynyt hitaasti ja välillä suorastaan ottanut takapakkia. 23-vuotiaana maalivahti on kuitenkin vielä nuori, joten hyviä aikoja saattaa vielä olla edessä.

Dallas pelasi kokenein voimin

Dallasin tulokasosastolla koettiin kauden mittaan enimmäkseen positiivisia yllätyksiä. Harjoituskauden alla Hobey Baker –voittaja Junior Lessardista ennustettiin rapakon takana kenties joukkueen menestyksekkäintä tulokasta. Toisin kuitenkin kävi, sillä 25-vuotias laitahyökkääjä pelasi käytännössä koko kauden Iowa Starsissa AHL-pelejä.

Vaikka NHL-visiitti jäi vain viiden ottelun mittaiseksi, kerkesi Lessard tehdä jo uransa ensimmäisen NHL-maalin. Iowassa kausi sujui hyvin ja mies keräsi 65 ottelussa 57 pistettä. Ensi kaudella Lessard tulee varmasti saamaan paremman näyttöpaikan joukkueessa. Samaa voidaan sanoa toisesta laiturista Vojtech Polakista, jonka huikeat otteet harjoituspeleissä lupailivat jotain ihan muuta kuin täyttä AHL-kautta.

Jussi Jokinen vastasi Dallasin tämän kauden suurimmasta yllätyksestä. Oulun Kärppien kasvatti pelasi itsensä Stars-fanien sydämiin ja samalla ykköskenttään, jossa Jokinen viiletti Mike Modanon ja Jere Lehtisen kanssa lähes koko kauden. Huikealla rangaistuslaukausputkellaan (9/9) Jokinen ylitti Pohjois-Amerikan kiekkomedian uutiskynnyksen lukuisia kertoja.

Suomalainen tulokas ei ole tehnyt vastaavia yli 50 pinnan tehoja sitten Teemu Selänteen historiallisen tulokaskauden. Jokisen tulokaskausi oli myös siinä mielessä harvinainen, ettei hän joutunut kertaakaan farmiin, vaikka pelasi kahden suunnan sopimuksella. Surkeista draftauksistaan tunnetulle Dallas Starsille Jussi Jokisen erinomainen tulokaskausi oli siis mannaa.

Toinen suomalaistulokas Antti Miettinen pelasi odotetusti (yhden suunnan sopimus) koko kauden ylhäällä Dallasissa. Miettinen ei päässyt yhtä usein median valokeilaan kuin Jokinen, mutta varsin ehjän kauden Mietsu kuitenkin pelasi. Sana ”ehjä” oli aiemmin pahoista loukkaantumisista kärsineen Miettisen kannalta kaikista merkittävin, sillä hän pysyi terveenä läpi kauden. HPK:n kasvatti pelasi kaudella 2005-2006 itsensä Dallasin vakiokokoonpanoon ja peliaikaa joukkueen kakkos-ylivoimassakin tuli melko mukavasti.

Jussi Jokisen neljäs sija tulokkaiden pistepörssissä on juuri se Dallas Starsin suurin yllätys, mitä Jatkoaika kauden ennakkopaketissaan uumoili. Antti Miettinen ihastutti sähäkkyydellään ja hän oli älykkään pelaamisensa lisäksi joukkueen ahkerimpia taklaajia. Kun vielä voidaan varmuudella todeta, että farmissa kehittyneistä Lessardista ja Polakista kuullaan vielä, voidaan todeta Dallasin kuluneen kauden olleen yksi seurahistorian parhaista tulokkaiden kannalta.