Draft memories
Ensimmäinen varaustilaisuus järjestettiin vuonna 1963 nimellä NHL Amateur Draft. Siihen aikaan kuusi liigassa pelannutta joukkuetta omistivat juniorijoukkueita ympäri Pohjois-Amerikkaa. Draft-järjestelmä kielsi varaamasta pelaajia joukkueista, joilla oli "emoseura" NHL:ssä ja täten Draftin merkityskin oli vähäisempi kuin nykyään. Vuonna 1969 kyseinen varaamiskielto poistui, ja samana vuonna liigaan tuli kuusi uutta laajennusjoukkuetta.
Juuri näiden kahden syyn vuoksi nykyaikainen Draft-systeemi alkoi olla lähes valmis vasta vuonna 1969. Draftiin on sen jälkeenkin tullut muutoksia, jotka koskevat pääosin pelaajien ikää ja eurooppalaisen pelaajan varaamista, mutta säännöt olivat vuonna 1969 pääperiaatteittain samat.
Entä keitä on varattu ykkösvarauksena? Mitkä joukkueet ovat onnistuneet draftissa vuosien saatossa parhaiten? Kenestä on kasvanut tähti, kenestä supertähti, kuka on pettänyt pahiten varaavan joukkueen odotukset... Siitä seuraavaksi.
Ensimmäinen osa käsittelee 1960-lukua ja 1970-lukua aina toiseen suureen laajennukseen saakka. Toisessa osassa käsitellään Draftia 1980- ja 1990-luvulta.
Pyydän ottamaan huomioon, että draft-vuosikerran parhaaksi varaukseksi en ole välttämättä valinnut parasta pelaajaa, vaan parhaan varauksen (ns. sleeper pick).
1960-luku
1960-luku oli Draftin suhteen pelkkää harrastelua. Seurojen omistajat olivat tyytyväisiä silloiseen tilanteeseen, sillä jokaisella kuudella joukkueella oli riittävästi tähtiä, jotka toivat yleisöä. Seurat eivät panostaneet varaamiseen kovinkaan paljon, sillä aika pitkälle luotettiin yhden tai kahden miehen arviointikykyyn nuorten pelaajien suhteen. Kun tarkastellaan 1960-luvulla varattuja pelaajia lähemmin, voidaan tulla vain yhteen lopputulokseen - liian moni ei pelannut otteluakaan NHL:ssä.
Muutama loistava kiekkoilun historiaan suurilla kirjaimilla jäänyt pelaaja saatiin sentään varatuksi. Tällaisia ovat mm. Pete Mahovlich (vuonna 1963, 2. varaus, Det), Ken Dryden (1964, 14., Bos) ja Brad Park (1965, 2., Nyr),
Vasta vuosi 1969 toi muutoksen tilanteeseen. NHL laajeni kuudella joukkueella ja vanhatkin joukkueet huomasivat taas Draftin merkityksen kun kilpailu kiristyi.
1969, Montreal, Queen Elizabeth Hotel
Ykkösvaraus; Rejean Houle, Mon
Houle edusti koko 12 vuotta kestäneen uran ajan Montrealia. Hän ehti voittaa "Le Habsien" paidassa viisi Stanley Cupia.
Paras varaus; Bobby Clarke, 17.pelaaja, Phi
Clarke pelasi urallaan 1144 ottelua keräten kunnioitettavan saldon, 1210 pistettä (358 maalia). Hän voitti kaksi Stanley Cupia (1974 ja 1975), Kanada Cupin (1976), kolme Hart-Trophyä (1973, -75 ja -76), Masterton Trophyn (1972), Pearson Awardin (1973), Patrick Trophyn (1980) ja Selke Trophyn (1983). Kaikki tämä, vaikka hän sairasti koko uransa ajan vakavaa sokeritautia, jota jouduttiin lääkitsemään joka päivä.
Clarke oli Philadelphia Flyersin demoninen piiskuri ja kapteeni, joka antoi aina kaikkensa joukkueelle. "He has all the abilities" sanoi Flyersin scoutti Jerry Melnyk Clarken varauksen jälkeen. Melnyk ei varmaan itsekään tiennyt kuinka oikeassa oli. Clarke pelasi koko 15 vuotta kestäneen uransa ajan Philadelphiassa. Clarke valittiin Hockey Hall Of Fameen 1987. Flyers jäädytti Clarken pelinumeron (16) uran jälkeen. Nykyisin Clarke toimii Flyersin managerina.
Huonoin varaus; Ernie Moser, 9.pelaaja, Tor
Tuli Toronton harjoitusleirille, ei vakuuttanut, lopetti?
