Mielipide

Joni Lindlöf, osa 2 - alkukausi WHL:ssä

NHL, MAAJOUKKUE / Kolumni
Haastattelun toisessa osassa kuullaan Lindlöfin ajatuksia alkaneesta kaudesta Kelowna Rocketsien riveissä ja siitä millaista pelaaminen Suomessa joskus kovaakin kritiikkiä saaneessa WHL:ssä on.

Lindlöfin joukkueen eli Rocketsien kotikaupunki on Kelowna, joka sijaitsee Kanadan lounaisosassa, Brittiläisen Columbian provinssissa. Vuoriston keskellä, Okanagan-järven rannalla sijaitseva kaupunki on reilun sadan kilometrin päässä Kanadan ja USA:n rajasta. Kelownan alue on kesäisin varsinainen turistin paratiisi: järvi, viinitarhoja, kalastusta, vesileikkejä, golf-kenttiä kuvankauniissa maisemissa. Moni NHL-pelaaja asuu kesäisin alueella ja omistaa siellä kämppiä. Lähimpään NHL-kaupunkiin, Vancouveriin, on matkaa lähes neljäsataa kilometriä.

Okanagan-järvi on erittäin syvä, kuten vuoristojärvet yleensä ovat. Yksi paikkakunnan legendoista on järvessä majaansa pitävä hirviö "Ogopogo", jolle jo paikkakunnalla satoja vuosia sitten olleet intiaanit aina järven ylittäessään heittivät varmuuden vuoksi uhrin, jäniksen tms. Nykyään järven yli pääsee ajamalla Kanadan suurinta ponttoonisiltaa eikä tarvitse heitellä Ogopogolle uhria…
Moni paikkakunnalla asuva väittää omin silmin nähneensä hirviön, ihan selvin päin. Voi olla, että Ogopogo on sampi - paikkakunnan sammet voivat kasvaa jopa yli neljäsataakiloisiksi. Ilman täyttä varmuutta asiasta, voisi haastattelun tehnyt taho veikata, että Rocketsien pelipaidan rinnusta komistava hirviö on nimenomaan kunnianosoitus paikkakunnan omalle ”Loch Nessin” hirviölle.

Rockets pelaa kotiottelunsa vuonna 1999 valmistuneessa Skyreach Placessa, johon mahtuu 6007 katsojaa. Nykyaikaisesta hallista löytyy VIP-aitioita, ”tavallisia” istumapaikkoja sekä ehkä hieman yllättäen myös seisomakatsomo, johon mahtuu 1200 katsojaa. Rockets on ainoa pallopelijoukkue, joka käyttää hallia kotiareenanaan.

Rockets kuuluu WHL:n läntisen konferenssin British Columbia -divisioonaan, jonka muut seurat ovat Kootenay Ice, Kamloops Blazers, Vancouver Giants ja Prince George Cougars. Rockets on haastattelun julkaisuhetkellä sekä konferenssi- että divisioonakakkosena. Joukkue on kerännyt 27 pistettä 21 pelistä. Lokakuun lopulla joukkueella oli seitsemän ottelun voittoputki, joka katkesi kuun vaihteessa. Marraskuun peleistä Rockets on voittanut kaksi, pelannut kerran tasan ja hävinnyt kolmesti. Lindlöf on tehnyt kauden 22 pelissä kaksi maalia ja antanut seitsemän syöttöä. Tehotilasto on kahden verran positiivisella ja jäähypenkki on kulunut 22 minuutin ajan Jonin toimesta.

Millainen kaupunki Kelowna on?

- Kelowna on kyllä aivan ihanteellinen paikka pelata kiekkoa. Täällä asuu noin 100 000 ihmistä, joten ei mikään pikkukylä, mutta ei liian suurikaan.

Millaisessa asemassa WHL-kiekkoilu on kaupungissa?

- Peleissä käy keskimäärin n.5000 katsojaa/ottelu, kauden suurin yleisömäärä on lähes 6000 katsojaa. Tunnelma peleissä on loistava, ja ihmiset todella tykkää tulla peleihin. On se vähän eri fiilis pelata kuin viime kaudella 150 katsojan edessä.

Teit heti ensimmäisessä ottelussa WHL-urasi ja Rocketsien kauden avausmaalin. Kerrotko, kuinka tuo ensimmäinen maali syntyi?

- Ensimmäinen maali tuli kyllä suurena helpotuksena. Ensimmäinen erä, ja sain syötön laitaan, pääsin irti pakista ja kauhee lämäri yläkaarilta silmät kiinni aivan yläpesään. Kuulostaa kuin suoraan elokuvista, mutta niin se todellisuudessa kävi! Oli hyvä juttu saada se kuparinen rikki jo alkumetreillä, jottei sitten tarvinnut kauempaa tuskailla, että koska se tulee.

