Kevään 2004 viimeisen ottelun jälkeen on tapahtunut paljon. Ensimmäiset valonpilkahdukset nähtiin jo kesällä 2004 ennen työsulun alkamista. Penguins sai kesän varaustilaisuuteen toisen vuoron ja pääsi huutamaan Jevgeni Malkinin joukkueeseen. Yhtäkkiä joukkueella oli riveissään lupaava hyökkääjä, jolta sopii tulevaisuudessa odottaa suurta roolia joukkueen riveissä.
Syksy 2004 tuli ja meni. Samoin tulivat talvi ja kevät 2005. Kuten tiedämme, NHL-kausi 2004-05 ei milloinkaan käynnistynyt liigaa repineen työsulun vuoksi. Penguins-pelaajista osa pelasi Euroopassa, mutta kovin suuriin mainetekoihin yksikään organisaation pelaaja ei Euroopassa yltänyt. Parhaimpina suorituksina pisteiden valossa voidaan pitää puolustaja Dick Tärnströmin 25 pistettä Ruotsin Elitserienissä sekä Lasse Pirjetän 36 pistettä 45 ottelussa SM-liigassa.
Mario Lemieux pelasi World Cupissa Kanadan paidassa. Muu aika Mariolta kului pelien suhteen välivuoden merkeissä. Toki työsulku työllisti Lemieux'ta joukkueen omistajan roolissa. Välivuoteen päätyi sekä ennen että jälkeen työsulun Penguinsissa pelaavista myös Brooks Orpik.
Arpaonni tuo Crosbyn, Penguins aktiivinen siirtomarkkinoilla
Jos Malkin oli nostanut toiveita paremmasta huomisesta, oli se silti pientä verrattuna siihen tapahtui 22. päivä heinäkuuta.Työsulku oli päättynyt ja välivuoden vuoksi työehtosopimuksen yhteydessä tehtiin päätös, jonka mukaan kesän 2005 draftjärjestys arvotaan. Kaikissa seuroissa odotettiin arvontapäivää kämmenet hikoillen. Olihan voittavalle joukkueelle tarjolla lupaavin kanadalainen jääkiekkoilija pitkään aikaan, 1987 syntynyt Sidney Crosby. Tosin jokaisessa seurassa myös käsitettiin se, että mahdollisuudet Crosbyyn olivat pienet. Olihan jokaiselle joukkueelle taattu edes jonkinlainen mahdollisuus ykkösvaraukseen.
Kun arvonta oli järjestetty, paljastettiin tulokset TV-lähetyksessä käännetyssä järjestyksessä, eli viimeisenä ensimmäisellä kierroksella varaava joukkue kerrottiin ensimmäisenä. Vähitellen kuoria avattiin lisää ja lisää. Penguinsin kuori pysyi kiinni. Lopulta jäljellä oli kaksi joukkuetta Anaheim ja Penguins. Jännitys tiivistyi. Lopulta yhdellä kuoren avauksella tapahtui paljon: Pittsburgh Penguins sai ensimmäisen varausvuoron ja nousi kertaheitolla yhdeksi NHL:n mielenkiintoisimmista joukkueista.
Kun Penguins oli Crosbyn myötä saanut hanat auki, alkoi vähitellen näyttää siltä, että sulkeminen on täysin mahdotonta. Joukkue hankki kesän aikana Zigmund Palffyn, John LeClairin, Sergei Gontsarin, Lyle Odeleinin, Steve Poapstin ja Jocelyn Thibaultin. Näiden lisäksi Marc Recchi oli liittynyt joukkueeseen jo työsulkua edeltävänä kesänä. Penguins olikin hankkinut kahteen ensimmäiseen ketjuun huomattavasti leveyttä. Recchin lisäksi Ryan Vandenbussche ehdittiin hankkia joukkueeseen jo kesällä 2004 tuomaan leveyttä enforcer-osastolle.
Lähtijöiden joukosta löytyy kaksi pelaajaa, joille Penguinsille olisi varmasti ollut käyttöä. Niin Alexei Morozov kuin Milan Kraftkin päätyivät Venäjän pääsarjaan. Kun Jevgeni Malkinkin jäi vielä Venäjälle, pelaa Superliigassa ketjullinen pelaajia, jotka olisivat vahvistaneet Pittsburghia.
