Työtaistelun osapuolten vuosia jatkunut jääräpäinen nokittelu ei lopulta johtanutkaan kuvitellun käsikirjoituksen mukaiseen sovinnontekoon. Farssi pysyi farssina ainakin tämän näytöksen loppuun saakka. Neuvottelijoiden työpanosta arvioidessa sopii käyttää kovana urheilumiehenä tunnetun Urho Kekkosen sanoja: saatanan tunarit!
Keskiviikkona median eteen asteli vuoron perään kaksi miestä, joista kumpainenkin pahoitteli suurin silmin tilannetta jääkiekkofaneille. Tässä tilanteessa Gary Bettmanin ja Bob Goodenow’n anteeksipyynnöt kumisivat kuitenkin tyhjyyttään. Sanahelinän sijaan työtaistelun pääpukarit olisivat voineet hoitaa työnsä, ajoissa.
Vaikka NHL-kauden peruuntuminen oli varmasti monelle kotimaiselle kiekkofaneille melkoinen helpotus, oli se yhtä lailla monille loppuun saakka toivoa elätelleille kova kolaus. Jotkut meistä kokevat lähes henkilökohtaisena loukkauksena sen, että jatkossakin teksti-tv:n sivulla 235 on tarjolla NHL-pelaajien edesottamuksia Elitserienistä.
Kokonaan oma lukunsa ovat tietysti pohjoisamerikkalaiset NHL-fanit, jotka joutuvat sietämään vain työsulun huonoja puolia. Meillä on sentään sakukoivumme ja ollijokisemme, ruotsalaisillakin on lukemattomat NHL-tähtensä ja venäläisillä tämän hetken kovimmat jääkiekkojoukkueet.
Karvaasta pettymyksestään NHL-kiekkoilun ystävät voivat tietysti syyttää vain omaa naiiviuttaan. Liigan johtoa ja seurojen omistajia taas voi syyttää monestakin vuosien mittaan tapahtuneesta asiasta alkaen tarpeettomasta ekspansiosta, katteettomista kasvuhaaveista ja vastuuttomasta taloudenpidosta. Kaikki tämä on osaltaan vaikuttanut käsillä olevan sotkun syntymiseen. Sen tunnustaminen - edes oman porukan kesken - olisi ehkä ollut ensimmäinen askel menestykkääseen neuvottelustrategiaan NHL:n osalta.
Syyllisten osoittelu ei tosin enää tässä vaiheessa ole kovin relevanttia. Tästä Gary ja Bob eivät päässeet yli edes kauden peruunnuttua.
Siinä missä liigan puolella todellisen muutoksen välttämättömyys oli selvillä pitkään, jäi sen oivaltaminen NHLPA:n riveissä viime tippaan. Pelaajayhdistyksen johto vakuutti kuukausien ajan, ettei se tule ikinä hyväksymään palkkakattoa työehtosopimukseen. Lopulta kuitenkin Bob adjutantteineen taisi naulata oman arkkunsa lopullisesti umpeen myöntymällä mahdottomaksi julistamaansa ajatukseen.
Vasta viime hetken myönnytysten jälkeen toden teolla käynnistyneet neuvottelut huipentuivat Garyn ja Bobin lämminhenkiseen kirjeenvaihtoon, mutta sekään ei enää riittänyt. Liian vähän, liian myöhään.
Seuraomistajien asenne olisi sekin voinut olla joustavampi alusta alkaen, mutta pelaajayhdistyksen nöyrtyminen loppusuoralla taas jätti jälkeensä lähinnä hölmistyneitä ilmeitä. Juuri mitään omaa osapuolta hyödyttävää seurausta siirrolla tuskin oli. Palkkakattoon myöntyminen vei Goodenow’lta ja pelaajayhdistyksen johdolta lopulta vain uskottavuuden, kenties myös oman jäsenistön edessä.
Ja jos palkkakattoon suostuminen oli tarpeellista ratkaisun saavuttamiseksi, miksi sitä ei tehty jo kuukausia sitten, kun NHL-kausi olisi vielä ollut pelastettavisssa. Tätä kyselivät eilen jopa jotkut NHL-pelaajat.
NHLPA:n näkökulmasta esitystauolle nyt jäävän saippuaoopperan loppufaktaksi jäänee se, että seuraavan esityskauden alkaessa pelaajaosapuolen tilanne on kaikin tavoin huonompi. Neuvotteluasetelmat ovat entistä kehnommat ja pelaamatta jääneen kauden jälkeen liigan heikentyvä taloudellinen asema näkyy varmasti pelaajien tilipussissa enemmän kuin nyt saavutettavissa ollut ratkaisu olisi näkynyt.
Omistajien puolella tilanne ei näytä juuri valoisammalta. Välivuosi näkyy tulevina vuosina heidänkin taseissaan, uskottavuus on kateissa koko lajilta ja NHL itsessään uhkaa ”pudota kartalta” USA:n puolella. Ei mennyt ihan putkeen, pojat.
Työsulun jatkuessa häviäjiä ovat siis kaikki. Mutta syyttömiä kärsijöitä ovat vain kiekkofanit, viattomat sivustakatsojat.
Jos NHL olisi tosi-tv:tä ja yleisö saisi äänestää, putoajista tuskin olisi epäselvyyttä. Gary ja Bob, te olette heikoimmat lenkit, hyvästi!