Oletko ollut tyytyväinen alkukauteesi?

- Alkukausi muuten on silti ollut aika vaikea ja raskas. Tottuminen itse peleihin kävi helposti, mutta uusi kaupunki, bussimatkat, lehdistöt, tv ym. ovat asioita, jotka eivät olleet mulle ennestään tuttuja. Mutta hetken jo täällä oltuani ei niihin enää kiinnitä huomiota, vaan se kaikki kuuluu ihan normaaliin päivärutiiniin, eikä sitä enää ihmettele samalla lailla kuin tänne tullessa.

Olet päässyt taas viime peleissä tehopisteiden makuun parin viikon kuivan kauden jälkeen. Vaikka pisteitä onkin tullut, niin maalit antavat odottaa itseään. Edellisen kerran heilutit verkkoa syyskuun lopussa eli yli kuukausi sitten. Aiheuttaako tuollainen kuiva kausi paineita ja pystytkö analysoimaan mistä tilanne johtuu?

- Joo, hanat on ollut tukossa jo toistakymmentä peliä. En tiedä mikä vaivaa, koska paikkoja on ollut välillä enemmän ja välillä vähemmän. Se vaan tarvis saada se yks maali, joka antaisi itseluottamusta ja uskoa tähän touhuun. Tietty siitä on jonkin verran paineita kertynyt, koska joukkue kuitenkin odottaa mun tekevän maaleja ja sitä kautta auttavan sitä menestymään. Mutta kyllä tässä kuitenkin yönsä on pystynyt nukkumaan, ettei ole tarvinnut murehtia niin paljoa, koska joukkueen pelit on sujuneet tähän mennessä ihan hyvin.

Keitä sinulla on ollut ketjukavereinasi? Millaisia pelaajia kyseiset herrat ovat?

- Pääsääntöisesti olen alkukauden pelannut Jesse Schultzin ja Kiel McLeodin kanssa. Schultz on keikkunut alusta alkaen aivan maalipörssin kärjessä, ja McLeod on lähes kaksimetrinen ja yli 100-kiloinen jyrä, jota on lähes mahdoton pysäyttää. Myös hän on melkein piste per peli tahdissa. Eli todella hyvistä pelureista on kyse, joten kyllä siinä sitten jotain pitäisi saada aikaan.

Teillä on valmentajana Marc Habscheid, jolla on yli 350 ottelun NHL-kokemus pelaajana, ja hän on pelannut myös Euroopassa. Millainen hän on valmentajana, ja millaiseksi hän on muokannut joukkueen pelityylin?

- Marc Habscheid on todella tiukka ja hyvä valmentaja. Osoituksena hänen valmennustaidoistaan ovat valinnat Kanadan 20v-maajoukkueen päävalmentajaksi ja WHL:n läntisen konferenssin All-star –joukkueen valmentajaksi. Hän luonut joukkueelle kaikki eväät menestykseen, ja joukkueen tyyli on pyritty tekemään mahdollisimman yksinkertaiseksi ja tehokkaaksi. "Habber" on myös erittäin pidetty kaveri pelaajien keskuudessa, ja hän on saanut pelaajat uskomaan tavoitteisiinsa ja tekemään töitä joukkueen eteen. Myös kakkoskoutsi Jeff Truitt on ollut suurena apuna joukkueen menestyksessä.

Kerro hieman joukkueenne harjoittelusta.

- Harjoittelutahti meillä on semmoinen, että joka päivä 9.30 hallille, jossa kevyt puntti- tai kuntopyörätreeni, sen jälkeen syömään kotiin, ja jääharjoitukset yleensä noin klo 2 aikoihin, joten siinä on sitten aina loppupäivä vapaata omille riennoille. Pelipäivinä aamujää ja illalla peli. Vapaapäivät on yleensä sijoitettu peräkkäisten pelipäivien jälkeen.

- Harjoittelusta vielä sen verran, että ei se juurikaan eroa suomalaisesta, vaan samalla lailla täällä mennään avauksia ja kiertoja. Yleensä aamun punttiharjoitukset kestää noin 15-45min ja jääharkat noin 1h 15min, joten aika samoilla linjoilla mennään kuin Suomessakin.

Kanadan junnuliigat NHL:n pienoismalleja

Kanadalaisten junioriliigojen kattojärjestöön eli CHL:ään kuuluu kolme junioriliigaa: WHL eli Western Hockey League, OHL eli Ontario Hockey League ja QMHJL eli Quebec Major Hockey Junior League. Näistä WHL:n pelityyli muistuttaa useimpien mielestä eniten ”Ison Liigan” eli NHL:n pelityyliä. CHL:n mestaruus ratkaistaan Memorial Cupissa, johon ottavat osaa jokaisen liigan mestarit sekä turnauksen järjestäjäjoukkue. Turnauksen järjestämisvuoro vaihtelee vuosittain kolmen liigan kesken.

