Mielipide

Pierre, Paul ja Teemu - selityksiä ei hyväksytä

NHL / Kolumni
Viime keväänä toimitusjohtaja Pierre Lacroix sanoi koossa olevan seuran historian lahjakkain joukkue. Silloin lausunto hämmästytti kaikkia. Tänään lausuttuna sama lause saisi aikaan hyväksyviä nyökkäyksiä.

Kuluneen kesän aikana denveriläisillä muuttofirmoilla oli töitä. Toukokuun lopussa saatiin ratkaisu viikkoja kestäneisiin arvailuihin, kun maalivahti Patrick Roy ilmoitti lopettavansa uransa. Roy palatessa kotikonnuilleen Quebeciin Avsien mestaruuskertoimet nousivat tuntuvasti. Heinäkuun alussa kertoimet tulivat ripeästi alas, kun seura ilmoitti solmineensa sopimuksen kahden vapaan agentin, Teemu Selänteen ja Paul Kariyan, kanssa. Vaikka näiden hyökkääjien saavutukset eivät yllä Royn legendaarisiin mittoihin, niin molemmat pelaajat kuuluvat liigan ehdottomaan tähtikaartiin.

Pierre Lacroix sai kaksikon edulliseen pakettihintaan, kiitos luomansa brandin. Avalanchen toimitusjohtaja on suurkaupoillaan luonut mielikuvan että organisaatio tavoittelee mestaruutta joka vuosi aivan tosissaan, siis viimeiseen hikipisaraan ja dollariin asti. Ja lisäksi tekee sen tyylikkäästi, pelaten hyökkäävää ja viihdyttävää kiekkoa.

Mutta halvalla mestaruutta janoavat ex-ankat eivät Kalliovuorille lähteneet. Seitsemän miljoonan taalan lisäpanostus nosti seuran pelaajabudjetin huippuluokkaan - ei aivan Rangers-tasolle, mutta siihen tuntumaan. Saatuaan omistaja Stanley Kroenkelta luvan Lacroix oli kuitenkin valmis lisäpanostukseen ja suostui pelaaja-agentti Don Baizleyn välittämään tarjoukseen. Mutta luopuessaan entisestä "no free-agent" -periaatteestaan Lacroix asetti itsensä maalitauluksi. Vain Stanley Cupin voittaminen estää Baizley-Kariya-Lacroix-Selanne -diilin osallistujia joutumasta jääkiekkoa seuraavan maailman pilkkanaurun kohteeksi.

Liikettä, liikettä

Epäonnistuminen viime kevään playoffseissa ja kahden tähtihyökkääjän tulo joukkueeseen aiheuttivat liikehdintää Denverin lentoasemalla. Yritteliäs, mutta tehoton kolmosketju sai tiketin muihin maisemiiin. Jeff Shantzille ei tarjottu jatkosopimusta ja hän matkasi Eurooppaan. Eric Messier kaupattiin nuoren Vaclav Nedorostin siivellä Floridaan ja Mike Keanen sopimus ostettin ulos. Jo ennen kolmikon ulosheivaamista pihalle potkaistiin tappelija Scott Parker - ja tässä tapauksessa piha tarkoittaa San Josea. Uudeksi duunariosaston johtohahmoksi hankittiin Chicagosta Andrei Nikolishin.

Kariya ja Selänne ovat automaattisesti hyökkäävien ketjujen miehiä, mikä oli ikävä uutinen Steve Reinprechtille. Pienehkölle, mutta sisukkaalle kanukille olisi saattanut löytyä paikka vielä dynaamisen duon hankkimisen jälkeenkin, mutta kun johtoryhmä oli varannut kolmosketjun sentterin paikan Nikoshinille, niin Little Steven treidattiin Buffaloon. Näin siis viimeinenkin pari vuotta sitten pudotuspeleissä loistaneesta Drury-Reinprecht-Nieminen -kolmikosta kaupattiin Kalliovuorilta tasaisempiin maisemiin. Taidon lisäksi hankittiin hieman muskeliakin. Floridasta ostettiin uusien, ja vanhempienkin taitoniekkojen, turvaksi parin kauden takainen jäähykuningas Peter Worrell.

Juuri ennen kauden alkua seura menetti vielä kaksi hyökkääjää waiver draftissa. Washington Capitals poimi Brian Willsien suojaamattomien pelaajien listalta ja saman teki Atlanta Thrashers Serge Aubinille. Willsie ja Aubin eivät ole mitään pistenikkareita, mutta molemmat ovavat kuitenkin kokeneita NHL-pelaajia. Heidän menettämisensä heikensi Coloradon kolmos- ja nelosketjujen syvyyttä. Kauden tässä vaiheessa uusien veteraanipelaajien hankinta on mahdotonta, joten valmentaja Granaton on annettava jääaikaa tulokashyökkääjille. Veteraanivaraston
täydentämisen aika on vasta myöhemmin keväällä.

