Los Angeles Kings varmisti paikkansa pudotuspeleissä vasta runkosarjan toiseksi viimeisellä kierroksella. Vastaansa se sai runkosarjan voittaneen Vancouver Canucksin. Altavastaajan asetelma kuitenkin sopi joukkueelle, eikä se jättänyt mitään selittelyjen varaan. Otteluvoitot 4-1 ja hallitseva Läntisen Konferenssin mestari ulos pudotuspeleistä.
St. Louis Blues päätti runkosarjansa Läntisen Konferenssin toiseen sijaan, saaden vastaansa seitsemänneksi sijoittuneen San Jose Sharksin. Joukkueen pudotuspelivalmius nosti ilmaan kaikesta huolimatta kysymysmerkkejä. Nuo kysymysmerkit ammuttiin joukkueen toimesta kuitenkin nopeasti alas, eikä edes Jaroslav Halakin loukkaantuminen hidastanut Bluesin kulkua. Avausottelun tappion jälkeen Blues otti ottelusarjan komennon haltuunsa, eikä hailaumalla ollut siihen sen enempää sanottavaa. Sharks lauluun lukemin 4-1.
Näitä taustoja vastaan olisi helppo todeta, että sarjasta tulee erittäin tasainen ja vähämaalinen. Molemmat joukkueet perustavat pelinsä loistavaan maalivahtiin ja varmaan puolustuspeliin. Hyökkäyksistä löytyy niin taitoa, kovuutta kuin leveyttäkin. Kings oli joukkueista kuitenkin ailahtelevampi pitkän runkosarjan aikana. Nähdäänkö pelaamisen tasossa nousuja ja laskuja myös pudotuspeleissä?
Loukkaantumishuolia kummallakaan joukkueella ei kummemmin ole. Kings joutuu pärjäämään ilman pitkäaikaispotilas Simon Gagnea, eikä hyökkääjä Kyle Cliffordin pelaaminen sarjan alussa ole varmaa ylävartalovamman vuoksi. Bluesin puolelta Halak on varmuudella poissa sarjan kahdesta ensimmäisestä ottelusta, mutta tuo ei ole joukkueelle iso menetys, sillä Brian Elliott on hoitanut ruutunsa tolppien välissä moitteettomasti. Hyökkääjä Scott Nicholin pelaaminen sarjassa on vielä epävarmaa.
Runkosarjassa Kings voitti joukkueiden keskinäisistä kohtaamisista kolme, sekä tiputti ensimmäisellä kierroksella ensimmäiseksi sijoitetun Vancouver Canucksin. Onko sarjassa etukäteen ajateltuna sittenkään niin selkeää ennakkosuosikkia kuin voisi olettaa?
Heikki Kallionsivu: Vaikka Los Angeles voitti keskinäisen kohtaamisissa runkosarjassa, niin pidän silti Bluesia selvänä ennakkosuosikkina. St. Louisin ensimmäinen tappio tuli Davis Paynen valmennuskaudella ja maaliero - 5-0 Kingsille - kasvoi Jaroslav Halakin haparoidessa liian suureksi. Muut ottelut ovat olleetkin tasaisia "yhden maalin" vääntöjä. Jaa miksi sitten pidän Bluesia selvänä ennakkosuosikkina? Se selviää seuraavassa vastauksessa.
Juuso Sainio: Blues on ennakkosuosikki. Jopa selvästi. Kings kaatoi Vancouver Canucksin, kyllä, mutta tuossa sarjassa Canucks heräsi pelaamaan vasta Cory Schneiderin astuttua tolppien väliin. Herääminen tapahtui aivan liian myöhään, ja Kings karkasi sarjan voittoon.
Nyt vastassa on huippuvalmentajan luotsaama joukkue joka on hereillä alusta asti. Kings taistelee varmasti aikansa mukana, mutta Bluesin systeemi tukahduttaa Kingsin viimeisetkin haaveet jatkopaikasta.
Joukkueet ovat pelityylillisesti hyvin lähellä toisiaan. Molemmat luottavat vahvaan puolustuspeliin ja vieläkin vahvempaan maalivahtipeliin. Hyökkäyspäässä löytyy kuitenkin myös taitoa. Kahden näin samanlaisen joukkueen kohdatessa, mikä ratkaisee sarjan voittajan?
Kallionsivu: Kärsivällisyys. Se kumpi jaksaa kärsivällisemmin odottaa toisen virhettä menee jatkoon. Ja kun kärsivällisyys kasvaa kokemuksen myötä, niin ilman tulokkaita pelaava St. Louis on tällä osastolla vahvemmilla.
Ja toiseksi kuumat pelaajat. Runkosarjassa joukkueiden keskinäisistä kohtaamisista sivussa olleesta Andy McDonaldista Blues saa ratkaisevan lisäpalan hyökkäykseensä, minkä vuoksi etu kääntyy selvästi Missouriin.
Sainio: Ensimmäinen maali? No, ei kai sentään, vaikka loistavasti puolustavia joukkueita molemmat ovatkin. Tässä sarjassa tärkeimpänä pidän ehdottomasti kärkiketjujen suorittamista. Se, kumman parhaat pelaajat ovat parempia, voittaa sarjan. Tässä suhteessa luotan enemmän T.J. Oshien ja Alex Pietrangelon panokseen.
Kahden hyvin puolustavan joukkueen kohdatessa, yksilöiden onnistumiset nousevat todella suureen arvoon. Nosta pelaaja, tai pelaajat joiden uskot nousevan tässä sarjassa ratkaisevan suureen rooliin. Onko luvassa yllättäviä ratkaisijoita?
Kallionsivu: Itse asiassa en usko kummastakaan joukkueesta nousevan esiin yllättäviä ratkaisjoita. Panosten kasvaessa valmentajat luottavat kokeneimpiin ja nimekkäimpiin pelaajiinsa ja siksi nämä luottomiehet ratkaisevat sarjan lopputuloksen.
Molemmilla joukkueilla MVP seisoo tolppien välissä, joten sarjan ykköstähti on joko Jonathan Quick tai kuumempi Bluesin maalivahdeista- todennäköisesti Elliott.
Kenttäpelaajista Losilla ratkaisijoita ovat kapteeni Dustin Brown ja ykkössentteri Anze Kopitar sekä Canuckseja vastaan erinomaisesti pelanneet puolustajat Drew Doughty ja Willie Mitchell. Vastustajista pelkään eniten McDonaldia ja taitavaa David Perronia.
Sainio: Pietrangelo ja Kevin Shattenkirk. Varsinkin Pietrangelo on pelaaja, jolta odotan paljon. Kyseessä on tämän ottelusarjan aliarvostetuin puolustaja, joka pystyy pelaamaan tilanteessa kuin tilanteessa korkealla tasolla. Loistavat hyökkäyspään taidot täydentävät paketin.
Keneltä taas odotat eniten tasonnostoa? Kenen pelitaso ei ole vielä vastannut odotuksiasi?
Kallionsivu: Ex-flyerseilta Justin Williamsilta, Jeff Carterilta ja Mike Richardsilta. Kaksi ensinmainittua ei tehnyt Vancouveria vastaan maaliakaan ja Richards teki sarjassa pisteitä vain yhdessä ottelussa. Kyllä "clutch"-pelaajana pidetyltä Richardsilta on lupa vaatia muutakin kuin taklauksia ja tunnollista puolustuspelaamista. Ilman tämän kolmikon parantunutta panosta Kings ei pääse tässä sarjassa edes seitsemänteen otteluun asti.
Sainio: Toinen puolikas aikaisemmasta vastauksesta löytää tiensä tänne. Shattenkirk on loistava puolustaja, mutta ei ole vielä näissä pudotuspeleissä pelannut ihan sillä tasolla, jolla mies pystyy parhaimmillaan pelaamaan. Omaa potentiaalin ratkaista yksittäisiä otteluita, mutta tätä ei olla vielä nähty.
Kun päätössummeri viimeisen kerran kajahtaa, soiko stereoista blues, vai tehdäänkö tästä pudotuspelikeväästä Hollywood-elokuva? Kumpi jatkaa?
Kallionsivu: Soitto on suruista tehty eli tällä kertaa mennään mollisävelmillä. Los Angeles ei pysty vastaamaan pudotuspelejä ajatellen hyvin rakennetun St. Louisin kokemukseen ja vääntövoimaan. Läntisen konferenssin finaaliin menee Blues otteluvoitoin 4-2.
Sainio: Stevie Ray Vaughan vinguttaa kitaraansa tämän sarjan jälkeen. Blues on kuin Kings, mutta vielä astetta laadukkaampi joukkue. Kings pystyy Quickin avulla yhden voiton ottamaan, mutta ei enempää. St.Louis jatkoon otteluvoitoin 4-1.
