Mielipide

Pohjoisen ja etelän uusintakamppailu

NHL / Kolumni
Vancouver Canucks ja Los Angeles Kings kohtaavat pudotuspeleissä toisen kerran viimeisen kolmen vuoden aikana. Kaksi vuotta sitten Vancouver vei runsasmaalisen ja keskinkertaisen maalivahtipelin sävyttämän sarjan voitoin 4-2. Molemmat organisaatiot ovat satsanneet tähän kauteen hurjasti, mutta ovatko voimasuhteet muuttuneet vai säilyneet entisellään?

Molemmpien joukkueiden kokoonpanot ovat muuttuneet viimeisen parin vuoden aikana, mutta ykkösvahdit ovat pysyneet entisellään. Runkosarjan neljässä keskinäisessä kohtaamisessa tolppien välissä aloitti kaksikko Roberto LuongoJonathan Quick. Molemmat poistuvat kaukalosta voittajina kahdesti: kerran vieraissa ja kerran kotona.

Toista kohtaamista, Kingsin 4-1-kotivoittoa, lukuun ottamatta ottelut ovat ratkenneet yhden maalin erolla. Maalivahtien torjuntaprosentti tämän kauden keskinäisistä kohtaamisista on molemmilla yli 94, joten kummallekaan vastustajajoukkue ei ole mikään henkinen peikko.

Hyökkääjistä näissä otteluissa parhaat tehot ovat olleet vancouverilaisista Sedinin veljeksillä ja kalifornialaisista Anze Kopitarilla ja Justin Williamsilla. Puolustajista eniten pisteitä ovat koonneet Alexander Edler ja yleensä Vancouveria vastaan hyvin pelaava Drew Doughty.

Loukkaantumisten osalta joukkueet ovat yhtäläisessä tilanteessa. Vancouverilta on viime peleissä ollut sivussa joukkueen paras maalintekijä Daniel Sedin (aivotärähdys) ja Losilta joukkueeseen siirtoajan loppukynnyksellä maalintekijäksi hankittu Jeff Carter (nilkkavamma).

Miten taistossa käy?

Molempien joukkueiden lahjakkaimmat maalitekijät – Vancouverin D.Sedin ja Los Angelesin Carter – olivat poissa runkosarjan lopussa. Ketkä täyttävät heidän poissaolonsa aiheuttaman maalintekovajeen, vai nousevatko sairastupalaiset vuoteiltaan ratkaisijan rooliin?


Kevin Bieksa on puolustuksen luottonimi.

Matias Strozyk: Jos Vancouverilla on jokin osa-alue kunnossa, sen pitäisi olla ratkaisuvoima. Kaikki ovat perillä Sedinien mahdista yhdessä ja erikseen, mutta heidän vireestään riippumatta pistenikkareita löytyy sekä hyökkäyksestä että puolustuksesta. Runkosarjan lopussa Maxim Lapierre otti Danielin paikan ja teki loistavaa jälkeä, Alexandre Burrows puolestaan pelasi uransa toiseksi tehokkaimman runkosarjan. Ryan Kesler todisti viime vuonna syttyvänsä liekkiin vasta panosten noustessa katoon, siniviivalla Kevin Bieksa ja Dan Hamhuis johtavat Vancouverin monipuolista pakistoa. Alakerta saa vielä lisävoimaa, mikäli Keith Ballard pääsee pelikuntoon.

Viime kauden muistelu on toki Canucksin kannalta huolestuttavampi merkki, kun Sedinit eivät silloin päässeetkään kierrättämään kiekkoa entiseen tapaan. Silloin Keslerin harteille jäi liian suuri vastuu ja maalivahtiosastonkin sulattua lopputulos on kaikkien muistissa.

Heikki Kallionsivu: Carterin uskotaan olevan pelikunnossa jo sarjan ensimmäisessä ottelussa, mikä on Losin kannalta tärkeä asia. Muusta kokoonpanosta ei Carterin tasoista rannelaukojaa löydy, vaikka sekä kapteeni Dustin Brown että vihdoinkin ehjän kauden pelannut Justin Williams ovat olleet viime aikoina hyvässä vireessä.

"Kuivan saaren pakolaisten", tai karkurien, toisella puolikkaalla Mike Richardsilla on potentiaalia nousta ratkaisumaalien tekijäksi, mutta Flyersin ex-kapteenin kausi on ollut kovin kaksijakoinen. Hän aloitti kauden tyydyttävästi, mutta loukkaantui joulukuun alussa Sean Bergenheimin puhtaasta taklauksesta. Richards palasi kaukaloon kahdeksan peliä myöhemmin, mutta oli vain varjo entisestään. Jonkinlaista piristymistä tapahtui kun entinen joukkuetoveri Carter hankittiin ryhmään hetkeä ennen siirtoajan päättymistä. Selkeämpi tasonnosto Richardsilla tapahtui aivan kauden lopulla Carterin loukattua nilkkansa, jolloin Flyersin ex-kapteeni alkoi vihdoinkin ottaa vastuuta ja saada onnistumisia myös hyökkäysalueella.

Positiivinen yllätys olisi, jos viime peleissä aktiivisesti hyökkäyspeliin osallistuneet puolustajat Viateslav Voinov ja Alec Martinez jatkaisivat tehoilujaan myös tosipeleissä. Todennäköistä se ei ole, mutta ainahan sitä saa toivoa.

Kaksi vuotta sitten edellisessä kohtaamisessa Jonathan Quick pelasi heikon sarjan, eikä loistanut tasaisuudellaan viime vuonna San Josea vastaan. Olympiavoitosta huolimatta Roberto Luongon pään kestävyyttä tiukoissa paikoissa on epäilty. Tolppien välistäkö löytyy joukkueiden heikoin lenkki?

Matias Strozyk: Canucksin kohdalla Luongon romahtamisen pelko on tänä keväänä tavallista pienempi, sillä Cory Schneider on osoittanut nousevansa todennäköisesti ensi kaudella jonkin NHL-joukkueen ykkösveskariksi. Schneider kärkkyy Luongon paikkaa nälkäisenä ja on aivan varmasti valmis ottamaan vetovastuun Luongon hapuillessa.

Alain Vigneaultin on kuitenkin löydettävä ratkaisu vaikeaan dilemmaan, jos Luongo ajautuu epävireeseen. Pitkällä ja kalliilla sopimuksella pelavaan tähtimaalivahdin, jolla on edelleen takataskussa se olympiakulta, penkittäminen on suuri päätös pudotuspelien tiimellyksessä ja olisi toisaalta mielenkiintoistakin nähdä, miten Vigneault ratkaisisi ongelman.

Vancouverin ei silti pitäisi tällä kertaa kaatua maalivahtiinsa. Kotiyleisö ei vieläkään ole Luongon ystävä, mutta Schneiderin luoma tuki ja turva pitävät paniikkinappulan tavallista kauempana.

Heikki Kallionsivu: Jonathan Quick on kehittynyt kahden viime kauden aikana huikeasti ja tänä keväänä on hänen mahdollisuutensa todistaa, että pää ja kunto kestävät myös huhtikuussa. Jos reaktiohinsa ja liikkuvuuteensa luottavan Quickin peli jostain syystä hajoaa, niin remmiin astuu teknisesti varmempi, mutta kokemattomampi Jonathan Bernier.

En usko Losin kaatuvan maalivahtipeliinsä, mutta laituriosaston vasen sivusto on onnettomassa jamassa. Kapteeni Brown oli ainoa susipuolella pelanneista laitureista, joka onnistui runkosarjan aikana rikkomaan kymmenen maalin rajapyykin. Ja hänkin pelasi ison osan otteluista oikealla, eikä vasemmalla puolella. Jos joku nelikosta Dustin PennerBrad RichardsonDwight KingKyle Clifford onnistuu pudotuspeleissä tekemään enemmän kuin yhden maalin, se on allekirjoittaneelle iso positiivinen yllätys.

Los Angeles vaihtoi valmentajaa kesken kauden. Darryl Sutter muutti pelityylin aiempaa aktiivisemmaksi ja hyökkäävämmäksi. Ovatko opit jo iskostuneet pelaajien selkäytimeen? Alain Vigneault johti Vancouverin toista kertaa peräkkäin runkosarjan voittoon. Tekikö hän sen viime vuoden opeilla, vai onko Canucks ottanut viime vuoden katkerasta finaalitappiosta opikseen?