Puolustuspäässä selkeä työnjako
Maalivahtiosastolla Penguins turvaa tulevalla kaudella uuteen hankintaansa Jocelyn Thibaultiin. Kaudesta 1998-99 Chicagossa pelanneen Thibaultin osalta kausi 2003-04 jäi 14 ottelun mittaiseksi lonkkavamman vuoksi. Kakkosvahdin paikasta käyvät taistelua Sebastien Caron ja Marc-Andre Fleury. Kauden alussa paikan saa itselleen Caron. Näin ollen farmijoukkueen ykkösvahtina pelaa vuoden 2003 ykkösvaraus Fleury, jolle pyritään näin järjestämään runsaasti peliminuutteja. Lisäksi huomioitavaa on se, että Caron pelaa yksisuuntaisella sopimuksella. Fleuryn palkka puolestaan putoaa huomattavasti farmikomennuksen myötä. Kokonaisuutena maalivahtiosasto näyttää ennakkoon siltä, että Thibault kerää minuutit NHL:ssä, Fleury AHL:ssä.
Puolustuksessa suurinta vastuuta kantavat Dick Tärnström ja Sergei Gontsar. NHL-puolustajien eliittiin Penguins-vuosina noussut Tärnström oli kaudella 2003-04 koko Penguinsin paras pistemies 52 tehopisteellä. Tätäkin paremmaksi pisti Washingtonissa ja Bostonissa pelannut Gontsar, joka keräsi 58 pistettä pelaamissaan 71 ottelussa. Tällä pistemäärällä otettiin voitto puolustajien pistepörssissä. Tämän kaksikon lisäksi tehoja on lupa odottaa Richard Jackmanilta, joka saatuaan siirron Penguinsiin kauden 2003-04 aikana, teki uudessa joukkueessaan 24 pistettä 25 ottelussa. Kolmikon myötä Penguinsilla onkin kasassa erittäin hyvin hyökkäyksiä tukeva puolustuskalusto.
Kovemmista otteista puolustuksessa vastaavat Lyle Odelein ja Brooks Orpik. Yli tuhannen NHL-ottelun kokemuksella pelaava Odelein on kerännyt NHL-urallaan 2266 jäähyminuuttia ja vaikka ikä onkin jättänyt jälkensä otteisiin, voidaan Odeleinin odottaa yhä täyttävän paikkansa kolmosparissa pelaavana pakkina, jolle ei kerry ylivoima-aikaa. Orpik puolestaan on vasta murtautumassa NHL-puolustajien laajaan kaartiin. Kausi 2003-04 oli Orpikille ensimmäinen kokonainen NHL:n puolella pelattu kausi ja yhtenä haasteena voidaankin pitää sitä, että Orpik mahtuu tulevalla kaudellakin jatkuvasti Penguinsin huomattavasti vahvistuneeseen puolustukseen.
Hyökkäysten tukijoiden ja fyysisten puolustajien lisäksi vakituisesti ylhäällä pelaavasta Penguins-pakistosta löytyvät peruspakit Josef Melichar ja Chigacosta hankittu Steve Poapst. Ennakkoon arvioituna tästä kaksikosta löytynee puolustaja, joka joutuu istumaan seitsemäntenä pakkina katsomossa. Kaudella 2003-04 molemmat pelasivat joukkueidensa vakiokokoonpanossa, mutta tämänvuotinen Penguins on puolustukseltaan oleellisesti kovempi kuin kauden 2003-04 Penguins tai Blackhawks.
Kauden pääsee aloittamaan ylhäällä myös Rob Scuderi, joka on pelannut kaudesta 2001-02 lähtien pääosin Penguinsin farmissa. NHL-vauhtiin Scuderi pääsi tutustumaan kaudella 2003-04 pelattuaan 13 ottelun verran Penguinsissa. Scuderin murtautuminen pelaavaan miehistöön olisi jonkinasteinen yllätys. Voikin olla, että Scuderi on se, joka lähtee farmiin siinä vaiheessa kun Shane Endicott tervehtyy ja pääsee pois loukkaantuneiden Injured reserve -listalta. Farmissa Scuderi vie veteraanipaikan.