WHL:ssä pelaa yhteensä 20 joukkuetta. Näistä viisitoista on kanadalaisjoukkueita, jotka tulevat Brittiläisen Columbian, Albertan ja Saskatchewan alueelta. Viisi yhdysvaltalaista joukkuetta tulevat maan luoteisosista. Joukkueet on jaettu NHL:n tyyliin Itäiseen ja Läntiseen konferenssiin, jotka on vielä jaettu sisäisesti kahteen divisioonaan. Kanadalaisista joukkueista koostuva Itäinen konferenssi on jaettu East- ja Central-divisiooniin, kun taas läntisen konferenssin British Columbia -divisioona muodostuu kanadalaisjoukkueista ja U.S.-divisioona pelkistä amerikkalaisjoukkueesta.

WHL-joukkueet pelaavat kauden aikana lähes yhtä monta peliä (76) kuin NHL-joukkueetkin. Pelit ajoittuvat usein viikonloppuihin, ja outoa ei ole sekään, että pelejä on esimerkiksi jopa kolmena peräkkäisenä iltana. Vaikka kyseessä on ”vain” juniorikiekkoilu on yleistä, että pelejä voi kuunnella paikallisradiosta tai jopa nettiradiosta suorina.

Nyt kun olet jo tovin aikaa pelannut WHL:ssä, niin varmaankin pystyt jo hieman kuvailemaan mitä eroavaisuuksia kanadalaisella ja eurooppalaisella juniorikiekolla mielestäsi on?

- Eurooppalaista junnukiekkoa ei oikein voi verrata kanadalaiseen, koska täällä liigat (OHL, WHL ja QMJHL) ja joukkueet ovat ikään kuin pienoismalli NHL:stä kaikkine draft-tilaisuuksineen ja pelaajavaihtoineen. Myös joka joukkueella on omistajat, joten touhu täällä on (lähes?) yhtä ammattimaista kuin esim. Sm-liigassa. Eli pelaajat periaatteessa "valmistetaan" NHL:ää ja muita
ammattilaisliigoja varten. Itse kiekon pelaamisessa ei niin paljon eroa ole, paitsi että taso täällä on kovempi suuremman pelaajatarjonnan takia.

Kuinka sopeutuminen kanadalaiseen kiekkoon on sujunut? Entäpä uuteen kulttuuriin kaukalon ulkopuolella?

- Sopeutuminen kanadalaiseen kiekkoiluun ja muuhun kulttuuriin on käynyt itse asiassa todella helposti, koska pelaajat ja muut joukkueen toimihenkilöt ovat olleet hyvänä apuna, eikä minkäänlaisia ongelmia ole tullut. Suurin urakka oli totuttelu kaikkeen siihen, mikä tulee täällä jääkiekon mukana, kuten esim. pitkät bussimatkat ja media.

Usein puhutaan, että WHL:ssä pelataan kovaa ja tappeluita on paljon. Pitääkö tämä paikkansa? Oletko saanut valmennukselta mitään toimintaohjeita tappeluiden suhteen?

- Peli WHL:ssä on todellakin aika kovaa, ja välillä mennäänkin vähän niin kuin laput silmillä päin kaikkea, mikä liikkuu. Pelaajat kuitenkin ymmärtävät siihen liittyvät riskit, joten ei täällä pelit sentään mitään teurastusta ole. Ainoa ero eurooppalaiseen peliin on, että enemmän pyritään taklauksiin ja fyysiseen peliin.

- Tappeluista sen verran, että yleensä ne aiheutuvat rumista taklauksista tai jonkun pelaajan vahingoittamisesta. Täällä ne kuuluvat peliin ja koska kanadalaiset oppivat sen taidon jo nuorena, ei niissä kukaan itseään pahasti loukkaa, mitä nyt mustia silmiä ja verisiä neniä on tullut.
Valmentajilta ei mitään ohjeita tappelemisen suhteen ole tullut, eikä täällä edes oikeastaan tarvitse tapella, jos ei halua. Jokaisesta joukkueesta löytyy aina ne tietyt sällit, jotka haluavat lyödä kilpaa.

Toinen usein kuultu väite on, että moni pelaa siellä ns. ”omaan pussiin” eli itsekkäästi hyvän NHL-varauksen toivossa. Oletko huomannut tällaista vai onko kyseessä enemmänkin myytti?