Matias Strozyk: Canucksin valttina on edelleen laaja materiaali ja tulivoima. Ketjujen toimivuuden kannalta Vancouver on eräällä tavalla NHL:n JYP, sillä tehot ja kemiat kestävät jopa jokusen loukkaantumisen. Suuri ongelmakohta on Keslerin kakkosvitja, jonka laiturit Mason Raymond ja David Booth ovat olleet pienissä vaikeuksissa. Canucks ei vielä avauskierroksella kaadu kakkosketjun tuskaan, mutta tehojen kannalta muuten ehyen hyökkäyksen "ruma ankanpoika" olisi hyvä saada hiljalleen edustuskuntoon.

Viime kesän "pahamaineisessa" finaalisarjassa romahtanut ylivoimapeli oli jälleen Canucksin valttikortti, joten sen toimiessa Vancouver on jälleen hieman edellistä vuotta vahvempi. Sielläkin on tietysti paikattava Danielin jättämä aukko. Canucks on viime vuotta vahvempi myös kirjaimellisesti, sillä tänä vuonna Vancouverin ei kannata odottaa ottavan turpaan samalla tavalla kuin kesällä: siitä pitävät huolen muun muassa Zack Kassian, Daniel Weise ja Samuel Påhlsson.


Darryl Sutter siirtyi Calgarystä Kaliforniaan.

Heikki Kallionsivu: Eivät Darryl Sutterin ja Terry Murrayn tyylit niin hirveästi toisistaan poikkea, mutta tehdyt pelaajamuutokset ovat saaneet ryhmän uskomaan itseensä ja pelaamaan aktiivisemmin ja aggressiivisemmin. Isokokoisten ja innokkaiden nuorukaisten Kingin ja Jordan Nolanin noustua farmista NHL-kokoonpanoon ja Carterin hankinnan jälkeen Losilla on hyökkääjien joukossa kolme todella ulottuvaa karvaajaa, jotka hankaloittavat vastustajien pelinavauksia ja vauhtia hyvällä mailahäirinnällä, ja saavat aikaan kiekonriistoja.

Carter on tuonut myös hyökkäyspeliin uutta ilmettä, mutta hyökkäyksen selkäranka on yhä slovenialaissentteri Anze Kopitar vaihtuvine laitureineen. Sutter on rohkaissut myös alempia ketjuja pitämään kiekkoa pelkän päätyyn räiskimisen sijaan, mutta kolmos- ja nelosketjujen taidot riittävät lähinnä maalipaikkojen luomiseen, ei paikkojen hyödyntämiseen asti.

Sutterinkin aikana joukkueen pelaaminen perustuu tiukkaan puolustuspelaamiseen, mutta enää viisikko ei valu peloissaan tiukaksi viiden miehen sumpuksi oman maalin eteen, vaan kiekonriistoihin pyritään jo keskialueella. Tosin Vancouverin kaltaisia nopeita joukkueita vastaan pelaajien otteisiin palaa “murraymainen” asenne, eli pelataan ultrakonservatiivisesti ja turhan pakittelun vuoksi annetaan vastustajan ylittää keskialue liian hyvällä vauhdilla.

Kumpi menee jatkoon?

Matias Strozyk: Uskon Vancouverin jokaisen osa-alueen syvyyden olevan jälleen ratkaisuvaltti etenkin pudotuspelien alussa. Joukkueen suurin peikkokin, eli maalivahtikatastrofi on Schneiderin ansiosta kutistunut. Vancouver takoi kovan tuloksen runkosarjassa ja vire jatkuu kevään edetessäkin, mutta Quick ja Kingsin pakisto pitävät huolen, ettei Canucksin hyökkäysarsenaali pääse jylläämään vapaasti. Canucks jatkoon voitoin 4-3.

Heikki Kallionsivu: Suurin ero kanadalaisseuran eduksi tulee hyökkäystehossa, kokemuksessa kovista peleistä ja organisaation syvyydessä. Quickin seistessä päällään hän pystyy ottamaan sarjassa yhden, parhaassa tapauksessa kaksi voittoa, mutta sarjan lopputulos on sama kuin kaksi vuotta sitten. Vancouver Canucks jatkoon 4-2 ja Los Angelsin Kingsin tehtävänä on pudota kolmannen kerran peräkkäin pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.

» Lähetä palautetta toimitukselle