Vuosituhannen paras hyökkäys

Coloradolla on ollut vuosikaudet kaksi ykkössentteriä, Joe Sakic ja Peter Forsberg. Avalanche-fanien ja joukkueen valmentajien harmiksi huippusenttereille ei ole aina löytynyt riittävän laadukkaita laitureita. Selänteen ja Kariyan sopimusten jälkeen tilanne on toinen ja
seuralla on käytössä kaksi huippuketjua. Viime kauden tehokolmikko Alex Tanguay - Forsberg - Milan
Hejduk jatkaa entisessä kokoonpanossaan. Eikä olekaan mitään syytä muokata tätä ketjua. Tanguay on tarpeeksi nopea ja taitava pystyäkseen pelaamaan samassa ketjussa pistepörssin voittajan Forsbergin ja maalipörssin kärkimiehen Hejdukin kanssa.

Toisen hyökkäävän ketjun muodostaa vauhtikolmikko Paul Kariya - Joe Sakic - Teemu Selänne. Selänteellä ja Kariyalla on Anaheim-aikainen yhteys ja Sakic ja Kariya loistivat samassa ketjussa olympialaissa. Kunhan Selänne ja Sakic oppivat tuntemaan toistensa liikeet kentällä, niin ketjun jäälläollessa vastustajan pitää olla keskialueella todella hereillä. Jos nämä vilpertit pääsevät vauhdilla hyökkäysalueelle, niin tuloksena on puolustajien polvilumpiot nyrjäyttävää liikettä ja laserintarkkoja laukauksia. Vääntöpeliin heistä - sen paremmin kuin Coloradon toisestakaan ykkösketjusta - ei ole, mutta kaivamista ja puskemista varten Avalanchella on uudistetut kolmos- ja nelosketjut.

Kohentunut kolmosnelonen

Viime kaudella denveriläisten raatajaketjuilta ei saatu hyökkäystehoja. Ensi talvena tilanteen pitäisi olla toinen. Keskushyökkääjä Andrei Nikolishin on loistanut harjoituspeleissä ja Capitals- ja Black Hawks -fanien väitteet viimeisiään vetelevästä veteraanista näyttävät olevan pahantahtoista liioittelua. Nikolishinin laiturien veikkaileminen on hankalaa puuhaa. Ennen kauden alkua Nikon vasempaan laitaan oli vahviten ehdolla viime kaudella floppannut Bates Battaglia.

Ex-Hurrikaani keskittyi kesällä hankkimaan lisää voimaa, mikä kuullosti hänen rooliaan ajatellen lupaavalta. BB:n tehtävän siis ei ole tapella, vaan rouhia. Vääntää
kulmissa, maalien edustoilla ja laidoilla sekä taklata ja karvata. Lähes satakiloisten NHL-pakkien kanssa painiminen on raskasta puuhaa ja siksi tervehdin ilolla tietoja Battaglian voimakuurista. Hyvällä tuurilla jenkistä olisi kesän aikana kehittynyt joukueelle uusi ”shjonpodein” - kookas työmyyrä, joka pystytään peluuttamaan niin ali- kuin ylivoimalla ja joka on yhtä lailla kotonaan kakkos-, kolmos-, kuin nelosketjussakin. Mutta harjoituspelien perusteella näin ei ole tapahtunut. Viidessä pelaamassaan harjoituspelissä BB ei ole tehnyt pistettäkään ja laukonut vain kolmasti kohti maalia. Täytyy vain toivoa että varsinaisten pelien alettua Battaglia palaa toissa kauden tasolleen. Muutoin hänelle pedatun pelipaikan ottaa Riku Hahl tai jopa Peter Worrell.

