Mielipide

Innokas Blues kokeneen haiparven hampaisiin

NHL / Kolumni
Läntisen konferenssin kärkeen kiilannut St. Louis Blues palaa pudotuspeleihin intoa puhkuen. Matka menestykseen ei kuitenkaan ole helppo, sillä kokenut San Jose Sharks on valmis pureskelemaan Bluesin kappaleiksi.

St. Louis Bluesin runkosarja kääntyi nousujohteiseksi marraskuun alussa, kun Davis Payne sai lähtöpassit päävalmentajan paikalta. Konkarivalmentaja Ken Hitchcock otti ohjat ja nosti Bluesin konferenssin hänniltä mukaan taistelemaan koko runkosarjan voitosta. Hitchcock rakensi Bluesista liigan tiukimmin puolustavan ryhmän, sillä joukkueen verkkoon iskettiin runkosarjassa vain 165 osumaa. St. Louis sijoittui lopulta konferenssinsa kakkoseksi, mutta runkosarjan loisto himmeni hieman juuri ennen pudotuspelejä. Blues voitti viimeisestä kymmenestä pelistään vain neljä.

San Jose kuului ennakkoarvioissa Lännen ennakkosuosikkeihin, mutta joukkueen peli ailahteli läpi runkosarjan. Sharks runnoi itsensä mukaan pudotuspeleihin voittamalla kymmenestä viimeisestä pelistään seitsemän. San Jose väisti vahvan Vancouverin kohtaamisen heti avauskierroksella vasta aivan kalkkiviivoilla. Joukkue kaatoi kahdesti peräkkäin Los Angelesin ja kipusi seitsemänneksi. Vaisu runkosarja on nyt kuitenkin historiaa, eikä se juurikaan paina vaakakupissa. Leveällä pelaajamateriaalilla operoiva kokenut joukkue on suunnannut katseensa tiukasti eteenpäin, eikä tuhlaa aikaansa menneiden murehtimiseen.


Joe Thornton, San Josen kapteeni ja Blues-fanien vihan kohde
James Guillory

St. Louis ja San Jose iskivät runkosarjassa yhteen neljästi ja Blues poistui jäältä aina voittajana. Maaliero otteluissa kirjattiin Bluesin eduksi 11-3, eikä Sharks onnistunut kahdessa vieraspelissään kertaakaan maalinteossa. Runkosarjakohtaamiset heittävät siis sankarin viittaa Blues-pelaajien harteille. Pudotuspeleissä Sharks on kuitenkin ollut kivulias kompastuskivi St. Louisille.

Uuden vuosituhannen ensimmäisenä keväänä Blues lähti pudotuspeleihin suosikkina taskussaan runkosarjavoittajalle ojennettava President’s Trophy. San Jose pullautti kuitenkin Missourin miehet laulukuoroon heti avauskierroksella. Sarjan jokainen kamppailu päättyi vierasvoittoon ja lopulta Sharks eteni jatkoon voitoin 4-3. Seuraavan kevään avauskierroksella Blues sai hyvityksen katkeralle tappiolleen etenemällä jatkoon voitoin 4-2.

Vuonna 2004 joukkueet olivat jälleen nenät vastakkain pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Tuolloin Sharks oli monta evän mittaa vastustajaansa edellä ja raateli Bluesin otteluvoitoin 4-1. Kevään 2004 jälkeen Blues on selviytynyt pudotuspeleihin vain kertaalleen. Vuonna 2009 joukkue hävisi ensimmäisellä kierroksella Vancouverille 0-4.

Sharksin osalta pudotuspelit ovat sujuneet iloisemmissa merkeissä. Joukkue ei ole jäänyt pudotuspelien ulkopuolelle sitten kauden 2002-2003. Kahtena edelliskeväänä Sharks on edennyt Konferenssin finaalin asti ja hamuaa nyt seuraava askelta eteenpäin.

