Mielipide

Dallas Stars - Mustalla hevosella menestykseen?

NHL / Kolumni
Dallas Starsia, tuota free agent -markettien mällääjää, ei helposti miellä mustaksi hevoseksi, kun NHL-kauden ennakkoja tehdään. Mutta kun 2003-2004-kautta varten joukkueen kovin free agent -hankinta oli Don Sweeney ja lisäksi joukue menetti puolustuksestaan kovuutta ja taitoa, ei ennakkosuosikin viitta lepää Starsin harteilla. Se ei silti tarkoita, ettei joukkueella olisi mahdollisuuksia menestykseen. Jopa kirkkaimpaan palkintoon.

Starsin kausi 2002-03 olisi monien mittapuiden mukaan menestys. Monien muiden, muttei Dallas Starsin mittapuiden, jolloin kaikki sijoitukset alle Stanley Cupin ovat epäonnistumisia. Omistaja Tom Hicksin hankintoihin nähden odotukset ovatkin realistiset. Dallas voitti runkosarjassa Pacific divisioonan tittelin sekä koko läntisen konferenssin Detroitin kompuroitua loppusuoralla ja hävisi President’s Trophyn yhdellä ainokaisella pisteellä Ottawalle. Pudotuspeleissäkin Edmonton kaatui komeasti 4-2 otteluvoitoin, mutta sitten tuli finaaleihin asti lentänyt ankkalauma ja antoi tylysti kuokkaan 2-4. Moni mietti, että konferenssin finaalissa olisi vastassa
ollut ”vain” Minnesota Wild ja tie auki tähtiin...jos ja jos ja jos.

Kausi toi Marty Turcon nousun NHL-eliittiin, Mike Modanon 1000. NHL-pisteen ja -ottelun, Niko Kapasen läpimurron kolmosketjun sentteriksi, Derian Hatcherin Norris-luokan peliesitykset ja Jere Lehtisen kolmannen Selke Trophyn. Mutta samalla sen aikana nähtiin Arnottin, Modanon, Matvichukin, Turcon ja Guerinin loukkaantumiset, joista viimeiset vaikuttivat vielä pudotuspeleissäkin joukkueen peliesityksiin. Lisäksi
pakkaa sekoitti Hicksin myyn-enpäs myy –sekoilu joukkueen suhteen sekä GM:n kyvyttömyys tehdä jatkosopimusta kauden aikana pitkäaikaisen kapteenin, Derian Hatcherin, kanssa.

Summertime blues

Maalin kuivuminenkin oli kiinnostavampaa ajanvietettä kuin Starsin puuhastelu vapaa-agenttimarkkinoilla. Derian Hatcher menetettiin pahaan kilpailijaan, Detroitiin, Darryl Sydor kaupattiin Columbukseen ja tilalle hankittiin Winnipeg-Teppo Numminen, Matvichukin kanssa käytiin välitysistuimessa asti sopimassa ja Turcoa istutettiin viikko harjoitusleirin alettua sopimusneuvotteluiden kariuduttua.

Guerinia sekä Turgeonia yritettiin kaupata muualle ja jälkimmäinen laitettiin jopa waivers-listalle yhdessä vaiheessa, muttei yksikään joukkue mielinyt kuusi miljoonaa maksavaa alisuorittavaa sentteriä omakseen. Outoa. Ovea näytettiin myös hyvän kauden pelanneelle Ulf Dahlenille, Kirk Mullerille, Corey Hirschille sekä Lyle Odeleinille. Tätä kirjoitettaessa Claude Lemieuxin kohtalo ei ole varmaa, mutta on hyvin todennäköistä, että Lemieux lopettaa uransa, koska paikka NHL-miehistössä ei aukea. Jatkosopimukset kirjoitettiin uuden kapteenin Mike Modanon sekä
luottohyökkääjä Jere Lehtisen kanssa. Kaiken kaikkiaan omistaja Hicks ja GM Armstrong ansaitsevat kesän touhuistaan Pyllistetään-Nyt-Kun-On-Jo-Paska-Housussa -palkinnon loistavasta penailustaan. Jotkut taisivat herätä CBA:n loppumiseen hieman jälkijunassa.

Fläppitaulumiehet

Valmennusnelikko Viiksi-Tippett, Jäykkä-Wilson, Öljy-Lamb & Imuri-Moog jatkaa hyvää työtään uusilla ja vanhoilla palikoilla. Tippettin nopeaan hyökkäyksen kääntämiseen sekä taitaviin kiekollisiin, nouseviin pakkeihin perustuva peli toi väriä ja tulosta jo viime kaudella, mutta myrkkyä tälle mallille ovat trap-around-the-clock -tyyppiset joukkueet, kuten Ducks ja Wild, jotka kilpikonnaavat keskialueella ja iskevät kipeästi vastahyökkäyksillä. Harjoitusleirillä luistelun määrää oli lisätty huomattavasti, joka toivottavasti näkyy tulevalla kaudella.