Kolmosen oikea laitaa valittaessa on syntynyt mielenkiintoinen probleemi. Alunperin paikka oli pedattu ärsyttäjä Dan Hinotelle tai farmijoukkueen tehomiehelle Brian Willsielle. Mutta rookie Marek Svatos on sotkenut alkuperäiset suunnitelmat. Pienikokoinen, mutta suoraviivainen Svatos loisti jo joukkueen omalla harjoitusleirillä ja on jatkanut samaa tahtia treeniotteluissa. Seitsemässä harjoitusmatsissa 21-vuotias slovakki on tehnyt enemmän pisteitä kuin kukaan tähtiviisikosta Foppa-Milan-Alex-Joe-Paul. Tälläisten suoritusten jälkeen nuorukaisen lähettäminen farmiin ennen varsinaisen kauden alkua olisi ollut sama kuin märällä tiskirätillä ympäri korvia läiskiminen. Aiheellisesti valmennusjohto palkitsi Marekin loistavasta preseasonista ja nuorukainen saa aloittaa kauden ylhäällä Denverissä.

Joukkueen menetettyä Brian Willsien ja Serge Aubinin ei lopuista pelipaikoista syntynyt kovinkaan tiukkaa kilpailua. Kaksi paikkaa varataan Riku Hahlille ja Dan Hinotelle ja vapaaksi jäävälle paikalle sijoitetaan tähtien turvamies. Peter Worrelin kärsiessä polvivammasta tähän tehtävään on tyrkyllä veteraani Jim Cummins ja pakki/laituri Chris McAllister. Viime kaudella välivuoden pitänyt Cummins oli Avalanchen harjoituskauden suuryllättäjiä. Leirille koesopimuksella tullut 33-vuotias veteraani on tehnyt peräänantamattomalla yrityksellään vaikutuksen valmennusryhmään ja sai palkinnoksi sopimuksen.

Myös toisella rookiella Cody McCormickilla on mahdollisuus murtautua pelaavaan kokoonpanoon. Kanadalaisissa junnusarjoissa oppinsa saanut McCormick on tyyliltään toisenlainen kuin pisteitä harjoituskaudella naputellut Svatos. Viime kaudella OHL:n ykköstähdistöön valittu McCormick nimettiin liigan valmentajien toimesta OHL:n parhaaksi taklaajaksi ja kovimmin töitä tekeväksi pelaajaksi. Lähes 190 senttisenä ja reilusti yli 90 kiloisena Cody tuo Coloradon taitoon perustavaan joukkueeseen kaivattua fyysisistä otetta. Vaikkei hän olekaan mikään varsinainen nyrkkisankari, niin harjoituskauden kaksi tappelua osoittavat ettei Cody tarvittaessa epäröi pudottaa hanskojaan.

Puolustuksen kosmeettiset muutokset

Toimistusjohtajalle ei kuitenkaan riittänyt hyökkääjistön uusiminen, vaan myös osa pakistosta sai kyytiä. Vapaat agentit Greg de Vries, Bryan Marchment ja Bryan Muir päästettiin menemään sen kummemmin estelemättä. Nashvillestä ostettiin Karlis Skrastins korvaamaan lähinnä de Vriesiä. Muirin ja Marchmentin korvaajien odotetaan nousevan omista tai muilta hankituista nuorukaisista. Jollei nuorukaisista kukaan pysty nousemaan vaadittavalle tasolle, niin Lacroix tehnee maaliskuussa normaalin temppunsa ja vuokraa veteraanipakin pariksi kuukaudeksi joltakin jo pudotuspelitoiveensa menettäneeltä seuralta.

Kokonaisuudessaan pakiston muutokset ovat kuitenkin varsin marginaalisia. Puolustusta arvioidessa voisi oikeastaan kopioda viime vuoden tekstin ja muuttaa Greg de Vriesin nimen tilalle Karlis Skrastins ja Darius Kasparaitiksen tilalle Bryan Marchment. Joten tiivistettynä. Avseilla on kolme huippuluokan pakkia, Rob Blake, Adam Foote ja Derek Morris. Kaikki kolme ovat tehokkaita kahden suunnan pakkeja, ampuvat rightilta ja ovat loukkaantumisherkkiä. Nelosena on Karlis Skrastins, joka on luotettava ja kestävä leftin peruspakki. Viitosena on ailahteleva Martin Skoula, joka ei vieläkään ole pystynyt ottamaan askelta lupaavasta nuorukaisesta tasaisen varmaksi suorittajaksi. Kuutos- ja seiskapaikasta kisaavat iso, hidas ja kankea Chris McAllister ja rookie John-Michel Liles.