Yhteisen pudotuspelihistorian lisäksi joukkueiden välistä ottelusarjaa sähköistää omalta osaltaan Sharksin tähtipelaajan Joe Thorntonin ja Blues-hyökkääjä David Perronin välinen tapaus viime kaudelta. Runkosarja oli vasta alkumetreillään, kun joukkueet kohtasivat St.Louisissa. Thornton taklasi jäähyaitiosta poistuessaan Perronia rajusti päähän ja miehelle mätkäistiin tempustaan kahden ottelun pelikielto. Perronin pelitauosta tuli reilusti pitempi, sillä hän toipui aivotärähdyksestä yli 10 kuukautta. Perron palasi jäälle vasta viime joulukuussa. Vaikka molemmat pelaajat ovat julkisesti vakuutelleet tapauksen olevan taakse jäänyttä elämää, niin muisti ainakin Blues-leirissä on pitkä. Nuottipaidat kaivavat lisäenergiaa mahdollisuudesta aiheuttaa Joe Thorntonille jälleen yksi keväinen pettymys.

Blues hallitsi joukkueiden keskinäisiä vääntöjä runkosarjassa. San Josen miehistöllä on kuitenkin kova kokemus pudotuspeleistä, joten onko runkosarjapelien tapahtumilla mitään merkitystä?

Ville Pitkäranta: En usko, runkosarjaotteluissa on aina milloin mitäkin jossittelua mutta nyt joukkueet testataan puhtaalta pöydältä ja kenties kovin erilaisen tuomarilinjan vallitessa kuin runkosarjakohtaamisissa. Tiedossa pitäisi olla varsin tasaväkinen ottelupari.

Harri Salmiovirta: Tulosten puolesta runkosarjakohtaamisilla ei ole mitään merkitystä, mutta Blues voi silti ammentaa otteluista ripauksen lisää uskoa tekemiseensä. Hitchcock oli penkin takana kolmessa viimeisessä keskinäisessä kohtaamisessa. Nuo ottelut etenivät pitkälti Bluesin pelisuunnitelman mukaisesti ja Sharks pysyi suhteellisen hyvin aisoissa.

San Josen joukkueessa on puolestaan niin paljon pudotuspelikokemusta, etteivät runkosarjapelit heidän osaltaan paina vaakakupissa lainkaan. Ryhmän itseluottamukseen neljä tappiota ei tuonut pienintäkään naarmua.

Stanley Cupin voittaja Antti Niemi vastaan liigan kuumin maalivahtikaksikko. Kumman eduksi vaaka kallistuu?

Pitkäranta: Voisi melkein sanoa, että koko ottelusarjan ratkaisu on Antti Niemestä kiinni. Jos hän pystyy vastaamaan vastapuolen onnistumisiin, on Sharksin jatkopaikka lähellä. Tuskin Niemi suoraan neljää erinomaista peliä pelaa, mutta sehän riittää, että voittaa neljä seitsemästä.

Salmiovirta: Runkosarjan perusteella etu on Bluesilla, sillä Jaroslav Halak ja Brian Elliott torjuivat vakuuttavan tasaisesti. Halak aloittanee Bluesin maalilla ja St. Lousissa toivotaan, että hän yltää samanlaiseen vireeseen kuin pari vuotta sitten Montrealissa.

Slovakin epäonnistuessa tai loukkaantuessa Elliott on pätevä korvaaja. Niemi pelasi runkosarjassa ailahtelevasti ja hänen harteillaan lepää Sharksin maalivahtipeli. Thomas Greiss ei kykene joukkuetta jatkoon kuljettamaan.


Barrett Jackman on St.Louisin pakkiosaston kokenutta kaartia.
James Guillory

Toisaalta on muistettava, että runkosarjan onnistujat eivät aina loista pudotuspeleissä. Matti “Mölli” Keinosta siteeraten: "nää on eri pelejä.” Niemi on lyhyestä NHL-urastaan huolimatta osoittanut nauttivansa kevään paineista. Stanley Cupin voitto tulokkaana, terve asenne ja hyvä työmoraali ovat tehneet vaikutuksen Sharksin pelaajiin. Yksi helppo maali tai heikko peli ei murenna joukkueen luottamusta suomalaisvahtiin.

Keitä ovat ne pelaajat, joiden harteille kasautuu suurin vastuu menestyksestä?

Pitkäranta: Bluesista varmasti maalivahti, kumpi ikinä pelaakaan, sekä puolustajat Alex Pietrangelo ja Barrett Jackman. Pietrangelon pitää tukea hyökkäyksiä ja Jackmanin pitää pystyä pitämään vastustaja poissa omalta maalilta.

Sharksista taas vastuuta kantavat tutut nimet: Thornton, Patrick Marleau, Dan Boyle ja Joe Pavelski. Ykkösketju, ykköspakki ja ensimmäisen ylivoiman perusta. Mikäli tuomarilinja ei sitä estä, on tuo nelikko todella hankala pideltävä kenelle tahansa.