1970, Montreal, Queen Elizabeth Hotel
Ykkösvaraus; Gilbert Perreault, Buf
Buffalo voitti tulokasjoukkueille järjestettävässä Draft-arvonnassa onnenpyörän avulla Vancouverin ja pääsi varaamaan Perreaultin, joka oli Draftin selvästi kuumin nimi. Canucks otti puolustaja Dale Tallonin, joka pelasi hyvän tulokaskauden, mutta ei koskaan kehittynyt keskivertopuolustajaa paremmaksi.
Perreault puolustaan pelasi Buffalossa koko 17 kautta kestäneen uransa ajan. Hän oli keskushyökkääjänä Buffalon kuuluisassa "French Connection" -ketjussa ja teki urallaan 1336 pistettä (512 maalia). Perreault omasi loistavan tekniikan ja erittäin vahvan yläkropan. Hänen luistelutyylinsä oli vähintäänkin outo, sillä Perreault liukui ja harhautteli kulmikkaan ja kankean näköisesti - siitä huolimatta puolustaja toisensa jälkeen meni 100-0 Perreultin "vettä korvasta" harhautuksiin.
Buffalo jäädytti Perreaultin numeron 11 tämän uran päättymisen jälkeen.
Perreault voitti urallaan Lady Byngin 1973 ja Calderin 1971.
Paras varaus; Billy Smith, Nyi
Los Angeles varasi numerolla 59 Billy Smithin, josta myöhemmin kehittyi New York Islandersin neljä peräkkäistä mestaruutta vieneen joukkueen maalivahti. Smithin ura NHL:ssä ei alkanut hyvin, sillä hän voitti viidestä ensimmäisestä ottelustaan vain yhden, päästettyjen maalien keskiarvon oltua 4.60. Mutta vaikka voittoja ei tullutkaan, vastustajat kerta toisensa jälkeen huomasivat heti, mitä tulevina vuosina olisi odotettavissa. Smith veteli mailallaan hyökkääjiä surutta jaloille ja pelasi muutenkin maalivahdiksi poikkeuksellisen agressiivisesti.
Smith siirtyi vuonna 1972 Los Angelesista Islandersiin (expansion draft), jossa vietti koko loppu-uransa. Smith pelasi NHL:ssä 680 ottelua, voitti neljä Stanley Cupia, Conn Smythen 1983, Jenningsin (Rollie Melansonin kanssa) 1983 ja Vezinan 1982. Smith valittiin Hockey Hall Of Fameen vuonna 1993. New York Islanders on jäädyttänyt Smithin pelinumeron 31.
Huonoin varaus; Ron Plumb, 9.pelaaja, Bos
Pelasi kohtalaisen uran - WHA:ssa.
1971, Queen Elizabeth Hotel, Montreal
Ykkösvaraus; Guy Lafleur, Mon
Loistava ura. "Ranskalainen kukka" pelasi NHL:ssä 17 kautta, joista peräti 14 Montrealissa. Lafleur voitti urallaan viisi Stanley Cupia, Art Trophyn kolmasti (1976-1978), kaksi Hart Trophyä (1977, 1978), Lester B. Pearsonin kolmesti (1976-1978) ja Conn Smythen 1977.
Siinä mielessä erikoinen ura, että hän ilmoitti lopettavansa 1984, ja valittiin Hockey Hall Of Fameen 1988. Lafleur jatkoi kuitenkin valinnan jälkeen uraansa Rangersissa 1988-1989. Lafleurin pelinumero 10 on jäädytetty.
Paras varaus; Larry Robinson, Mon
Montreal otti "Ison linnun" toisella kierroksella, numerolla 22. Robinson palasi puolitoistavuotta farmissa varauksen jälkeen ennenkuin liittyi Montrealin puolustuksen lukoksi. Uran kolme viimeistä kautta Larry pelasi Los Angelesissa, jota myös myöhemmin valmensi.
Robinson pelasi hienolla urallaan 1384 ottelua, teki 958 pistettä (208 maalia), voitti kuusi Stanley Cupia (1973, 1976-1979, 1986), kaksi Kanada Cupia (1976 sekä 1984), kaksi Norris Trophyä (1980 sekä 1977) ja Conn Smythen 1978.
Robinson oli mukana myös vuoden 1981 MM-kisoissa Ruotsissa, missä hänet valittiin kisojen all-starsiin. Robinsonilla on kaksi Stanley Cupia valmentajana (apulaisvalmentajana 1995 NJD ja päävalmentajana 2000).
Huonoin varaus; Steve Durbano, Nyr
Rangers olisi voinut ottaa myös Robinsonin, mutta päätyi poliisiin.
1972, Montreal, Queen Elizabeth Hotel
Ykkösvaraus; Billy Harris, Nyi
Pelasi 12 kautta Islandersissa, Torontossa ja Los Angelesissa. Pelasi urallaan lähes 900 ottelua, joissa teki 558 pistettä. Ei koskaan pystynyt täysin täyttämään ykkösvaraukseen asetettuja odotuksia.