Kimmo Timosen kokoinen Liles on saanut harjoituspeleissä kehuja hyvästä liikkeestään ja syöttötaidoistaan. Yliopistosarjoista tulleen Lilesin voimat eivät kuitenkaan vielä taida riittää maalinedus- ja nurkkavääntöihin. Hän onkin kerännyt pelaamissaan harjoituspelissä runsaasti
miinuksia ja pelaajan kehityksen kannalta voisi olla parempi aloittaa kausi AHL:ssä. Ikävä kyllä
Avsien puolustus on varsin kapea ja loukkaantumisherkkä ja siksi Liles joutunee aloittamaan pelit ylhäällä. Muutama runkosarjan ottelu kertoo onko loikka yliopistosarjoista NHL:ään sittenkin liian iso vai joutuuko indianalaisnuorukainen hakemaan pelikokemusta Hersheystä.

Juustoa ja hiusrasvaa

Maalivahtipeliä pidetään joukkueen Akilleen kantapäänä. Avalanchen ykkösvahtina aloittaa 25-vuotias sveitsiläinen David Aebischer. Kakkosena on kaksi vuotta nuorempi Philippe Sauve. Heidän tehtävänään ei ole voittaa otteluita yksinään Patrik Royn tyyliin, vaan pelata kuin Chris Osgood vuoden 1998 pudotuspeleissä. Ei loistokkaasti, mutta riittävän luotettavasti että liigan parhaalla hyökkääjistöllä on aikaa löytää heikkoudet vastustajan
puolustuspanssarista. Jollei kummankaan nuoren miehen henkinen kantti kestä median paineita, niin sitten Lacroix ja Granato joutuvat lähtemään kaupoille. Sama tilanne on edessä, jos toinen vahdeista alkaa pelata kuin huippujoukkueen ykkösvahti. Silloin toimitusjohtajan on kaupattava kakkoseksi pudonnut kaveri ja saatava tilalle Craig Billigtonin -tapainen kakkosvahdin rooliin
sopeutuva veteraani.

Monien toimittajien pettymykseksi kesän varaustilaisuudessa velloneet kauppahuhut eivät toteutuneet juhannuksena - eivätkä ole toteutuneet sen jälkeenkään. Epäilevät tuomaat jaksavat muistuttaa, ettei kumpikaan nuorukaisista ole pelannut yhtäkään täyttä pudotuspeliottelua
NHL:ssä ennen tämän kauden alkua. Tosin Jean-Sebastian Giguirekaan ei ollut pelannut yhtäkään minuuttia pudotuspeleissä ennen viime kevättä, mutta who cares. Kokematon maalivahtihan ei voi pelata ensimmäisissä pudotuspelissään hyvin. Sen tietävät kaikki Giguiren, Royn, Burken, Felix Potvinin ja Mike Vernonin uraa seuranneet NHL-fanit.

Mutta GM Lacroix tunnetaan isoista kaupoistaan ja siksi jokaisen itseään kunnioittavan kiekkokirjoittajan pitää mainita Avalanche-ennakossa että suurella todennäköisyydellä Pierre L. hankkii ennen pudotuspelejä joukkueeseen kokeneen maalivahdin. Mahdollisiksi uusiksi
ykkösvahdeiksi on esitetty isopalkkaisia over the hill -veteraaneja kuten Phoenixin Sean Burkea, Detroitin Curtis Josephia ja Washingtonin Olaf Kolzigia. Tosin yksikään näistä vahdeista ei onnistunut voittamaan viime kevään playoffseissa ensimmäistäkään pudotuspelikierrosta, mutta se
ei spekulantteja haittaa.

Oma veikkaukseni on että Avalanche aloittaa pudotuspelit hyvän runkosarjan pelanneella Aebischerillä, mutta kakkosena ei ole Sauve vaan joku edullinen veteraani. Vähän samaan tapaan kuin Minnesotalla oli viime keväänä Dwayne Roloson Manny Fernandezin tukena.

Kokenut joukkue, kokematon valmentaja

Tony Granaton ensimmäinen yritys penkin takana päättyi melkoiseen mahalaskuun. Runkosarjan loppu meni Forsbergin ja Royn siivittämänä loistavasti, mutta 3-1 johdon menettäminen sarjassa paljasti Granaton kokemattomuuden. Rookiekoutsi ei onnistunut piiskamaan
joukkuetta pudotuspelitunnelmaan ennen ratkaisevia viidettä, kuudetta tai seitsemättä ottelua.
Tilannetta eivät auttaneet toistuvat ketjunvaihdokset sillä valmentajan siunauksella kaupattujen Dean
McAmmondin ja Radim Vrbatan jälkeen joukkueesta ei löytynyt riittävän taitavia pelaajia Joe Sakicin laitureiksi.