Veräjän vartijat

Marty Turcon on näytettävä paitsi, ettei viime kauden huikea päästettyjen maalien keskiarvo 1.72 / ottelu sekä hyvä torjuntaprosentti 93.2% olleet vahinkoja, myös kyntensä pudotuspeleissä, jossa hän jäi selvästi J-S
Gigueren jalkoihin. Ensimmäisen täyden kauden tulokset All Star-valintoineen ja palkankorotuksineen ovat kyllä mairittelevia, mutta nyt odotetaan mieheltä jo nostetta isossa tanssissakin. Runkosarjassa Turco pelannee 60+ ottelua ja on luultavasti kauden päätteeksi vakavasti
otettava ehdokas Vezina Trophyn saajaksi. Ellei sitten tee theodoreja.

Kakkosveskari Ron Tuggnutt on tasan tarkkaan kakkosveskari niin ottelumäärässä kuin taidollisestikin. Miehen palkka on asemaansa nähden turhan iso, mutta joukkuepelaajana ja tsemppaajana vertaansa vailla. Kolmantena maalivahtina on 22-vuotias Jason Bacashihua, joka pelaa kauden Utahissa, kunnes joku oppii lausumaan hänen sukunimensä tai jos
loukkaantumisia sattuu.

Puolustuksessa uudet vanhat tuulet

Jokainen Stars-fani tiesi, että joskus koittaisi se päivä, kun Fantastic Four Zubov, Matvichuk, Hatcher & Sydor olisi historiaa, muttei uskonut, että se koittaisi näin pian ja tällä tavalla. Tilalle on tuotu 35-vuotias Teppo Numminen ja 37-vuotias Don Sweeney. Nuoremmista pakeista John
Erskine ja Trevor Daley kamppailevat seitsemännen pakin paikasta tasapäisesti, mutta tilanne kääntynee Erskinen eduksi, koska joukkue tarvitsee fyysisemmän puolustajan paikkaamaan Hatcherin jättämää valtavaa aukkoa. Tähän tarvitaan myös kovempia otteita hyvin viime kaudella
pelanneelta Philippe Boucherilta. Stephane Robidas on myös kuvioissa mukana 5.-7. puolustajana. Kaiken kaikkiaan puolustus on heikentynyt, mutta ei ehkä siltikään ratkaisevasti. Paljon riippuu siitä, miten hyvin Matvichuk pystyy nostamaan tasoaan ja kuinka paljon Nummisella on vielä paukkuja koneessaan. Ihmemies-Zubov kellottaa edelleen +25 minuutteja per ottelu takoen vakio-50 pistettään. Unohtaa ei sovi Turcon loistavaa mailankäsittelytaitoa, joka takaa sen, että rännikiekot löytävät tiensä pleksin kautta keskialueelle ja vastahyökkäyksiin.

Kärkimiehet

Modano, Guerin, Arnott, Lehtinen, Young, Turgeon, Morrow...eikä kyse ole mistään All Star -ottelun nimilistasta parin vuoden takaa! Pari ketjullista vaarallisia äijiä joukkueeseen kuin joukkueeseen, mutta
ongelmana onkin: miten saada ketjut toimimaan? Modano nakuttaa singerinvarmasti 80 pistettään ja Lehtinen pelaa Selkeästi loistavan kauden, mutta tasaista tuottamista vaaditaan listan muilta (ali)suorittajilta. Tippett kokeilee varmasti jossain vaiheessa kautta suomalaisketjua Miettinen-Kapanen-Lehtinen ja Modano saattaa löytää
itsensä Arnottin vasemmasta laidasta ainakin hetkellisesti. Toivottavaa olisi, että toimivat kokonaisuudet löytyisivät mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Barnes ja Turgeon ovat näyttäneet hyvää yhteispeliä harjoitusotteluissa ja hyvä niin, sillä Sneaky-Petellä ei ole varaa kolmanteen perättäiseen heikkoon kauteen. Nelosketjussa Malhotra, Ott,
DiMaio sekä Downey jatkavat rotaatiotaan ellei sitten joku näistä breikkaa ylempien ketjujen "täytemiehenä"

Voimapeli

"Ketäs tonne ylivoimaan vois heittää? Eihän meillä oo ketään, joita tonne vois laittaa!!" Tätä ongelmaa ei pitäisi Tippettillä olla tulevallakaan kaudella. Pakeiksi Zubie ja Numminen, maskiin Morrow ja pyörittämään Modano, one-timerit sisään pistää Guerin. Tai vaihtoehtoisesti viivaan Boucher ja Young, maalin taa Turgeon kiekon kanssa, Jere koukkii, ronkkii,kaivaa, lapioi sisään ja tekee muutkin yleismiehen hommat, Arnott tekee maalivahdin elämästä ikävän. Tummennettuna heppana saattaa olla Antti
Miettinen, jos tiukkapelissä tarvitaan kylmänviileitä ratkaisijoita.

Vajaamiehitystilanteessa tutut nimet Lehtinen, Modano, Kapanen, Young ja Morrow hoitanevat päävastuun. Maalin edessä tarvitaan Erskinen poikittaista hiilikuitumailaa ja Matvichukin polvisuojablokkeja. Alivoimahyökkäykset lähtevät Boucherin ja Zubovin lavasta luonnollisesti.

Tulos tai ulos

Lakoonisesti voidaan jälleen todeta, että ilman The Kannua ei oo kotiin tulemista eli mestaruus on ainoa realistinen ja oikea tavoite. Nyt tai ei koskaan, sillä siitä, milloin seuraava NHL-kausi pelataan, ei ole mitään tietoa tai takeita.

» Lähetä palautetta toimitukselle