Kovin haastaja kauden ylhäällä aloittaville pakeille lienee vuonna 2002 viidentenä varattu Ryan Whitney. Whitney oli viime kaudella Wilkes-Barren eniten pisteitä tehnyt puolustaja. Ilman loukkaantumisia puolustuskalusto on siinä määrin kovassa kunnossa, että Whitney pelannee farmin ykköspakkina, mikä onkin todennäköisesti kehittymisen kannalta paras vaihtoehto. Missään tapauksessa Whitneyä ei ole järkevää roikottaa NHL-joukkueen mukana katsomossa istuvana puolustajana. Jos Whitney kutsutaan ylös, pitää myös peliaikaa olla tiedossa.
Kokeneen hyökkäysrungon takana alkamassa nuorten esiinmarssi
Hyökkäyksessä suurin mielenkiinto kohdistuu luonnollisesti Sidney Crosbyn debyyttiin. Harjoitusottelut viittaisivat siihen, että Crosby saa laidoilleen Philadelphiassa yhdessä pelanneet Marc Recchin ja John LeClairin. Yhteenlaskettuna Crosbyn laidoilta löytyy siis yli 2000 NHL-ottelun kokemus. Suurin arvoitus ketjussa on LeClairin kunto. Selkävaivoista kärsinyt LeClair tosin ylsi kaudella 2003-04 parhaaseen pistesaldoonsa sitten kauden 1999-00,. Arvioita siitä, miten vammat ja vuoden pelaamattomuus vaikuttavat, pystytään paremmin tekemään vasta kun kautta on takana parisenkymmentä ottelua.
Toiseksi kärkiketjuksi on harjoitusotteluiden perusteella muodostumassa yhdistelmä, jossa keskellä pelaa Ryan Malone. Laitureista kauden 2003-04 tulokaseliittiin kuuluvan Malonen esitykset tuskin jäävät kiinni. Ketjun vasemmalla viilettää yksi kaikkien aikojen legendaarisimmista pelaajista Mario Lemieux, oikealla yli piste per peli -tahdilla NHL:ää kaudesta 1993-94 lähtien pelannut Zigmund Palffy. Vaikka alemmista ketjuista ei helpolla löydykään kovempaa sentteriä, Malonella on paineita onnistumiseen. Lemieux voidaan siirtää tutummalle paikalleen keskelle ja laitureista näyttöpaikkaa ylemmissä ketjuissa on kärkkymässä ainakin Konstantin Koltsov.
Kahden erittäin tasokkaan ketjun takana Penguinsilla on koossa varsin kokenut kalusto kolmos- ja nelosketjuun. Kolmosen keskellä kauden aloittanee 31-vuotias Lasse Pirjetä, jolle alkava kausi on kolmas NHL:ssä. Laituripaikoista toisen napannee Koltsov, joka oli tärkeässä roolissa kaudella 2003-04 Wilkes-Barren edetessä AHL:n finaaleihin asti. Nelosen todennäköisiä laitureita ovat joukkueen pahat pojat Andre Roy ja Ryan Vandenbussche, mikäli Penguins ei päädy siihen, että vain toinen tästä kaksikosta pelaa kerrallaan. Ykköselle ja kakkoselle voisi veikata siinä määrin suuria peliminuutteja, että molemmillekin olisi tilaa nelosketjussa, jolle ei hirveän suuria peliminuutteja liene luvassa.
Kolmosen toisen laiturin ja nelosen sentterin paikat ovat siis ne, joista kovin taistelu käydään. Taistelussa on alkukaudella mukana kolme pelaajaa: Matt Murley, Maxime Talbot ja Rico Fata. Talbot lienee vahvoilla nelossentteriksi, sillä hän on kolmikosta ainoa, jolle keskushyökkääjän paikka on tutuin, vaikka myös Fata on kyseisellä paikalla pelannut. Kun vielä tiedetään, että 21-vuotiaalle Talbotille olisi tarjolla melko suurikin rooli Wilkes-Barressa, tuntuisi ihmeelliseltä, mikäli Talbotista tehtäisiin katsomossa vakituisesti istuva pelaaja.