Nyt tilanne on toinen. Päävalmentaja Granaton ja kakkoskoutsi Rick Tocchetin onneksi nykyisestä joukkueesta löytyy niin paljon taitoa ja kokemusta, ettei ryhmä tarvitse valmentajiltaan suuria taktisia oivalluksia. Riittää kun päävalmentaja pitää päänsä kylmänä eikä ala liikaa sekoittamaan ketjuja.

Denver Postin artikkelissa Tony Granato kommentoi
joukkueen koostumusta ja tulevaa pelityyliä.



- I know I'm fortunate because of what I have to use. There's no question we're going to be a transition team, a skating team, a team that is not going to sit back. We're going to be high energy. We have the kind of players and personnel to be that kind of team.



Tai kuten Peter Forsberg USATodayssä tiivisti:



- We're not going to play a defensive style of hockey.

Joten luvassa on kovaa luistelua, nopeita suunnanvaihdoksia ja tiukkaa tempoa. Ja liikettä ja yritystä pitää löytyä joka mieheltä varsinkin pudotuspeleissä tai muuten joukkueelle käy kylmät. Vuosia kaivattua voimahyökkääjää ei ryhmästä nytkään löydy ja siksi palava voittamisen halu ja jatkuva liike ovat kauden iskulauseita Denverissä.

Valmentajien tärkeimpänä tehtävänä on parantaa runkosarjan ja pudotuspelien aikana takerrellutta erikoistilannepelaamista. Viime kaudella alivoimapelaamisesta ison vastuun kantaneet Jeff Shantz, Eric Messier, Steve Reinprecht ja Mike Keane ovat poissa, joten vapautuneille paikoille on valittava
uudet miehet. Harjoitusotteluiden perusteella uusia vastuunkantajia ovat Nikolishin, Hinote ja Riku Hahl. Tähtipelaajista Kariya, Sakic, Forsberg ja ilmeisesti myös Selänne tulevat pelaamaan alivoimaa. Pakeista kaikki saavat av-aikaa, mutta päävastuu on tietenkin top neljällä (Foote, Blake, Morris, Skrastins).

Avalanchen ylivoimakuvioista ei kauden tässä vaiheessa ota vielä kukaan selvää. Joukkueessa olevalla taitomäärällä ja kokemuksella yv-tehojen pitäisi olla aivan liigan kärkeä. Jollei liigan ykkönen, niin ainakin hyvä kakkonen. Ensin Granaton pitää päättää käyttääkö hän tilanteissa kolmea hyökkääjää ja kahta pakkia vai neljää hyökkääjää ja yhtä pakkia. Vasta sitten voi alkaa pohtimaan ketkä kolme - tai neljä - tähtihyökkääjistä ansaitsevat paikan ykkösylivoimassa...

Kun ei ole tietoa, niin pitää veikata

Ennakon lopuksi pitäisi esittää odotuksia ja arvauksia tulevan kauden kulusta. Tässä niitä tulee.



- Koska pohjois-amerikkalaiset asiantuntijat sanovat Avalanchen hyökkäyksen olevan paras sitten
80-luvun Oilersin ja 90-luvun Penguinsin, niin odotan seuran hyökkääjistä kuuden olevan pistepörssin viidentoista parhaan joukossa.



- Koska Joe Thornton voittaa runkosarjan pistepörssin, niin toisen kerran kuuteen vuoteen NHL:n
ykkös-allstarsin keskushyökkääjä ei ole Colorado Avalanchen pelaaja.



- Koska organisaation piste-ennätykset pelipaikoittain ovat keskushyökkääjä 139, oikea laita 103, vasen laita 121 ja puolustaja 82 pistettä, niin yhtäkään näistä ennätyksistä ei rikota ensi kauden aikana.



- Koska joukkueessa pelaa yksi ruotsalainen ja kaksi suomalaista, niin Canal Plus näyttää kauden
aikana Avalanchen pelejä enemmän kuin minkään muun joukkueen. Tosin tähän on osasyynä se että Canal näyttää paljon playoffsotteluita.



- Koska pidän tämän kauden kokoonpanoa seuran parhaana ryhmityksenä sitten vuoden 1996, niin odotan joukkueen voittavan Stanley Cupin. Siinä sivussa tulee kymmenes perättäinen divisioonavoitto.



- Koska Martin Gerber ei pelannut viime kaudella Stanley Cupin voittaneessa joukkueessa, niin David Aebischeristä tulee ensimmäinen sveitsiläinen, joka saa nimensä Kannuun.



- Koska suurin osa lukijoista unohtaa nämä veikkaukset heti ne luettuaan, niin lupaan kauden loppuraportissa muistuttaa lukijoita oikein menneistä arvauksista.


» Lähetä palautetta toimitukselle