Paras varaus; Bill Barber, 7.pelaaja, Phi;
Pelasi 13:sta kautta Flyersissa, ollen osa kuuluisaa "LCB-linea" yhdessä Bobby Clarken ja Reggie Leachin kanssa. Barber on Flyersin kaikkien aikojen maalipörssin ykkösenä 420:llä maalilla, toisena pisteissä 883 pisteellä ja kolmantena syötöissä 463.
Barber pelasi kuudessa all-star pelissä ja oli hyvin tärkeä osa Flyersin Cup menestystä vuosina 1974 ja 1975. Ilman Barberin ja Clarken saumatonta yhteistyötä Flyersista olisi tuskin tullut ensimmäistä mestaruuden voittanutta laajennusjoukkuetta. Valittiin Hall Of Fameen 1990. Toimii nykyisin Flyersien valmentajana ja valittiin juuri vuoden NHL valmentajaksi. Pelinumero 7 jäädytetty.
Huonoin varaus; Albert Blanchard, 10.pelaaja, Nyr
Ei päässyt koskaan NHL:ään, Rangers olisi voinut ottaa Bob Nyströmin..
1973, Montreal, Queen Elizabeth Hotel
Ykkösvaraus; Denis Potvin, Nyi
Loistava ura Islandersin puolustuksen lukkona silloin kun Islanders vielä oli NHL:n paras joukkue. Potvin pelasi juniorivuotensa Ottawa 67:ssa (14-vuotiaasta saakka), josta siirtyi Islandersiin. Islandersin Potvin johdatti neljään Stanley Cupin voittoon, ollen pitkään joukkueen kapteeni. Potvin oli erittäin taitava luistelija ja pelinrakentaja. Kun hän lopetti loisteliaan uransa vuonna 1988, hän oli puolustajien kaikkien aikojen ykkösenä maaleissa (310), syötöissä (742) ja pisteissä (1052). Potvin voitti Calder Trophyn vuonna 1974 ja Norris Trophyn vuosina 1978 ja 1979.
Hänet valittiin Hockey Hall Of Fameen vuonna 1991. Hänen pelinumeronsa 5 on jäädytetty.
Paras varaus; Colin Campbell, Pit, 27.pelaaja
Puolustava puolustaja, jonka paras ominaisuus oli fyysisyys. Pelasi NHL:ssä 11 kautta ja 636 ottelua tehoilla 25+103=128 ja keräsi siinä sivussa 1292 jäähyminuuttia.
Ei koskaan saavuttanut Stanley Cupia, mutta pelasi silti finaalissa vuonna 1982 Vancouverin joukkueessa.
Toimii nykyään NHL:n varapresidenttinä toimialueenaan puhtaasti jääkiekkoon ("hockey operations") liittyvät seikat.
Huonoin varaus; Morris Titanic, Buf, 12.pelaaja
Pelasi NHL:ssä 19 ottelua kolmen kauden aikana.
1974, Montreal
Ykkösvaraus; Greg Joly, Was
Pelasi NHL:ssä 365 ottelua, mutta ykkösvaraus...
Paras varaus; Bryan Trottier, Nyi, 22.pelaaja
Trottierista tuli yksi NHL parhaimmista kahteen suuntaan pelaavista keskushyökkääjistä ja hän pelasi keskushyökkääjänä yhdessä kaikkien aikojen parhaimmassa ketjussa yhdessä Mike Bossyn ja Clark Gilliesin kanssa. Hän pelasi loistavan uran Islandersissa, voittaen neljä Stanley Cupia, Art Ross Trophyn (1979), Hart Trophyn (1979), Calderin (1976) ja Conn Smythen (1980).
Islanders-vuosien jälkeen Trottier siirtyi Pittsburghiin, jossa voitti myös kaksi Stanley Cupia. Hall Of Fameen 1997. Toimii nykyisin Coloradon apulaisvalmentajana ja voitti siis juuri Stanley Cupin - Herra Stanley tuntuu seuraavan Trottieria...
Huonoin varaus; Greg Joly, Was, 1.pelaaja
Ykkösvaraukselta olisi voinut odottaa enemmän, Washington olisi voinut varata mm. Trottierin, Gilliesin, Paiementin...
1975, Montreal
Ykkösvaraus; Mel Bridgman, Phi
Erittäin kova taistelija, fyysinen patukka, joka pelasi NHL:ssä lähes 1000 ottelua, keräten 701 pistettä ja 1625 jäähyminuuttia.
Paras varaus; Doug Jarvis, Tor, 24.pelaaja
Toronto treidasi Jarvisin vain 22 päivää draftin jälkeen Montrealiin, saaden vaihdossa puolustaja Greg Hubickin. Jarvisista kehittyi loistava puolustava hyökkääjä, Hubickin NHL uran jäädessä vain 77 ottelun (Tor, Van) mittaiseksi.