Farmissa Penguinsilla pelaa useampi pelaaja, jolla on mahdollisuus saada näyttöpaikka ylhäällä. Wilkes-Barren sisäisen pistepörssin viime kaudella voittanut Michel Ouellet onnistui maalinteossa kahdesti harjoitusotteluiden aikana. Eric Christensen keräsi erittäin paljon kehuja läpi harjoitusleirin ja lienee vahvoilla farmijoukkueen ykkössentteriksi. NHL:ssä 73 ottelua pelannut Tomas Surovy on kahdella edellisellä NHL-kaudella liikkunut paljon NHL:n ja AHL:n väliä ja samaan on potentiaalia tänäkin vuonna. Neljäs NHL-paikkaa hätyyttelevä pelaaja on Colby Armstrong, joka kaudella 2004-05 meni runsaasti eteenpäin ja onnistui tekemään uudeksi AHL:n piste-ennätykseksi 55 pistettä.
Penguinsin farmijoukkue Wilkes-Barren pelaajista melko monella on edessään tilanne, jossa kaivataan vakuuttavia otteita. Kausi 2005-06 tulee olemaan monelle pelaajalle viimeinen, jonka aikana AHL:ssä pelaaminen on mahdollista ilman, että kuluttaa veteraanikiintiön paikkaa. Tähän joukkoon kuuluvat Colby Armstrong, Matt Hussey ja Guillaumme Lefebvre, sekä kauden ylhäällä aloittava Matt Murley. Lisäksi ylhäällä aloittavista potentiaalisista farmiin joutujista Rob Scuderi ja Shane Endicott, sekä farmiin passitetuista Tomas Surovy, Dennis Bonvie ja Alain Nasreddine ovat jo valmiiksi pelanneet täyteen ottelumäärän, joka veteraaniksi määrittelemiseen vaaditaan. Kun AHL:ssä saa pelata viisi veteraania, on jo nyt selvää, että ennen kautta 2006-07 on ainakin muutaman tämän ryhmän pelaajan kohdalla tapahduttava joko NHL-paikan vakiinnuttaminen tai siirto muualle.
Ylivoimapeli menestyksen takeena?
Mario Lemieux'n paluun jälkeen Penguins on ollut vaarallinen ylivoimajoukkue lähes aina kun #66 on ollut kentällä. Heti Lemieux'n paluun jälkeen Penguins tuli kuuluisaksi siitä, että ylivoimaa pelattiin usein viidellä hyökkääjällä. Kaudella 2005-06 viittä hyökkääjää tuskin nähdään samaan aikaan kentällä. Siitä pitävät huolen Sergei Gontsar ja Dick Tärnström.
Tärnström, Gontsar, Lemieux, Crosby, Palffy, Recchi ja LeClair riittänevät varmistukseksi sille, että ylivoima saadaan pyörimään. Mikäli Penguinsin ylivoimassa jotain ongelmia tulee, voisi sen veikata johtuvan siitä, että vastustaja pystyy pitämään maalinedustan puhtaana ja maalivahdin näkökentän hyvänä. Penguinsilla on kuitenkin heittää maalinedustalle Lasse Pirjetän ja Ryan Malonen kokoisia pelaajia, joiden pitäisi omalta osaltaan pystyä mahdollistamaan tehokas ylivoima. Kaksikon pitää uskaltaa ottaa iskuja vastaan, mikäli maalinedusta kutsuu. Vähintään toiselle maskimiehen paikka on varmasti luvassa.
Alivoimapelissä merkittävä rooli on kaksikolla Orpik ja Odelein, joiden pitäisi pystyä huolehtimaan siitä, että Penguins-maalilla ei ole mukava olla maskia tekemässä. Hyökkääjäpuolella potentiaalisia alivoiman pelaajia löytyy runsain mitoin. Hyökkääjistä potentiaalisia alivoimapelaajia löytyy runsaasti. Ainakin Konstantin Kolstovin ja Zigmund Palffyn liikkeelle löytynee kauden mittaan käyttöä alivoimapelissä.