Salmiovirta: Edellämainittujen Sharks-pelaajien lisäksi puolustaja Douglas Murraylla voi olla oma roolinsa tässä näytelmässä. Rajusti taklaava Murray voi kylvää pommeillaan kauhua Bluesin taitopelaajien joukossa. Andy McDonald, David Perron, TJ Oshie tai Vladimir Sobotka eivät suoranaisesti rakasta fyysistä peliä, vaikka eivät suinkaan väistele kontakteja.

Bluesissa Pietrangelon lisäksi Kevin Shattenkirkilta odotetaan suuria tekoja puolustuksessa, nimenomaan hyökkäyssuuntaan. Bluesin kapteeni David Backes on joukkueen tukipilareita fyysisenä, mutta myös ratkaisuihin kykenevänä hyökkääjänä. Veteraanipelaajat Jamie Langenbrunner ja Jason Arnott rauhoittavat joukkuetta kokemuksellaan.

Mitkä ovat joukkueiden vahvuudet? Entä missä piilee se akilleen kantapää, johon vastustajalla on parhaat mahdollisuudet iskeä?

Pitkäranta: Bluesin heikkous on ehdottomasti varsin pienikokoinen ja kokematon puolustus näihin kekkereihin. Sharks perustaa pelinsä erittäin tehokkaaseen syvällä vastustajan alueella pelaamiseen, jossa pyritään voittamaan laitakamppailut ja toimittamaan kiekko maalille joko maalipaikan tai hyökkäyspään aloituksen toivossa.

Sharks on liigan parhaita joukkueita aloitusympyrässä, mikä palvelee tätä taktiikkaa erinomaisesti. Puolustajiin kohdistuva paine on varsin kova.

Sharksin akilleen kantapää on joukkueen alivoimapeli. Se ei ole toiminut koko kauden aikana kuin aivan hetkittäin, ja mikäli se jatkaa samalla surkealla tasolla kuin Kingsiä vastaan kahdessa runkosarjan viimeisessä ottelussa, on Sharksin jatkomahdollisuudet jotakuinkin nollissa.

Salmiovirta: Bluesin puolustus astuu uudenlaiseen maailmaan, josta sillä ei juurikaan ole kokemusta. Puolustajista ainoastaan Jackman ja ex-Sharks Kent Huskins ovat pelanneet urallaan yli kymmenen pudotuspeliottelua. Loistokkaasta runkosarjasta huolimatta paine voi murtaa kokemattomat miehet.

St. Louisin vahvuutena on Hitchcockin luoma toimiva puolustuspelisapluuna, jossa vastustaja pidetään tehokkaasti poissa laukaisupaikoilta. Blues on mestari pelaamaan johtoasemassa, jolloin se keskittyy maltillisesti odottamaan teräviä iskun paikkoja.

Bluesin ylivoima ei kuulunut liigan eliittiin, mutta mikäli Sharksin alivoimapelaaminen jatkaa taaperrustaan runkosarjan malliin, niin nykyinenkin taso St. Louisin ylivoimapelaamisessa voi heilauttaa sarjan voimasuhteita ratkaisevasti. San Jose voi kompastua myös menestyspaineisiin. Sharksin nykyjoukkueen elinkaari on ohittanut puolimatkan krouvin ja tulosta pitää syntyä nyt.

Kumpi jatkaa suuren unelmansa tavoittelua?

Pitkäranta: Uskoisin Sharksin kokemuksen kääntävän ottelusarjan heidän hyväkseen. Voitoitta Blues ei jää ja todennäköisesti sarja venyy kuuteen tai seitsemään otteluun.

Salmiovirta: Tasaista tiedossa. Mikäli Bluesin puolustusvoittoinen pelitapa toimii ja joukkue jatkaa hyvää kotipelaamistaan, niin se on vahvoilla. Sarjan repeytyessä maalintekokilpailuksi San Jose määrää tahdin. Kalifornialaisten osakkeet nousevat, mikäli he onnistuvat ryöstämään St. Louisista edes yhden voiton sarjan alussa.

Koska vain toinen voi voittaa, niin lähetän Sharksin uiskentelemaan kesälomarantojen tuntumaan. Blues vie vähämaalisen ja tiukan ottelusarjan 4-3.

» Lähetä palautetta toimitukselle