Jarvis voitti Stanley Cupin Montrealissa vuonna 1979, Selke Trophyn 1984 ja teki uuden "ironman-ennätyksen" pelaamalla peräti 964 ottelua peräkkäin.
Huonoin varaus; Rob Sadler, Mon, 9.pelaaja
Teki sopimuksen, tuli leirille, antoi rahat takaisin, lopetti jääkiekon...
1976, Montreal
Ykkösvaraus; Rick Green, Was
Hyvä ura, 15 kautta, 845 ottelua. Ei mikään pistemies, mutta tyypillinen valmentajan luottopuolustaja.
Paras varaus; Mike Liut, Stl, 56.pelaaja
Lester B. Pearson 1981. Valittiin NHL:n ykkös all-starsiin samana vuonna. Vuonna 1987 Vezinan "Runner-up". Hockey News'in vuoden pelaaja 1981.
Huonoin varaus; Björn Johansson, Cle, 5.pelaaja
15 ottelua NHL:ssä.
1977, Montreal
Ykkösvaraus; Dale McCourt, Det
Pelasi NHL:ssä Detroitissa, Buffalossa ja Torontossa yhteensä 532 ottelua, joissa keräsi 478 pistettä.
Paras varaus; Mike Bossy, Nyi, 15.pelaaja
Eräs kaikkien aikojen maalintekijöitä. Pelaaja, jonka merkityksen näki seuraavan päivän lehdistä. Heti tulokaskaudella Bossy ampui 53 maalia, mikä oli NHL:n ennätys ennen Teemu Selänteen aikaa. Kaudella 1980-1981 Bossy rikkoi toisena pelaajana NHL:n historiassa (Rocket Richardin jälkeen) 50 maalia/50 ottelua -rajan. Teki +50 maalia yhdeksänä peräkkäisenä kautena.
Bossy voitti neljä Stanley Cupia, Lady Byngit 1983, 1984 ja 1986, Calderin 1978 ja Conn Smythen 1982. Pelasi koko uransa Islandersissa. "Trio-Granden" maalintekijä ja offensiivinen dynamo. Hockey Hall Of Fameen 1991. Pelinumero 22 jäädytetty.
Huonoin varaus; Scott Campbell, Stl, 9.pelaaja
Pelasi urallaan 80 ottelua NHL:ssä; silloin kuin pelasi, ei pelannut paljoa.
1978, Montreal
Ykkösvaraus; Bobby Smith, Min
1077 ottelua, 1036 pistettä. Calder Trophy 1979. Stanley Cup Montrealissa 1986.
Paras varaus; Stan Smyl, Van, 40.pelaaja
"Steamer" ei ollut suurin, nopein tai taitavin pelaaja aikanaan, mutta harvalla pelaajalla on ollut "suurempi sydän". Pelasi juniorivuotensa New Westminister Bruinsissa, jonka jälkeen siirtyi NHL:ään. Pitkä ja loistelias ura Canucksien kapteenina vuodesta 1982 vuoteen 1990. Urallaan 896 ottelua, 262+673=935 pistettä.
Ainoa Canucksien pelaaja, jonka pelinumero (12) on jäädytetty. Uran jälkeen Canucksien apulaisvalmentajana, toimii nykyisin Canucksien farmijoukkueen (ensi kaudella Manitoba Moose) päävalmentajana.
Huonoin varaus; Danny Geoffrion, Mon, 8.pelaaja
Asennevaikeuksia, 111 ottelua NHL:ssä.
1979, Montreal
Ykkösvaraus; Rob Ramage, Col
Isokokoinen, kovaotteinen puolustaja edusti urallaan kahdeksaa seuraa. 1044 ottelua, 2226 jäähyminuuttia. Toimi Torontossa kapteenina.
Paras varaus; Mark Messier, Edm, 48.pelaaja
Paras varaus koskaan. Yksi suurimpia, ellei suurin johtaja NHL:n historiassa. Edmontonin dynastia-ajan kulmakiviä, kuusi Stanley Cupia (yksi Rangersissa 1994)kaksi Hart Trophyä (1990, 1992), kaksi Lester B. Patrickia (1990, 1992), Conn Smythe (1984). Neljä kertaa NHL:n ykkös all-starsissa, kerran kakkos all-starsissa, Kanada Cup voitot 1984, 1987 ja 1991.
"If he's available in the draft of kids this summer, i'll take him in a minute."; Glen Sather sanoi ennen draftia. Tätä valintaa hänen ei ole vielä koskaan tarvinnut katua...
Huonoin varaus; Tom McCarthy, Min, 10.pelaaja
Neljässa kaudessa 60 ottelua, 17 pistettä..
Seuraavassa osassa käsitellään Draftattuja pelaajia 1980 - ja 1990 luvuilta...