Tällä kaudella Penguinsin vähimmäistavoitteena pitää olla pääsy pudotuspeleihin. Paperilla tarkasteltuna se näyttää erittäin realistiselta tavoitteelta. Atlantin divisioonan voittokaan ei ole mahdoton tavoite, joskin Philadelphia Flyers ja New Jersey Devils tulevat tarjoamaan todella kovan haasteen. Runsaiden keskinäisten otteluiden merkitys on näiden joukkueiden paremmuutta ratkottaessa merkittävä. Pudotuspelimenestystä ajatellen Penguins tarvitsisi kenties hieman Ryan Malonea tasokkaamman kakkossentterin. Hankinta voi olla myös laitahyökkääjä, mikäli Mario Lemieux siirtyy kauden aikana keskelle. Sopivia ehdokkaita löytynee siirtotakarajan lähestyessä.
Valmentajina jatkavat tutut nimet
Valmennuksessa Ed Olczyk aloittaa toista päävalmentajakauttaan. Ensimmäinen kausi meni heikolla rosterilla operoidessa, joten varmaa kuvaa Olczykin taidoista on vaikea luoda. Penguins-johto on tämän Penguinsissakin kiekkoilijaurallaan pelanneen pelaajan pestatessaan kertonut luottavansa erityisesti Olczykin kykyihin nuoren joukkueen kehittämisen kanssa. Kausi 2003-04 käytiinkin läpi melko nuorella joukkueella, jossa 80-luvulla syntyneet saivatkin mukavasti vastuuta.
Yli tuhannen NHL-ottelun kokemuksen omaavan Olczykin sopivuus kokeneemman ja menestystä tavoittelevan joukkueen johtoon testataan tosissaan vasta alkavalla kaudella. Enää joukkueessa ei voida keskittyä nuorten pelaajien sisäänajoon. Se tehtävä jää Wilkes-Barrelle, jonka näytöt nuorten pelaajien kanssa toimimisesta ovat lupaavia.
Olczykin apuvalmentajina toimivat Joe Mullen ja Randy Hillier, joilla molemmilla on takanaan varsin pitkä pelaajaura. Molemmat ovat toimineet useamman kauden ajan Penguinsin organisaatiossa. Oma sanansa joukkueesta on varmasti sanottavanaan myös omistajaportaaseen kuuluvalla Mario Lemieux'lla.
Nuoria läpimurron kynnyksellä ja muuta seurattavaa
Sidney Crosby
Sidney Crosbya tuskin tarvitsisi edes erikseen kehoittaa seuraamaan. Meriitit juniorisarjoista ja julkisuudessa vietetty aika puhuvat puolestaan. Crosbylle on luvassa paikka Penguinsin kahdesta ensimmäisestä ketjusta ja rinnalla tulee pelaamaan jatkuvasti pelaajia, joiden meriitit hakevat vertaisiaan. Lupaavin kanadalaisjuniori vuosiin on potentiaalinen ehdokas vuoden tulokkaaksi ja mahdollisuudet huikeaan NHL-uraan ovat todelliset.
Michel Ouellet
Kauden Wilkes-Barressa aloittava Ouellet valittiin AHL:n tulokas all starsiin kaudella 2003-04. Kaudella 2004-05 Ouellet oli Wilkes-Barren paras pistemies 63 tehopisteellä. Harjoitusotteluissa Ouellet onnistui maalinteossa kahdesti.
Paras kiekonkäsittelijä: Mario Lemieux
Paras laukoja: John LeClair
Paras luistelija: Zigmund Palffy
Paras aloittaja: Mario Lemieux
Paras taklaaja: Ryan Vandenbussche
Paras ärsyttäjä: André Roy
Paras pelinrakentaja: Mario Lemieux
Paras puolustava hyökkääjä: Ryan Malone
Paras hyökkäävä puolustaja: Sergei Gontsar
Enforcer/tappelija: André Roy
MVP: Mario Lemieux
