Päävalmentaja Darryl Sutterin johtama Los Angeles Kings koostuu ennen kaikkea kahdesta asiasta: tiiviistä puolustuspelaamisesta, sekä sopivan aggressiivisesta karvauksesta. Kings antaa taklauksia ja karvaa tilaisuuden tullen hyvin ja tehokkaasti ylhäältä. Kokonaispaketti pysyy tarpeeksi tiiviinä, eikä se murene missään vaiheessa. Kingsiä vastaan hyökkäyspelaaminen onkin tuskallisen vaikeaa.
Finaaleissa New Jersey Devilsillä on ollut omat ongelmansa, mutta juuri Kingsin hyvyys on tehnyt eron joukkueiden välille. Devils on kevään yllättäjä ja se tekee paljon asioita oikein, mutta ei tarpeeksi hyvin. Ei niin hyvin kuin Kings.
Ensimmäinen ero joukkueiden välillä syntyy jo sillä hetkellä, kun kiekko on puolustusalueella alimman miehen hallussa ja hyökkäys on lähdössä etenemään. Kingsin pelinavaaminen on selvästi organisoidumpaa ja laadukkaampaa verrattuna Devilsiin, mikä on myös näkynyt suorittamisessa.
Kyseisen asian vaikutus ei ole suuri viiden minuutin aikana, ero on merkittävä pitkässä juoksussa. Kun Kings pystyy nostamaan kiekkoa jalalla keskialueelle ja luomaan syöttöketjujen kautta tilanteita hyökkäyspäähän, on Devilsin peli perustunut puolustajien räiskimiseen ja riistopelaamiseen. Kings luo varmemmin tekopaikkoja kuin ympäri ämpäri kaukaloa säntäilevä Devils.
Suurin ero ei ole muodostunut kuitenkaan maalipaikkojen määrässä tai kiekonhallinnassa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan juuri maalinteko on tällä hetkellä se asia, joka erottaa kaksi finalistia toisistaan.
Johtavat yksilöt edellä
Kings on pystynyt pitkässä juoksussa käyttämään maalipaikat selvästi tehokkaammalla tavalla hyväksi kuin Devils. Sen myötä se on ratkaissut tiukat väännöt itselleen.
Devils on kolmessa ensimmäisessä pelissä luonut paikkoja Kingsin tiiviin puolustusrintaman läpi, mutta se ei ole pystynyt hyödyntämään niitä tarpeeksi tehokkaasti. 0-3-tappioasemassa sarjassa olevan joukkueen ykköstykit ovat huitoneet vetoja plekseihin tai Kingsin suurimman yksittäisen tähden syliin.
Kingsin maalilla Jonathan Quick on ollut tiiviin puolustuksen takana itse huikeus ja ero Devilsin veräjänvahdin Martin Brodeurin suorituksiin on selvä. Quick on ollut ja on tällä hetkellä ykkösehdokas Vezina Trophyn voittajaksi, syystäkin. Tärkeimmillä hetkillä 26-vuotias maalivahti on ottanut ne voittamisen kannalta tärkeimmät kopit. Samalla koko Kingsin puolustuspelin itseluottamus on pysynyt jatkuvan voittamisen kannalta tarvittavalla tasolla.
Brodeur ei ole ollut missään nimessä huono, mutta ei myöskään loistava. Tuleva Hall of Fame maalivahti on venynyt näyttäviin jalkatorjuntoihin, mutta silti toisessa päässä Quick on vienyt maalivahtien kaksinkamppailun nimiinsä – niin tuloksellisesti, kuin kokonaispaketin muodossa.
Joukkueiden puolustuksien suhteen erot ovat olleet selvät. Kingsin kanssa sopimusasioista kiivaasti syksyllä vääntänyt Drew Doughty on ollut todellinen puolustuspään pelillinen johtaja. Doughtyn suoritukset edistävät jatkuvasti peliä ja nuori puolustaja on ehtinyt veivata Devilsin päässä myös maalin muodossa.
Devilsin hyvin repaleisesta puolustuksesta ei ole löytynyt niitä Doughtyn tai Kingsin luotettavan peruspuolustajan Willie Mitchellin kaltaisia todellisia suunnannäyttäjiä. Jokainen puolustaja on tehnyt enemmän tai vähemmän virheitä sarjan aikana.
Talviunet jatkuvat Devilsin puolella
Finaalien neljännessä ottelussa jo lopullista ratkaisua hakevan Kingsin suureksi ykköstykiksi hyökkäyspäässä on noussut Anze Kopitar. Slovenialainen on omalla suorittamisellaan ratkaissut yhden pelin jatkoajalla Kingsille ja ansioluetteloon voidaan merkata myös kolmannen finaalin ratkaisevaa suuntaa antanut osuma.
Eivätkä onnistujat lopu Kopitariin. Kolmannessa ottelussa Dustin Brown heräsi talviuniltaan ja aikanaan Philadelphia Flyersissa tuhoa kylvänyt kaksikko Mike Richards ja Jeff Carter on iskenyt limppua Devilsin reppuun kiitettävällä tahdilla. Ja siinä on vain osa Los Angelesin kiekkoylpeyden tällä hetkellä kovalla tasolla pelaavista hyökkääjistä.
Kingsillä tärkeimmät maalintekijät ja hyökkäyspään soturit ovatkin nousseet esiin tarvittavilla hetkillä.
Devilsin leiristä tärkeimmät yksilöt eivät puolestaan ole nousseet esille, vaan kaikki ovat pysähtyneet Kingsin puolustusrintamaan sekä lopulta huikeassa vireessä olevaan maalivahti Quickiin.
Isoimpana esimerkkinä tehojen kanssa tuskailevista hyökkääjistä on Ilja Kovaltšuk. Selkävammojensa kanssa kamppaileva venäläistähti pyörii tuloksetta Devilsin ylivoimalla ja suurta sopimusta kantava laituri onkin ollut jopa enemmän rasite kuin mahdollisuus. Kovaltšuk on kritisoinut joukkueen ylivoimaa median puolella, syystäkin. Homma ei kulje tällä hetkellä herralla itsellä, eikä myös muillakaan.
Nykyjääkiekossa voittamiseen tarvitaan niin toimiva pelitapa kuin toimivat yksilöt. Nämä asiat ovat kunnossa Kingsillä. Juuri kyseisten syiden kautta joukkue on marssimassa vahvoin askelin kohti Stanley Cupia.