- Enemmänkin täällä touhu on niin, että kaikki tekevät töitä joukkueen menestyksen eteen. Kun joukkue menestyy, silloin nousevat yksilötkin paremmin esille. Varsinkin meidän porukassa koutsit on saanut pelaajat sitoutumaan ja antamaan kaikkensa joukkueelle. Esim. pelattiin peliä, jota me johdettiin 7-1 tai jotain sinnepäin, ja jätkät heittäytyi kiekon eteen viimeisillä minuuteilla. Siitä voi päätellä jo jonkinlaista halua ja tahtoa auttaa joukkuetta, eikä vaan itseään. Olen toki kuullut, että jossain joukkueissa olisi tällainen meininki, mutta vaikea sanoa, pitääkö se paikkansa.

Ymmärtääkseni teillä on aika pitkät pelimatkat, ja ne tehdään bussilla kuten pääasiassa Suomessakin. Jos maiden pelimatkojen pituuksia verrataan, niin eroa taitaa kuitenkin olla kuin yöllä ja päivällä?

- Bussimatkat todellakin ovat pitkiä, ja ensimmäiset reissut tuntu siltä kuin ne olisi kestänyt ikuisuuden. Mutta sitä vaan pitää keksiä jotain tekemistä matkojen ajaksi, niin aikakin kuluu paremmin. Videoita tulee kateltua melkoinen kasa, ja korttia pelaillaan jonkin verran. Pääosin matkat kuitenkin menee nukkuessa.

- Ero Suomessa tehtyihin matkoihin on huomattava. Oltiin kolmen pelin ja kolmen päivän vieraskiertueella: ensiksi Saskatooniin 10 tuntia, sitten Medicine Hatiin 3 tuntia, josta 2 tuntia Swift Currentiin. Kotimatka olikin sitten sellainen vähän reilu 15 tuntia. Matka kotiin alkoi heti pelin
jälkeen, joten koko yö tuli bussissa vietettyä.

- Mutta kyllä täällä on kehitetty bussimatkailu niin huippuunsa kuin vain voi, on jos jonkin näköistä makuupussi/sänkyviritystä. Huhupuhe kuitenkin kertoo, että jotkut joukkueet ovat olleet alkukaudesta 7-9 päivän vierasreissussa, joten ei toi meidän ohjelma niin pahalta näytä. Ja loppuviimeen se reissaaminen on kaikille sama, joten ei siitä niin suurta haittaa sitten aiheudu.

Mainitsit tuolla aikaisemmin, että Kanadan junnuliigoja voi pitää eräänlaisina NHL:n pienoismalleina. NHL:ssä pelaajat saavat luonnollisesti palkkaa, miten on WHL:n pelaajien laita?

- Ei täällä oikeastaan palkkaa saa, se on enemmänkin taskurahaa, jota pelaajat saa. Ei se ole mikään iso summa, mutta kyllä sillä aina hetken pärjää. Lisäksi tulee sitten aina silloin tällöin hieman bensarahoja. Ei täällä pelaamalla kuitenkaan rikastumaan pääse.

WHL:ssä pelaajat ovat nuoria, joten kuuluuko opiskelu siellä kuvioihin? Miten pelaajien majoitus on järjestetty? Entäpä vapaa-aika, jääkö sitä?

- Osa pelaajista käy koulua, ja osa on jo koulunsa päättänyt. Kaikki pelaajat asuvat perheissä, yleensä yksi tai kaksi pelaajaa per kämppä. Ja vapaa-aikaa jää ihan kohtuullisesti, koska harjoitukset päättyvät jo noin klo 16 aikoihin.

Sinun lisäksesi WHL:ssä on tällä kaudella kaksi muutakin suomalaishyökkääjää: Masi Marjamäki pelaa Red Deer Rebelsissä ja Antti-Jussi Miettinen Lethbridge Hurricanesissa. Tunnetteko toisenne entuudestaan ja pidättekö yhteyttä keskenään, vai jääkö kuulumisien vaihto pelien yhteyteen?

- Muut suomalaiset on jo entuudestaan tuttuja sällejä. Yhteydenpito on kyllä silti jäänyt aika vähiin näin alkukaudesta, mitä nyt muutaman sanan kerkiää aina pelin jälkeen vaihtamaan.

Jatkoaika kiittää Jonia haastattelusta toivottaen hyvää kauden jatkoa Kelownassa. Toivotaan myös, että maalihanat aukeavat pikaisesti!

Kiitokset myös Jounille Kelowna-osuuden taustatiedoista.

Joni Lindlöfin kauden kulusta voi lukea jatkossakin Jatkoajasta, sillä hän on lupautunut kertomaan kuulumisiaan WHL-katsauksissa mahdollisuuksien mukaan.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös