Puolitoista vuotta sitten kaikki oli Washington Capitalsin maalivahtitilanne toisin. Organisaatio oli kesällä näyttänyt ovea kahtena vuonna peräkkäin pudotuspeleissä epäonnistuneelle Jose Theodorelle. Pudotuspelien ohella taustalla oli joukkueen lupaava maalivahtikatras. Semjon Varlamov oli napannut ykkösvahdin paikan, ja häntä tuki jämäkän oloinen Michal Neuvirth.
Kaksikon takana, selkeänä kolmosena oli vielä Braden Holtby, neljännen kierroksen varaus kaudelta 2008, joka pelasi runkosarjadebyyttinsä Varlamovin ollessa sivussa. Yhteensä otteluita ensimmäisen kauden aikana kertyi 14, huippuhetkenään valinta NHL:n viikon pelaajaksi maaliskuussa 2011. Varlamovin kuntoutuessa Holtbyn tie vei taas farmiin.
Viime kesänä tilanne oli muuttunut. Varlamovin vammat olivat avanneet Neuvirthille ykkösvahdin paikan, ja sen Neuvirth myös otti.
Kesällä tapahtui lisää. Capitalsin toimitusjohtaja George McPhee sai kelpo tarjouksen Varlamovista ja tarttui siihen. Lisäksi McPhee onnistui houkuttelemaan menestystä ja Cupia tavoittelevan veteraanin, Tomas Vokounin, kaikkien yllätykseksi edullisella 1,5 miljoonan euron sopimuksella pääkaupunkiin. Kauteen lähdettiin kaksikolla Vokoun-Neuvirth, eikä maalivahtipelin pitänyt olla minkään sortin ongelma Capitalsille.
Ennustukset nurin
Kausi osoittautui toisenlaiseksi. Kaksikko haparoi muun joukkueen mukana, otteet olivat ennenkaikkea ailahtelevia. Hyviä otteluita ei osunut kummallekaan kolmea peräkkäin, ja ykköspaikka vaihtui jatkuvasti. Vasta vuoden loppupuolella Vokoun alkoi saada juonesta kiinni ja voittaa otteluita.
Pudotuspelien lähestyessä Capitals oli pelillisissä vaikeuksissa. Buffalo Sabres hönki takaa, ja maalivahdit kärsivät vammoista, Vokounin nivunen oikutteli. Muutaman pelin pelannut Holtby piti kauden ensimmäisen nollansa Minnesota Wildia vastaan, ja nuorukainen lyötiin suurin odotuksin maalille myös ratkaisevan tuntuisessa pelissä Sabresia vastaan.
Holtby floppasi näytönpaikassaan muun joukkueen mukana, ja vaihdettiin sivuun maalilta kesken ottelun. Oli Neuvirthin aika ottaa ohjat takaisin. Suunnitelma kesti taas vain hetken. Kauden toiseksi viimeisessä ottelussa Florida Panthersia vastaan tšekkivahti loukkasi polvensa, ja oli taas Holtbyn vuoro. Puolitoista hyvää ottelua myöhemmin Holtby aloittaa Capitalsin ykkösvahtina – pudotuspeleissä viime vuoden mestaria vastaan.
Asenne kohdillaan
Kuka sitten on Braden Holtby? Mistään pakkoraossa olevasta farmiavusta kyse ei ole. Holtby on vähäisestä julkisuudesta huolimatta arvostettu lupaus, jonka nimi on ollut Capitalsin ja lupauksia seuraavien asiantuntijoiden listalla mukana varauksesta asti.
Saskatchewanista kotoisin oleva maalivahti vietti junioriuransa WHL:n Saskatoonissa, josta Capitals poimi hänen listoilleen. Lyhyen ECHL-visiitin kautta tilaisuus NHL:ään tuli, ja sen Holtby myös käytti – mallikkaasti.
Pelityyliltään Holtbyä on verrattu Ron Hextalliin, hyvän sijoittumisen, mutta ennen kaikkea myös tulisieluisen luonteensa takia. Holtby pelaa tilanteet aina loppuun asti - myös vastustajan pelaajien hyppiessä silmille. Holtby on samaan aikaan perfektionisti, joka saattaa valvoa yönsä heikosti menneen pelin takia. Asenteesta peli ei ole kiinni.
Persoonallista nuorukaisella ovat niin sanotut ”Holtbyismit”. Siinä missä maalivahdit ovat aina olleet taikauskoisia rituaaleineen, on Holtby pahimmasta päästä. Erätauolta maalille saapuvan Holtbyn kuviot maalinsuuta ”valmistelemassa” ovat seuraamisen arvoiset vakioliikkeineen.
Ottelun aikana on nähtävissä, kuinka Holtby jokaisella tauolla nostaa maskinsa takaraivolle, ottaa vesipullonsa, ruiskuttaa sitä ohitseen, sitten suuhunsa, jossa Holtby purskuttaa veden ennen sen sylkemistä hampaiensa välistä. Kerta toisensa jälkeen.
Peli kerrallaan
Huhtikuussa 2012 on jokaiselle onnekkaalle pompulle ja taikauskon siivittämälle tilausta. Mitkä ovat Holtbyn pelilliset mahdollisuudet tämän kevään pudotuspeleissä? Kovempaa paikkaa nuorukaiselle tuskin löytyy. Jokaisella osa-alueella aavistuksen jäljessä Bostonia tuleva Washington joutuu heittämään Holtbyn todelliseen tulitukseen. Vastassa on viime kauden mestari täydessä iskussa.
Holtbyn otteet ja tilastot mairittelevat pelaajaa – todennäköisesti liikaakin. 21 NHL-ottelua ovat sujuneet kokonaisuutena loistavasti, mutta otanta on edelleen hyvin lyhyt luotettavaksi. Kun lisäksi alla on vain hajanainen määrä tämän kauden startteja, on kyseenalaista, pelaako Holtby huipputasolla edes Holtby-mittarilla.
NHL:n historiassa vain neljä maalivahtia on voittanut tulokkaana Stanley Cupin. Ken Dryden, Patrick Roy, Cam Ward ja viimeisimpänä Antti Niemi nostelivat kannua tulokaskautensa päätteeksi. Braden Holtby haluaa olla joukon viides, mutta lähtee ensin kaatamaan karhua – kunhan ensin maalinedusta on siivottu oman rituaalin mukaisesti.
Lähteet: Washington Post, Washington Times, Russian Machine Never Breaks, Homer McFanBoy
